Hieno matkailuvuosi 2018

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika vilkaista taaksepäin, ja vähän ensi vuoteenkin. Tämä vuosi pitää sisällään kuusi ulkomaanmatkaa (+ laivamatkat Tallinnaan) ja kymmenen maata. Niistä ainoastaan Kosovo oli meille uusi kohde.

Hospital de la Condesa

1. Camino de Santiago de Compostela part 2

Kuluneesta vuodesta muodostui mainio vaellusvuosi. Tämänkertainen työsessioni päättyi sovitusti maaliskuun lopulla pääsiäiseen ja huhtikuun alkupuolella lensin Madridiin, jossa vietin pari päivää, ennen kuin siirryin junalla Leóniin. Viime vuonna vaelsin Camino Francésia Pamplonasta Leóniin, nyt tarkoitukseni oli kävellä Santiagoon saakka. Ensimmäinen viikko oli vuoristoista ylämäki-alamäki -kävelyä, toinen viikko meni tasaisemmin ja löysin vaellukseen rentoutta ja nautin matkan ”helposta” etenemisestä. Jatkoinkin matkaa Santiagosta vielä Pontevedraan saakka. Lähtee tästä (eteenpäin pääset klikkaamalla alhaalla vasemmalla "Uudempi teksti"):

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/04/kohti-santiago-de-compostelaa.html

 

Porto

2. Portugali

Vietin vapun Portossa, jossa treffasin Hannun 2. toukokuuta. Yhteinen matkamme jatkui Portosta Figueira da Foziin, sieltä Santarémiin ja Óbidokseen. Viimeiset lomapäivät vietimme Lissabonissa, jonka oli täyttänyt Euroviisuja seuraamaan tulleet turistit. 
https://illusiafinland.blogspot.com/2018/05/porto-city-country-portugal-of-my-soul.html  

Zakopane

3. Puola

Vietimme pari päivää Hannun vanhan tutun ja tämän vaimon vieraina Varsovan ulkopuolella, nauttien suuren talon, pihapiirin ja ympäristön tarjoamasta rauhasta ja vehreydestä. Olin varannut edullisen majoituksen viideksi yöksi Zakopanesta, sillä halusin lähteä patikoimaan Tatra-vuorille. Sää suosi päivävaelluksia ja pääsin nauttimaan upeista maisemista ja kokeilemaan taas omia rajojani. Viimeiset päivät vietimme kauniissa Krakovassa. Hannu kävi kokemassa keskitysleirien koskettavan tunnelman, sillä aikaa minä kiertelin kaupungilla kaikessa rauhassa.

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/06/vantaa-krakova-varsova.html

 

4. Saksa, Mosel

Kävimme vuoden 2017 syyskuussa Moselilla, mutta Hannun lonkkavaivat estivät patikoinnin ja pääsin tekemään vain parit päivävaellukset. Mieleen jäi kytemään halu palata pelipaikoille ja kun sain Arjan houkuteltua mukaan, suunnittelin meille parin viikon vaelluksen pitkin Moselsteigiä/-caminoa. Lyhensin päivämatkoja sopiviksi Arjalle, joka ei ole niin tottunut kulkemaan rinkka selässä. Mäkinen maasto pisti minutkin puuskuttamaan, vain yhden päivän kävelimme Moseljoen vartta pitkin. Se osoittautui meille turhan tylsäksi ja matka jatkui pitkin viinirinteitä, metsäpolkuja ja pellonpientareita. Upea reissu, tämäkin!
https://illusiafinland.blogspot.com/2018/06/moselsteigmosel.html 

Prizren

5. Balkan

Syksylle oli monta suunnitelmaa, mutta Balkan vei taas voiton, kiitos Norwegianin edullisten lentojen suoraan Pristinaan. Kosovo yllätti meidät iloisesti! Siitä alkoi viiden maan ja kymmenen kohteen reissu, joka kesti reilut kolme viikkoa. Kosovossa kävimme Pristinassa, Pejassa ja Prizrenissä, Albaniassa ainoastaan Shkodërissa, Montenegrossa Ulcinjissa ja Petrovacissa, Bosnia & Hertsegovinassa Mostarissa ja Kroatiassa Dubrovnikissa, Podgorassa ja Trogirissa. Paljon jäi vielä näkemättä, joten Balkanille on palattava!

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/09/pristina-kosovo.html

 

6. Berlin

Uhkasin pysytellä kotimaassa loka- ja marraskuun, mutta Hannu yllätti ostamalla minulle synttärilahjaksi lennot Berliiniin. Molempien Berliini-neitsyys on nyt korkattu ja samalla paikattu aukko reissusivistyksessä. Hieno kaupunki, sinne on lähdettävä joskus kesäaikaan!

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/11/ekakertalaiset-berliinissa.htm

 

7. Krakova

Olemme useasti käyneet Krakovassa kesäaikaan ja viehättyneet kaupungista. Kiinnosti nähdä se myös vähän talvisempaan ja varsinkin joulutori-aikaan. Saimme helposti puhuttua Mirjan ja Masan mukaan. Houkuttelua helpottivat Norskin edulliset suorat lennot ja apartementos, joka tuli maksamaan 28€/hlö/4 yötä. Seuralaisemme olivat ensimmäistä kertaa Krakovassa, päätimme pysyä kaupungissa ja jättää kauempana olevat nähtävyydet (sekä Zakopane) heidän seuraavaan mahdolliseen reissuunsa.

https://illusiafinland.blogspot.com/2018/12/krakova-joulukuussa.html

  

8. Tallinna

Tänäkin vuonna tuli käytyä useasti Tallinnassa. Yksin, kaksin, ystävien tai ipanoitten kanssa. Päiväristeilyillä (alk. 2€) ehti käydä Linetten myymälässä alusvaateostoksilla ja hyvällä lounaalla, Romantica-paketilla nautimme kuohuviinistä, hyvästä hotellista ja herkullisista ruuista. Hemmottelulomilla ehdimme myös jalkahoitoihin. Onnin ja Ilonan kanssa kävin vaateostoksilla ja burgereilla.

https://illusiafinland.blogspot.com/search/label/Tallinna

Suomenlinna

9. Kaunis kotimaa

Vietimme sisaruksellista keskikesän juhlaa siskon mökillä Raaseporissa. Hellekesän innoittamina otimme Hondan alle ja päräytimme niin Saloon, Kustaviin kuin Järvi-Suomeenkin. Nautimme Salonsaaren täysihoitolomasta Päijänteen rannalla ja jatkoimme siitä Jämsään pikkuserkkuni hemmoteltaviksi. Olemme vastavierailun velkaa, mutta toivomme tästä tulevan pysyvän tradition!

Balkan-kierros 2018, jälkimietteet

Kotimatka sujui hyvin, vaikka laskeutuminen olikin kovan tuulen takia hieman pomppuinen. Koko reissu oli mennyt suunnitelmien mukaisesti, ainoastaan Dubrovnikista jouduimme nipistämään yhden yön ja maksamaan yhden "ylimääräisen" yön Mostarissa, siitä huolimatta suoriuduimme alle tekemäni budjetin.

Kosovo; hieno maa, kannatti ehdottomasti lentää sinne ja tutustua kolmeen eri kaupunkiin. Pristina, Peja, Prizren, kaikki erilaisia, mutta mukavia kohteita. HIntataso on erittäin edullinen, ihmiset ystävällisiä, ruoka hyvää ja maisemat hienot, kuten Balkanilla yleensäkin.

Albaniasta suoriuduimme tällä kerralla yhdellä pysähdyksellä matkatessamme maan halki kohti Montenegroa, olemmehan kierrelleet maata jo kahden reissun verran. Kohteeksi valikoitui Shkoder lähinnä sijaintinsa vuoksi, mutta pääsihän sieltä viettämään yhden rantapäivänkin. Reilun kolmen viikon reissun paras majoitus.

Montenegrosta valitsin kaksi rantakohdetta; Ulcinjin ja Petrovacin. Hintataso hirvitti alkuun, kun tulimme Kosovosta ja Albaniasta, Euroopan edullisimmista maista. Pääsimme uimaan, mutta muuten kohteet eivät juuri innostaneet, eivätkä juurikaan eronneet toisistaan.

Dubrovnikissa poikkesimme Zeljkan takia, muuten kaupunki ei enää jaksa innostaa. Vanha kaupunki on tungokseen asti täynnä turisteja. Seuraavaksi yritämme saada Zeljkan Vantaalle, niin meidän ei tarvitse lähteä häntä tapaamaan Kroatiaan.

Mostar, yksi lempikaupungeistani. Halusin viedä Hannunkin ihastumaan kaupunkiin, mielelläni olisin palannut myös Sarajevoon, mutta siihen ei aika tällä kertaa riittänyt. Muslimien rukouskutsut, herkulliset ruuat ja torien tarjonta, kahvilakulttuuri, vain muutamia kaupungin hyviä puolia mainitakseni. Vanhan kaupungin basaarikujien tungos vähentää kaupungin viehätystä, mutta jos sen pystyy välttämään päiväsaikaan, niin miinukset voi unohtaa. 

Loppumatkan vietimmekin Kroatian rannikolla, Podgorassa ja Trogirissa. Kävimme uimassa ja söimme taas hyvin. Majoitukset olivat sijainniltaan erinomaisia. Halusin viettää viimeiset päivät mieluummin Trogirissa rauhoittuen kuin vilkkaassa Splitissä. Matka lentokentällekin oli minimaalisen lyhyt.

Eikä hintakaan hirvittänyt, sillä 23 päivän reissukulut yhdeltä olivat yhteensä 616€, sisältäen lennot (149,60), majoitukset (361,50) ja siirtymiset (105,50). Ei paha!

Shkodër/Shkodra/Skadar, Albania

Shkodër

Tämän reissun toinen maa; Albania. Onneksi meillä oli liput valmiina, sillä bussi tuli aivan täyteen. Teimme tilaa nuorelle suomalaisparille, hekin olivat hyödyntäneet edullisia lentoja Pristinaan. Bussin ensimmäisellä pysähdyksellä suurin osa matkustajista riensi kauppaan ostamaan vesipulloja. Albanian rajalla vain meidän neljän passit vietiin tullivirkailijoiden tarkistettaviksi. Ihmettelimme, miksi EU-kansalaiset kiinnostavat niin paljon, että bussilastillinen ihmisiä joutuu odottamaan. Heti rajan ylitettyämme näimme ensimmäisen bunkkerin, lähellä albanialaisten hautoja. Toinen paussi pidettiin kahvila/ravintolassa, kaikki juoksivat vessaan ja sitten kahville. Meillä oli vanhastaan jäljellä lekejä ja saimme maksettua juomamme niillä. Kun saavuimme Shkodȅriin, bussi ei yllättäen ajanutkaan bussiasemalle, vaan jätti kaupunkiin menijät noin viisi kilometriä sen ulkopuolelle. Hetihän siinä oli "taksikuskeja" tyrkyllä. Otimme kimppakyydin suomalaisten kanssa ja maksoimme papalle 10€. Kävelimme keskustan läpi emäntämme kanssa sovittuun paikkaan, josta hänen serkkunsa nouti meidät lähellä olevaan majapaikkaamme. Rakennus on vanha ja rupuinen, mutta huoneistomme White on White on kokonaan rempattu, valoisa, siisti ja kotoisa. 

Apartment White on White

Nyt meillä on käytössä keittiö, parveke ja (siellä) pesukone. Kävin lähikaupassa ostamassa evästä, Hannu laittoi pyykit pesukoneeseen. Kaapista löytyi mm. kertakäyttömukeja ja käytin jäiden tekoon Amin hyväksi koettua konstia. Suihkun jälkeen söimme pienet antipastot samalla, kun odottelimme pesukoneen lopettavan pyykkien pyörittämisen.

Xhamia e Madhe

Albanian puolelle tullessamme hämmästyimme sitä, miten paljon näkyi kirkkoja, ei niinkään moskeijoita. Shkodërin keskustassa on molempia. Ripustimme pyykit parvekkeen kuivaustelineelle ja suihkun jälkeen jalkauduimme keskustaan. Vaihdoimme lisää valuuttaa (kurssi 126, paljon huonompi kuin viimeksi Albaniassa ollessamme) ja menimme syömään Restaurant San Franciscon yläterassille. Keskustassa ja varsinkin sen kävelykadulla näimme enemmän turisteja kuin Kosovossa konsanaan.

Restaurant San Francisco, alkuruuat

Olimme olleet päivän melko vähällä ruualla, tilasimme silti taas liikaa. Terassilla istuessamme saimme kuunnella Xhamia e Madhe -moskeijan (Ebu Bakr Mosque) minareetista kuuluvaa rukouskutsua. Syötyämme palasimme voipuneina omille kulmille, ostin torimyyjältä hedelmiä ja etsimme kahvilaa, josta olisi saanut myös kahvia. Sellainen löytyi vanhan miehen pitämästä kuppilasta lähes vastapäätä taloamme. Eiköhän siitä tule meille vakipaikka.

Yö asuinalueellamme oli muuten hiljainen, mutta kulkukoirat puolustivat taas omia reviireitään haukkuen ja kylppärin ikkuna oli pakko sulkea, koska pulut laskeutuivat pulputtamaan ikkunalaudalle. Aamupäivällä kaikki kotikatumme kauppiaat leväyttivät myyntituotteensa kadun varteen, tarjontaa on mopon korjaamisesta käytettyihin kenkiin, sohvaryhmiin ja uuden näköisiin vessanpyttyihin. Kaupungissa on useita puistoja, joissa lapset leikkivät ja vanhat herrat pelaavat lautapeliään. Yhden sellaisen läpi oikaisimme turisti-infoon, josta saimme kaupunkikartan ja neuvon, mistä bussit lähtevät Velipojëen.

Kävelimme suuren huoltoaseman luokse, siitä lähtevät bussit rannikolle. Saimme bussin lähtöajan, täytyy vain toivoa, että kuski ymmärsi meidän tarkoittavan huomista. Paluuajasta ei vielä ole mitään tietoa. Kävelimme takaisin päin toista katua, senkin varrella miehet istuivat joutilaina kahviloiden terasseilla. Purettujen rakennusten jäännöksissä likaiset pikkupojat yrittivät etsiä jotain myytäväksi kelpaavaa. Taas tuli Serbia mieleen, kun näin hevosen vetävän raskaita kärryjä.

Otimme lenkkioluet yhden puiston reunalla olevalla terassilla, aivan vanhan bunkkerin vieressä. Onnistuin taas soluttautumaan paikallisten joukkoon, sillä sain albaniaksi ohjeet, miten avata lukitun wc:n ovi. Herttaiset naiset eivät tajunneet, etten ymmärrä hölkäsen pöläystä. Lopulta yhdestä pöydästä tuli avuksi mies, joka nosti suihkepullon alta näkyviin vessan avaimen. Tarjoilijalla oli puolestaan ongelmia vaihtorahan kanssa, kun ymmärsin hänen käsimerkeistään, että kaksi olutta maksavat 600 lekeä, kun hän tarkoittikin 120 lekeä (sormimerkein 2 ja 60). Rouvat tulivat taas apuun ja sain vaihtorahat tonnistani.

 

Sääennuste lupasi iltapäiväksi +30 astetta, palasimme kämpille suihkuun ja siestalle. Ostin kotikatumme tuoretorilta hedelmiä ja salaattiaineet ja hain kaupasta viinin ja aamujogurtin.

Aperitivo-hymiö

Auringon hiljalleen laskiessa lähdimme etsimään illallispaikkaa. Kävelimme hetken matkaa keskustasta pois päin, mutta siellä näytti olevan ainoastaan kahviloita. Hannu oli tutkinut netistä suosittuja ruokapaikkoja ja löysimmekin Peja Grillin, jonka asiakaskunta taisi koostua läheisten hostellien asukkaista. Ihan hyvät ruuat ja tällä kerralla osasimme olla tilaamatta liikaa.

Peja Grill

Palasimme kävelykadun kautta kotikulmille ja jäimme iltakahville asuintalomme vastapäiseen kahvilaan. Omistaja muisti jo, mitä nämä haluavat; rouvalle iso kahvi ja herralle pieni raki. Ennen matkaa tein summittaisen budjetin, jossa päiväkulut olisivat 35-40€/henkilö + yhteiset majoituskulut. Tänään saimme hädin tuskin kulutettua yhteensä 20€, sisältäen isot terassioluet, ostokset kaupassa ja torilla, iltaruokailu ja -kahvit. Siirtymisiin ei mennyt tänään mitään, mutta eiväthän nuo kovin kalliita Balkanilla ole nekään.

Ensimmäinen rantapäivä; Velipojë

Jogurtti-aamiaisen jälkeen pakkasimme uikkarit kassiin ja kävelimme keskustan kautta huoltoasemalle, josta pikkubussit lähtivät Velipojëen. Alunperin olin suunnitellut, että majoittuisimme sinne Albania-päiviksi, mutta onneksi päätin toisin. Olisimme kuolleet tylsyyteen tai kirjat olisi nopeasti luettu, me kun emme ole mitään rannalla makaajia. 

Velipojë

Teimme pienen kävelykierroksen sinänsä hienolla hiekkarannalla ja palasimme rantakadulle lounaalle. Pizza ei ollut kunnon pizzaa nähnytkään, mutta lähtihän sillä juustomäärällä ainakin nälkä. 

Velipojë

Varasimme rantapedit ja kävimme pari kertaa uimassa lämpimässä, matalassa vedessä (tuli ihan Pärnu mieleen). Suihkun jälkeen otimme vielä oluet rantabaarissa ja lähdimme odottamaan paluubussia.

Velipojë

Perillä Shkodërissa bussi veikin meidät yllättäen kävelykadun lähtettyville, Hannu lähti suorinta tietä kämpille, minä hain postista merkit ja kirjakaupasta kortit (eivät tulleet koskaan perille). Kämpillä viestittelin emäntämme kanssa, laitoimme pyykit koneeseen ja istuimme parvekkeelle ihailemaan auringonlaskua ja - ei nousevaa, vaan myös laskevaa kuuta. Tyhjensin jääkaapin ruuat iltapalaksi ja aperitiiviksi nautimme Hannun kaupasta hakemaa ouzoa.

Balkan 2018; Kosovosta Kroatiaan

Balkan 2018, plääni

Norwegian teki sen taas; pisti helmikuussa lennot tarjoukseen ja minä tartuin Pristinan lentoihin, ennen kuin olimme edes päättäneet, mihin päin syksyllä suuntaamme. Sen jälkeen suunnittelin Mapsin avulla parikin vaihtoehtoista reittiä, kumpikin päättyisi Splitiin ja varasin myös paluulennot. Koska lentokohteet olivat selvät, varasin majoitukset Pristinasta ja Trogirista. Harkitsin ensin Splitiä, mutta onhan Trogir paljon mukavampi paikka ja siitä on lyhyt matka lentokentälle. Sitten oli aikaa huokaista ja miettiä vuoristoreittiä, joka olisi vienyt minut uudestaan ihanaan Sarajevoon. Päädyin kuitenkin rannikkoreittiin, sillä syksyllä merivesi on lämmintä ja minähän haluan uimaan! Reitti pitää sisällään viisi maata (neljä valuuttaa), joista minulle uusi on ainoastaan Kosovo. Hannu saa kaksi maapistettä Kosovosta ja Bosnia-Hertsegovinasta. Otin yhteyttä Zeljkaan, joka lupasi majoittaa meidät Dubrovnikissa.

Maita on siis viisi; Kosovo, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina ja Kroatia. Minulle tämä on 11. reissu Balkanille (10. Kroatiaan).

Noin kuukautta ennen reissua havahduin huomaamaan, että olin oikeasti varannut vain meno- ja paluupaikan majoitukset. Onneksi valinnanvaraa oli vielä runsaasti ja vain Podgoran majoitus ylitti normibudjettimme. Kaikki majapaikkamme vaikuttavat ainakin etukäteen katsoittuina varsin mukavilta. Ainoat ongelmat tuntuivat olevan Pristinan lentokentältä majapaikkaan siirtyminen ja yhteys Prizrenin ja Shkoderin välillä. Eivätköhän nekin selviä viimeistään paikan päällä.

Pogradec

Jäimme pois bussin kyydistä ja suurimpia vesilätäköitä väistellen juoksimme ensimmäisen kahvilan katetulle terassille, jossa kaivoimme laukuista takit ja sateenvarjot, niitä ei tällä reissulla ole vielä tarvittukaan. Olin suurinpiirtein kartalla ja kas, ensimmäinen kohdalle osuva rantakadun baari sattuikin olemaan Plaisir. Nousin baarin raput ylös ja sieltä löysin respan, joka johdatti meidät yläkerroksiin omaan huoneistoomme.

Apartment Plaisir

Olin jossain reissumme vaiheessa miettinyt Pogradecin majoitusta ja päädyin Apartment Plaisiriin sen tilavuuden, ison terassin ja järvinäköalan vuoksi. Toki hintakin oli sopiva; 27€/yö. Järvinäköalasta ei juuri ollut iloa, ennen kuin sade loppui ja ilta-aurinko paljasti puiden ruskan. Huoneisto oli viileä, kaivoin heti kaapista filtin itselleni kulmasohvalla loikoilemiseen.

Kuittasimme lounaan hyvällä juustolla ja hedelmillä. Illallisen söimme Taverna Ndonjssa (Fresh Grill Fish), joka on majapaikkamme lähellä, rantakadun varrella sekin. Itselleni tilasin korania, paikallista lohikalaa, joka hinnoiteltiin painon mukaan ja grillattiin ulkotulella. Hannu sai pitkästä aikaa pihviä. Ruokajuomamme makedonialainen Zargak oli paras tähän asti maistamamme chardonnay, tietää hyvää seuraavalle viikolle. Asuntokin oli lämmennyt kun palasimme kotiin kahvinkeittoon ja iltaa viettämään. Nukahdin seuratessani sängystä koko huoneiston levyisen ikkunaseinämän läpi näkyvää salamointia järven toisella puolla, Makedoniassa.

Viimeksi kun olin Makedoniassa, lupasin itselleni tulla Lake Ohridiin joskus ruska-aikaan, kun vesi on lämmintä ja luonto hehkuu syksyn väreissä. No nyt olen täällä, tosin vielä Albanian puolella.

Huoneistomme on tilava ja siisti, kalustettu ja sisustettu Ikean tuotteilla. Remontoitu hyvällä maulla ja kaikesta päätellen hiljattain. Terassi järvinäköalalla on niin suuri, että siinä voisi järjestää juhlat isommallekin porukalle.

https://www.rentalhomes.com/property/apartment-plaisir/BC-1173074

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään rantakadulle, keskustan vilkkaille pääkaduille ja puistoihin. Löysimme turisti-infon, mutta se oli jo kiinni. Puistossa vanhat miehet pelasivat dominoa, täälläkin. Kävelimme rantakadun päästä päähän, sen jälkeen kyselimme huomisesta bussista ja rahanvaihdosta. Taas vaihtuu maa ja valuutta.

Auringonpaisteessa alkoi olla kuuma, kävimme kämpillä vähentämässä vaatteita. Kävelimme takaisin keskustaan ostamaan hedelmiä ja vaihtamaan dinareita. Lounaaksi söimme iltapäivän auringon lämmittämällä terassillamme hedelmiä ja Bake Rollseja.

Ei tämä Pogradec ole lainkaan hullumpi paikka. Suloinen sekamelska uutta ja vanhaa, onneksi koko kaupunkia ei sentään ole modernisoitu. Lapsia ja nuorisoa on niin paljon, että kaupungin tulevaisuus on siitä päätellen turvattu, riippuen toki työllisyystilanteesta. Täällä on - jos mahdollista - vielä edullisempaa kuin muissa Albanian kohteissamme.

Illalla teimme kävelykierroksen kaupungilla, tarkoituksemme oli mennä syömään Zgara Traditaan, mutta se olikin kiinni. Pääkatu, joka päivällä kuhisi ihmisiä ja autoja ja jonka varrella ovat leipomot, liha-, kala-, juustokaupat ja hedelmämyymälät, oli nyt hiljainen. Ennen kahdeksaa soivat iltarukoukset ja viimeisetkin kaupat sulkivat ovensa. Palasimme kotikadulle ja menimme illalliselle vielä lähemmäs kuin eilen; naapuriin Guesthouse Bimblin (josta oli alunperin takoitukseni varata 27€/yö aamiaisella) ravintolaan. Suosittu paikka ja minäkin innostuin todella pitkästä aikaa tilaamaan maksaa, joka oli suussasulavaa.

Albaniassa tulee sittenkin pää kipeäksi! Kun palasimme Plaisiriin, baari oli jo suljettu ja koko talo pimeänä. Ja me kun pelkäsimme joutuvamme kuuntelemaan baarin diskojumputusta pitkälle yöhön! Ulkoportti oli kiinni, eikä meidän avaimemme sopinut sen lukkoon. Jouduimme kapuamaan rautaportin yli ja kolhaisin pääni ja käsivarteni hypätessäni alas. Onneksi muut avaimet sopivat ulko-oveen ja kävelimme baarin läpi yläkertaan. Bar is open, only for us!

Matkalla Gjirokastërista Pogradeciin

Emäntämme kattoi meille aamiaisen olohuoneeseen jo kuuden jälkeen. Isäntä heitti meidät autollaan bussiasemalle, jossa meidät hoputettiin Korçën bussiin, vaikka kello oli vasta viittä vailla seitsemän. Lippuihin (9,60€/hlö) oli kirjoitettu lähtöajaksi 6.45 joten tuurilla ehdimme kyytiin. Seuraavassa kylässä tienvarret olivat täynnä autonromuja. Jonkun kylän raitilla paikallispoliisi kulki villapaidassaan, käsiraudat roikkuen takataskusta.

Bussissa soi albanialainen kansallismusiikki, jonka tahdissa voin hyvin kuvitella kansallispukuisten miesten ja naisten tanssivan. Väliin tuli pari espanjan- ja englanninkielistäkin biisiä. Rahastajapoika lauloi kaikkien (myös ulkomaalaisten) laulujen mukana hyvällä baritonillaan. Ilmeisesti radiokanavassa on päivittäin sama soittolista.

Kahvi- ja vessapaussi pidettiin Çarçovan kylässä. Sen jälkeen käännyimme yllättäen oikealle, kohti Kreikan rajaa. Rahastajapoika antoi meille ilmaisen opastuksen englanniksi "The river, beautiful, old city, old bridge, the border" etc.

Matka jatkui rytyyttävillä, korjauksia kaipaavilla teillä ylös alas pitkin vuoristoa. Tuli ihan mieleen Sumatra Highway 2006. Kuskin kannattaisi keskittyä ajamiseen ja autonromun pitämiseen kuoppaisella vuoristoradalla, eikä kiihdyttää itseään poliittisilla palopuheilla. Karkuunkaan ei päästy, olimme kaikki pakotettuja kuuntelemaan hänen mielipiteitään. Tosin me emme ymmärtäneet kielestä muuta kuin Sovjet ja kommunist.

Paikallisbusseissa on kyllä oma ihanuutensa ja kurjuutensa. Ihan hauska kuunnella muiden matkustajien kinastelua ja suureen ääneen huutoa, mutta samalla saa pelätä henkensä puolesta neulansilmämutkissa. Jostain isommasta kaupungista tuli kyytiin poliisi ja kuskikin hiljeni hetkeksi. Pikku hiljaa huutelu taas kiihtyi, kun kuski riiteli takanaan istuvien rouvien kanssa. Kuljettaja löi lossit kiinni jonkun koulun kohdalla ja yritti ilmeisesti poistaa riitapukarinsa kyydistä. Ehdin jo toivoa, että poliisillamme olisi käsiraudat mukana, mutta hänen takataskustaan pilkisti ainoastaan pyssy. Turisteihin (siis meihin) vedoten poliisi yritti hillitä kuskin huutoa, mutta matkan jatkuessa hänkin osallistui siihen. Lopulta kuljettaja sulki radionkin, ollaan sitten hiljaa kun kerran käsketään.

Hallelluja! Pääsimme ehjinä perille Korçëën, jopa hieman etuajassa (12.30). Taas kävi tuuri; rahastajapoika ohjasi meidät Pogradeciin menevään bussiin, joka lähti kolmen minuutin kuluttua. Alkoi sataa.

Gjirokastër

Jätimme merenrannan taaksemme ja lähdimme bussilla (2,20€/hlö) Sarandësta kohti Gjirokastëria. Tie nousi padotun joen vartta vuorille. Veden vihreä väri toi mieleeni Mostarin. Lehtipuut olivat kuivuuttaan ruskan värisiä. Niityillä näkyi taas bunkkereita. Takapenkillä istuva ukko alkoi laulaa itsekseen. Meillä ei ollut kunnon karttaa, joten järkytys Gjirokastrëriin saavuttuamme oli melkoinen; iso kaupunki kerrostaloineen. Saimme heti tarjouksen "taksikyydistä" ja meidät kuskattiin kolmella eurolla ylös vanhaan kaupunkiin, jossa asustamme.

Kysymällä loysimme kotikatumme (ei niitä montaa tässä kylässä olekaan) ja Hotel Gjirokastran henkilökuntaan kuuluva mies soitti uudelle isännällemme, joka hetken kuluttua noukki meidät kyytiinsä, haettuaan ensin pojan koulusta. Nousimme vielä vähän korkeammalle, ei sentään ihan linnoitukselle asti. Ah ja voih, minä niin rakastan näitä harmaita kivikyliä ja niiden satoja vuosia vanhoja jykeviä kivitaloja!

Konaku Guesthouse

Isäntä kertoi itse remontoineensa 370-vuotiaan talovanhuksen omalle perheelleen. Talo on kylän ensimmäinen ja paksut kiviseinät takaavat kesäkuumallakin sopivan viileyden. Alakerrassa on pari makuuhuonetta ja olohuone vieraiden käyttöön. Kaikki on niin kaunista ja puhdasta. Vanhaa on kunnioitettu, ainoastaan kylppäri on nykyaikainen ja taulu-tv (meille täysin turha kapistus) kertoo tästä vuosikymmenestä. Ulkona on lisää oleskelutiloja.

Tapasimme myös emäntämme ja perheen pienen Sabrina-tyttären. Emäntä toi meille hedelmälautasen ja otimme tervetulo-ouzot. Kävelimme tutustumaan vanhaan kaupunkiin, kävimme kaupassa ja ostin postikortit merkkeineen. Myyjä kysyi, kuulummeko johonkin ryhmään, sillä kaupassa oli käynyt tänään kaksi muutakin suomalaista.

Ostimme leipomosta parit burekit (yhteensä 0,75€) ja kävelimme mäen ylös vierastaloomme. Palan painikkeeksi avasimme Primitivo-punkun, joka oli paras paikallisviini tähän astisista. Pihalla saimme nauttia myös iltapäivän kauniista näkymistä ja vähän ennen neljää kuuluvista rukouskutsuista.

Päätimme jättää tämän Unescon perintökohteen harvat nähtävyydet huomiseen ja vietimme pienen siestan.

Ilta tuntui viileältä näin korkealla ja puimme pitkähihaiset päälle kun otimme pihalla aperitiivit. Emäntä tyttärineen kuori meille tuoreita manteleita. Menimme syömään Restorant Gjoçaan perinteiset sapuskat, mm. qifqi-annoksen (yrteillä maustettuja riisipullia). Jälkiruuaksi tilasin tuplaespresson ja brandyn, Hannu halusi rakin. "Normal", totesi isäntä ja halusi vielä otattaa meistä yhteiskuvat kun maksoimme laskumme. Kaupat sulkivat ovensa ja kovin hiljaista oli meilläkin, kun sulkeuduimme viileään huoneeseemme. "Lyhyestä virsi kaunis" sanoo vanha suomalainen sananlasku, kun rukouskutsu loppui taas kuin seinään.

Yö oli erittäin hiljainen ja huone sopivan viileä, ehkä kaivan kaapista ensi yöksi peiton jaloilleni. Emäntä kattoi meille aamiaisen pihalle. Tämä ei tästä paljon voi parantua; hyvä aamiainen kaikessa rauhassa, aamuauringon lämmittäessä ja kauniiden maisemien ympäröimänä.

Meidän majapaikka on tuo vasemmassa laidassa oleva korkea talo.

Kävelimme linnoitukselle, matka ei ollut pitkä kun asumme jo valmiiksi korkealla. Kolusimme kaikki mahdolliset kolot, kaaret, kellarit ja pappien haudat. Linnoitukselta oli huikeat näköalat ympäröiville vuorille ja alas kaupunkiin. Vanha kaupunki jatkuu myös linnoituksen toisella puolella. Ympäröivät vuoret ovat varsin korkeita, korkein kohta yli 2000 metriä.

The castle, Gjirokastrë

Käsityöläisten katu

Laskeuduimme kivettyä oikopolkua alas keskustaan. Kävin katsomassa 1700-luvulla rakennetun Skëndulaj-talon, joka pitkään oli saman suvun hallussa. Nykyisin talo on kaupungin omistuksessa ja museoitu. Opas kertoi talon värikkäästä historiasta ja sen kauniista huoneista. Kaikkein kauneinta, morsiushuonetta, ei saanut kuvata.

Skëndulaj House

Otimme lenkkioluet pääkadun varrella, isäntämme pysäytti autonsa jutellakseen kanssamme ja sai aikaan ruuhkan. Hän soitti jonnekin varmistaakseen huomisen bussin lähtöajan ja lupasi viedä meidät aamulla alas bussipysäkille. Ostimme leipomosta burekit (yht.100 lekeä) ja kapusimme lipevät kivikadut ylös Konakuun. Lounaan syötyämme saimme pihalle seuraksi ranskalais-kreikkalaisen perheen, joka majoittui naapurihuoneeseen.

Restaurant Kurveleshi

Siestan jälkeen lähdimme kylille, tiputimme kortit postilaatikkoon ja menimme syömään Kurveleshiin. Lasku oli viineineen vain 1000 lekeä (7,30€), jätimme runsaat tipit. Naapuripöytään tuli syömään kaksi kaunista kosovalaisneitoa, jotka asuvat ja työskentelevät Saksassa.

Kahvit ja avecit joimme viehättävässä Kafe Zanissa. Hannu halusi tupakoida ja olisimme jääneet istumaan ulos, mutta tummaan pukuun pukeutunut vanha tarjoilijaherra kehotti kohteliaasti meidät siirtymään sisälle, koska ulkona on niin kylmä. Sisällä oli tupakointikielto, mutta samalla kun hän antoi Hannulle luvan tupakoida, herra saattoi itsekin sytyttää tupakkansa.

On tämä niin hieno (vanha) kaupunki, että tänne voisi tulla toistekin!