Omenankukkien aikaan

Torstaina Puttessa ei tarjottu hernekeittoa vaan pinaattikeittoa. Musiikista päätellen henkilökunnalla oli punkpäivä. Vanhankirkon puistikossa puut ja pensaat kukkivat, joku valkoisiin pukeutunut nainen lauloi itkuvirsiä. Iltalenkillä ihailin naapurin Matin isojen omenapuiden komeaa kukintaa, eiköhän tulevasta sadosta riitä taas meillekin soseiden ja viinin tekoon. Kävin tsekkaamassa uimapaikkani Keravanjoen rannassa, suihku oli jo toiminnassa ja ilmoitustaululla oli tuore tutkimustulos; vesi on puhdasta ja 13-asteista. Viikonloppuna voisin avata uimakauden Vantaallakin.

Hondan kesäkausi pärähti käyntiin vasta kesäkuussa, kun Hannu otti pyörän työmatkakäyttöön.

Lauantaina kävin kaupoilla, sillä aikaa Hannu viritti takapihalle uutta muovista autokatosta. Otin lenkille mukaan värimallit ja omakotitaloalueella kävin vaivihkaa vertailemassa niitä puutalojen seiniin. Yhdellä pihalla perhe teki ulkohommia ja sain vinkit heidän maalivalintaansa. Ennustamaton sadekuuro pakotti meidät siirtymään pihalta grillaamaan ja syömään vastapystyttämäämme autokatokseen.

Sunnuntaina päräytimme Hondalla Lohjalle katsomaan äitiä. Moottoripyörän kyydissä aistii ja haistaa kesän tulon; Tammistossa tuoksui paistettu pulla, Lohjalla kielot ja sireenit. Vessassakäynti on äidille entistä vaikeampaa, mutta kun ehdotin hiusten harjaamista, hän istutti minut suihkupallille ja alkoi harjata minun lyhyttä tukkaani. Kurvasimme Suvin-päiväkahveille, Noel oli flunssainen ja väsynyt, mutta jaksoi silti olla iloinen vesseli.

Kotimatkalla poikkesimme Honkanummelle kastamaan kukat ja K75:een katsomaan värivaihtoehtoja. Sopiva väri talon ulkomaaliin osui kohdalle yllättävän helposti, kun vaihdoimme valikoiman Tikkurilasta Teknokseen. Kotona löysimme uuden autokatoksen läheisestä metsästä, jonne kova tuuli oli sen heittänyt. 

Marjukka tuli käymään keskustassa ja kahvittelimme Fasulla. Töiden jälkeen treffasin Annelin, kävimme Levantissa syömässä ja illan istuimme Aleksanterin teatterissa kuuntelemassa showkuoro Aventuran esitystä KOHU!

Kesäkuun kirja: Kajsa Ingemarsson "Keltaisten sitruunoiden ravintola". Heti alkuun ajattelin, että mitä huttua! Mitä kertoo ruotsalaisista, jos tämä on Ruotsin myydyin kaunokirjallinen teos 2005? Kirja oli kierrätyskappale, joten en hävinnyt mitään ja tulihan siihen vauhtia, kun ravintolaan asti päästiin. Kevyt kesäromaani, jos niistä tykkää.

Lisäksi espanjan kertausta; Sjögren-Serrano-Muro-Torikka "Este pais 1" ja Matti Mäkinen - Ulla Riiho "¿Qué tal¿"