Pääsiäinen, koronakevät 2020
Pääsiäinen on aina ollut lempipyhäni. Ei tarvitse stressata sukulaisvierailuilla, ei ole mitään pakollista tekemistä. Tietysti harmittaa, ettemme voi nähdä muita perheenjäseniä. Tavallaan siihenkin on jo tottunut, olemme viettäneet niin monta pääsiäistä reissussa. Ehdimme jo etukäteen sopia, että ennen tämän keväistä reissuani Suvin porukat tulisivat meille pääsiäislounaalle, mutta nyt kävi näin. Heilläkin on vaihtelevasti ollut taudinpoikasta, onneksi ei sen vakavampaa. Sitä olenkin tässä viime aikoina miettinyt, miten pöpöt leviävät vuoroviikkolasten mukana, samoin keikkaa tekevien hoitajien mukana hoivakodeissa. Äiti ja muut Mainiokodin asukkaat on nyt eristetty omiin huoneisiinsa, sosiaalinen elämä (jos sitä oli tähänkään asti) on nyt totaalisesti jäissä. Täytyy vain toivoa, että hoitajat eivät kanna virusta mukanaan.
Kiirastorstaina tein ruokaostokset ja hoidin viikkosiivouksen, Hannu teki sillä aikaa oman lenkkinsä. Hannun isä täyttäisi tänään 100 vuotta, veimme Honkanummelle kukat ja kynttilän. Kävelin kotimatkan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Iltapäivällä vein Hannun Hyrylään bändin "pussikaljatreeneihin". Ystävät lähettävät hauskoja videopätkiä, piristämään tätä Vain kotona -elämää. Joku kekseliäs asukas oli laittanut ikkunaan kuvan "Nalle" Wahlroosista, propsit idealle! Otin esille muutaman pääsiäisnoidan, nyt ei tipuja tai pupuja tarvita, kun vietämme pyhäpäivät kaksin. Vietin illan yksikseni kavereille viestitellen, tein kasvispitoisen iltapalan ja kuuntelin samalla Hannun varsovalaisen ystävän Roman Drozdin vaikuttavan (elokuvamusiikkia) levyn "Monochromatic".
Pitkäperjantaina tein Sofi Oksasen ohjeella lammaspataa. Omaan tapaani muuntelin sitä hieman; käytin pieniä vihreitä paprikoita (pimientos), lisäsin koko purkin (500g) virolaiskaupasta löytynyttä letšoa, enemmän nestettä, virolaisessa vodkassa lionneita marjoja (joita aina jää liköörin teosta) ja lopuksi sekoitin joukkoon kritharaki-pastaa. Padasta tulee siis vähän juvetsin kaltaista. Lisäksi teinkin kreikkalaisen salaatin, kuunnellen samalla Bachin Easter Oratoriota.
Padan hautuessa tuntitolkulla uunissa kävin haahuilemassa lähimetsässä, kävelin pitkin pieniä, kuivia polkuja ja välttelin ihmiskontakteja. Ikävä sanoa, mutta isommat polut ovat kuraisia johtuen maastopyöräilijöistä.
Lammaspata oli niin hyvää, että taitaa pääsiäisruoka päivittyä tämän vuoden jälkeen. Sitä tuli niin paljon, että lähetin Hannun viemään Matti B:lle yhden annoksen. Tämä taisi olla enemmän juttuseuran kuin ruuan puutteessa. Matti soitti myöhemmin, kiitti ruuasta jonka hän oli syönyt kuunnellen samalla kreikkalaista musiikkia. Sovimme, että heti tilanteen salliessa vietämme yhdessä kreikkalaisen illan.
 |
| Grillikausi avattu! |
Lankalauantain lenkin jälkeen avasimme grillikauden; lammasnakkeja, maisseja (kesä!), pikkupaprikoita ja kinkkuun käärittyjä parsoja.
Pidimme kahdestaan olut tastingin. Kun pääsiäisoluita ei ollut saatavilla, maistelimme muita tummia oluita. Kumpikin arvioi parhaiten omaan makuunsa sopivaksi ALeCoqin Imperial Extra Double Stoutin. Mitään kalsarikännejä ei otettu, vajaa kaksi litraa olutta kimppaan alkaa olla tarpeeksi.
13.4. toinen pääsiäispäivä
"Kiinnittäkää turvavyöt, laskeudumme Lissaboniin!" Niinpä, tänään piti alkaa yli viiden viikon vaellusreissuni Portugalista Espanjaan. Se, kuten monen muunkin matkat, peruuntui. Ehkä sitten ensi keväänä? Säästyneet matkarahat annoin tyttärille synttärilahjaksi.
Pääsiäissunnuntai oli sateinen ja pysyttelimme sisätiloissa koko päivän. Kokkasin, laiskottelin, katselimme luonto-ohjelmia ja tv-sarjoja (Lelumesta💗), lueskelin e-kirjaa ja digilehtiä. Onneksi tänään on taas aurinkoista ja päästään ulos. Kävelylenkillä vein muovit kierrätykseen ja ihastelin istutuspalstojen kevätkuntoa; että jotkut jaksavat ja viitsivät! Laitoin uuniin Lidlin broilerivuoan, johon lisäsin suppareita, ruokakermaa, minitomaatteja ja vähän soijaa.
En päässyt Alfaman kuppiloihin kuuntelemaan fadoa, sen sijaan avasin portugalilaisen punkun ja teimme kumpikin omat toivelistamme, mihin haluamme suunnata maakunta- ja maarajojen avauduttua. Heti kun mahdollista, minä lähden tapaamaan perhettäni.
Illalla kotimainen elokuva "Hevi reissu" (2018).
Pääsiäisen e-kirja
Hanna-Riikka Kuisma "Kerrostalo". Olen kahteen otteeseen asunut kerrostalossa, mutta tämä tarina kertoo aivan jostain muusta elämästä ja ajasta. Karu vuokralähiö täynnä alkoholismia, narkkareita, mummonpotkijoita ja rikollisuutta. Monenkirjava asukaskunta elää kuin suljetulla osastolla; omistaja säätelee kaikkien elämää lukoilla ja uusilla määräyksillä. Kirjassa oli niin paljon henkilöitä, että oli vaikea pysyä kärryillä, varsinkin e-kirjaa lukiessa. Synkkyydestään huolimatta hyvää kerrontaa ja henkilökuvausta, kirjan loppu antoi ehkä hivenen optimismia asukkaiden tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti