Kotor

Apartments Markovic

Suljin jääkaapin yöksi ja tuli täyshiljaisuus. Aamulla söimme jääkaapin tyhjäksi ja pakkasimme kaikessa rauhassa, silti ehdimme jo 10.30 Kotorin bussiin. Seuraamme saimme kanadalaisrouvan, joka olisi tilannut taksin, mutta päätti suosituksestamme ottaa euron bussikyydin Kotoriin, josta hänen risteilyaluksensa iltapäivällä jatkaisi matkaa. Kotorin keskustassa oli niin kova ruuhka, että bussi jätti meidät pois kyydistä jo ennen satamaa. Kävelimme vanhan kaupungin muurin viertä torin läpi kauppaan ja siitä jatkoimme kohti Muota, jonka varrella Apartments Markovic sijaitsee. Ilmankos majoitus on niin edullinen (48€/2 vrk), sillä käveltävää oli 2-3 kilometriä.

Saimme huoneemme ylimmästä kerroksesta, josta on kaunis näköala Kotorinlahden toiselle puolelle ja upeaan vuoristoon. Otimme tervetulo-oluet ja söimme pienet pinaatti- ja lihaburekit, ennen kuin lähdimme kävelemään rantakatua vielä kauemmas ja pulahdimme meressä. Vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin Perastissa. Huuhtaisimme pyykit, kävimme suihkussa ja nautimme terassilla mainiota makedonialaista valkkaria, kun naapurin nuoripari palasi reissuiltaan.

Pyykit kuivuivat narulla hujauksessa, aurinko alkoi laskea ja väritti vastapäisen vuoriston kauniisti. Isot risteilyalukset jatkoivat matkaansa torviaan huudattaen. Muon kadulla puolestaan huudattivat hääautot torviaan.

Illan hämärtyessä kävelimme vanhaan kaupunkiin. Kävimme kysymässä kyytiä Tiranaan Old Town Hostelista ja siellä meille kerrottiin, että nykyisin on bussiyhteys Kotorista Tiranaan. Jäimme illalliselle Konoba Roman terassille, ilta oli todella lämmin. Syötyämme haimme linja-autoasemalta liput maanantaiaamulle Tiranaan (27€/lippu) ja jäimme läheisen kahvilan ulkopöytään espressolle ja pelinkovacille. Sveti Ivanin kävelyreitti oli kauniisti valaistu ja vastapäiseltä rannalta kuului tanssimusiikkia, kun istuimme vielä hetken omalla terassillamme.

Jotkut naapurit kolistelivat jo ennen kuutta, tupakoivat terassilla ja poistuivat paikalta. Sunnuntaiaamun kirkonkellot löivät pitkään ja kuuluvasti. Söimme aamiaiseksi juustoa, mainiota savustettua suolalihaa, tuoreita viikunoita ja päärynää. Hannua oli valvottanut kipeä jalka, joten teimme taas omat kävelylenkkimme. Minähän en mahda sille mitään, että Sv. Ivanin linnoituksen siintäessä silmissäni minun on aivan pakko lähteä kapuamaan sinne. Sovimme treffit kahden tunnin kuluttua pohjoisportille.

Vesipullon sai täytettyä Kotorin vanhassa kaupungissa monestakin hanasta. Maksoin sisäänpääsyn kaupunginmuureille (3€) ja lähdin risteilyturistien jonossa nousemaan linnoitukselle. Lähdin sen verran myöhään liikkeelle, että reitillä oli ruuhkaa, mukana pari sylivauvaa ja muutama lapsikin. Pidin kuvaus- ja vesitaukoja, vaikka olenkin kuvannut nämä maisemat jo kahteen kertaan.

Alaspäinkävely sujui ripeästi ja olin sovittuun aikaan tapaamispaikallamme. Otimme ansaitut lenkkioluet ja menimme tuhdille lounaalle Grill Restaurant Tanjgaan. Kyyppäri arvaili, olimmeko suomalaisia vai norjalaisia (aksentista päätellen). Takapihan terassille saimme seuraksemme katalonialaisen nuorenparin. 

Grill Tanjga

Syötyämme poikkesimme vielä kahvilla eilen tutuksi tulleessa pikkukahvilassa. Kävimme kaupassa ja kävelimme kämpille. Olimme yhteistuumin päättäneet pysytellä siellä loppuillan, aamulla olisi aikainen herätys. Kävimme uimassa, huuhtaisimme päivän pyykit ja istuimme terassille uintioluelle. Naapuriin saimme nuorenparin Australiasta. 

Istuimme iltaa terassilla seuraten auringonlaskun kajoa vastapäiseen vuoristoon. Valot syttyivät rinteeseen ja risteilyalus jatkoi matkaansa iltavalot loistaen. Maksoimme majoituksen isännällemme ja hän lupasi tilata meille taksin aamuksi.