perjantai 6. tammikuuta 2017

Talvinen Vilna

Ennen seuraavaa työkeikkaa ehdin vielä käväistä Vilnassa. Loppiaisaamuna Vantaalla oli pakkasta 23 astetta, eikä Vilnaan ennustettu parille seuraavalle päivälle kovin paljon lämpimämpää keliä. Oli siis puettava tuplavaatteet päälle, kun lähdimme junalla kentälle. Otimme perinteiset lähtöoluet Oak Barrelissa, ennen kuin siirryimme koneeseen. Lento lähti hieman myöhässä, kiitos yhden miesmatkustajan, joka oli ilmeisesti unohtanut lompakkonsa (ja passinsa) johonkin tax free -myymälään. 

Laskeuduttuamme Vilnaan latasimme lentokentän kioskissa matkoja bussikortteihin (0,64€/matka) ja siirryimme bussilla nro 2 keskustaan. Löysimme majapaikkamme Rentida Apartmentsin ja kello oli jo sen verran paljon, että saimme maatason huoneistomme heti. Kattohuoneisto olisi ollut kiva, mutta tähän hintaan (126€/3 yötä) tämä sai kelvata.

Galo do Porto


Sää oli jäätävän kylmä ja viima pahempi kuin Vantaalla. Kylmissämme perinteisen olutkuppilan etsiminen saa jäädä iltaan ja menimme syömään hyvää kapakalaa portugalilaisravintola Galo do Portoon. Kotimatkalla haimme Rimistä kuoharia ja glögiä ja palasimme lämpimään asuntoomme päikkäreille. Telkkarista tuli kuin tilauksesta portugalilaista fadoa. 

Viideltä soivat läheisen Pyhän Nikolauksen kirkon kellot aikamerkkiä. Naisen saa taas helposti iloiseksi; keittiössä on aivan uusi pesusieni ja tiskirätti!

Šnekutis
Iltapaikkaan oli lyhyt matka, kun kävelimme kotikatumme Šnekutis-baariin. Hannu pääsi maistamaan zeppeliiniä, itselleni tilasin perunaletut ja palanpainikkeeksi mainiota liettualaista olutta.

Užupis
Yö oli äärimmäisen hiljainen, ainoastaan lämmityssysteemi hurisi silloin tällöin. Suihkun ja aamujogurttien jälkeen lähdimme ulos hyiseen ilmaan ja tutustumaan Užupisin "tasavaltaan", jonka kadunvarren muurista voi lukea perustuslain myös suomeksi.


Užupisin merenneito
Alkoi olla kylmä ja kävimme glögillä mukavassa kahvilassa, jonka takassa paloi tuli. Matka jatkui kohti Gediminasin linnoitusta. Sinne kävellessä käväisimme Pyhän Annan kirkossa.


Pyhän Annan kirkko

  
Gediminasin linnoitus oli harmiksemme remontin takia suljettu. Ohitimme katedraalin ja sen aukion suuren kuusen. Alkoi olla kylmä ja nälkä. Lounaalle pysähdyimme Ristorante Fiorentinoon. Näinköhän käy, että Vilnan ruokapaikkamme tulevat kaikki olemaan muunmaalaisia? No, illalla on taas aikaa etsiä joku paikallinen olutkuppila.



Ristorante Fiorentino
 Ruoka oli hyvää ja palasimme kaupan kautta kämpille keittämään iltapäiväkahvia.


Kahvin ja pitkien päikkäreiden jälkeen puimme kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja lähdimme etsimään Būsi Trečias -olutravintolaa. Söimme taas hyvät ruuat mainion liettualaisen oluen kera.
 
Būsi Trečias


Jouluvaloin valaistujen katujen kautta kävelimme kämpille lämmittämään glögiä ja kuuntelemaan Led Zeppeliniä läppäriltä.


2hh dormimme? Ei, vaan selli KGB-museossa.
Sunnuntaina heräsimme pilviseen päivään ja päätimme jättää tv-tornilla käymisen toiseen kertaan. Matkalla kohti Frank Zappan patsasta näytin Hannulle edellisen majapaikkani Trakų Gatven varrella. Löysimme Zappan patsaan ja matka jatkui kohti KGB-museota (The Museum of Genocide Victims). Kellarikerroksessa oli jäätävän kylmä ja voin vain kuvitella, miten siellä olevat vangit ovat kärsineet.


Kävimme lounaalla edullisessa Berneliu Uzeigassa, ennen kuin kävelimme kaupan kautta kämpille. Tein Finnairin lähtöselvityksen ja siirryimme siestalle.

Bambalyné

Illalla lähdimme etsimään mukavia olutkuppiloita ja ensimmäisenä löysimme Bambalynén, joka on kodikas, pieni ja hiljainen kellaripubi. Lähes sata olutvaihtoehtoa, mutta pubiruokana on pelkkiä pussitettuja snackseja. Hyvät oluet nautittuamme lähdimmekin etsimään paikkaa, jossa vielä saisi jotain iltapalaa.



Alinė "Leičiai"

Kotikatumme Šnekutisin keittiö oli juuri sulkeutunut, joten matka jatkui Stiklių-kadulle, jonka varrelta löytyi viehättävä Alinė "Leičiai". Hannu ei vieläkään saanut siankorvia ja vaihtoi tilauksensa paikallisiin makkaroihin, minä söin hyvän ankkasalaatin.

Aamunkoiton portti
Viimeinenkin Vilna-päivä oli pilvinen, samalla ilma lämpeni. Aamupäivällä pakkasimme vähät tavaramme ja jätimme laukut mukavan majapaikkamme säilytykseen. Kävelimme Aamunkoiton portin kautta linja-autoasemalle, jossa tsekkasimme lentokenttäbussin pysäkin ja lähtöajat.



Šnekutis
Kävimme pikkuolusilla Šnekutis pubin toisessa osoitteessa, jota isännöi varsinainen Viiksi-Vallu. Paikka näyttää olevan suosittu lounasravintola ja tuli hetkessä aivan täyteen.


Užupis
Meillä ei vielä ollut nälkä, joten kävelimme taas Užupisiin juomaan kuumat viinit takkatulen äärellä. Lounaalle jäimme Amatininku Užeikas -ravintolaan. Taas hyvät salaatit ja pääruuat.


Amatininku Užeikas
Syötyämme haimme laukut ja kävelimme suorinta tietä bussiasemalle. Bussi nro 1 lähtikin sopivasti lentokentälle ja maksoimme matkat taas bussikorteilla (0,64€/matka). Kone lähti ajallaan ja oli taas aivan täynnä.


Vilna on mukava kaupunki ja sinne pääsee lyhyellä lennolla. Kaupungissa on sopivasti nähtävää ja käveltävää, paljon hyviä ruokapaikkoja ja mukavia olutpubeja. Seuraavan kerran taidamme kuitenkin mennä Vilnaan kesäaikaan, jotta voimme hyödyntää myös kaupungin kauniita puistoja.

2 kommenttia:

  1. -90 luvulla tuli pariin otteeseen vietettyä kaksiviikkoinen työn merkeissä pienellä paikkakunnalla nimeltä Radvilizkis. Apuna minulla oli virolainen kollega, joka oli kyllä tarpeen, kun ihmettelin jatkuvasti paikallista työkulttuuria, joka ei vielä ollut neuvostoajoista muuttunut. Ensimmäinen työkomennus alkoi juhannuksena ja Liettua näytti parhaat puolensa kesäaikaan. Toinen komennus oli keskellä pimeintä talvea ja enpä osannut siihen varautua, kun kotona oli lähtöaamuna 4 astetta lämmintä eikä lunta laisinkaan. Riian eteläpuolella oli lumi maassa ja pakkasta -15. lisäksi meiltä loppui polttoaine ennen Liettuan rajaa, eikä lateja ollut taskussa. Se oli seikkailua se... Radvilizkisin ainoan hotellin huoneessa oli +12 astetta ja seinät kuurassa. Respassa venäläinen Tatjana vakuutti että niet holotna ja veti kettuturkin kaulusta pystyyn. Kun puin kaikki mukana olevat vaatteet ja menin kahden huovan alle, niin jotenkuten nukuin yöt. Tietysti myös stolishnajasta koitettiin lämpöä saada.
    Vilnaan suunnittelin matkaa siihen aikaan kun Rynkky sinne lensi Tampereelta, mutta kun lennot loppui niin taitaa Vilnakin jäädä. Riiassa on sentään käyty muutamia kertoja...ja kesällä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi blogissani. Hieno tarina! Ensi kesänä tarkoitukseni on lähteä taas Latviaan joogaleirille, samalla jään ainakin pariksi päiväksi Riikaan.

    VastaaPoista