Yhteinen joululahja; kolme yötä Tallinnassa

Hannulla oli aamulla kipeä kuhmu kallossaan, vaikkei hän ole omien sanojensa mukaan kolauttanut päätään mihinkään. Lähdimme kuitenkin aamujunalla reissuun. Hän tietenkin unohti kotiin EU-kelakorttinsa.

Laivamatkalla tutkimme taas lounastarjouksia, lähinnä niitä, jotka ovat matkan varrella "kotiin". Nyt lykästi, Kalaranna Restossa emme ole käyneet, viimeksi kävelimme ohi kun haimme vain terassia, missä ottaa oluet. Aivan mahtavat ruuat; lohifilé valkoviinikastikkeessa ja Kievin kana (molemmat 7,30). Nousimme raput ylös Suur-Patareille ja Mare kutsui meidät saman tien naapuriin kahville. Vaihdoimme kuulumiset ja näytin hänelle Yle Areenasta Martin Clunesin matkan Madeiralle (he olivat siellä viimeksi).

Torkuimme hetken ja auringonlaskun aikaan lähdin käymään kaupoilla ja kuvaamaan Raatihuoneentoria. Ostin Selveristä hyvää savulohisalaattia ja valkosipuli-mustleipäsipsejä.

Raatihuoneentorille oli kerääntynyt jo mukavasti porukkaa, pääosin ulkomaalaisia turisteja. Ohitin kalliit glögikojut ja otin vain kuvia. Kotiin palasin Rimin kautta, ostin iltapala- ja aamiaistarvikkeet ja vähän herkkuja huomisille vieraille. Hannu oli tehnyt pienen lenkin ja jättänyt avaimen lokeroon. Harmi vain, että ulkovalo ei riitä siihen. Joku naapuri päästi minut sisälle rappukäytävään ja hain taskulampun. Loppuillan lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Perjantai oli tuulinen ja sateinen päivä. Hannulla särki päätä ja sovimme, että jätän Shishin huomiseen ja käyn keskustassa katsomassa parit näyttelyt, ennen kuin teemme lounastreffit. Tarkoitukseni oli ensin käydä katsomassa edtm:n uusi näyttely, mutta museo aukeaa vasta 11.00 joten kiertelin lähikatuja. Jalkaa särki, olin unohtanut lääkkeet kämpille. Kohdalle sattui Luonnontieteen museo ja poikkesin ensin sinne. Täällä pitäisi olla joku ipana mukana, oli niin hieno näyttely!

Kadri Mälkin (1958-2023) korunäyttely edtm:ssa on todella kattava ja upea. Noin näyttävät korut eivät minulle sovi, mutta ihailin niitä vitriineissä ja arvostan suuresti, että koruihin on käytetty myös luonnonmateriaaleja.

Lounastreffit teimme Telliskiven Literaatiin, jonka vuohenjuustosalaatti oli hyvä (7,40/annos).

Rimin kautta kotiin ja pikkupäikkärit. Tein tapakset ja lämmitin glögin, Hannu kävi avaamassa ulko-oven Tarulle ja Birrelle. Vietimme mukavan illan ja sovimme treffit huomiselle.

Lauantain sää oli eilisen kaltainen; tuulinen ja kostea. Ehdotin Hannulle, että kumpikin hakee oman annoksensa Rimin salaattipuffetista (11,90/kg) ja laskeuduin portaat alas rantaan. Rantatie on lähes Patareihin saakka päällystetty. Noblessnerin kuusi on samanlainen kuin viime vuonna; great balls in red.

Shishin myymälät avautuivat vasta 11.00 ja jouduin hetken odottamaan outletin ulkopuolella muiden suomalaisnaisten kanssa. Onko nyt kultainen/hopeinen joulu, vai sittenkin värikäs ja vilkkuva?

Ostin muutamat koristeet ja lähdin kävelemään kotiin päin. Hannu viestitti, ettei salaattibaaria ole viikonloppuisin. Ostin itselleni valmiin salaattiannoksen ja skumpan illaksi.

Odotimme Vallibaarin ulkopuolella vieraitamme, jotka olivat vähän myöhässä. Odotellessa juttelimme parinkin paikallisen kanssa, jotka poikkesivat ulos tupakalle. Hannu yllytti Birren kokeilemaan Millimallikasta, me Tarun kanssa tyydyimme glögiin/viiniin. Tarkoitus oli tutustuttaa heidät myös Karja Kelderiin, mutta (nettitiedoista poiketen) se onkin yllättäen muuttunut joksikin karaokebaariksi, joka kaiken lisäksi oli suljettu. Päädyimme lähellä olevaan Taberna Madeiraan, jonka terassilla olemme joskus syöneet. Niin hauska tarjoilija, niin ihana tunnelma ja niin hyvä ruoka! Hannu lunasti lokakuussa lupaamansa synttärilahjan ja maksoi meidän illallisen.

Kävelimme vielä Raatihuoneentorille, jossa kuvat otettuamme erkavoiduimme mukavasta pariskunnasta. Huomenna nähdään kotimatkalla!

Jo päivällä totesimme, että on taas ikävä lähteä Tallinnasta. Toisin sanoen kolme päivääkin on liian vähän meille. Täytyy tehdä Maren kanssa diili viikosta? Minua vähän lohduttaa, että palaan tänne Ilonan kanssa välipäivinä pariksi yöksi.

Joulukaupunki Tallinna

Matka Tartosta Tallinnaan sujui lähijunalla, joka pysähtyi tiuhaan asemille. Ilmankos matka kestikin yli 2,5 tuntia. Mare odotti meitä ja pääsimme majoittumaan Kalamajan asuntoon. Vaihdoin vaatteet ja kävelimme Rotermanniin.

Siesta

Itsenäisyyspäivänä halusin syödä tapasravintola Siestassa, annoksia kun on mukava jakaa kaverin kanssa. Musiikki soi pienessä ravintolassa turhan kovaa, joten keskustelupaikaksi se on huono.

Rotermanni

Rotermanni-kortteliinkin on ilmestynyt juoma- ja ruokakojuja. Halusin kuitenkin juoda glögini Raatihuoneentorilla. Glögin hintaan lisätään tänä vuonna 1-2 euron mukilisä, jonka saa takaisin palauttamalla muki tietylle kojulle. Hinnat ovat muutenkin lähes tuplaantuneet edellisvuosista.

Raatihuoneentori

Palasimme Suur-Patareille kaupan kautta, rönttövaatteet päälle ja skumppa auki. Sytytin kynttilät ja ryhdyin seuraamaan linnanjuhlia. Hannu osoitti mieltään ja siirtyi keittiön sohvalle nukkumaan.

Noblessner

Torstai oli tuulinen päivä ja oli kylmä. Aamupäivällä suuntasimme omille lenkeillemme. Kävelin rantaa myöten Noblessneriin, iglukylän kautta Shishi Outletiin ostamaan muutaman joulukoristeen. Kävin myös Telliskiven korukaupassa, mutta en löytänyt mitään itselleni (tai muistin, että onhan noita kotona).

Literaat

Treffit teimme Literaatiin, mikä oli minulta hukassa, vaikka olemme käyneet siellä ennenkin. Aikani Telliskivessä pyörittyäni löysin kirjakauppa-kahvilan ja söimme hyvät sapuskat (6,90€/annos). Tarkoitukseni oli käydä vielä Toompealla ja Raatihuoneentorilla, mutta puhelimeni akku loppui pakkasessa. Palasimme Patareille päikkäreille. Mare kutsui meidät illalla glögille ja vaihtamaan kuulumiset.

Mukava reissu päättyi perjantaina, kotiin tulimme kaupan kautta ja tein itämaista kanawokkia. Hämmästyin taas siitä, miten paljon enemmän Virossa on lunta. Illalla katsoimme telkkarin joulukalenterit nauhoitettuna.

Joulukuun kirjoja:

Jenni Haukio "Sinun tähtesi täällä". Otin kirjan mukaani matkalukemiseksi. Se olikin sujuvaa luettavaa, kauniilla kielellä kirjoitettu. Haukio kertoo presidentti-instituutiosta, traditioista, perinteisistä tapaamisista ja juhlista. Mutta avaa myös sitä, että hän on muutakin kuin "presidentin rouva". Käy töissä, opiskelee, pitää puheita ja ottaa kantaa niin luonnon- ja eläintensuojeluun kuin lasten ja nuorten ongelmiin. Presidenttikauden päättyessä Jenni Haukio on kokemusten karaisema ja itsevarmuutta hankkinut nuori nainen. Mielenkiintoista seurata, suuntaako hän kulttuurin pariin, luottamustehtäviin vai häviääkö hän kokonaan julkisuudesta.

Joulukaupunki Tartto

Sain syksyllä Hannulta synttärilahjaksi kolmen yön majoituksen Tartossa. Ajankohdaksi valitsimme joulukuun alun, kun Tarton joulutori avautuu. Olemme käyneet Tartossa viisi kertaa, mutta aina kesäaikaan (neljä kertaa Hondalla). Kerran ehdimme jo varata majoituksen joulumarkkinoilla käymistä silmällä pitäen, mutta jouduimme perumaan sen pandemian takia. 

Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun lähdimme harvakseltaan kulkevalla lähijunalla Helsinkiin. Länsiterminaali ja Eckerön Finlandia olivat täynnä porukkaa (ja minä kun olin ajatellut, että sunnuntaina on vain paluumatkaajia Tallinnasta Helsinkiin). Käytimme kumpikin maskia; näin pitkälle olemme selvinneet sairastumatta koronaan. Laivamatka meni mukavasti lukien. Tallinnassa tuntui lämpimämmältä kuin Vantaalla. Kävelimme Balti Jaamalle, haimme piirakat Selveristä ja nousimme Tarton junaan.

Parin tunnin junamatka kului lumisia maisemia ihaillen. Kuten olin arvellut, juna oli täynnä opiskelijoita, jotka palasivat viikonlopun vietosta Tarttoon. Siksi mekin varasimme liput ennakkoon. Asemalta oli lyhyt kävelymatka Kastanimajaan, jossa olemme majoittuneet ennenkin. Hannu oli varannut meille kaksion, jonne pääseminen osoittautui hankalaksi. Olimme lämpimässä aulassa ilman mitään ovikoodia tai huonenumeroa. Vilkkaan viestittelyn päätteeksi kävin katsomassa toisenkin sisäänkäynnin ja vihdoin löysimme oman asuntomme. Talo taitaa olla yliopisto-opiskelijoiden asuttama. Tarkoitus oli mennä Aparaattiin syömään, mutta se sulkeutuisi jo kuudelta, enkä matkapäivän päätteeksi halunnut kiireen tuntua. Vaihdoimme suunnitelmaa ja laskeuduimme Raatihuoneentorille joulumarkkinoille. Talosta poistuessamme naapuriaulassa harhaili italialainen (?) mies, joka ei löytänyt asuntoaan. Neuvoin hänet toiselle ovelle ja näytin hänen puhelimestaan huoneen numeron ja ovikoodin. Tori oli tupaten täynnä emmekä nähneet oikein mitään. "Lasikopeissa" myytiin glögiä ja luultavasti myös käsitöitä ym. mutta jokaiseen oli pitkät jonot.

Püssirohukelder

Sormia alkoi palella ja menimme Püssirohukelderiin syömään. Tilasimme Vanatallinn glögit, yhteiset tiikeriravut, Hannulle pelmenit ja minulle kanacaesar.

Kävimme vielä Raatihuoneentorilla, jonka luistinradalla musiikki raikasi. Glögikojuihin oli edelleen pitkät jonot ja lähdimme nousemaan kohti Kastania.

Crepp Kohvik

Opiskelija-asukkaista huolimatta talo on hyvin hiljainen. Aamiaisen jälkeen pidimme paussia niin kauan, että Hannu sai mitattua verensokerinsa. Laskeuduimme joulumarkkinoille, nyt ei ollut porukkaa, mutta eipä ollut mikään aukikaan. Kävin turisti-infossa kysymässä, koska joulutori aukeaa. Ensinnäkin virkailija ei ymmärtänyt englantia, toiseksi hän ei tiennyt. Menimme Crepp Kohvikiin lämmittelemään kuumille glögeille.

Vaga Mama

Kävimme kaupassa ostamassa tapas-aineksia ja menimme Vaga Mamaan syömään hyvää Pekingin kanaa (5,50€/annos). Sisarravintola Viljandissa tulikin jo kesällä hyväksi todettua. Palasimme kämpille päikkäreille.

Ilta kämpillä olisi ollut turhan pitkä, lähdimme illan pimennyttyä omille kävelylenkeille. Täytyy sanoa, että virolaiset ovat jouluihmisiä siinä kuin suomalaisetkin; lähes jokaisen talon ikkunoissa oli kynttelikköjä tai jouluvaloja. Suuntasin Toomealle, harmikseni Piispanlinnaa ei ole valaistu, ainoastaan sen sivuitse kulkevat kävelytiet. Pikkupojat laskivat pulkilla hurjia mäkiä. Laskeuduin näköalatasanteen kautta Raatihuoneentorille; nyt glögikojut olivat avoinna (avautuvat kahdelta, kertoi tyttö). Mitään herkkulahjoja tai käsitöitä ei ole myynnissä vrt. Tallinnan joulumarkkinat. Join glögini istuen (kylmässä) "saunassa", jossa nauhalta tuli saunottajien lauluja.

Hannu oli palannut jo kämpille, otimme lämpimät glögit ja Jouluradiota kuunnellen valmistin iltapalaksi tapaslautaset.

Tiistaina oli niin rapsakka pakkanen, että tein vain lyhyen kävelylenkin Coopiin, juna-asemalle ja Vaksali Parkiin. Kotimatkalla harhauduin pidemmälle kuin piti ja tulin Paulus Kirikin ohi kämpille.

Trikster Tihane

Tarkoitus oli vihdoin mennä syömään Aparaatin ankkaa, mutta olimme niin aikaisin, että siellä toimi ainoastaan lounasmenü (kotletit). En halunnut kävellä eestaas (ja vaihtaa välillä vaatteita), vaan menimme naapuriin, Trikster Tihaneen. Siellä puolestaan oli jo lounaskalat syöty loppuun, huoh. Tilasimme ankkaburgerit bataattiraneilla ja syötyämme palasimme päikkäreille. Minä en enää ulos kaivannut, Hannu haki yrttiliköörin Coopista, keitin kahvit ja kippistelimme isälleni.

Illalla tapastelimme, lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Kastanimaja on siisti, hiljainen majapaikka hyvällä sijainnilla. Lähellä on ravintoloita ja iso kauppa, eikä keskustaan ole pitkä kävelymatka. Keittiö on pieni, sen varustus on meille riittävä. Pistorasioita on yksi/huone (lisäksi kaksi keittiössä), niissä jouduimme vuorottelemaan. Hannun "nuuhku" varasi makkarin pistorasian, joten siirsin ainoan lukuvalon olkkarin sohvan viereen.

Aamupäivällä kävelimme asemalle ajoissa, eilen totesin odotustilat lämpimiksi ja asemakahvilan varsin mukavaksi. Hannu osti eväät junamatkalle.