Tammikuun iloja ja suruja

Vilnassa ollessamme sain viestin, että kummisetäni on kuollut. Eihän se mikään yllätys ollut, olisihan hän täyttänyt elokuussa jo 88 ja viimeiset vuodet hän sairasteli. Silti menetys on minulle iso. Niin kauan kuin muistan, hän on kuulunut elämääni ja isän kuoltua kummisedän merkitys on vain lisääntynyt. Taivaallinen orkesteri sai taas uuden, hienon soittajan kokoonpanoonsa.

Lehdestä luin, että Tikkurilan pastori Heikki Leppä on menehtynyt Lohjalla sukellusonnettomuudessa. En tuntenut Heikkiä henkilökohtaisesti, mutta Päivin muutossa sain häneltä kyydin kotiin ja juttelimme moottoripyöräilystä, hän kun oli brittipyörän omistaja. Hän kertoi, että hautajaisissa hänet (harmaapartainen keski-ikäinen mies) yleensä istutetaan suvun vanhimman tädin viereen istumaan, mutta kun hän päräyttää paikalle pyörällään, nuoremmatkin ovat innokkaita osallistumaan keskusteluun. 

Työpaikan henkilökuntakerho järjesti talvisen illanvieton, jossa kokoonnuimme nauttimaan virvokkeita ja Aromikekkerit cateringin maistuvia salaatteja, ennen kuin lähdimme Aleksanterin teatteriin katsomaan Kristján Ingimarsson Companyn esitystä Blam! Hyvää musiikkia ja ääniefektejä, loistavaa liikuntaa näyttelijöiltä, mutta liikaa väkivaltaa minun makuuni. Kuin normipäivä meidän toimistossa, vai? 

Timon sairastuttua peruimme Tallinnan reissun ja vietimme viikonlopun kotona. Lauantai oli aurinkoinen, hieno päivä. Kävimme kaupoilla (alesta ostin taas kerran normihintaisen mekon), teimme pitkän kävelylenkin ja söimme kotona hyvät tortillat.

Sunnuntaina uskaltauduimme jo Virekotiin, jossa tautitilanne oli rauhoittunut. Veimme äidin kävelylenkille, joka ei ollut pituudella pilattu, mutta äiti väsyi silminnähden. Ilmeisesti hoitajat olivat pukeneet hänelle liikaa vaatteita, kun etukäteen soitin tulostamme. Juotin hänelle mehua ja jätimme äidin huilaamaan. Kotimatkalla poikkesimme Ikeaan ja Honkanummelle. Lähdin lenkille ja jätin Hannun tekemään merellistä pizzaa.

Kirkas aurinko paistoi, kun kummisetäni siunattiin Virkkalan kirkossa. Tilaisuus oli hänen näköisensä ja odotetusti musikaaliset lapset soittivat isänsä lempikappaleita kahvittelun yhteydessä. Kummisetäni ei ole minulle sukua, mutta klaani on tullut vuosien varrella hyvin tutuksi. Paikalla oli hänen neljän lapsensa entisiä ja nykyisiä puolisoita, liuta heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Kotimatkalla kävimme äidin luona, mutta ei hän tainnut vieläkään ymmärtää, että Sven on kuollut.

Lauantain vietin Helsingissä Naisten Pankin kevätpäivässä.

Reetta

Mia

Osa myynnissä olleista NP-tuotteista.

https://www.instagram.com/p/BPziZrwlzyN/

Loppuillan vietimme Kauppahallin ravintola Storyssa salaattibuffetin, musiikin ja seurustelun merkeissä. Ohjelmasta vastasi mm. Jore Marjaranta ja viulisti Kukka Lehto. Mukaan tarttui uusia tuttavuuksia ja paljon hyviä ideoita Naisten Pankin toimintaan.

Tammikuun kirjoja:
Ian McEwan "Lapsen oikeus". McEwan on yksi lempikirjailijoistani ja olen tainnut lukea kaikki hänen suomennetut teoksensa. Useimmat niistä ovat lähes ahdistavia trillereitä, tämä uusin poikkesi niistä lempeydellään, johtuen ehkä nimensä mukaisesta aiheesta.

Antti Holma "Järjestäjä". Hienosti kirjoitettu esikoisteos, joka kertoo nuoren Tarmon halusta kasvaa "oikeaksi" mieheksi. Tiedä sitten, kuinka paljon tarinassa on Holman omia kokemuksia suhteistaan, työstään tai työyhteisöstään. Kirjan alkupuolella kerrotut seksikohtaukset tuntuivat ensin irrallisilta ja turhilta tarinoilta, mutta ehkä ne kuvasivat Tarmon kasvua pois alistetusta asemasta.

Andy Symington "Camino de Santiago". Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä caminolle ja muutenkin Pohjois-Espanjaan suuntautuvalle matkalle. Sisältää myös kaupunkikarttoja.