Valkeakoski - Työväen Musiikkitapahtuma 2017

Kävimme sen verran kotona, että pyöräytimme pyykit, kävimme autokaupoilla, Hannu lääkärissä ja minä parturissa. Oli ihana nukkua pari yötä kotona keskellä hiljaisuutta. Ei kadulta kuuluvaa meteliä (Riika), ei kuorsaavaa kämppistä, ei lokkien kirkunaa (Tallinna). Taas pakattiin ja Kian nokka käännettiin kohti Valkeakoskea.

Näkymä Hotelli Waltikan parvekkeelta

Kun tammi-helmikuussa aloimme etsiä majoituspaikkaa tälle viikonlopulle Valkeakoskelta, lähimmät vapaat vuoteet löytyivät Tampereelta tai Hämeenlinnasta. Jätimme varauksen peruutuspaikalle Hotelli Waltikkaan. Juuri ennen Baltian reissua sain soiton, että meille löytyy huone. Kallis (vrt. majoitusbudjettimme ulkomaan matkoilla), sillä hintaa nostaa AY- liikkeiden tukema Työväen Musiikkitapahtuma suosittuine esiintyjineen.

Kävelimme rantaa pitkin keskustaan ja tehdasalueelle. Avajaisissa esiintyivät Valkeakosken soittokunta ja juhlapuhujana M. A. Numminen, joka esitti myös musiikkia Pedro Hietasen kanssa. Kävimme syömässä kebab-ravintolassa, sillä aikaa satoi rankasti. Terassioluiden jälkeen palasimme festarialueelle ja vaihdoimme digiliput rannekkeisiin. Hannun liitto (PAM) sponsoroi lippuja enemmän kuin minun liittoni (PRO).

Koffin hepatkin olivat tulleet Bulevardilta saakka Valkeakoskelle. Hannu ei saanut ottaa Tomilta lainaamaansa kankaista retkituolia festarialueelle, vaikka hän liikkuu kainalosauvojen avulla.

Tuure Kilpeläinen

Jarkko Martikainen

Anna Puu

Kuuntelimme Tuure Kilpeläisen, Jarkko Martikaisen ja Anna Puun konsertit. Valkeakosken naiset olivat tainneet kaikki käydä kampaajalla ja tyylistä päätellen kaupungin maximekot on myyty loppuun. Taivas vetäytyi taas pilveen ja palasimme hiljakseen hotellille.

Maltti ja Valtti

Menimme nukkumaan joskus puolenyön jälkeen. Samalla kuuntelin festarialueelta parvekkeen avoimesta ovesta kuuluvaa Palefacen konserttia. Aamuyöstä minua pitivät hereillä Mallasvedellä kirkuvat lokit. Hotellin aamiaisella tapasimme taas Hannun tutun vantaalaispariskunnan, heihin törmäsimme jo eilen keskustassa. Ennen puoltapäivää kävelimme festarialueelle, jossa esiintyivät meidänkin suosikkimme Maltti ja Valtti.

 

Iltapäivällä tein kävelylenkin rantoja myöten. Ohitin myös Apianlahden leirintäalueen, jossa viimeksi yövyimme.

Suihkun jälkeen torkahdimme, sillä aikaa Valkeakosken ylitti sadepilvi. Huomasimme sen vasta pihan lätäköistä. Kävimme Denississä syömässä salaatin ja pizzan, ennen kuin menimme festarialueelle.

Lauri Tähkä

Edu Kettunen & Hoedown

Kaartamo & Kettunen & Ninni Poijärvi

Leppeässä säässä kuuntelimme Lauri Tähkää (Hannu sulki korvansa, kun ei yhtään tykkää), Mariskaa ja Edu Kettunen & Hoedownia. Jätimme taas öiset esiintyjät muiden kuunneltaviksi ja kävelimme takaisin Waltikkaan. Nuoriso piti omia festareitaan puistoissa ja tanssilavalla taidettiin vielä pistää jalalla koreasti.

Tehtaan pilli soi Valkeakoskella

Karttalaukullekin tuli käyttöä

Gore-Tex –vaatteet ja ajosaappaat saivat jäädä kotiin, kun pakkasimme moottoripyörälaukkuihin pyyhkeet, lakanat ja vähän vaihtovaatteita. Edes farkkutakkia en matkalla tarvinnut, kun helteinen sää jatkui koko viikonlopun. Ajoimme Valkeakoskelle pitkin pikkuteitä, läpi hämäläisen pelto- ja metsämaiseman. Vasta Hämeenlinnan jälkeen tuli vähän vaihtelua, kun näkyviin tuli myös vesistöä.

Iltapäivällä saavuimme Apianlahden leirintäalueelle, tyhjensimme laukut rivarihuoneeseen ja käväisimme keskustassa kaupassa. Oli ihanaa päästä uimaan Mallasveteen. Myöhemmin grillasimme ja seurustelimme naapureiden kanssa, joukossa oli myös entisiä tai nykyisiä vantaalaisia. Vaikka en tunnustakaan olevani mikään leirintäalue-asuja, hosteleissa majoittuminen on kouluttanut sosiaaliseen kanssakäymiseen ja täälläkin kaikki tervehtivät toisiaan. Jätimme Työväen musiikkitapahtuman väliin, mutta muissa mökeissä tuntui perjantai olevan se varsinainen bailuilta. Taksi vei, taksi toi...

Lauantaina kävin ensimmäiseksi aamu-uinnilla. Aamiaisen jälkeen lähdimme hissukseen kiertämään Apianlahden ympäri kohti keskustaa. Otimme oluet ja siirryimme musiikkijuhlan tapahtuma-alueelle. Keräsimme kojuista kesän kangaskassit ja laastarit (minä tietenkin myös karkit ja mehut). PRO:n kojusta saimme päivärannekkeet, kävimme Salakapakassa lounaalla ja iltapäivän aikana istuimme kuuntelemassa Eva & Manun, Yona & Liikkuvat Pilvet Orkesterin ja Olavi Uusivirran keikat. Ohimennen vähän myös Kaisa Korhosta ja Martin Alvaradoa.

Olavi Uusivirta ja Jonna Tervomaa

Palasimme lerintäalueelle samaa hiekkatietä, kävin uimassa ja suihkussa ja istuimme pihalle vilvoittelemaan. Oli selkeästi rauhallisempaa kuin edellisiltana. Järvenpinta toi Palefacen konsertin kuuluviimme. Sunnuntaina ei ollut mitään syytä pitkittää lähtöä vaan aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja ajoimme taas kauniita (tosin melko tylsiä) teitä ilman pysähdyksiä kotiin.

En ollut aiemmin käynyt Valkeakoskella ja mielikuvissani se oli haiseva tehdaspaikkakunta. Olin niin väärässä! Kesäkaupunkia kaunistaa ympäröivä järvi, sen uimapaikat, pienvenesatamat ja sillat. Keskustakin on vehreä puistoineen ja kävelykatuineen. Viime kesänä olimme PRO:n sponsoroimina Kustavissa jurttamajoituksessa, nyt Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa. Esiintyjälistasta riippuen tapahtumaan voisi lähteä toistekin.