Syyskuun aktiviteetit

Syyskuussa alkavat kaikki harrastepiirit; jumpat, lukupiirit, seurakunnan kahvit, matinealeffat ja luennot. Myös monissa taidemuseoissa vaihtuvat näyttelyt (viimeistään lokakuussa).

Syyskuun ensimmäinen viikko olikin varsin vilkas. Halusin testata solisluun kestävyyttä Rekolan Raikkaan ilmaisviikolla. Maanantaina jooga, tiistaina jooga. Hyvin kesti, mutta sain olkapäät kipeiksi, kun en ole lähes vuoteen käyttänyt muuta kuin jalkojani. Keskiviikkona kävin lenkillä ja iltapäivällä leffassa katsomassa ihanan "Kesäkirjan". Illalla olisi ollut zumba, mutta alkoi sataa ja jäin laiskuuttani kotiin. Torstaina oli aamun pilates, sen jälkeen polkaisin Kuusijärvelle uimaan ja grillasimme makkarat nuotiopaikalla. Illalla vielä ihana, hikinen lavis. Kaupan päälle 26km pyöräilyä päivän aikana.

Perjantaina pidin Helsinki-päivän; verenluovutus, kaksi museota ja Syö12€- lounas. Sanomatalosta kävelin Taidehalliin, jossa on esillä Kollektiivet - Kuvakirjakuvitusta Suomesta. Taulujen katsomisen lisäksi voi selailla hurmaavia lastenkirjoja. Harmi, ettei meillä ole enää/vielä pikkuisia, tosin ostan joskus lastenkirjoja, jotka pidänkin itselläni.

Taidehallista kävelin Merkki-Mediamuseoon, jossa on perusnäyttelyn lisäksi nyt Vinksin vonksin - Peppi Pitkätossu 80v -näyttely. Paikalla oli (kuten Taidehallissakin) ryhmä alan opiskelijoita ja paljon lapsia, sylivauvoista lähtien.

Ullanlinnan Boneless

Nyt on meneillään Syö12€-viikko, keskustan vaihtoehdoista valitsin Ullanlinnan Bonelessin, jossa olen jo pitkään aikonut käydä. Söin crispychicken-smashburgerin, jonka sämpylässä on perunaa. Varsin mehukas annos! Lauantaina pakkasimme Timon nimilaatan ja kukkapuskat Hondan takaboxiin ja päräytimme Lohjalle. Liimasimme laatan vanhempiemme hautakiveen (case closed) ja joimme kahvit siskon ja Jaskan seurassa, toiset kahvit Caritan luona. Hän ei olisi halunnut millään päästää meitä kotimatkalle, mutta lupasimme tulla pian uudelleen. Noel ja Sipe jäivät nyt näkemättä, oli kiire kotiin, kun Hannu lupasi tehdä meille Janssonin kiusausta.

Sunnuntaina teimme omat lenkit Kuusijärvelle, jossa oli Rekolan Raikkaan ulkoilutapahtuma, samalla kävin uimassa. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan. Pikkupojat olivat taas ihania ja villejä. Luvattiin vanhemmille, että saavat tarvittaessa tulla meille hiljaisuuden retriittiin, me voimme katsoa poikien perään.

Maanantaina kävin Museokortilla Heurekassa katsomassa "Jääkauden jättiläiset" -näyttelyn. Meillä ei enää pikkuisia ole ja ehdotinkin, että otan naapurin Danielin joskus mukaani Heurekaan.

Bisajärvi

Bisajärvi

Keskiviikkona oli edelleen kesäinen keli. Polkaisimme Kuusijärvelle, jätimme fillarit telineeseen ja kävelimme Sipoonkorpeen. Nousimme raput Bisajärven tulipaikalle grillaamaan. Minä harhauduin paluumatkalla taas uusille poluille, Hannu oli jo jatkanut kotiin, kun jäin Kuusijärvelle uimaan.

Syyskuun kirjoja;

Ville Hytönen "Johannes-Andreas". Baptisti-isä nimesi poikansa suosikkipyhimysten mukaan Johannes-Andreakseksi, mutta onko hän kuitenkin kahtia jakautunut Johannes & Andreas? Karun kasvatuksen myötä pojasta kasvaa arvaamaton rikollinen, jonka luokse vankilaan suostuu vierailemaan vain naapurintyttö Pille. Myöhemmin molempien avioliitto tahoillaan päättyy ja he rakastuvat toisiinsa. Yhteiselo on kaksijakoista; väkivaltaa ja alkoholismia, mutta myös anteeksiantoa ja hyviä hetkiä.

Talven kuntoilut

 

Syksyllä suunnittelin kevään vaellusmatkaa ja päätin pitää kuntoa yllä käymällä kävelylenkeillä 200 kilometriä kuukaudessa. No, se onnistui marraskuussa ja maaliskuussa, muina kuukausina jäi vähän alle, johtuen matkapäivistä, joulunvietosta ja lyhyestä flunssasta. Rappu- ja mäkitreenit loppuivat lumentuloon.

Tänäkin keväänä mietin, kannattaako minun maksaa Rekolan Raikkaan kausimaksu, kun kausi jää reissujen takia kohdallani lyhyeksi. Tavoitteeni oli käydä 30:lla tunnilla, niin se ehdottomasti kannattaisi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehdin käydä (kolmessa kuukaudessa) ohjatuissa jumpissa 29 kertaa, yhteensä 33 tuntia.

Se ensimmäinen kerta näyttää olevan minulle liian korkea kynnys ylittää, siksi tänäkin talvena jäi aloittamatta niin hiihtäminen, lumikenkäily (ei ollut tarpeeksi lunta metsässä) kuin viikonlopun jumppatunnitkin.  

Ruuan kallistuttua olemme harmikseni luopuneet salaattipäivistä ja lisäkesalaateista. Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat vaihtuneet porkkanoihin ja pinaattiin. Kala on nyt niin kallista, että näen unta lohifileistä. 

Ilmeisesti minun pitää kerran talvessa liukastua jäisillä kävelyteillä tai poluilla. Tällä kerralla se sattui Ravintola Tammiston ulkopuolella, kun poistuimme lounaalta kohti parkkipaikkaa. Komeasti lensin suoraan takaraivolleni (onneksi pää eikä jalat). Täytyy vain toivoa, että palikat päässäni asettuivat kohdilleen ja tästä lähtien minulla on myös suuntavaisto.  

Syyskuu

Kävin perjantaina uimassa Keravanjoessa, joten tavoitteeni (uida kotimaassa toukokuusta syyskuuhun) täyttyi. Rannan suihku oli edelleen toiminnassa, ehkä tarkenen käydä joessa tai Kuusijärvellä vielä ennen reissua. Meillä noita ipanoita riittää, samoin syntymäpäiviä. Tiitus täytti lauantaina 14, sen kunniaksi menimme koko Hannun suuren perheen kanssa syömään Tikkurilan Souvlakiin. Sunnuntaina polkaisin Honkanummelle vaihtamaan kukat, samalla noukin metsästä kantarelleja, joista tein kotona sieni-kasviskastikkeen savukalalle. Rekolan Raikkaan syyskauden jumpat alkoivat. Viikko-ohjelmassa on minulle monta mieluista tuntia; nykytanssi, zumba, astangajooga, hathajooga, seasonaljooga ja kehonhuolto.

Noel tuli meille päiväksi hoitoon. Kun sain aamukahvit juotua, piti jo lähteä ulos keinumaan ja "mopoilemaan". Kävimme kolmessa leikkipuistossa testaamassa kiipeilytelineet ja muut härvelit. Potkupyörällä meno sujui kevyesti ja menimme juna-asemalle katsomaan junia. Leinelän uusista rakennuksista poika totesi "legotaloja" ja jäimme seuraamaan tietyökoneiden touhuja. Pitkän lenkin jälkeen maistui ruoka ja päiväunet, ennen kuin Suvi haki Noelin kotiin. Kaikki muut ipanat ovat aina menossa vinttiin vaikka kiellettäisiin, mutta Noel ei suostunut sinne houkuttelemallakaan (vaikka heillä on kotonakin ala- ja yläkerta), vaan minun piti kantaa lelulaatikko alakertaan.

Tiistaina pidin Helsinki-päivän. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Kampin kampaajallani. Ennen kotiinlähtöä käytin vielä museokorttia ja katsoin Helsingin Taidemuseon (HAM) Nautinto-näyttelyn. Harvoin olen niin nopeasti suoriutunut näyttelystä. Museon parasta antia (minulle) oli pieni Tove Jansson -näyttely ja aulassa oleva Grönlund-Nisusen hauska "Unstable Matter" -teos, jossa pienet kuulat kierivät matalan laatikon laidasta laitaan sitä mukaa, kun alusta kallistui. Vierimisestä syntynyt ääni oli hyvin rauhoittava, samanlainen kuin kivet pitävät aaltojen lyödessä rantaan.

Ajoin Lohjalle katsomaan äitiä. Joudun kyselemään vaipanvaihdosta, kun autan äidin ylös sängystä ja tunnen voimakkaan tuoksun. Minua askarruttaa taas, saako hän tarpeeksi nestettä. "Ei Saini halua kahvia" sanoo vihreätukkainen lähihoitaja, vaikka äitimme on varsinainen kahvikissa. Mukillinen kahvia, lasillinen mehua ja iso pulla katoaa äidin suuhun hitaasti, mutta varmasti, kunhan häntä auttaa. Menin Suville yöksi, illalla sain Noelista saunaseuraa. Hän heitti löylyä "pyssyvedellä" (vesipyssyllä). Kun seuraavana aamuna olimme leikkipihalla, Ventelän VPK:n koko kalusto taisi lähteä liikkeelle pillit soiden ja naapuritalon poliisikoira alkoi ulvoa hädissään/virkansa puolesta. Noel yllätti minut päiväunille ryhtyessämme sanomalla "lintu nukkuu". Ilmeisesti hän muistaa, miten pienempänä tuuditin häntä sylissäni ja katsoimme makuuhuoneen sälekaihtimien raoista koivujen huojuntaa ja rauhoittelin häntä kertomalla, miten kaikki pikkulinnut, pikkuoravat ja kaikki muutkin pikkupoikaset menevät nyt päiväunille.

Rekolan Raikkaan kausimaksu on 70€. Syyskauden ensimmäisellä viikolla olen osallistunut 8½ ohjatulle liikuntatunnille. Jos jatkossa osallistun edes 5-6 viikkotunnille, tuntimaksu jää todella pieneksi.

Lohjalla ollessani Tommi soitti ja kertoi, että Marja on löytynyt kuolleena kotoaan. Lopulta sait rauhan ja pääsit vaivoistasi, ystäväni.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Uudenvuodenaattona oli edelleen niin lämmintä, että joimme lenkkioluet omalla terassilla. Illan vietimme Susannan ja Jukan vieraina. Harvoin on näin lyhyt kyläilymatka, jos ei naapureita lasketa. Tapasin pitkästä aikaa muitakin pikkuserkkujani, vaihdoimme kuulumisia saunanlauteilla ja ruokapöydän ympärillä istuen. Vuoden vaihtuessa siirryimme lasikuistille seuraamaan vantaalaisten ilotulitusta. Talo sijaitsee mäen päällä ja näkyvyys oli varsin hyvä. Kalenterista kääntyi uusi sivu, jossa on kysymysmerkkejä tiuhaan. Mitään hyviä lupauksia en tälläkään kerralla tee, mutta vaihdoin vanhentuvat liikuntasetelit KorsoGymin 10-korttiin ja maksoin Rekolan Raikkaan kausimaksun. Toisen jumpan jälkeen olin kuin jyrän alle jäänyt. Lähes vuoden laiskottelun jälkeen kropalla on taas totuttelemista moiseen rääkkiin. Yritän myös vähentää herkuttelua ja pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Toivottavasti pääsen matkustelemaan, riippuen työtilanteesta. Lupaan myös tavata ystäviäni niin paljon, kun heidän aikataulunsa sallii. No, tulihan niitä lupauksia kuitenkin tehtyä, mutta eiköhän nuo ole helppo myös toteuttaa. Alennusmyynneistä ostin ulkoiluvaatteita, ipanoille kirjoja ja Annalle löytyi yksi joululahja odottamaan kaapin kätköihin.

Perjantaina kävin Tennispalatsin Taidemuseossa katsomassa Play - Mediataiteen tähtiä -näyttelyn, ostin Indiskan alesta rekvisiittaa kotiin ja treffasin Hannun Kiila-ravintolassa. Sen jälkeen menimme Uspenskin katedraaliin kuuntelemaan hienoa Optina Pustynin laulajat -kuoron konserttia. 

Viikonlopun vietimme siskon lihapatojen äärellä Raaseporissa. Löylyjen välissä istuimme pitkään ulkona pyyhkeet ympärillä ja puhuimme äidistä (tietenkin) ja muista sisaruksistamme, ihmetellen heidän osallistumattomuuttaan äidin elämään. Oli sumuista, märkää ja lämmintä, rannassa ei aamulla näkynyt retkiluistelijoita, kuten vuosi sitten. Sunnuntaina ajoimme Virkkalaan lenkittämään äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin päällä ja korissa miesten pitkät kalsarit ja tuntematon pusero. Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Loppiaisena kävimme Airi-mummilla kahvittelemassa. Hienoa tavata vaihteeksi noin teräväpäinen vanhus. Oli aika riisua joulukuusi ja osa jouluvaloista, toivoa lunta ja pakkasta sekä alkaa odotella kevättä. 

Kuukauden kirja 1: Katherine Boo "Kätkössä kauniin ikuisen". Toimittaja-kirjailija Boo tuntee uuden kotimaansa Intian kurjatkin puolet. Kirja kertoo Mumbain slummien jätteenkerääjien toivottomasta elämästä ja pienistä ilonpilkahduksista.