Kerrankin olimme hyvissä ajoin asemalla odottamassa junaa, mutta se oli 20 minuuttia myöhässä. Oli pakko ottaa taksi kentälle, muuten menisi liian kiireeksi. Laskeuduttuamme Barcelonaan ostimme automaatista junaliput ja ihmettelimme pitkään karttojen edessä, millä pääsemme omalle asemallemme. Miten se viimeksi tuntui niin helpolta? Hyppäsimme kuitenkin asemalle saapuneen junan kyytiin (3,80€/lippu) ja pääsimme sillä Passeig de Grácian asemalle, jatkoimme kävellen Passeig de Gráciaa Ramblalle saakka ja siitä hostaliimme. Jo junan ikkunasta ihailin vihreitä puita ja pensaita, oli aurinkoista ja asteita 15. Olimme varautuneet jättämään vain laukun respaan, mutta saimmekin huoneemme heti. Ilmeisesti hostalissa ei ole mitään tunkua. Sen vieressä tehdään äänekkäästi jotain rakennustöitä ja kauppahalli Boqueria on aivan kulman takana. Suunnistimmekin heti sinne ja jäimme tervetulo-oluille Bar Tapes Galdricin terassille. Oli lounasaika, tilasimme kannun sangriaa ja tapakset; patatas bravas (paistetut perunat chilikastikkeella), paistetut mustekalat ja pikkuchorizot. Herätys oli ollut aikaisin, palasimme hostaliin päivänokosille kaupan kautta. Ostimme kaksi Cavaa (yht. 5€) parvekkeelle jäähtymään. Sää oli niin lämmin, että kylmäksi niitä ei saanut.
http://www.lapalmerabcn.com/
Nokosista ei tullut mitään, kun rakennusmiehet sahasivat, naulasivat ja lauloivat kadun toisella puolella. Illan tullen kävelimme Boquerian läpi ja Ramblan toiselle puolelle pikkukujille. Vertailimme kahta pincho-paikkaa ja päädyimme Taverna Basca Iratiin, jossa tasasimme yhdeksän erilaista pinchoa. Kassatyttö laskutti lautaselle jääneiden tikkujen mukaan. Poikkesin vielä Santa Maria del Pi -kirkkoon. La Boquerian myyntitistkit olivat sulkeutumassa, kun oikaisimme taas sitä kautta hostaliin.
Espanjassa pitää opetella kärsivällisyyttä ja valmistautua odottamisiin. Kova paikka minulle ja varsinkin Hannulle. Hostalin basic-aamiaisen jälkeen kävelimme Ramblaa pitkin Port Velliin ja siitä Torre de St. Sebastianiin (matkalla ostin katukioskista mekkooni sopivan kaulakorun), josta lähti teleféric (köysirata) Montjuïciin. Siis piti lähteä. Ostimme menoliput (11€/kpl), nousimme hissillä ylös ja jonotimme 45 min. seuraavaan kabiiniin. Teknisiä ongelmia, selitti henkilökunta, kun joku kysyi syytä odottamiseen.
Montjuïcille päästyämme kuvasimme näköaloja, jätimme linnan katsomatta ja lähdimme kävellen takaisin kaupunkiin. Katsastimme Jardins de Joan Maragalin, jonka kierrettyämme emme päässeet pois kuin sisääntulemastamme portista, jota poliisit vahtivat. Johtuiko pyhäpäivästä, että vain yksi portti oli auki?
Päädyimme Palau Nacional -palatsin eteen ja laskeuduimme siitä Fuente Màgica -suihkulähteelle. Ohitimme messualueen, jonne oli kokoontunut vanhoja autoja ja moottoripyöriä. Lenkkiolut ja lounas oli vuorossa Avenida Paral.lelin varrella Le Bistrot Rias de Vigossa, jossa oluiden jälkeen odotimme tarjoilijaa ottamaan lounastilauksemme ja sen jälkeen itse lounasta. Matkamme jatkui Ronda San Antoniin, jonka kauppahalli oli remontissa (liekö palanut jossain vaiheessa?) ja Fabrica Moritz -panimoravintolaan, jossa ei ollut tummaa olutta, mutta Epidor maistui mainiolta. Meteliä oli kuin Mäccärissä, sen sijaan kellarikerros oli hiljainen ja hieno.
Poikkesimme hostaliin kuoharille ja kävimme vielä Cardenal Casabasin varrella pinchoilla, jotka eivät olleet Basca Iratin veroisia ja viinikin oli kalliimpaa.
Lauantaina taivas oli yhtä pilvetön kuin edellisinäkin päivinä. Aamiaisen jälkeen kävimme La Boqueriassa ostamassa pari purkkia savupaprikajauhetta kotiin viemisiksi. Santa Maria del Pin aukiolla oli herkkutori ja taiteilijoiden tauluja myynnissä. Kortit ja merkit löytyivät yhdestä Barri Goticin tupakkakaupasta. Katedraalin aukiolle oli levittäytynyt joulumarkkinat, myynnissä koristeita, kukkia, havuja ja jouluseimiä. Kävimme katsomassa katedraalin sisäpuolelta ja poikkesimme myös lähellä oleville kauniille sisäpihoille.
La Riberan kaupunginosa oli meille uutta ja ihastuimme siihen oitis. Mukavan näköisiä kahviloita, ravintoloita, aukioita ja kauppoja oli runsaasti. Matkalla Basilica de Santa Maria del Mariin kävelimme viehättävää Calle de l'Argenteriaa ja ohitimme käsityöläisten joulukojut, yhdestä lähti mukaan pieni joululahjakin. Kun aikoinaan luin "Meren katedraali" -kirjan, päätin käydä siellä seuraavan kerran, kun menen Barcelonaan. Basilikasta matka jatkui pitkin Princesa-katua, katsastimme parit pincho-paikat, mutta alkoikin tehdä mieli patatas bravasia. Kävimme oluella Santa Maria del Pi -aukion terassilla, jossa istuimme appelsiinipuiden alla. Reissun viimeisen lounaan söimme Bar Tapes Galdricissa. Terassi oli tupaten täynnä, sisältä löytyi paikat vielä kahdelle. Tilasimme neljät tapas-annokset ja palanpainikkeeksi Sangria de Cavaa (kuohuviiniä, ananasmehua ja viinirypäleitä, tätä täytyy kokeilla kotonakin). Haimme kaupasta kahden euron kuoharin ja palasimme hostaliin huilimaan.
Illemmalla kävelimme vielä Ramblalle, jätimme kortit postilaatikkoon ja päädyimme Basca Iratiin pinchoille. Porukkaa oli liikkeellä kadut täynnä, myös Iratiin piti tunkea ihmismassan läpi. Kotimatkalla jäimme La Boquerian lähelle konjakkikahveille. Viimeinen ilta tässä ihastuttavassa kaupungissa, josta taitaa tulla kova kilpailija Lissabonille, "omalle" kaupungilleni.
Lähtöaamuna ehdimme 7.30 lentokenttäbussiin, joka lähti Catalunya-aukiolta. Se onkin kätevin tapa siirtyä keskustan ja lentokentän välillä (5,90€/lippu). Kentältä ostimme jouluksi kotiin brandya ja sherryä. Reissu oli kaikenkaikkiaan muy bueno!
Mondo: Barcelona
Barcelona kartta-opas
Kiitos mukavasta jutusta. Tässä vielä kolmisenn viikkoa täytyy odottaa että pääsee Barcelonaan.
VastaaPoistaHienoa, alkaa Barcelonassakin olla jo kohtuukelit. Mukava kaupunki, jossa nähtävää monellekin reissulle. Kiitos Norwegianin, sinne on myös edullista lentää. Itse suuntaan taas Portugaliin, enää viikko odottamista (että sää lämpenisi sielläkin).
PoistaMukavaa matkaa Barcelonaan!