Suomen Lasimuseo ja Keravan Purkutaiteen Ihmemaa X

Laura Laine

Perjantaina ajoimme Hondalla kohti Hämeenlinnaa, kuten viimekin perjantaina. Tällä kerralla ei ajettu Hattulaan, vaan Riihimäelle. Kävin katsomassa Suomen Lasimuseossa Laura Laineen hienon taidelasinäyttelyn. Tosin heti ovensuussa totesin, että olen nähnyt näitä jo Salon Taidemuseossa. Ei haitannut, sillä joukossa oli paljon tämän vuoden tuotantoa ja videoesitys, jossa taiteilija kertoo työskentelystään ja muista lasintekijöistä.

Klaas

Lounaan söimme Lasimuseon Klaas ravintolassa. Ei pettänyt tälläkään kerralla! Kaisan vinkistä kävin tutustumassa samalla alueella olevaan Lasistudio Mafka & Alakosken tiloihin ja tuotantoon. Hannu jäi pihalle vilvoittelemaan, sikäli hyvä, että sisällä oli tosi lämmin. Studioon voi varata myös "Elämysillan", jossa saa suunnitella ja puhaltaa itselleen lasiesineen.

Tuomas Kiuru "Ääretön huone"

LOOP & JR "Parempi överit ku vajarit"

Ghost "Anamorphic X"

Hannu ei halunnut ajaa (taas!) samaa tietä, vaan harhailimme hetken Hyvinkäällä ja ajoimme Keravalle Jokelan ja Järvenpään kautta. Tämän kesän Purkutaide on esillä entisen Anttilan tiloissa (sisäänpääsy kaksi kertaa kalliimpi kuin aiemmin). Kävimme katsomassa kahden kerroksen taideteokset ja palasimme kaupan kautta kotiin.

Maaliskuu, kevään ensimmäinen kuukausi

Maaliskuun ensimmäiset päivät olivat lähes eufoorisen ihania sään puolesta; sinitaivasta, auringonpaistetta ja kuivia kävelyteitä. Viikonlopun lumisateiden jälkeen iski taas todellisuus; oikeasti nyt on vasta maaliskuun alku.

Aatoksen, Annan ja Tommin syntymäpäivän kunniaksi avasimme vuosikertaviinin. Kuten edellinen (2012), tämäkin omppu oli säilynyt kellarissa hyvin. Ensi syksyn etiketteihin pitää lisätä myös omenalajike, tosin maun määrää pitkälti se, miten kuivaksi annamme viinin käydä.

Maaliskuullekin riittää ohjelmaa; jumppaa, joogaa, Tallinnan reissu, vieraita, näyttelyjä, lukupiiriä ja hammashoitajaa. Viisi viikkoa aikaa tutustua vaellusreittiin ja kerrata espanjan alkeita.

Vietimme kahden kesken Kreikka-iltaa katsomalla vanhoja reissukuvia. Kunhan Mirjan silmät parantuvat (kaihileikkauksen jälkeen), voimme jatkaa kuvien katselua ja mezeistä nautiskelua heidän kanssaan.

"Kirsikankukkia maaliskuussa"

Naistenpäivä 2023

Perinteinen Naistenpäivän aamiaistilaisuus järjestettiin taas asukastilassa. Ohjelmassa mm. puheita (vähän politiikkaakin), musiikkia ja tanssia. Kirsikkana kakun päällä Ylen toimittaja O-P Kursi.

Marpha

Sain ajan suuhygienistille Keravalle. Olisin päässyt hyvin junallakin, mutta puhuin Hannun kuskiksi lupaamalla tarjota lounaan. Vähän harmitti, että päiväjumpat jäivät väliin, mutta sainhan hampaat kuntoon ennen pitkää lomaa. Ja olihan ravintola Marphan ruokakin hyvää. Ehdin vielä hyvin lukupiirin kokoontumiseen. 

Viikonloppuna Hannu teki kokkausvuorollaan merellisen Napoli-pizzan. Minä laskin kilometrejä tulevalle vaellusreissulle. Vaikka olen ladannut puhelimeeni Camino.ninja-sovelluksen, tilasin Amazon.comilta Via de la Plata -opaskirjan. Tähän voin tehdä omia merkintöjäni ja minä niin rakastan paperikarttoja.

Maaliskuun kirjoja:

Pertti Saloheimo "Meren ja tulivuoren välissä". Vierasmaalainen tutkija (mies/nainen?) saapuu viidakon valtaamaan, sammuneen tulivuoren juurella olevaan pieneen kylään (Amazon/Indonesia?) keräämään ja arkistoimaan kasveja ja pieneläimiä. Hän sopeutuu yksin olemiseen ja sulautuu kyläyhteisöön, kunnes hänen apupoikansa löytää viidakosta sotilaan päättömän ruumiin. Kylän väki alkaa vieroksua muualta tullutta muukalaista, varsinkin kun pahat ennusmerkit jatkuvat ja luontokin tuntuu olevan kaikkea vastaan. Mielenkiintoinen, päiväkirjanomainen kertomus ja hienot luontokuvaukset. Vaikka tarina on lyhyt, viimeisellä oikoluvulla olisi voinut pudottaa vielä muutamat turhat sanat pois.

Haruki Murakami "Suuri lammasseikkailu". Taasko tätä samaa japanilaisten miesten seksiä ja itsemurhia (Norwegian wood), ajattelin, kun aloitin tämän kirjan. Onneksi tyyli kuitenkin muuttui nopeasti, Murakami kirjoittaa tosiaan hienoin kielikuvin ja huumorilla(kin). "Viini kiersi vilkkaasti sisuksissani", "Lokakuu leijui raskaana kaupungin yllä", "Venäläiset ne osaavat sorvata mietelauseita. Luultavasti ne kehittelevät niitä pitkät talvet!" Kirja on The Rat -trilogian päätösosa, kahta ensimmäistä ei ole suomennettu. Ehkä niiden lukeminen olisi selvittänyt jotain (kuka on Rotta?), nyt koin kirjan todella oudoksi. Ei minusta taida tulla Murakamin lukijaa tämän enempää.

Gerald Kelly "Vía de la Plata and the Camino Sanabrés". Halusin ottaa vaellukselle mukaan paperikirjan, johon voin tehdä omia merkintöjäni. Musta-valkoisessa kirjassa ei ole lainkaan kuvia, karttoja sivuprofiileineen löytyy. John Brierleyn opaskirjoissa on ehdottomasti selkeämmät ja paremmat kartat. Tämän oppaan puolesta puhui se, että se on aivan uusi (2023).

Taiteen kotitalo 2021 - Purkutaide

Kävimme viime kesänä Keravalla katsomassa Purkutaide-näyttelyn. Onneksi taloa ei vielä purettu, vaan pääsimme nauttimaan Pop Up -taiteesta tänäkin kesänä.

Pyry Lehdonvirta

Jonoa ei ollut lainkaan, mutta sen verran oli porukkaa liikkeellä arkenakin, että meidät ohjeistettiin ensin 4-kerrokseen, sieltä vitoseen ja sen jälkeen alempiin kerroksiin. Osa taiteilijoista ja teoksista oli tuttuja viime kesältä. Oli kyllä mielettömän hieno näyttely ja toivommekin, että taloa ei pureta ja saamme nauttia purkutaiteesta tulevinakin kesinä. 

Jarno Sinivaara

Helena Falkenberg

Pablo Fantastico

Stayup "Planet no fun"

Joonas Koponen

Heta Tepponen

Viv Magia

Salla Ikonen

Sheikki: High life

Tiina Koski

Jouni "Psyke" Väänänen

Kaupan päälle tuli mukava 25 km:n fillarilenkki kauniissa säässä.

Kulttuuria kotikulmilla

Sunnuntaina saimme olohuoneen matot pestyä, maanantai-iltaan mennessä ne olivat jo kuivia. Keskiviikkona samoilimme lähimetsässä ja poimimme vähän kanttarelleja, loput löytyivät Honkanummelta.

 

Susanna Haavisto ja Mari Kätkä

Torstaina menimme Pitäjänkirkolle kesän ainoaan päiväkonserttiin, johon me ehdimme. Susanna Haavisto lauloi säestäjänään harmonikan soittaja Mari Kätkä. Tuli ihan ranskalainen fiilis, kun kuunteli harmonikkaa ja Haaviston käheää ääntä. Myös Maija ja Pepe tulivat kirkkoon, meillä on vakipaikat joten löysimme toisemme helposti. Maija kutsui meidät konsertin jälkeen kahville ja mustikkapiirakalle, sitä ennen käväisimme Gigantissa. Pesukoneemme on alkanut paukkua omituisesti, on aika katsella uutta konetta, ennen kuin tämä parikymmenvuotias hajoaa lopullisesti. BudgetSportista ostimme molemmille jalkapallosukat (tarpeeksi pitkät moottoripyöräilyyn) ja minulle retkeilyhousut, joita voin käyttää lyhyillä moottoripyörämatkoilla.

Taiteen kotitalo, Kerava

Perjantaina teimme fillarilenkin Keravalle ja kävimme katsomassa Taiteen kotitalon purkutaidetta. Ajoitus oli mainio, sillä heti peräämme koronarajoituksista johtuen ulos muodostui pitkä jono. Heitä viihdyttivät parvekkeella soittavat vaihtuvat kokoonpanot. 

Viisikerroksisen purkutalon asuntoihin ja käytäville on koottu eri taiteilijoiden teoksia. Osa näistä käytävällä olevista olen nähnyt jonain aiempana kesänä Viherpajan graffiti-näyttelyssä.

Jarno Sinivaara

Nina Kuukari

LOOP "Bad Seeds"

MION "Le'Mion"

Tuomas Kiuru; Ota tarra ja liimaa se mihin haluat (pientä pintaremonttia?)

 

Jarno Sinivaara

Ennen kotiinpolkaisua pysähdyimme Keravan keskustaan aurinkoiselle terassille lenkkioluelle.

Porvoo

Viikonloppuna oli hyvin helteistä ja grillasimme pihalla molempina päivinä. Sunnuntaina päräytimme Drag Starilla Porvooseen tutustumaan uuteen vävykandidaattiin.

Sipoon vanha kirkko

Kotimatkalla poikkesimme Sipoon vanhaan kirkkoon, jossa saimme oppaan selostuksen kirkon historiasta.

Kesän kirjoja:

Cheryl Strayed "Villi vaellus". Strayed (s. Nyland) menetti nuorena naisena äitinsä sairaudelle, ryssi oman avioliittonsa, oli harhautunut huonoon seuraan ja huumeisiin. Hän hankki vaelluskamat ja päätti ryhdistäytyä lähtemällä Pacific Crest Trailille (PCT), joka ulottuu Meksikosta Washingtoniin. Valtavan kuorman kantaminen, vaelluksen "opetteleminen" ja yksin oleminen toivat kaivattua vahvuutta ja varmuutta omaan elämään. Lopun kaiken Cheryl käveli hurjat 1770 kilometriä ja palasi vielä myöhemmin PCT:lle toisen aviomiehensä kanssa.

Liisa Marjatta Järvinen "Ota vuotesi ja kävele". Järvinen on kirjailija ja eläkkeellä oleva pappi. Tähän kirjaan ei kuitenkaan ole liikaa ympätty kristillistä katsomusta, enemmänkin filosofiaa ja tietoa Kreikan pyhimyksistä ja tarustosta. Kirjan nimi hämäsi minua; toivoin enemmän nimenomaan paikkoihin tutustumista ja patikointia. Oli pakko kaivaa esiin oma Kreikka-kirjani ja lukea sitä pitkästä aikaa. En halua vertailla, mutta Järvisen matkustaessa pääsääntöisesti ryhmä- ja pakettimatkoilla minä kuljen mieluiten omatoimimatkoilla ja etsin niitä pieniä Kreikan saaria, joihin ei ole lentoja Suomesta. Yhteistä meille on maisemista, merestä, viinistä ja hyvästä ruuasta nauttiminen. Ja kummankin silmä lepää kreikkalaisissa komistuksissa...