Pikkujoulunaluspuuhia

Viikko jatkui lämpimänä ja osin aurinkoisenakin. Kotitöiden lisäksi ehdin käydä lenkillä ja haravoida pihan talvikuntoon. Tuntuu hassulta nähdä pajunkissoja kävelyteiden varsilla. Tiistaina Maija tuli meille katsomaan Espanjan kuvia ennen omaa matkaansa, jota uhkaava lakko ei toivottavasti häiritse. Tarjosin pekoni-kasvispiirakkaa ja picnhoja. Keskiviikon vietin Lohjalla, kävimme äidin kanssa kävelyllä. Kotimatkalla poikkesin Suville. Onni oli tehnyt minulle kauniin rannekorun ja Ilona halusi minut yläkertaan katsomaan Disneyn Lumikki-leffaa. Ajoin illaksi kotiin, Kaisa tuli lasten kanssa käymään. Torstai-illan nautimme Savoyssa Antonio Reyn upeasta flamenco-konsertista, mukana myös Raul Mannola, Rafael Jiménez sekä upeat tanssijat Aylin Bayaz ja José Carmona. Hienoa nähdä vaihteeksi miespuolisen flamenco-tanssijan kukkoilua.

http://www.youtube.com/watch?v=YX_O7jf6Uww

 

Perjantaina vaihdoin vähän pöytäliinoja, istuintyynyjä ja tyynynpäällisiä. Pidän tämän vuoden glögikutsut jo marraskuun puolivälissä, enkä todellakaan aio vielä paistaa pipareita tai vaihtaa verhoja punaisiin. Tosin cittarin tarjoussuklaita yläkaappiin piilottaessani löysin puoli purkillista viime jouluisia pipareita, mutta ne lensivät roskiin. Aikaisemmin pipareita piti paistaa joulun alla pariinkin otteeseen, nyt ei mene kaupaksi kerta-annoskaan. Annoin Hannulle luvan laittaa valoköynnökset vain kuistin kattoon ja terassin pajukartioon. Makuuhuoneessahan meillä on jouluvalot ympäri vuoden. Illalla istuimme terassilla lasillisilla. Ei tullut mieleen, milloin viimeksi on ollut näin pitkä, lämmin syksy.

Lauantaina Hannu lähti työkavereitten kanssa Tallinnaan, minä ostin itselleni pitkään haikailemani Desigual-mekon. Oikeasti se sopisi paremmin tyttärilleni, mutta onhan sillä käyttöä Barcelonassa ja glögikutsuilla. Illalla oli vuorossa perinteiset noitaglögit. Talo tarjosi glögiä, kuumaa keittoa ja omenapiirakkaa, vieraat toivat runsaasti herkkuja juustotarjottimelle. Juttu luisti ja ruoka maistui. Yöllä nousi kova tuuli, joka sunnuntaina yltyi Eino-myrskyksi.

Vihdoin viimein Hannu sai aikaiseksi katsoa Kaisan kanssa vinttikomeroon kerättyjä lasten kirjoja ja vanhoja tavaroita. Hän oli piilottanut sinne myös minun mononi, joiden luulin kadonneen muuton yhteydessä. Aivan turhaan tuli siis hankittua uusi suksipaketti monoineen, nyt omistan kaksi settiä. Puuttuu vain lumi. Kävin Helsingissä hierojalla ja lounastreffeillä Annelin kanssa. Stockalta löytyi savupaprikajauhetta ja punaista pitsinauhaa peittämään uuden mekkoni pääntietä, joka on avara kuin Helena Ahti-Hallbergilla (jonka kelpaakin näyttää kauniita rintojaan). Sää muuttui sateiseksi, tein lämmittävää chorizo-papusoppaa, lisäsin siihen tulisuutta savupaprikalla.

Lohja-päivä peruuntui, kun sisko ilmoitti vatsataudin vallanneen Virkkalan Virekodin. Kulutin "vapaapäivän" kauppareissulla, lenkillä ja leipomalla minttusuklaamuffineja Kodin Kuvalehden ohjeella. Vielä ei ole pipareiden aika, vaikka viikonloppuna tuleekin vieraita. Taustamusiikiksi soitin venäläistä munkkikuoroa, sekään ei ole joulumusiikkia, vaan joulunalusmusiikkia.

Viikonlopuksi tuli kaunis keli, Hannu vaihtoi talvirenkaat autoon ja minä kävin kävelemässä. Lauantai-iltana Mirja ja Masa tulivat katsomaan Kroatian matkan kuvia ja videoita. Tarjolla ćevapčićiä, bataattivuokaa, tsatsikia ja salaatteja. Myöhemmin muffinikahvit avecin kera ja vielä myöhemmin juustotarjotin. Sunnuntaina suunnittelimme kevään Portugalin matkaa ja varasimme majoituksia. Virvon, varvon... kuukausi jouluun ja minä kerään lenkkipolun varrelta pajunkissoja ruusumaljakkoon.

Marraskuun viimeinen viikko oli aurinkoinen, välillä asteet putosivat pakkasen puolelle, välillä oli muutama aste plussaa. Kävin taas Helsingissä hierojalla, lounastreffeillä Katsomo-ravintolassa ja toimistolla kahvilla. Adventin lähestyessä perustin vinttiin pukinpajan, siirsin sinne lahjapaperit ja ostamani kirjat, kalenterit ja lastenvaatteet. Äiti on kadottanut yläproteesinsa ja vatsatauti riehuu edelleen Virekodissa, en taida uskaltaa mennä sinne tälläkään viikolla. Hannu (meidän perheen ateisti!) kyseli jo, milloin kirkoissa lauletaan kauneimpia joululauluja. Kaivoin joulureseptivihon esille ja inventoin maustekaapin. Aloitin jouluvalmistelut keskiviikkona; pesin keittiön ikkunan ja vaihdoin kesäverhot punaisiin. Tein piparitaikinan, samalla lämpeni glögi ja venäläismunkit lauloivat komeasti. Torstaina pesin aulan ikkunan ja vaihdoin tekstiilit jouluisiin. Ostin itselleni lahjakortin KorsoGymille, hain kirjastosta Barcelona kartta-oppaan ja kävin Heurekan joulumyyjäisissä. Yksi tonttutyttö lähti repussa mukaan, kun kävelin Tikkkurilasta kotiin. Illalla paistoin piparit ja koko mökki tuoksuu nyt joululle.

Perjantaina oli viikkosiivouksen aika, sen tehtyäni kävin lenkillä ja ostin Cavan kylmenemään illaksi. Kotona kaivoin esille ikkunatähdet ja -kyntteliköt. Espanja-aiheista iltaa vietimme kahdestaan; sangriaa, Lidlin erinomainen tapas-lajitelma ja Pedro Almodóvarin leffa "Iho jossa elän". Lauantaina ostin tarjouksesta lisää jouluruusuja, joita minulla ei ole koskaan ennen ollut. Teimme Jussin ja Katin kanssa iltapäivätreffit panimoravintola Bryggeriin. Tarkoitus oli piipahtaa vain "yksille", mutta ilta kääntyi yöhön Sir Einossa. Kotiuduttuamme kuuntelimme vielä Jouluradiota ja minä sain avata ensimmäisen kalenteriluukun. Sunnuntaina oli tarjolla kukkoa viinissä, toki illusian tapaan savupaprikalla maustettuna. Emäntä unohti ostaa tomaattipyrettä, joten laitoin pataan muhimaan kypsiä terttukirsikkatomaatteja. Iltakahville sulatin pakastimesta minttusuklaamuffinit, jotka tällä kerralla kuorrutin valkosuklaalla, nam.

Kuukauden kirja 3: Riikka Ala-Harja "Maihinnousu". Kaksi näin vahvaa romaania ("Puhdistus" ja "Maihinnousu") perätysten taitaa olla liikaa minulle; ensimmäinen aiheutti painajaisia ja toinen valvottaa muuten vain. Julkinen kohu Ala-Harjan siskon perheen tilanteen "hyväksikäytöstä" on sikäli turhaa, että ainakin romaani on kirjoitettu sydänverellä, kuin itse koettuna.

Kuukauden kirja 4: Paul Auster "Talvipäiväkirja". Taattua Austeria; kilometrin pituisia lauseita, olemattomia kappalejakoja, silti sujuvaa ja nautittavaa tekstiä. Kirjailija kertoo lapsuudestaan, nuoruudestaan, vanhemmistaan, avioliitoistaan (lapsistaan), traumoistaan ja elämänsä kaikista asunnoista.