Bilbao - Portugalete 18 km

Portugalete, kuulostaa joltain portugalilaiselta leivonnaiselta. Olin jo etukäteen päättänyt, että ohitan ensimmäisen kukkulan maantietä myöten. Sitä puolsi sekin, että tälle päivälle luvattiin sadetta. Toisaalta päätöksen teki joku muu taho puolestani, sillä kadotin caminomerkit taajaman ulkopuolella. Laskeuduin joenvarteen ja kävelin sitä myöten kohti telakkaa, kunnes kiinalaisen näköinen pieni mies neuvoi minut nousemaan sillalle ja siitä Barbakaldoon.

Lähdin niin aikaisin liikkeelle, että Bilbaon kahvilat olivat vielä kiinni. Lasiovien takaa näin, kun myyjät nostivat tuoreita leivonnaisia ja patonkeja hyllyihin. Barbakaldossa pysähdyin aamiaiselle (3,20).

Voisivat tulla Bilbaosta tänne katsomaan, miten caminoreitti merkitään! Melkein joka toiseen tolppaan on maalattu keltainen nuoli.

Satoi, ei satanut, satoi, ei satanut. Suojasin rinkan sadesuojalla, viitalle ei ollut tarvetta.

Jatkoin joenvartta, kunnes nousin Sestaoon. Mukavan oloinen kaupunki.

Ja mitkä hinnat! Tänne pitäisi tulla kavereiden kanssa. 🍻🍻🍻🍻

Näin!

Bar el Faro, reissun parhaat pintxot! Alkoi sataa, kun laskeuduin Portugaletaan. Kohdallani hiljensi kaksi poliisiautoa, he turvasivat pyöräilevää joukkoa, joka osoitti mieltään Palestiinan puolesta. Ajattelin, että pääsen majoittumaan vasta kolmelta ja kulutin aikaa sateelta suojassa pintxoista nauttien. Kahden hoodeilla kävelin albergueen ja siellä oli jo porukkaa sisällä. Säästin 6€ kun en varannut paikkaa etukäteen Booking.comin kautta.

Albergue Bide-Ona. Silitetyt lakanat, peitto, naisten dormi, naisten kylppäri (20€). Pedissä ei ole lukuvaloa, joten pokkari pysyy rinkassa. Jaoin pesukoneen (3€) ja kuivurin (3€) kahden saksalaisen kanssa. Pojalla tosin oli suurin pyykkikasa, tytöllä ja minulla vain sukat ja alusvaatteet. 

Suihkun jälkeen en saanut unta, luin uutisia ja päätin lähteä syömään, vaikka arvasinkin, että ennen kahdeksaa ei mistään saa kunnon ruokaa. Löysin hauskan Tābernā Unāin, jossa söin kanacaesarin. Siellä olivat myös albergueen majoittuneet katalaanitytöt, joita paikallinen Valentino yritti kovasti kosiskella.

Illalla katsoin Summit Suomi 6-osan. Siihen verrattuna Camino del Norte on piis of Kake.

Bilbao +28

Muuten oli hiljainen yö, mutta 3.30 talon ulkopuolella pärähtivät ilmastointilaitteet päälle ja suljin ikkunan. Joku avasi sen uudelleen aamutuimaan. En ole varma, onko dormi täynnä, kun kaikkien verhot ovat kiinni. On meitä todistetusti ainakin neljä. Äitienpäivälahja etukäteen; liput Oopperan kummitukseen Tallinnassa. Tosin minä maksoin ne. Tälle päivälle on luvattu jopa +30. Tarkoitukseni on tutustua kaupunkiin ja etsiä uudelleen caminomerkit. En tiedä kannattaako tuhlata kaunista päivää Guggenheimiin, käynhän muutenkin taidenäyttelyissä 50-60 kertaa vuodessa. Onko tuo nyt sen kummempi? Ja olen jo kerran käynyt Guggenheimissa, tosin vain toiletisssa. Vaelluksella ei tarvitse käydä edes puskapissalla, vaikka vetäisi kolme juomapullollista vettä. Kaupungeissa on muistettava käydä vessassa aina, kun se on mahdollista. Helsingissä ja Tallinnassa sen mahdollistaa Museokortti, täällä olen poikennut hienoissakin kahviloissa. Terassit ovat niin täynnä, ettei henkilökunta voi tietää, kuka on asiakas, kuka ei. Tai sitten eivät välitä.

Kävelin joenvartta Guggenheimiin. En mennyt sisälle, porukkaa ja koululaisryhmiä oli aivan liikaa liikkeellä. Kummallinen kaupunki; en nähnyt yhtään kauppaa, mistä olisin voinut ostaa vesipullon tai mehua. Jätin oman juomapulloni tarkoituksella hostelliin, etten vahingossa unohda sitä jonnekin. Vesipullon voi täyttää ulkona olevista hanoista. Harri-Tapiokin oli janoinen ja kävi juomassa suihkulähteistä. Minun oli mentävä oluelle. Ensin kävin Iglesia del Sagrado Corazon de Jesus -kirkossa, jossa musiikki pauhasi samaan aikaan, kun astuin sakastiin. Päivätanssit? Ei vaan reippaalla aloituksella messu, mahdolliset torkkujat ainakin heräsivät ja pomppasivat pystyyn.

Olikin lounasaika, söin menu del dían (15,50) Ohanassa. 

Salaatissa oli liikaa etikkaa (saisi olla erikseen tarjolla), pastaa olisi voinut olla enemmänkin. Viini tai jälkkäri ei kuulunut tähän hintaan.

Syötyäni lähdin etsimään caminoreittiä. Palasin sinne, missä eilen tullessani näin viimeiset keltaiset nuolet. Osa merkeistä on kadussa, osa tolpissa, päätä saa pyörittää koko ajan. Tässä kaupungissa riittää tolppia ja roskapönttöjä ja ne ovat täynnä kaikenmaailman tarroja, mutta caminomerkkejä pihdataan. Kävelin läpi pelottavan kaupunginosan, kaikenlaisia hörhöjä pyöri kaduilla. Jamssia ja keittobanaaneja oli myynnissä. Pistin puhelimen kassiin ja pidin siitä tiukasti kiinni. Merkkasin viimeiseksi löytämäni caminomerkin karttasovellukseen ja otin siitä suorimman tien takaisin hosteliin.

Kävin suihkussa, saksalaisnainen oli jatkanut matkaa, vaikka hän jäi aamiaiselle, kun minä lähdin aamupäivällä ulos. Ehkä hän ei pystynyt vaeltamaan? Nyt hänen paikallaan oli joku mies. Ei kannattanut enää mennä päikkäreille. Puin liikaa päälle kun lähdin ulos, edelleen oli +26 ja aurinko helotti. Kirkonkellot soivat kuudelta kauniisti. Söin pikkuburgerin, varsin mehevä eikä sämpylä ollut mitään pullaa.

Täällä osataan nauttia ulkoelämästä. Pikkulinnut tosin pyrkivät baareihin sisälle leivänmurujen toivossa. Vielä pintxo sardellilla (ja bacalaulla).

Mikä viikonpäivä tänään on? Ulkona oli kova pörinä ja paljon polttariporukoita liikkeellä.

Kerta kiellon päälle! Sitten pakkaamaan, hammaspesulle ja nukkumaan. Kun palasin kämpille ja sytytin kattovalon, omien verhojensa takaa kömpi esille kolumbialainen Jonatan, joka on ison matkalaukkunsa kanssa pidemmällä Euroopan-reissulla. Luulin häntä ihan poikaseksi, mutta hänellä on 13- ja 16-vuotiaat tyttäret. Juteltuamme hän lähti kylille, minä sain rinkan pakattua ja jätin sen lattialle, niin ei tarvitse herättää muita sängyn alla olevan lokkerin kitinällä.

San Sebastian, pitkäperjantai 10 km kaupunkikävelyä

Kerrankin oli mukava, verholla varustettu sänky. Silti nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun ulkona metelöitiin aamuyöhön saakka. Ikkunoita ei voinut pitää auki ja ihana peitto oli turhankin lämmin. Ensimmäiset heräilivät kuuden jälkeen, kävin vessassa ja käänsin kylkeä. Minullahan ei ollut mihinkään kiire. Taivaalla näkyi sinistä, kun kahdeksan jälkeen nousin.

Olemme käyneet San Sebastianin kukkuloilla ihailemassa näköalaa, joten tänään ei tarvitse suorittaa mäkitreeniä, se jää huomiseen. Jos ei sitten aika tule pitkäksi. Katedraalissakin kävin jo eilen, luultavasti kirkot ovat tänään täynnä pääsiäisen takia. Naapurikahvilassa myytiin vain makeita leivonnaisia, seuraava oli leipomokahvila. Myynnissä oli hyvän näköisiä leipiä ja sämpylöitä, mutta vitriinissä vain bocadilloja (valkoista leipää) kinkkutäytteellä. Tilasin taas kinkku-juustocroissantin ja hyvän kahvin. Toivottavasti ei tule tavaksi! Päivän agenda on löytää vaelluksen camino-merkit.

Kävelin Concha-lahdelle. Rannassa jotkut urheat menivät pääsiäisuinnille. Harmi, etten ottanut uikkareita mukaan! Rantapromenadin täyttivät lenkkeilijät topeissaan ja juoksushortseissaan (ei täällä nyt niin lämmin ole!), pyöräilijät, perheet kauniine lapsineen ja koirineen. Camino-oppaan kartan avulla kävelin promenadin loppuun, sinne mistä lähtevät kabiinit Mt. Igueldolle. Sain huikattua yhdelle tytölle "Buen camino". Löysin ensimmäiset camino-merkit ja palasin samaa reittiä takaisin.

Kävelytien varren olivat nyt vallanneet kaikenlaiset katusoittajat ja -laulajat. Alkoi olla lämmin, mutta en löytänyt mieleistä terassia ennen kuin menin Trinitate Plazalle. Reissun kallein olut (4,50). Hienoa nähdä, kun baskeripäiset herrat kulkevat patongit kainaloissa. Olin ajatellut, että tänään syön kunnon ruuan, että jaksan huomenna kaikki mäet. Ravintolat tuntuvat kovin kalliilta, annokset about 30€.

Otin alkupaloiksi parit hyvät pintxot, ennen kuin menin Restaurant Intzaan syömään. Ei mitään solomilloa, mutta vatsan täyttävä annos. Varsin suosittu paikka, ovella oli jatkuva jono. Ennen hosteliin paluuta join espresson kantakuppilassa (Sebastopol).

Dormi oli tyhjä ja nukuin tunnin päikkärit. Olin odottanut näkeväni San Sebastianissa pääsiäiskulkueita, mutta ei mitään, kaupatkin ovat kaikki auki! Porukkaa on kyllä paikat täynnä, onhan heillä koko viikon loma. Ehkä ne pääsiäiskulkueet ovat vasta lauantaina ja sunnuntaina? Lähdin ulos ja kävin katedraalissa sytyttämässä kynttilän läheisilleni. Pidemmälle en enää lähtenyt; 10 kilometriä kaupunkikävelyä sandaaleilla saa jalkapohjat kipeiksi.

Pitää kai hostelin omaa baariakin kannattaa (onhan sillä niin kutsuva sisääntulokin) ja otin illalla tinto veranon täydellä terassilla. Tänään olen muistanut juoda myös vettä, ettei jalkoja särkisi yöllä. Terdelläkin on hanakannu vettä. Huomiselle on luvattu +24. Otin loput jäät lasissa mukaan ja täytin juomapulloni vedellä. Madre mia! Dormi on täynnä espanjattaria, jotka kaunistautuvat iltaa varten. Taitaa tulla taas levoton yö!

Pasajes de San Juan - San Sebastian (Donostia) 7 km

Oli erittäin hiljaiset dormikaverit, silti nukuin huonosti kun jalkoja särki. Kuuntelin myrskyn remuamista ja pelkäsin, ettei vene kulje tuossa tuulessa. Kuuden jälkeen kävin alakerrassa aamupesulla. Tasan seitsemältä alberguen isäntäpari (iältään jotain 70 ja 85 väliltä) kävi laittamassa valot päälle. Minä olin nopeasti valmis ja laskeuduin raput alas satamaan. Leipomokahvila oli jo auki ja join maitokahvin, vitriinissä oli vain makeita leivonnaisia. Ehdin aamun ensimmäiseen (7.45) veneeseen, samoin vanhempi hollantilainen. Kahden euron kyyti vei meidät caminopolun alkupäähän ja papparainen lähti vuorille. Alkoi sataa rankasti ja päätin jättää vuoret väliin. Kävelin 6-7 kilometriä tietä pitkin, koko matkalle riitti laatoitettua kävelytietä. Aina kun riisuin toivorikkaana sadeviitan rinkkaan, alkoi sataa uudelleen.

Pilvet rakoilivat, kun saavuin San Sebastianiin. Oli taas monta tuntia kulutettavana. Hain katedraalista leiman vaelluspassiini ja menin aamiaiselle.

Kävelin vanhastaan tutuilla kaduilla ja kujilla. Istuin Quintopinon katetulle terassille lenkkioluelle. Vitriinissä oli herkullisen näköisiä pintxoja, mutta jätin niiden syömisen myöhempään.

Kävin tsekkaamassa hostellin sijainnin, mutta kukaan ei vastannut pimputukseeni. Huomasin, että olemme olleet täällä ennenkin (2011). Hostel Kaixoon mennään samasta ovesta. Kulman takana on kiva kahvila, siellä voisi käydä vaikka aamiaisella, jos se on huomenna auki. Näyttää olevan nuoriso-osaston suosiossa. Join päivän toisen kahvin.

Palasin hostellin lukitulle ovelle, josta juuri poistui joku tyttö ja pääsin kirjautumaan ja viemään rinkkani säilöön. Vielä oli tunti kulutettavana ja kävelin takaisin Quintopinoon, jossa maistoin yhden pintxon (3€). Muuten hyvä, mutta pieni suola olisi ollut paikallaan, tai boqeronesin olisi voinut vaihtaa sardelliin. Näitä voisi tehdä kotonakin! Palasin Room in the City -hostelliin ja sain petini dormista, missä yksi vaeltajamies purki jo rinkkaansa. Suihkussa käytyäni miesseuralaiseni olivat lisääntyneet, yläpetini valloitti saksalainen nuorempi mies. Hostellin rannekkeella avautuvat niin ulko-ovi, dormin ovi kuin lokkerikin.

Sebastopol

La Barra de Kojua