Koronakesän kotimaan matkailua; Billnäs, Fiskars ja Perniö

Billnäs

Melko pian Viron reissun jälkeen aloin haikailla Meri-Teijoon. Siellä on kuitenkin kalliit majoitukset, kun tarkoitus on viipyä vain pari yötä. Liiton mökissä edullisin vaihtoehto on varata mökki koko viikoksi. Katselin lähiseudun majapaikkoja ja Perniöstä löytyi mukavan tuntuinen, vanhassa talossa oleva huoneisto. To-do listallani on pitkään ollut Kasnäs, se oli Mathildedalin lisäksi pointti lähteä tälle moporeissulle.

Billnäs

Ehdotin, että ajamme 51-tietä Karjaalle ja poikkeamme Billnäsiin ja Fiskarsiin. Kotimatkan voisimme tulla Salon kautta ja tehdä treffit Sofian kanssa, jos neiti suinkin ehtii. Matkalla haistoimme taas kesän tuoksut; hunajakukkaa, leikattua nurmea ja kypsyvää viljaa. Silmät ovat jo tottuneet uusilla asvalteilla valkoisiksi maalattuihin sulkuviivoihin, onhan Vironkin kaikilla teillä valkoiset viivat.

Fiskars Village

Café Antique, Fiskars

Halusin käydä Fiskarsissa, kun viime kerralla ei tullut otettua yhtään kuvia. Hannu pisti pyörän parkkiin, minä kävelin läpi auki olevien myymälöiden. Väkeä oli hyvin liikkeellä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Useimmat suomalaisia perhematkailijoita. Fiskarsin jälkeen alkoi mutkainen tie, jota oli hauska kurvailla. Vähän toista kuin Viron pitkät, tasaisen tylsät suorat.

Tarkoituksemme oli ajaa saman tien Särkisaloon lounaalle, mutta taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä, päätimme jättää Särkisalon huomiseen (toivottavasti ei sada) ja ajoimme kaupan kautta suoraan majapaikkaamme.

Perniön Kebab

Seppo oli meitä pihalla vastassa, hän esitteli talon ja sen piha-alueet. Saimme tuoreen kurkun ja tomaatteja suoraan kasvihuoneesta. Kodikas huoneistomme on yläkerrassa, isoa taloa asuttaa myös pari vuokralaista. Majoituimme, vaihdoimme shortsit jalkaan ja kävelimme alamäkeä Perniön keskustaan. Ruokaravintoloita on todella vähän (ei ABC, kiitos) ja menimme syömään Perniön Kebab -ravintolaan. Ei huono, mutta ruoka olisi saanut olla kuumempaa.

Kiipesimme takaisin Tammitielle, rinnetontit ovat todella jyrkkiä. Naapurustossa on vanhoja taloja ja vehreitä puutarhoja. Huilimme hetken ja laitoin Sepolle viestin, että sauna olisi kiva tunnin päästä. Olikin mahtavat (tervantuoksuiset) löylyt! Vilvoittelimme välillä ulkona tihkusateessa, Seppo tarjosi meille saunaoluet. Taivas selkeni illaksi, me kotoilimme kämpillä musiikkia kuunnellen.

"Oon kotona taas..."

Ennustetut sateet ja ukkoset kiersivät meidät kaukaa ja sää jatkui aurinkoisena. Lenkkeilimme ja teimme pihahommia. Kokki oli taas kotona ja grillailun lisäksi söimme uusia perunoita sillin kera, salaatteja, pastaa ja sushia. Kävimme Honkanummella ja samalla reissulla Kuusijärvellä uimassa.

Magna on ollut meillä nyt 17 vuotta, kyllä sitä on puunattukin! Ensi viikolla se pääsee taas reissuun.

Sain Soililta pari kiloa raparperinvarsia ja tein niistä tällä kerralla (ei chilillä, vaan) rosmariinilla maustettua hilloa. Lehdissä kehutaan, että kantarellikausi on parhaimmillaan, mutta ei ainakaan meidän lähimetsässä. Toisaalta meillä ei ole paljon satanutkaan, joten metsässä ei näkynyt edes roskasieniä. Tein kuitenkin illalla sienimunakkaan viime syksyn suppareista.

Karstein Volle

Perjantaina oli pilvinen päivä ja lähdimme Myyrmäkeen. Kävimme katsomassa Vantaan Taidemuseo Artsissa näyttelyn "Kuvanvapaus - Freedom of the Image".

Ville Ranta "Tolkun ihmiset"

Dump "Riihimäen Trump"

Lounaalle menimme Wanda's Kitcheniin, jossa oli tarjolla mm. yön yli haudutettua possunposkea ja kahvin kera suklaatorttua.

Wanda's Kitchen

Kesän kirjoja:

Romain Puértolas "Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven". Hurmaava aikuisten satu, joka kertoo ranskalaisen Providencen uskomattoman tarinan. Hän joutui umpisuolileikkaukseen lomamatkallaan Marrakeshissa ja tutustui siellä kuolemansairaaseen pikkutyttöön, Zaheraan, jonka hän adoptoi. Kun hän oli lähdössä noutamaan tyttöä Pariisiin saamaan hoitoa sairauteensa, Islannissa pöllähtää kunnolla ja tuhkapilvi pitää kaikki koneet maassa. Tiibetiläismunkkien opastuksella Providence päättää opetella itse lentämään hakeakseen Zaheran Ranskaan.

Tove Jansson "Muumipeikko ja pyrstötähti". Hui kauhistus!

Elena Ferrante "Loistava ystäväni". Napoli-sarjan ensimmäinen osa kertoo sodanjälkeisestä Napolista, jossa ystävykset Elena ja Lila viettävät lapsuutensa ja nuoruutensa. Ilahduttavaa huomata, kuinka hyvin (Ylessä esitetty) tv-sarja seuraa kirjan juonta.

Suomen suvi

Vanha Porvoo

Kesäkuu jatkui helteisenä. Tällä hetkellä tuskin ketään suuresti harmittaa, vaikkei koronan takia uskalla/voi matkustaa ulkomaille. Onnellisia ne, joilla on mökki, varsinkin, jos se on lähellä järveä tai merta. Ajoimme Drag Starilla pikkuteitä mutkitellen Porvooseen, jossa oli ihanan rauhallista, kun suuret turistiryhmät puuttuivat. Paikalla oli ainoastaan suomalaisia matkailijoita ja yksi bussiryhmä Virosta. Söimme rannassa Porvoon Jäätelötehtaan isot tötteröt ja käyskentelimme hetken vanhan kaupungin mukulakivikaduilla.

Ilmatieteenlaitos ennustaa trooppisia öitä ja Pärnun matkan jälkeen otinkin peitot pois sängystä. Nukun kevyesti ja vielä kevyemmin ilman peittoa päällä, mutta noucando, parempi nukkua pelkällä lakanalla kuin hikoilla koko yön. Onneksi vanha puutalo on sisältä melko viileä. Talon viilein huone on aula, joka sijaitsee talon varjoisalla puolella. Sisustin sinne itselleni lukunurkkauksen, edullinen jalkalamppu löytyi Ikeasta. Jos kellarissa olisi tarpeeksi korkeutta viininmaisteluhuoneelle, istuisin luultavasti siellä kaiket illat tissuttelemassa... siis vilvoittelemassa.

Ihastuin Pärnun terassillamme olleeseen kivitasoiseen pikkupöytään ja halusin pihalle samanlaisen. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että ostimme samankokoisen terassipöydän karkaistulla lasilla. Nyt on hyvä taso, jolle laskea viinilasi tai kahvimuki, kun istumme illalla pihan perällä nauttimassa viimeisistä siihen osuvista auringonsäteistä. Pionissa on kahdeksan kukkaa, viime vuonna oli kuusi, ehkä ensi vuonna jo 10? 

Torstaina Hannu heitti minut Drag Starilla Keravanjoen rantaan, joka oli tupaten täynnä. Luultavasti Kuusijärvellä on vielä enemmän tunkua, vaikka siellä on jo todettu sinilevää. Vesi oli varmaankin 20-asteista, kävin uimassa ja rannan jääkylmässä suihkussa. Ei ehtinyt tulla hiki, kun shortseissamme päräytimme kotiin nauttimaan ilta-auringosta.

Perjantaina jätin Hannun hikoilemaan viikkosiivouksen pariin ja polkaisin Haltialan lenkin. Sen kuiva hiekkatie on kamalassa kunnossa; pölisevä, kivinen ja kuoppainen. Jarruttelin isommat alamäet (arpia sielussa). Helteisellä 33 kilometrin lenkillä pidin kolme juomataukoa.

Länsi-Uudenmaan ruukkikierros moottoripyörällä

Fagervik

Lohjalla asuessamme avasimme moottoripyöräkauden yleensä äitienpäivänä tai viimeistään helatorstaina ajamalla ruukkikierroksen. Nykyisin kierrämme sen lähes joka vuosi, joko kaksin tai kavereiden kanssa. Olen puhissut, etten suostu istumaan Drag Starin kyytiin yli 100 kilometrin lenkeille, mutta jostain syystä Honda ei käynnistynyt. Se on hiljattain ollut huollossa, maanantaille on varattu renkaiden vaihto ja viikon kuluttua on tarkoitus lähteä sillä Viroon ajelemaan. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin Drag Starilla, ajoimme Veikkolan ja Kirkkonummen kautta 51:lle ja siitä Fagervikiin. Pakarat puutuneina pääsin kahvittelemaan ja söimme perinteisesti kesäkahvilan hyvät porkkanakakkupalat. Tuttujakin tapasimme ja kävelimme hetken kauniin kylän kujilla.

Fiskars

Matka jatkui Snappertunan ja Pinjaisten läpi Fiskarsiin, jossa olikin paljon porukkaa. Verryttelimme taas hetken verran, ennen kuin ajoimme Antskogin, Karjalohjan ja Sammatin kautta Lohjalle. Kävimme Suvin ja Samin takapihalla raparperipiirakalla. Ilona ja Noel olivat kotosalla, mutta Onni oli Turussa tyttökaverinsa luona. Kotiin ajoimme suorinta tietä, haimme sushit ja salaatit cittarista ja istuimme loppuillan omalla terassilla. Hondakin käynnistyi kiltisti ja Hannu vakuutti, ettei ollut vedättänyt minua.

Kesäkuun viimeisenä päivänä otimme tietoisen riskin ja varasimme paluulennot Kroatiasta kotiin syyskuun lopulle. Syyskuun alku on vielä arvoitus, mutta edelleen toiveissa on viettää se Sloveniassa. Norskin lennot voi tarvittaessa vaihtaa pisteiksi, jos reissu syystä tai toisesta peruuntuu.

Kesän todo-lista, suoritetut: auton katsastus, Hondan huolto ja renkaiden vaihto. Ruukkikierros ja Porvoo moottoripyörällä. Uuden lukuvalon ja pihapöydän hankinta. Uimista, pihanhoitoa, pyöräilyä, grillailua ja chillailua.

Vielä tekemättä: Viron kierros moottoripyörällä. Mattojen pesu ja lisää pihanhoitoa, grillailua ja chillailua. Marjoja ei tarvitse säilöä, kun niitä ei nyt tule. Tampere-päivä, niin paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä. Suomenlinnan piknik. Sofian kanssa kakkukahville, vaihtoehtoisesti pari päivää Tallinnassa. Salonsaari + Jämsä moottoripyörällä. Heureka ja kesän näyttelyt, joihin pääsee Museokortilla.

Siivouspäivästäkin voi tulla kiva! Aamupäivällä kävin parturissa ja tein viikkosiivouksen. Puolenpäivän jälkeen pörräsimme Drag Starilla Maijalle kakkukahveille. Iltapäivä kului (sateiden jälkeen vaihteeksi) aurinkoisella pihalla ribsejä grillaillen.

TV-sarja "Normaaleja ihmisiä". Marianne ja Connell ovat pienessä irlantilaiskylässä luokkakavereita ja erilaisuudestaan huolimatta tuntevat voimakasta vetoa toisiinsa. Molemmat lähtevät jatkamaan opintojaan Dublinin Trinityyn ja tapaavat satunnaisesti, mutta kummallakin on oma kaveripiirinsä ja vaihtuvat seurustelukumppanit. Ilmiselvästi he ovat rakastuneet toisiinsa, mutta eivät osaa puhua tunteistaan. Jokaisen jakson aikana minä puhisen sohvan nurkassa: "Sano se nyt! Puhu! Kerro se hänelle!" Mutta ei.

"Loistava ystäväni". Napolin köyhissä perheissä kasvavat surusilmäinen Elena ja villi Lila ovat parhaita ystävyksiä. Molemmat teräviä kuin partaveitsi, mutta vain Elenalle suodaan mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiä, Lilan on autettava oman perheensä toimeentulossa isänsä kenkäliikkeessä. Sarjassa seurataan tyttöjen kasvua lapsista nuoriksi naisiksi ja millaista elämä sodanjälkeisessä Napolissa oli. Katsoin sarjan nauhoitettuna, ehkä joskus tartun myös Ferranten kirjasarjaan, kunhan niitä vapautuu kirjastoihin.

Juhannus Pärnussa

Pärnun kauniita bulevardeja

Koronavuoden kolmas ulkomaanmatka suuntautui Viroon. Oli turha odottaa mökkikutsuja juhannukseksi, joten jo hyvissä ajoin, heti Viron avattua rajansa, varasimme omatoimiloman Pärnuun (Suomen) juhannuksen viettoon. Virohan viettää Jaanipäevan aina 24. kesäkuuta, joten siellä on normiviikonloppu. Eckeröllä yli ja Lux Expressillä Tallinnasta Pärnuun. Koko aamuyön ja vielä aamullakin ukkosti ja satoi rankasti. Onneksi saimme kyydin juna-asemalle naapurin Tomilta. Aikataulut natsasivat hyvin, eikä meillä ollut mihinkään kiire. Laivalla oli väljästi tilaa. Huomasi, että vasta yksittäiset matkustajat olivat uskaltautuneet lähteä Viroon.

Bussimatka Tallinnasta Pärnuun sujui mukavasti musiikkia kuunnellen ja lehtiä lukien. Tällä kertaa bussiyhtiö ei tarjonnut kuumia juomia ja bussissa oli noin puolet istuimista varattu. Pärnun bussiasemalta kävelimme Kuningaan ja pääsimme heti majoittumaan pieneen, kodikkaaseen yksiöömme. Sen terassilla oli paahtavan kuumaa, ennen kuin se jäisi varjoon ilta-auringolta. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja huomasin, että olin unohtanut hihattoman puseroni kotiin. Parempi niin, en pääse polttamaan itseäni kuumassa auringossa.

Kävelimme takaisin keskustaan, joka oli oudon hiljainen. Ryhmämatkat Pärnuun taitavat olla edelleen jäissä, eikä +70 vuotiaita muutenkaan suositella matkustamaan. Kävimme Bisonin terassilla tervetuloporttereilla ja haimme Konsumista aamiaistarpeita ja terassijuomia. Virossa on todella hyvää leipää. Esimerkiksi neljän täysjyvä- tai siemensämpylän pussi maksaa vähän yli euron.

Steffani Pizzeria

Pakollisen suihkun jälkeen mietimme lounas- ja illallispaikkoja kolmelle päivälle. Haluaisin käydä joissakin uusissa paikoissa, joten hoidimme alta pois ennestään tutun Steffanin. Söimme yhteisen alkupalalautasen, itselleni tilasin kanacaesarin, Hannu itselleen katkarapuburriton. Olimme vähän pettyneitä, ehkä on paras tilata pizzat, jos jatkossa menemme Steffaniin. Kävelimme vielä rantaan, jossa porukat uivat kaukana matalalla lahdella. Huomenna minäkin!

Juhannusaatto kului rattoisasti; joimme aamukahvit terassilla, ennen kuin siihen alkoi aurinko paistaa. Kävelin Estonia Resort Spa & Hotelliin tunnin hierontaan. Jes, mieshieroja! ajattelin ja odotin kunnon urheiluhierontaa. En tiedä, oliko kyseessä aloittelija vai säälikö hän vanhaa rouvaa, mutta hieronta oli enemmänkin lempeä ja rentouttava. Paikka oli todella viihtyisä ja hiljainen, sieltä voisi vaikka joskus varata huoneen tarjoushintaan.

Pärnun aallonmurtaja

Käväisin kämpillä vaihtamassa tossut jalkaan ja kävelimme yhdessä Pärnu Museoon, jonka kahvilassa toivoimme saavamme hyvän lounaan. Jostain syystä kahvila on edelleen kiinni, viime vuonna se oli remontissa. Kurvasimme kaupungin läpi Pärnun aallonmurtajalle, jossa en olekaan ennen käynyt. 150 vuotta vanha aallonmurtaja on rakennettu tukevista, tasaisista kivistä, joilla on turvallista kävellä. Puolimatkassa muistin, että kreikkalaisravintola Oreganon lounastarjoilu loppuu kolmelta ja käännyin takaisin. On siis taas yksi hyvä syy palata Pärnuun.

Oregano

Kävelimme "patsaspuiston" läpi Oreganoon, jonka puiden varjostamalla terassilla söimme viiden euron lounaat. Viihtyisä paikka ja hyvä ruoka, sinne voisi mennä toistekin. Matkalla keskustaan poikkesin kämpille hakemaan itselleni sateenvarjon ja vaihtamaan varvastossut jalkaan; ukkonen rymisteli kaupungin ulkopuolella. Päiväoluet joimme Veerev Õlun terassilla, olen kerran asunut sen viereisessä hostelissa, joka taitaa olla jo lopettanut toimintansa. Sympaattinen paikallispubi, jossa illalla kuulemma soittaa suomalainen Jarmo levyjä. Tarkoitus oli käydä tänään uimassa, mutta ukkosen jyristessä edelleen kävimmekin suihkussa ja jäimme omalle terassille kahvittelemaan.

Hauskaa juhannusta!

Villa Wesset

Huilin jälkeen otimme mansikkakuoharit terassilla, ukkoskuurot olivatkin ohittaneet Pärnun. Illalliselle menimme Villa Wessetin terassille, jonka asiakkaat taisivat olla enimmäkseen suomalaisia. Söin hyvän ankka-annoksen, Hannu tyytyi alkupalalautaseen. Palasimme puistoteitä pitkin kämpille ja joimme vielä juhannusportterit terassilla - lähikirkon tornin "varjossa" -  vilvoittavassa iltatuulessa.

Andrzej Strumillo, Liettua (1927-2020)

Pauliina Turakka Purhonen, Suomi

Anatoli Varvarov, Ukraina

Yläkertalaiset kuuluivat kotiutuvan joskus aamuneljän aikoihin, täällä ovat siis jotkut paikat avoinna niinkin myöhään. Aamulla oli pilvistä ja piha märkänä yöllisen sateen jäljiltä. Mitään suunniteltua ohjelmaa ei ollut, joimme aamukahvit kiireettä terassilla. Lähdimme kumpikin omille retkillemme, minä kävin ensin Linetten myymälässä alusvaateostoksilla, sen jälkeen hain Konsumista täydennystä huomiselle aamiaiselle. Vein ostokset kämpille ja suunnistin Nykytaiteen museoon katsomaan "Mees, naine, lend" -näyttelyn. Se koostuu osittain In Memoriam -näyttelystä, jossa esitetään hiljattain kuolleiden taiteilijoiden teoksia.

Tarkoitukseni oli kävellä viimeiselle lintutornille asti, mutta alkoi sataa ripottaa, joten tyydyin vain kiertämään laudoitetun luontopolun. Kaupunkilehmät näkyivät laiduntavan kauempana. Hannu oli varustaunut uikkareilla, mutta ei hänkään käynyt uimassa näin tuulisena ja pilvisenä päivänä. Kävelin vielä uimarannan ja patsaspuiston läpi lähelle aallonmurtajaa, ennen kuin käännyin takaisin keskustaan pitkin polkuja ja katuja. Viron kaupungeissa minua viehättävät kauniit, vanhat puutalot, joita on pidetty hyvässä kunnossa. Kävimme Bisonin terassilla pastalounaalla. Päikkäreiden aikana tuuli vei pilvet mennessään ja taivas selkeni. Terassilla kahvitellessani pihan toisella puolella mies pesi kalsareisillaan vanhan talon pieniä ruutuikkunoita. Saimme seinänaapureiksi venäjänkielisen pariskunnan poikavauvansa kanssa. Toivottavasti on hiljaista sorttia, täällä saa tarpeekseen lokkien kirkumisesta.

Edelweiss

Juhannusillallisen söimme minulle tutussa Edelweississä. Aina yhtä hyvä kanafilé juustokastikkeella ja salaatilla, Hannun possunfileet oli myös paistettu hiiligrillissä. Loppuillan istuimme omalla terassilla, tuulikin oli tyyntynyt.

Pööbel

F-Hoone

Jätimme ovet yöksi auki ja saimme hyvin nukuttua. Sunnuntai oli taas tuulinen, mutta helteinen päivä. Aamiainen terassilla, tavarat kasaan ja bussiasemalle odottamaan Lux Expressin Tallinnan bussia. Se tulikin täyteen, matka sujui taas rattoisasti. Olin varannut liput iltalautalle, joten meillä oli useita tunteja kulutettavana Tallinnassa. Hetken harkitsin Fotografiskaan menoa, mutta jätin sen seuraavalle reissulle. Kävelimme kuitenkin bussiasemalta Telliskiveen asti, matkalla poikkesimme Pöbeliin oluelle. Paikka näytti autiolta, olimme terassin ainoat asiakkaat. F-Hoonen terassi sen sijaan oli täynnä (osa pöydistä oli pois käytöstä), saimme pöydän yhden pariskunnan poistuttua paikalta. Söimme furgerit ja kävelimme Sadama Turgiin ostamaan pari viinipahvia. Eckerön lautta oli paljon täydempi kuin tullessa ja molemmissa päissä turvavälit unohtuivat osalta matkustajista laivaan mennessä ja sieltä poistuttaessa. Koskaan ennen ei ole ollut niin paljon poliiseja/rajavartioita vastassa, kun rantauduimme Helsinkiin.

Tampereen kolmen yön majoitus maksoi 230€, Pärnun majoitus122€. Erotus meni matkakuluihin, mutta onhan Viro huomattavasti edullisempi maa syömisen, juomisen ja ostosten suhteen. Toki Tampereen huoneistolle menee pisteet tilavuudesta, siisteydestä ja hyvin varustellusta keittiöstä.

Espoo-Helsinki Hondalla

Hvitträsk

Pitkään odottamani päivä koitti, kun museot avautuivat. Tein toivomani reittisuunnitelman Hannulle, joka lupautui kuskiksi, olihan sää mitä mainioin moottoripyöräilyyn.

Hvitträsk

Harmi vain, että Hvitträsk avautuisi vasta 3. päivä. Kiertelin kauniilla pihalla, rakennukset olivat ulkopuolelta vielä remontissa. Matka jatkui pitkin merellistä reittiä Otaniemeen, jossa yritimme löytää Olarin Panimon (suljettu) ja Fat Lizardin (ei löytynyt). Olikin liian aikaista oluelle, jätettiin toiseen kertaan. Ajoimme Lehtisaaren läpi Kuusisaaren hienostoalueelle.

Didrichsenin taidemuseo, seinällä Laila Pullisen teos Gunnar ja Marie-Louise Didrichsenistä

Tein ensivierailun Didrichsenin taidemuseoon, houkuttimena Kuutti Lavosen näyttely "Aika ja ikuisuus". Aiemmin olen nähnyt Lavosen töistä vain niitä synkkiä, kattavassa näyttelyssä oli ilahduttavan paljon myös valoa ja väriä. Pääosa näyttelyn töistä on viime ja tältä vuodelta.

Kuutti Lavonen

Kuutti Lavonen

Taidemuseo sijaitsee meren rannalla, sisäpihalla on uima-allas. Puistomaisessa pihassa on mm. Laila Pullisen ja Eila Hiltusen taideteoksia.

Hannun leipomat aamiaissämpylät

Kotiin ajoimme Honkanummen kautta ja kävimme kastamassa viikonloppuna istuttamani kesäkukat.

Keskiviikon Helsinki-päivä

Ruttopuisto

Olin varannut keskiviikolle Kampin kampaajan ja mammografian. Tein samalle päivälle lounastreffit Annelin kanssa ja ehdotin, että käymme katsomassa Designmuseon näyttelyn "Travel as a Tool".

Tina Ratzer; simpukoita Etelä-Afrikasta

Designmuseo

Tapasimme Terveystalon kulmalla ja haimme Briossista mukaan hyvät salaatit sämpylöineen. Istuimme Ruttopuiston aurinkoiselle penkille lounaalle ja vaihtamaan kuulumisia. Syötyämme kävelimme Designmuseoon, katsoimme näyttelyt ja joimme kakkukahvit museon viehättävässä myymälä/kahvilassa.

Torstaina Mirja ja Masa uskaltautuivat meille grillaamaan. Pienet sadekuurot eivät haitanneet, kun istuimme terassilla varjon suojassa.