Tallinna; Van Gogh

Otin näyttelyssä niin paljon kuvia, että laitan niille oman päivityksen. Hienosti toteutettu näyttely ja kaunis musiikki, mutta kyllä Da Vinci -näyttely oli isompi ja parempi. Katsoin ensin englanninkielisen videon ja vasta nyt minulle selvisi, että Vincent oli värisokea (näin ainakin ymmärsin). Siksi hän käytti teoksissaan voimakkaita värejä, että näki edes jotain.

Tallinna yksin

Heinäkuun Viron reissulla jätin Van Gogh -näyttelyn väliin ja kiertelin museokorttikohteita. Se jäi kuitenkin vaivaamaan ja varasin Eckerön reittimatkan. En saanut ketään kaverikseni, joten majoitun edulliseen (32€/2 yötä + pyyhe 2€) hostelliin.

 

Kävin jättämässä laukkuni Venekadun Skyview Hostelliin, sisään pääsee vasta kolmelta. Sadepilvet olivat väistyneet ja aurinko paistoi. Tulomatkalla taistelin (itseni kanssa) Mere Reston Pekingin ankan ja Blu Reston ankkafilén välillä. Logistisesti Mere Resto voitti, mutta sen lounas alkoi tänään vasta yhdeltä. Tainnutin nälkääni Trofen terassilla double stoutilla. 
 

Ja kun nyt kerrankin majoitun vanhaan kaupunkiin, kävelin sen kujia kuvaten.

Mere Restossa oli tuttu neukkutyylinen tarjoilu, ruoka ei ollut kuumaa, mutta maistui hyvältä (9,50). Tarjoilijatyttö sai pojilta valtavan kukkakimpun. Kysyin onko syntärit, joo 20v. Hain Rimistä ilta- ja aamupalaa ja palasin Venekadulle.

Majoituin hostellin kolmanteen kerrokseen, verhoilla eristettyyn omaan "huoneeseen". Samasta kerroksesta löytyy myös pieni keittiö (olin jättänyt ostokseni alakerran isompaan keittiöön), suihku ja wc.

Huilin hetken, keitin kahvin, laitoin sen termosmukiin ja lähdin ulos, kun oli vielä aurinkoista. Istuin Paksun Margareetan puistoon kahvittelemaan ja lukemaan. Kun kerran kävelemään lähdin, hain Baltijaama turgin Selveristä hyvää savulohisalaattia ilta- ja aamuleipien päälle.

Taivaanranta näytti synkältä ja hostelliin palattuani satoikin hetken. Jäin iltapalalle alakerran keittiöön, henkilökunta tuntuu olevan ulkomaalaisia, mm. Epanjasta ja Kaliforniasta.

  

Syötyäni nousin omaan kerrokseeni ja etsin itselleni mukavan lukunurkkauksen. Avoimesta ikkunasta kuului alapuolella olevasta rokkibaarista musiikkia, muuten oli rauhallista. Istuin avoimen ikkunan ääressä ja tuuli puhalsi suoraan korvaani (sitä alkoi särkeä aamuyöstä, onneksi yksi Ibumax tainnutti kivun). Yhdeksältä joku palaa kerrokseemme ja sytyttää kattovalot, jotka näkyvät kaikille, onhan meillä vain sivuverhot. Ennen kymmentä sammutan valot, "Yes, it's ok" kuuluu verhojen takaa. 

Aamulla kerroksemme vessa ja suihku olivat varattuja, menin kakkoskerrokseen, jonka vessoihin ei tullut lainkaan vettä ja pöntöt olivat kohtalaisen täynnä. Kävin suihkussa ja aamiaisen jälkeen kävelin Telliskiveen. Unohdin neuleen kämpille, onneksi oli tuulesta huolimatta lämmintä. Kävin katsomassa rakennuksen, jossa aiemmin oli Banksyn ja Da Vincin näyttelyt, mutta Van Gogh onkin pienemmässä paikassa. Näyttelyn katsottuani menin Baltijaama torille tsekkaamaan kirsikoiden hinnat.

Olen yrittänyt jokaisella Tallinnan käynnillä löytää edes yhden minulle uuden ravintolan (nytkin löysin Telliskiven uuden La Boccan), mutta no can do: Blu Reston päivän lounaalla oli ankanfilettä (viinin kanssa 14,50€). Ehdottomasti uusi suosikkini! Kävelin takaisin Baltijaama torille ja ostin kilon puolalaisia kirsikoita. Hostelliin palattuani menin keittämään kahvin, kalifornialainen siistijä oli juuri lopettanut hommansa ja juttelimme hetken. Hänkin on vaeltajanaisia ja on lähdössä kahdeksi kuukaudeksi Irlantiin patikoimaan. Hän oli askarrellut itselleen laatikon, jolla voi katsoa illalla auringonpimennystä. Kaikki lasit on myyty loppuun, kuten kai Suomessakin. Lähdin termosmukini kanssa vielä ulos istuskelemaan ja kun palasin takaisin, olkkari oli täynnä italialaisia nuoria. Itsekseni ihmettelen, mihin lehtikirjoitukset vähentyneistä matkailijoista perustuvat. Kaupungissa kävellessäni törmään jatkuvasti aasialaisryhmiin ja kuulen puhuttavan espanjaa/ranskaa/italiaa. Ja tietenkin suomea.

 

Loppuillan vietin hostellissa, enkä lähtenyt kiusaamaan silmiäni auringonpimennyksellä. Söin iltapalan alakerran keittiössä, sen jälkeen siirryin yläkerran mukavaan oleskelutilaan lukemaan. Hannu oli saanut tytöt vieraikseen.
 

Ikkunasta näkyy Oleviste kirik, alakerrassa on fillarivuokraamo ja aivan lähellä intialaisravintola Chakra. Kun minä menen nukkumaan, verhojen takana vasta kuivatellaan suihkunkosteita hiuksia iltaa varten.

 

Torstaina oli (tietenkin!) lämmin, aurinkoinen päivä. Aamiaisen jälkeen pakkasin vähät tavarani, sain takaisin 10 euron takuumaksun avainkortista ja lähdin ulos lukemaan. Maijan vinkistä ostin apteekista Hannulle tuliaisiksi pippurilaastareita, pitää kai niitäkin kokeilla kivunhoitoon.

 

Elokuun kirjoja;

Deborah Levy "Mies joka näki kaiken".