Tammikuun omituinen sääkartta

Työmatkani maisemia

Joku ei osaa taaskaan päättää; parinkymmenen asteen pakkasista pudotaan suoraan vesikeliin ja kaunis lumipeite sulaa silmissä. Jumala on nainen, veikkaan minä. Siinä menivät taas hyvät hiihto- ja luistelukelit. 

Vietin vielä hauskan päivän Noelin kanssa, ennen kuin aloitin työt. Mukava palata tuttuun työyhteisöön, sosiaaliseen elämään (no sitä on kieltämättä riittänyt vapaallakin) ja palkkalistoille. Viikonlopun kyläilyreissu peruuntui ja saimme pitkästä aikaa ohjelmasta vapaan viikonlopun. Virekotiinkaan ei ole menemistä, kun siellä jyllää flunssa ja vatsatauti. Äiti on toistaiseksi yksi (vain) kolmesta terveestä asukkaasta.Lauantaina tein pitkän lenkin, sen jälkeen pyörittelin suojalumesta pihalle lumilyhdyn.

Illalla avasimme Hannun naapureilta saaman muhevan synttäriviinin, jonka seuraksi tyhjensimme jääkaapista viimeiset joulujuustot. Sunnuntaina keräsin joulukoristeet pois näkyvistä. Vaikka se tuntuikin ikävältä, niin kevättä kohtihan tässä mennään. Muutamat jouluvalot saavat jäädä vielä valaisemaan pimeitä iltoja. Jos (kun) on asuttava Suomessa ja kärsittävä talvesta, niin juuri tällainen sen soisi olevan; pari astetta pakkasta ja kevyttä lumisadetta tyynessä säässä. Illalla suunnittelimme tulevaa pääsiäismatkaamme Pohjois-Espanjassa ja varasimme majoituksia.