tiistai 27. syyskuuta 2016

Dhërmi

Varasimme Tiranan majoituksen sijainnin vuoksi, sen piti olla aivan lähellä bussiasemaa. Asema oli kuitenkin vaihtanut paikkaa, ja jouduimme menemään sinne taksilla. Bussi etelään lähti arviolta klo 12.00-13.00 ja varmuuden vuoksi olimme paikalla varttia vailla puolenpäivän. Tietenkin bussin lähtöaika oli 13.00. Odotellessamme istuimme läheisen kahvilan terassille Efes-oluille.

Viiden tunnin bussimatka maksoi 7,30€/nuppi. Matkalla pidettiin yksi vessa/kahvipaussi. Jäimme kyydistä Dhërmiin johtavassa tienhaarassa ja ostimme kaupasta varuiksi iltaviinin, kun emme vielä tienneet mitään pienen kylämme tarjonnasta. Mäki alas oli varsin jyrkkä. Löysimme Vila Drurin rannasta ja isäntämme Tomi johdatti meidät yläkerran huoneeseen, jonka leveältä parvekkeelta on merinäköala (25€/huone/yö). Pihalla huojuvat banaanipuut, auringonlasku ja kaskaiden siritys tuovat mieleen Lake Toban.
 
Vila Druri
Kausi alkaa olla lopuillaan, mutta Tomin mukaan rannalla on vielä kolme ravintolaa avoinna (supistetuin listoin), nehän riittävät meidän täällä oleskeluumme. Suihkun jälkeen aloitimme ensimmäisestä menemällä illalliselle Piratët1 Restaurantiin. Hyvää ruokaa, mutta törkeän hintainen (italialainen) valkoviini. 

Suljimme tyhjän jääkaappimme ja lähiravintolan musiikin hiljennyttyä kuului vain kaskaiden siritystä. Ainakin kuvittelin kuulevani myös aaltojen lyönnit rantaan. Kuuma huoneemme viileni onneksi yöksi ja aamun valjetessa kaivoin jo kaapista ohuen fleecehuovan jaloilleni.

Aamulla haimme rantakylän kaupasta kuivan leivän, erinomaisen juuston ja lenkkioluet. Hedelmäkaupan valikoima oli yhtä onneton, sieltä ei löytynyt meille mitään. Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään paahtavaa rinnettä yläkylään. Ohitimme kaupan, jossa eilen piipahdimme ja jatkoimme Dhërmiin, jossa papparaiset istuivat kahviloissa kuin jossain kreikkalaisessa kylässä. Täälläkin oli vain yksi kauppa, ostimme viinin ja kadunvarresta omenia ja tomaatteja. 

Paluumatka alamäkeä pitkin sujui nopeasti, tielle oli eksynyt myös pieni lehmälauma, jonka ohitimme. Otimme parvekkeella ansaitut oluet ja lähdimme uimaan. Mittari näytti varjossa +28, onneksi rannalla sentään tuuli vähän.

Merivesi oli lämmintä ja kirkasta, uituamme istuimme helteiselle parvekkeelle lounaalle; hedelmiä, hyvää juustoa ja paikallista Merlota. Siirryimme siestalle iltapäivän kuumimmiksi tunneiksi.

Restaurant Luciano
Tomi tarjosi pihabaarissaan meille kahvit ja kertoi samalla työskentelystään Kreikan saarilla ja elämästään täällä Dhërmissä. Hän kävi korjaamassa huoneemme ilmastoinnin, jonka kaukosäädin ei suostunut toimimaan. Iltatuulen viritessä menimme syömään Lucianoon, joka oli eilisiltaista ravintolaa huomattavasti edullisempi, mutta minun kanani oli kuivaa (jätän kanat ja broilerit suosiolla kotiin syötäviksi). Tarjoilija kertoi, että heidän pizzauuninsa on jo suljettu tältä kaudelta. Istuimme vielä parvekkeellamme kuunnellen aaltojen loisketta ja sirkkojen siritystä. Tomi laittoi baarissaan mukavaa musiikkia soimaan.

Korvatulpat vaimensivat jääkaapin hurinaa (ilmeisesti siitä on termostaatti rikki), muuten olikin taas hiljaista ja sopivan viileää. Haimme aamulla kaupasta ison, tuoreen polakan. Siitä ja juustosta riittää tomaattien ja hedelmien kanssa aamiaiseksi ja lounaaksi. Pihamme banaanit ovat vielä raakoja, pihistin naapurin puolelta pari persimonia.

Kymmeneltä oli jo hillittömän kuuma. Tomi lähti vaimonsa ja pienen Amelien kanssa rannalle, me kävelimme rantatien päästä päähän, kävimme katsomassa Restaurant Royalin vaatimattoman listan ja menimme uimaan. Uintioluiden, suihkun ja lounaan jälkeen olikin aika vetäytyä siestalle.

Huilailtuamme ilmastoinnin viilentämässä huoneessa kävimme iltapäiväuinnilla, suihkussa ja siirryimme pihabaariin kahvittelemaan perheen seuraksi. Sovimme alustavasti kyydin aamuksi Tomin kanssa ja varasimme netin kautta viimeisen Albanian majoituksen Pogradecista.

Viimeiseksi Dhërmin illallispaikaksi valikoitui Piratêt1 ja tilasimme hyvät pizzat. Illan viimeiset lasilliset otimme omalla parvekkeella kuunnellen samalla pihabaarin mukavaa musiikkia ja Tomin seurustelua ranskalaisnaisten kanssa.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Albania!

Bulevardi Bajram Curri
Isäntämme tilaama taksi saapui aamulla minuutilleen aikataulussa. Haimme linja-autoaseman läheisestä leipomosta aamiaispiiraat ja odottelimme muiden reissaajien kanssa Old Town Travelsin bussia Tiranaan (27€/hlö). Poikkesimme Podgoricaan (ei mitään syytä mennä ainakaan sinne), pidempi kahvipaussi pidettiin Albanian puolella. Minä en muistanut, että meillä oli edelliskerrasta Albanian lekejä eikä tarjoilija tiennyt heti sanoa, mitä kahvini ja kaksi pikkupaukkua maksoivat. Hän heitti hihasta hinnaksi 5€.

Bulevardi Bajram Curri
Suurin osa kyytiläisistä jäi Shkodëriin, jonka ruuhkaisilla kaduilla kulkivat myös hevoset rattaineen. Katujen varsilla viljelijät myivät vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Tietyöt ja iltapäivän ruuhka viivästyttyivät matkaa, kokonaisajaksi tuli 6½ tuntia. Jäimme kyydistä keskustassa, vaihdoimme valuuttaa ja lähdimme kävelemään Bulevardi Bajram Curria, jonka varrella majapaikkamme sijaitsee. Pari kertaa jouduimme kysymään neuvoa, toisesta paikasta soitettiin isännällämme ja hän tuli meitä vastaan. Asuntoa välittävä toimisto on alapuolellamme, parvekkeeltamme on näköala bulevardeja halkovalle kapealle joelle. Kaveri olisi lähtenyt mukaamme näyttämään paikkoja, mutta päätimme viettää rauhallisen illan pitkän matkapäivän päätteeksi. Hän soitti vielä Dhermin majapaikkaamme ja varmisti bussiyhteydet huomiselle. Sovimme, että hän soittaa meille aamupäivällä taksin, millä pääsemme bussiasemalle. Olikin aika ottaa tervetulo-oluet ja hakea kaupasta chianti.

Istuimme lasitetulla parvekkeellamme aperitiiveilla. Bulevardin suurissa puissa linnut lauloivat raivokkaasti. Puihin oli ripustettu kaikenlaisia sähköjohtovirityksiä ja antenneja. Illan hämärtyessä (ei suinkaan viilentyessä) lähdimme syömään läheiseen Vita99 Ristorante Italianoon. Vähän oli suolaiset pastat, mutta muuten hyvänmakuiset. Omassani oli portobello-sieniä ja katkarapuja. Kahvit ja digestiivit joimme Cafe Mirela Lazajssa, joka on kulmakuppilamme.

Pyramidi, Tirana
Yö oli todella hiljainen, bulevardilla ei ollut lainkaan liikennettä, ennen kuin aamu sarasti. Päätimme jättää kaupunkikierroksen väliin, söimme puistonpenkillä alakerran leipomosta ostetut täytetyt sämpylät. Puistossa vanhat herrat pelasivat dominoa, kuten eilenkin. Kävimme kuvaamassa Pyramidin, kävelimme puiston kautta toista bulevardia takaisin päin, matkalla pysähdyimme kahville. Oli hiostavan kuuma.

Tirana

lauantai 24. syyskuuta 2016

Kotor

Apartments Markovic
Suljin jääkaapin yöksi ja tuli täyshiljaisuus. Aamulla söimme jääkaapin tyhjäksi ja pakkasimme kaikessa rauhassa, silti ehdimme jo 10.30 Kotorin bussiin. Seuraamme saimme kanadalaisrouvan, joka olisi tilannut taksin, mutta päätti suosituksestamme ottaa euron bussikyydin Kotoriin, josta hänen risteilyaluksensa iltapäivällä jatkaisi matkaa. Kotorin keskustassa oli niin kova ruuhka, että bussi jätti meidät pois kyydistä jo ennen satamaa. Kävelimme vanhan kaupungin muurin viertä torin läpi kauppaan ja siitä jatkoimme kohti Muota, jonka varrella Apartments Markovic sijaitsee. Ilmankos majoitus on niin edullinen (48€/2 vrk), sillä käveltävää oli 2-3 kilometriä.

Saimme huoneemme ylimmästä kerroksesta, josta on kaunis näköala Kotorinlahden toiselle puolelle ja upeaan vuoristoon. Otimme tervetulo-oluet ja söimme pienet pinaatti- ja lihaburekit, ennen kuin lähdimme kävelemään rantakatua vielä kauemmas ja pulahdimme meressä. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Perastissa. Huuhtaisimme pyykit, kävimme suihkussa ja nautimme terassilla mainiota makedonialaista valkkaria, kun naapurin nuoripari palasi reissuiltaan.

Pyykit kuivuivat narulla hujauksessa, aurinko alkoi laskea ja väritti vastapäisen vuoriston kauniisti. Isot risteilyalukset jatkoivat matkaansa torviaan huudattaen. Muon kadulla puolestaan huudattivat hääautot torviaan.


Illan hämärtyessä kävelimme vanhaan kaupunkiin. Kävimme kysymässä kyytiä Tiranaan Old Town Hostelista ja siellä meille kerrottiin, että nykyisin on bussiyhteys Kotorista Tiranaan. Jäimme illalliselle Konoba Roman terassille, ilta oli todella lämmin. Syötyämme haimme linja-autoasemalta liput maanantaiaamulle Tiranaan (27€/lippu) ja jäimme läheisen kahvilan ulkopöytään espressolle ja pelinkovacille. Sveti Ivanin kävelyreitti oli kauniisti valaistu ja vastapäiseltä rannalta kuului tanssimusiikkia, kun istuimme vielä hetken omalla terassillamme.

Jotkut naapurit kolistelivat jo ennen kuutta, tupakoivat terassilla ja poistuivat paikalta. Sunnuntaiaamun kirkonkellot löivät pitkään ja kuuluvasti. Söimme aamiaiseksi juustoa, mainiota savustettua suolalihaa, tuoreita viikunoita ja päärynää. Hannua oli valvottanut kipeä jalka, joten teimme taas omat kävelylenkkimme. Minähän en mahda sille mitään, että Sv. Ivanin linnoituksen siintäessä silmissäni minun on aivan pakko lähteä kapuamaan sinne. Sovimme treffit kahden tunnin kuluttua pohjoisportille.


Vesipullon sai täytettyä Kotorin vanhassa kaupungissa monestakin hanasta. Maksoin sisäänpääsyn kaupunginmuureille (3€) ja lähdin risteilyturistien jonossa nousemaan linnoitukselle. Lähdin sen verran myöhään liikkeelle, että reitillä oli ruuhkaa, mukana pari sylivauvaa ja muutama lapsikin. Pidin kuvaus- ja vesitaukoja, vaikka olenkin kuvannut nämä maisemat jo kahteen kertaan.



Alaspäinkävely sujui ripeästi ja olin sovittuun aikaan tapaamispaikallamme. Otimme ansaitut lenkkioluet ja menimme tuhdille lounaalle Grill Restaurant Tanjgaan. Kyyppäri arvaili, olimmeko suomalaisia vai norjalaisia (aksentista päätellen). Takapihan terassille saimme seuraksemme katalonialaisen nuorenparin. 

Grill Tanjga
Syötyämme poikkesimme vielä kahvilla eilen tutuksi tulleessa pikkukahvilassa. Kävimme kaupassa ja kävelimme kämpille. Olimme yhteistuumin päättäneet pysytellä siellä loppuillan, aamulla olisi aikainen herätys. Kävimme uimassa, huuhtaisimme päivän pyykit ja istuimme terassille uintioluelle. Naapuriin saimme nuorenparin Australiasta. 

Istuimme iltaa terassilla seuraten auringonlaskun kajoa vastapäiseen vuoristoon. Valot syttyivät rinteeseen ja risteilyalus jatkoi matkaansa iltavalot loistaen. Maksoimme majoituksen isännällemme ja hän lupasi tilata meille taksin aamuksi.

torstai 22. syyskuuta 2016

Perast, Montenegro

Dubrovnik, näkymä satamaan
Aamulla ei ollut mikään kiire, kun meillä ei ollut edes aamiaista. Otimme vielä kuvat katolta satamaan ja kävelimme lähimmälle bussipysäkille. Bussi vei meidät linja-autoasemalle, jonka läheisestä Konzumista ostimme kassillisen lounastarpeita ja juomia, sillä Perastissa ei juuri kauppoja ole. 

M&M Apartment
Rajalla kuhnittiin tunti, tullimies sanoi selvällä suomenkiellellä "kiitos" ja pyynnöstäni löi leimat passeihin. Koko matkaan meni kolmisen tuntia. Jäimme kyydistä Perastin tienhaarassa, jonka turistibussit ja vuokra-autot olivat täyttäneet. Löysimme helposti M&M Apartmentin ja saimme violetin huoneistomme saman tien. Siisti kuin mikä, kaunis kylppäri ja pieni keittiö. Patio on alakerrassa, no can do.

Kävimme tervetulo-oluella Conten terassilla, sen jälkeen tein meille lounassalaatin, jonka nautimme alakerran pihalla. Olikin siestan aika. Herätessämme aurinko oli jo laskenut vastapäisten vuorten taakse. Hannu lähti lenkille, minä menin uimaan. Rantakadun varrella on useita rappusia, joista pääsee helposti mereen. Vesi oli virtojen mukaan joko jäätävänkylmää tai sopivan lämmintä.

Cafe Armonia
Hannu sai tänään valita illallispaikan ja päädyimme Armoniaan, mikä olikin oiva valinta. Ruoka oli hyvää, tarjoilu moitteetonta ja tunnelma erinomainen. Tosin söimme taas liikaa ja ravintola tarjosi vielä mantelikakkua jälkkäriksi. 

Vain jääkaappi hurisi yöllä, muuten oli hiljaista ja sopivan viileää. Hannu haki leipomosta tuoreet sämpylät ja söimme aamiaisen. Sen jälkeen lähdimme kumpikin omille kävelylenkeillemme, minä kävelin rantakadun loppuun ja päätietä myöten kohti Perastin bussipysäkkiä, joka oli taas täyttynyt turistibusseista.

Päätieltä oli paikka paikoin hyvät näkymät Perastiin ja läheisille kirkkosaarille. Matkalla poikkesin myös pienelle hautausmaalle.

Palasin alas keskustaan ja jäin odottamaan Hannua Sv. Nikolan kirkolle, jonka torniin emäntämme Milica päästi meidät ilmaiseksi. Hän varoitteli rappujen matalista kohdista, silti Hannu kolhaisi päänsä kiviseen kattoon. Ylhäällä oli hienot näköalat Perastiin ja merelle.


Kavuttuamme kapeat raput alas saimme Milicalta muistoksi kaksi hänen itse maalaamaansa snapsilasia. Sain houkuteltua Hannun mukaani uimaan, otimme uintioluen ja suihkun jälkeen tein meille lounassalaatin, jonka söimme taas aurinkoisella pihalla. Milica kantoi meille makeita viinirypäleitä ja jälkiruokakeksejä.


Siestan jälkeen teimme pienen kävelylenkin Perastin kujilla, kävimme katsomassa edelliset majapaikkamme ja palasimme omalle patiolle aperitiiveille. Illallispaikka vaihtui taas lennossa, kun päätinkin, että syömme Konoba Otok Bronzassa.



Ravintola oli minulle entuudestaan tuttu. Hyvät ruuat, hyvä palvelu, erinomainen valkkari ja kohtuuhyvä (jääkaappikylmä) talon punaviini. Kahvit ja digestiivit nautimme merenrantaterassilla.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Balkan 2016, Dubrovnik

Laskeuduimme Dubrovnikiin aikataulun mukaisesti alkuillasta, Zeljka oli meitä vastassa kentällä. Matkalla keskustaan esitimme toivomuksen, että voisimme käydä ostamassa bussiliput valmiiksi huomiselle ja samalla syömässä, niin ei tarvitse rinnettä ravata montaa kertaa. Ostin bussiliput 10.00 bussiin ja Zeljka vei meidät syömään Mezzanaveen. Edullinen, paikallisten suosima kahvila-ravintola, jota yksin emme olisi löytäneet. 

Istuimme vielä lempeässä illassa terassilla ihaillen sataman valoja. Zeljka päivitti vuoden tapahtumat, annoimme hänelle tuliaiset (Fazerin pehmolakuja ja Marimekon lautasliinoja) ja tasasimme yhden tumman oluen. Hänellä oli aikainen herätys ja mekin vetäydyimme suihkun jälkeen nukkumaan hiljaiseen kerrokseemme.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Pakko myöntää; kesä on mennyt


Ennen syksyn reissua ehdin hoitaa Noelia ja käydä Ilonan synttäripäivänä ipanoiden kanssa syömässä Lohjalla. Aloitin Rekolan Raikkaan joogatunnit, kävin lenkillä ja zumbassa. Pakastin täyttyi omenasoseista ja mustamarja-aronioista. Uskaltauduin vielä uimaan Keravanjoen virkistävään veteen. Nostin vaarin vanhan kaktuksen sisälle, se alkoi jo työntämään nuppuja ja yöt ovat varsin viileitä. Kukka vie taas oman neliönsä kuistiltamme. Kampaaja leikkasi minulle lyhyen, tumman reissutukan.

Keittiö kuhisi pieniä kärpäsiä, siirsin kaikki hedelmät jääkaappiin ja pullotin herukkaliköörin kellariin odottamaan joulua (tai kuivaa kuohuviiniä, siihen se kuitenkin menee). Miten paljon itikoita sitten onkaan kylppärissä, kun laitamme omenaviinin sinne pulputtamaan? 

Aloitin pitkän kesäkauden jo maaliskuussa Andalusiassa ja jatkan sitä pitkälle lokakuuhun Balkanilla. Vaikka pidänkin auringosta ja lämpimästä, pidän myös syksystä. Ihanaa sytytellä kynttilöitä illan pimetessä, kääriytyä huopaan ja pistää villasukat jalkaan. 

Lauantaina fillaroimme Keravalle katsomaan pinkiksi virkattua taloa. Sää oli pilvinen, mutta tyyni ja kotiin poljettuamme grillasimme terassilla. Hain Matin pihalta kassillisen omenia ja pilkoimme ne viiniä varten. Työn touhussa palkitsimme itsemme vuoden 2010 omenaviinillä, joka oli kirkasta ja puolimakeaa.
http://oleknyc.com/current.php/our-pink-house-kerava-finland

Tiistaina ehdin vielä joogatunnille, pyöritin pesukonetta ja aloitin pakkaamisen. Hannu teki pihatöitä ja aloitti vihdoin kesälomansa.

Syksyn kirjoja:

Alice Sebold "Oma taivas". Teinityttö raiskataan ja murhataan lähellä kotiaan ja hän siirtyy "omaan" taivaaseen, josta tyttö tarkkailee perheensä, ystäviensä ja myös murhaajansa elämän jatkumista. Liikuttava, lohdullinen, otteessaan pitävä ja paikoin jopa hauska kirja.

Chris Cleave "Little Been tarina". Ajankohtainen kertomus nigerialaisesta tytöstä, joka karkaa murhaajiaan kotimaastaan ja päätyy Englantiin. Siellä hän etsii ainoat tuntemansa ihmiset; brittipariskunnan johon hän törmäsi Nigeriassa. Perheen elämä on jo muutenkin sekaisin ja tyttöä uhkaa palautus kotimaahansa.

Helena von Zweigbergk "Tulivuoren partaalla". Malliesimerkki siitä, miten käy kun loppuunelettyä avioliittoa jatketaan "lasten takia". Aikuiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan julmasti ja lapset yrittävät olla huomamattomia, etteivät vain aiheuttaisi lisää riitoja. Vähistä varoista säästetty lomamatka ei mitenkään auta asiaa, vaan tilanne kärjistyy entisestään.