Perast, Montenegro

Dubrovnik, näkymä satamaan

Aamulla ei ollut mikään kiire, kun meillä ei ollut edes aamiaista. Otimme vielä kuvat katolta satamaan ja kävelimme lähimmälle bussipysäkille. Bussi vei meidät linja-autoasemalle, jonka läheisestä Konzumista ostimme kassillisen lounastarpeita ja juomia, sillä Perastissa ei juuri kauppoja ole. 

M&M Apartment

Rajalla kuhnittiin tunti, tullimies sanoi selvällä suomenkiellellä "kiitos" ja pyynnöstäni löi leimat passeihin. Koko matkaan meni kolmisen tuntia. Jäimme kyydistä Perastin tienhaarassa, jonka turistibussit ja vuokra-autot olivat täyttäneet. Löysimme helposti M&M Apartmentin ja saimme violetin huoneistomme saman tien. Siisti kuin mikä, kaunis kylppäri ja pieni keittiö. Patio on alakerrassa, no can do.

Kävimme tervetulo-oluella Conten terassilla, sen jälkeen tein meille lounassalaatin, jonka nautimme alakerran pihalla. Olikin siestan aika. Herätessämme aurinko oli jo laskenut vastapäisten vuorten taakse. Hannu lähti lenkille, minä menin uimaan. Rantakadun varrella on useita rappusia, joista pääsee helposti mereen. Vesi oli virtojen mukaan joko jäätävänkylmää tai sopivan lämmintä.

Cafe Armonia

Hannu sai tänään valita illallispaikan ja päädyimme Armoniaan, mikä olikin oiva valinta. Ruoka oli hyvää, tarjoilu moitteetonta ja tunnelma erinomainen. Tosin söimme taas liikaa ja ravintola tarjosi vielä mantelikakkua jälkkäriksi. 

Vain jääkaappi hurisi yöllä, muuten oli hiljaista ja sopivan viileää. Hannu haki leipomosta tuoreet sämpylät ja söimme aamiaisen. Sen jälkeen lähdimme kumpikin omille kävelylenkeillemme, minä kävelin rantakadun loppuun ja päätietä myöten kohti Perastin bussipysäkkiä, joka oli taas täyttynyt turistibusseista.

Päätieltä oli paikka paikoin hyvät näkymät Perastiin ja läheisille kirkkosaarille. Matkalla poikkesin myös pienelle hautausmaalle.

Palasin alas keskustaan ja jäin odottamaan Hannua Sv. Nikolan kirkolle, jonka torniin emäntämme Milica päästi meidät ilmaiseksi. Hän varoitteli rappujen matalista kohdista, silti Hannu kolhaisi päänsä kiviseen kattoon. Ylhäällä oli hienot näköalat Perastiin ja merelle.

Kavuttuamme kapeat raput alas saimme Milicalta muistoksi kaksi hänen itse maalaamaansa snapsilasia. Sain houkuteltua Hannun mukaani uimaan, otimme uintioluen ja suihkun jälkeen tein meille lounassalaatin, jonka söimme taas aurinkoisella pihalla. Milica kantoi meille makeita viinirypäleitä ja jälkiruokakeksejä.

Siestan jälkeen teimme pienen kävelylenkin Perastin kujilla, kävimme katsomassa edelliset majapaikkamme ja palasimme omalle patiolle aperitiiveille. Illallispaikka vaihtui taas lennossa, kun päätinkin, että syömme Konoba Otok Bronzassa.

Ravintola oli minulle entuudestaan tuttu. Hyvät ruuat, hyvä palvelu, erinomainen valkkari ja kohtuuhyvä (jääkaappikylmä) talon punaviini. Kahvit ja digestiivit nautimme merenrantaterassilla.