Oon kotona taas, täällä villissä maas...

Sevillan pojan herätys oli jo ennen meitä, nousin jalkeille samaan aikaan hänen kanssaan ja raotin dormimme pimennysverhoja. Tein meille keittiössä aamiaisen valmiiksi, ennen kuin kävin aamupesulla, pakkasin rinkkani ja puin matkavaatteet päälle. Parilla vaihdolla päädyimme metrolla lentoasemalle, jossa oli aikaa tehdä tuliaisostokset. Lento sujui mukavasti e-kirjaa lukien, koneessa oli hyvin tilaa ja seurakseni sain hiljaisen espanjalaisen (?) pojan. Olimme tehneet eri varauksen, joten Hannu istui taaempana, myös tilavasti jonkun neidin kanssa.

Ei satanut, ei ollut kylmä, kun ulkoistimme itsemme junasta ja kävelimme kotiin. Ei lunta (kuten lähtiessäni vielä oli)! Niin vihreää! Ei koivujen kukintaa! Kieloja! Kerrankin ajoitus osui nappiin. Kotona odotti leikkaamaton, voikukkien peittämä pihanurmi ja siitepölyn peittämä terassi. Latasin ensimmäisen pesukoneellisen pyykkejä ja lähdin kauppaan. Tyhjän jääkaapin täyttäminen tulee niin kalliiksi! Suihkun jälkeen avasin Hannun jo valmiiksi jäähdyttämän skumpan ja tein meille sardellipastaa. Ihanaa kokata omassa keittiössä!

Voi, joko seikkailu loppui, tuumasin hetken hieman pettyneenä, kun heräsin yöllä ja vihdoin tajusin olevani kotona.

Perjantaina sää lämpeni, aurinko paistoi ja heräsin aikaisin tekemään aamiaista. Ruisleipää, kylmäsavulohta, kananmunia, kasviksia, näitä olin kaivannut kuusi viikkoa! Keräsin pihalta kielokimppuja maljakoihin ja ihailin oman omenapuuni kukkanuppuja. Nyt pitää hankkia terassin ja pihan ruukkuihin kukkia, jotta pörriäiset löytävät perille.

Aloitin fillarikauden polkaisemalle Tikkurilaan vaihtamaan Aino-mummun kelloon uuden hihnan. Seuraavaksi voin tuplata matkan, jotta peffa tottuu pyöräilyyn. Avasimme puutarha- ja grillikauden; Hannu ajoi nurmikon ja kantoi puutarhakalusteet pihalle. Grillasimme maissia, grillipaprikoita ja bbq-broileria. 

Lauantaina oli tarkoitus päräyttää Hanami-juhlaan Roihuvuoreen Hondalla, mutta sepä ei käynnistynytkään! Lähdimme kaupoille ostamaan uutta akkua, pihakukkia ja viikonlopun ruokia. Siinä kului pari tuntia ja päätimme jättää Roihuvuoren väliin. Hannu jäi huoltamaan Hondaa, minä tein metsälenkin. Ihanan vehreää! Pihalla grillasimme maissia, pekoniparsaa, hoisinkaalia, grillipaprikoita ja chorizomakkaroita. Aperitiiviksi 43-likööriä appelsiinituoremehulla ja vichyllä. It's crazy, it's party!

Otin Hondan liikenteeseen sunnuntaina. Päräytimme Lohjalle, pienet pojat olivat taas kovasti kasvaneet pituutta/korkeutta. Kotimatkalla poikkesimme Maija-Liisalle, joka oli juuri palannut siskonsa synttäreiltä. Hyvä että käytiin, viikon kuluttua hän katoaa taas kesäksi Kreikkaan toiseen kotiinsa. Soili ja Pasi eivät olleet kotosalla, olivat tainneet karata kruisailemaan avoautollaan, kuten kaikki reippaat eläkeläiset tekevät.

Saimme tänään suru-uutisen; yksi kylän vanhimmista ja ystävämme (jo toinen) Matti, oli nukkunut pois huhtikuun loppupuolella. Monet vuodet saimme poimia omenat heidän pihaltaan, ennen kuin tontti puolitettiin ja omenapuut kaadettiin. Hänen hulvatonta, karua huumoriaan tulee isosti ikävä. "Prkl! Nyt on Matti tosi huonona."

Huhtikuun kituviikot

 

Pitkät pääsiäispyhät ovat ohitse, silti mikään ei muutu. Harrastepiirit eivät edelleenkään jatku. Lukemista riittää, mutta kirjoista ei voi edelleenkään keskustella kasvotusten. Pian voimme aloittaa grillauskauden, mutta ketään ei voi kutsua kylään. No, ehkä pari ystävää pihalle, kunhan sää lämpenee uudelleen.

Saimme lähes kaikki pääsiäisruuat syötyä pyhien aikana, ainoastaan karitsanjauheliha jäi käyttämättä. Hannu teki siitä tiistaina pyörykät ja hain palan painikkeeksi pikkupullon retsinaa. Huoh, edellisestä Kreikan reissustakin on jo 10 vuotta! 

Maaliskuussa kului niin paljon rahaa, että on aika aloittaa kituviikot; tyhjentää pakastinta, lämmittää purkkihernekeittoa ja vaihtaa viini vichyyn. Huhtikuulle on yksi mökkikutsu, siihen pitää vähän panostaa.

Vanhoina hyvinä aikoina (entisessä normaalissa) olisin nyt jossain päin Eurooppaa vaeltamassa. Minulla on allergiaoireita, vaikka oikeasti olen allerginen ainoastaan koivulle. Ehkä se onkin matkakuumetta? Pidin pari lepopäivää lenkkeilystä (yhden yön kuume + huono keli), mutta sunnuntaina oli niin kaunis ilma, että kävelin vahingossa pikkuteitä pitkin melkein Kuusijärvelle saakka.

Kevään kirjoja: Göran Schildt "Toivematka"

Kirjassa on harmiteltavan paljon virheitä, tosin ne on helppo sivuuttaa. Viehättävän vanhahtavaa kirjakieltä, vaikka neekeri-sana särähtääkin korvaan. Odotin tietokirjailija/toimittajan kuivakkaa tekstiä, mutta tämähän olikin hauska kirja! Se vei mukanaan seikkailuihin ja matkantekoon, sivistäen samalla filosofisilla luennoilla Ranskan kirkoista, luostareista, palatseista ja museoista. Ja niin kuvauksellista kerrontaa, että melkein voi nähdä ne kauniit maisemat ja tuntea tuulen lämpöisen tuulahduksen. Intellektuellin ja keilitaitoisen kirjailijan on helppo tutustua paikalliseen ”parempaan väkeen” ja pariskunta käy matkan varrella usein vierailuilla ja illallisilla. Kirja innostaa tarttumaan Schildtin myöhemmin kirjoittamiin matkakirjoihin, varsinkin kun hänelle niin rakas Leros on meillekin tuttu saari.

 

Pääsiäinen, koronakevät 2021

Mirja kutsui meidät ruokavieraiksi juhlistamaan alkukuusta viettämiään synttäreitä. Herkuttelun lomassa muistelimme menneitä matkoja, kun ei uusiakaan voi nyt suunnitella.

 

Palmusunnuntaina naapuruston pikkunoidat kolkuttelivat ovella ja saimme kimpun kauniita virpomisoksia. Hannu valmisti flammkuchenia, toivomukseni mukaisesti savulohella ja lehtikaalisilpulla.

Tiistain (tikkutiistai) luvattiin olevan viikon lämpimin ja aurinkoinen päivä. Vielä mitä! Lähdimme kuitenkin suunnitellulle eväsretkelle Kuusijärvelle. Hiljaista oli, pari avantouimaria sentään kävi pulahtamassa hyisessä vedessä. Kävelin mutkan kautta kotiin, kilometrejä kertyi kaksitoista.

Mustarastas laulaa. Keittiön ikkunasta ulos vilkaistessani kaksi pientä peuraa kiirehtii metsästä kylätielle. Rusakot syövät illan pimennyttyä orapihlaja-aitaamme. 

Kannattaa lukea naistenlehtiä, niistä saa hyvän mielen (meidän makkarin lamppu Jyskistä 24,90 vs. K-Raudan lamppu). 

Kiirastorstaina tuuletin petivaatteet ja tein viikkosiivouksen. Kokata ei tarvinnut, edellispäiväistä pähkinävoi(kerma)kanapastaa oli vielä jäljellä. Tällä kerralla jätin siitä pois aroniahillon, hyvää oli, mutta ei niin suklaista kuin viimeksi. Ripustin lakanapyykin ulos kuivumaan ja istuimme hetken auringossa. Hannu lähti bänditreeneihin, minä pyöräytin sitruunamuffinit, otin esille pääsiäiskoristeita ja vein Matti B:lle vähän maistiaisia.

Pitkäperjantaina oli poikkeuksellisen kaunis sää. Veimme kukat ja kynttilän Honkanummelle, päivän lenkin tein kävelemällä kotiin. Pääsiäislounaaksi oli tarjolla savulohisalaattia ja paahdettuja parsoja savukinkulla.

Lankalauantain lenkillä näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Hannu leikkasi orapihlaja-aidan maan tasalle, toivottavasti Rubert-rusakko ja sen kaverit eivät nyt käy marjapuskien kimppuun. Joka joulu Hannu toteaa, että bataattivuokaa voisi syödä muutenkin kuin jouluna. Tein sitä lammasnakkien ja parsojen seuraksi.

Illalla pidimme (Alkon) tummien oluiden tastingin. Taas kerran totesimme makumme olevan aivan samanlainen, taas kerran voittaja oli A.Le Coqin Imperial Extra Double Stout ja minun oli taas todettava, ettei minusta ole oluen suurkuluttajaksi (melkein litra mieheen). Toiseksi tullut Tucher Bajuvator voisi olla uusi suosikkini.

Ei mämmiä, kiitos. Pääsiäissunnuntaina tein pitkän metsälenkin, Hannu sai sillä aikaa pihan risusavotan valmiiksi (ja naapurit aloittivat puusavotan). Tein taas oman versioni karitsapataa, käytin siihen Lidlin tuoretta karitsanpaistirullaa, jonka pilkoin pieniksi paloiksi, lisäsin pataan sipuleita, marjoja, sieniä, tomaattimurskaa, letšoa, tuoretta minttua ja mausteita. Hyvää tuli!

Pääsiäismaanantaina oli niin kamala ilma, että laiskottelimme koko päivän sisällä. Lueskeltiin, lepäiltiin ja syötiin hyvää karitsapataa. Lenkille ehtii huomennakin. 

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

 

Kevään kirjoja:

Annette Hess "Tulkki". Eletään 60-luvun alkua Saksassa, nuori Eva on kouluttautunut puolan kielen tulkiksi ja hän saa kutsun oikeudenkäyntiin, jossa syytettyinä on keskitysleireillä toimineita Gestapon upseereita. Edelleen Saksassa kielletään holokausti ja natsismi. Olen lukenut useita kirjoja, jotka kertovat keskitysleirien kauheuksista ja niistä selviytyneistä. Tämä kirja oli niihin verrattuna naiivi, vähän kuin jotain viihderomaania olisi lukenut. Henkilöt jäivät ohuiksi ja käyttäytyivät omituisesti, jotkut tapahtumat olivat täysin irrallisia itse tarinasta.

Kohti kevättä

 Koronarajoitukset jatkuvat koko kevään; ei päästä ryhmäjumppiin, lukupiireihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, Aikuisopiston kielitunneille tai muihinkaan kokoontumisiin. Matkoista puhumattakaan. Jotain hyvääkin näistä rajoituksista on; vuosi sitten sairastamani hevosyskän jälkeen minulla ei ole ollut pienintäkään nuhaa tai flunssan poikasta. Kevättä piristämään varasimme mökkiviikon Meri-Teijosta. Liiton mökit oli jo varattu pääsiäisviikolle, joten menemme sinne jo maaliskuussa.

Kelit ovat Vantaallakin vaihdelleet Siperian pakkasista Saharan hiekkamyrskyyn ja loppuviikosta saamme nauttia Azoreilta tulevasta lämpöaallosta. Jopa siitepölystä varoitetaan. Aamun valjetessa ulkoa kuuluu jo lintujen sirkutusta. Selviä kevään merkkejä! Etelä-Suomen hiihtolomalaisilta sulavat lumet ja jäät suksien ja luistimien alta kovaa vauhtia.

Viikonloppuna oli hieno keli kävellä vaikka Kuusijärvelle, mutta jätimme sen jollekin arkipäivälle, kun hiihtolomaa viettävät koululaiset ja heidän vanhempansa ovat pois poluilta. Lauantaina tein särki-perunasalaattia kotimaisesta Järkisärki-säilykkeestä.   

Maaliskuun alussa saimme yöpakkasia ja lähdin lumikenkäilemään lähimetsän hangille. Innokkaimmat tahkovat vielä latuja, jotka päivän pidetessä sulavat vetisiksi.

Tonnaribowl

Vielä kun ravintolat ovat avoinna, kävimme tiistaina hyvällä buffetlounaalla Ravintola Tammistossa. Keskiviikkona oli aika keventää ja tein tonnikalasalaattia. Yllättäen sää kylmeni ja talvimyrsky pudotti puista oksia ja kaatoi kylämme roskiksia. Uusi lumi peitti armeliaasti Saharasta kulkeutuneet hiekat alleen. 

Uusimaa sai niskaansa myös lumimyräkän, joka sekoitti liikenteen useaksi tunniksi. Onneksi minulla ei ollut autolla asiaa kuin verenluovutukseen (kun en viitsinyt kävelemäänkään lähteä). Hemoglobiini on edelleen korkealla, olemmehan talven aikana syöneet paljon marjoja, lehtikaalia ja sieniä. Pakastimessa onkin niin runsaasti suppiksia, että voisin tehdä pakkaspäivän sienikeiton. Ensimmäisen kerran kokeilin maapähkinävoi(kerma)kanaa, johon lisäsin myös sieniä ja lehtikaalisilppua. Tiedä sitten, johtuiko pataan lisäämästäni marja-aroniahillosta, että ruoka maistui herkullisen suklaiselta. Taivas kirkastui ja saimme kovia yöpakkasia. Petivaatteet olivat ulkona koko päivän ja petauspatja sai lumipesun.

Pizza Napoli

Lopputalven kirjoja:

Petina Gappah "Pimeydestä loistaa valo". Tarina David Livingstonen viimeisestä matkasta hänen palvelijoidensa (kokki ja kantaja) kertomina. Orjista ei voi puhua, sillä Livingstone vastusti - ainakin näennäisesti - orjakauppaa. Kirja perustuu historiaan ja sen pohjana ovat tohtorin viimeiset päiväkirjat, mutta teos kertoo Livingstonen kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Historiaa, tarinankerrontaa ja hillittömän hauskoja sattumia. Jos kirjailija olisi eurooppalainen/valkoihoinen, häntä luultavasti syytettäsiin pilkanteosta tai rienauksesta. Silmiinpistävä ero näiden tohtoreiden ja 1800-luvun naispuolisten tutkimusmatkailijoiden (Mia Kankimäen teos "Naiset joita ajattelen öisin") on, että miehillä on mukanaan kymmeniä kantajia ja muita palvelijoita, kun naiset usein kulkivat yhden tai kahden oppaan/kantajan kanssa. 

Charlie Mackesy "Poika, myyrä, kettu ja hevonen". Hurmaava kirja täynnä piirroksia ja sydämellisiä mietelauseita!

Varustauduin mahdolliseen koronasulkuun varaamalla muutaman teoksen kirjastosta, ainakin lukemista riittää.

Ayòbámi Adébáyò "Älä mene pois". Edelleen Afrikka. Livingstonen reissulla 1800-luvulla kulkivat mukana myös "reissunaiset", kun omat vaimot jäivät kotiin lasten kanssa. Tämä kirja kertoo ajasta 1987-2008, mutta edelleen tapana on naida useampi vaimo. Jos 1-vaimo ei tule raskaaksi, anoppi hankkii pojalleen 2-vaimon (tarvittaessa myös kolmosen ja nelosen). 1-vaimo järkyttyy tästä niin paljon, että kokee valeraskauden aamupahoinvointeineen ja pullistuvine vatsoineen. Elämään mahtuu paljon surua, mutta myös hetkittäistä onnea. Hieno kirja afrikkalaisista perinteistä, tavoista ja tarinoista sekä Nigerian kuohuvasta historiasta.

Elena Ferrante "Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät" (Napoli-sarjan kolmas osa). Elena ja Lila ovat kasvaneet nuoriksi naisiksi. Elena on päättänyt opiskelunsa ja ryhtynyt menestyväksi kirjailijaksi, Lila jatkaa köyhää elämäänsä raataen tehdastyössä pystyäkseen elättämään itsensä ja pienen poikansa. Euroopassa kuohuu ja 70-luvun Italiakin elää murrosvaihetta. Nuoret aikuiset ja opiskelijat kokevat poliittisen herätyksen, kokoontuvat ja mellakoivat tasa-arvon, parempien palkkojen ja työskentelyolosuhteiden edestä. Elena elää Milanossa, muuttaa sieltä Firenzeen ja tapaa perhettään käydessään Napolin kortteleissa. Vuosien varrella myös ystävykset tapaavat, erilaisista elämäntilanteista huolimatta heidän välinen suhde pysyy vahvana.

Helmikuun herkut

 Saimme kunnon talven Etelä-Suomeenkin; on riittämiin lunta ja pakkasta. Laiskuuttani en ole kaivanut suksia ja luistimia esille ja ajattelin odottaa vielä pientä hankikantoa, ennen kuin otan lumikengät käyttöön. Siinä on oma riskinsä (lumi saattaa hävitä kokonaan) ja taidankin lähteä jo viikonloppuna lähimetsään lumikenkäilemään. Päivittäin käymme omilla kävelylenkeillämme, minä suuntaan usein metsiin, sillä koirantaluttajat ovat pitäneet polut avoinna.

Tammi-helmikuun vaihteessa herkuttelimme virolaisittain; päivällä dippasimme paistettuja pelmenejä ja illalla grillasimme juustonakit takapihan nuotiolla. Söimme ne autotallissa kynttilänvalossa istuen. Päivästä olisi tullut täydellinen, jos olisimme viitsineet myös opiskella vironkieltä. Se - kuten jumpat ja venyttelyt - on jäänyt kokonaan kun ryhmien kokoontuminen lopetettiin (tai siirrettiin vähintään maaliskuulle).

Emme todellakaan laskeudu mihinkään paastoon, vaan olemme pitäneet itsemme lämpiminä hyvällä kotiruualla; keitoilla ja padoilla, pastalla ja risotolla. Hannu on tehnyt pizzaa ja elämänsä parhaat täytetyt paprikat. Ostin uuden pussin tattarijauhoja, joten blinejä pitää tehdä useammankin kerran. Aloitin jo hyvissä ajoin ennen laskiaista.

Nopeat blinit

1½ dl maitoa

5 g hiivaa

½ tl suolaa

1 tl sokeria

1 dl kermaviiliä

1 dl tattarijauhoja

½ dl vehnäjauhoja

1 keltuainen

1 valkuainen

paistamiseen voita

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, suola, sokeri, huoneenlämpöinen kermaviili sekä tattari- ja vehnäjauhot tasaiseksi taikinaksi.

Nosta kulho kuumaa vettä sisältävään astiaan noin tunniksi (itse jätin sen kylppärin lämpimälle lattialle). 

Kun taikina on kohonnut, lisää keltuainen ja sekoita tasaiseksi. 

Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää se varovasti sekoittaen taikinaan juuri ennen paistamista. Paista blinit voissa molemmin puolin kullanruskeiksi. Pidä liesi keskitasolla, etteivät blinit pala.

Blinejä tulee pannun koosta riippuen 10-16 kappaletta.

Tarjoa blinit lämpiminä haluamasi täytteen kanssa. Minä surrautin tehosekoittimella savulohimoussea, jonka koristelin suolakurkkuviipaleilla ja tillin oksalla.

Leipomaan en ole ryhtynyt, siinä tulee vain syötyä liikaa. Tuoreet laskiaispullat (kuinkahan monet?) olemme ostaneet leipomosta, näin kumpikin saa haluamansa täytteen. Runebergit haimme Lidlistä.

White Himal

Kokin vapaapäivinä olemme syöneet lounaan Ravintola Tammistossa tai Tikkurilan nepalilaisravintoloissa, maukas ruoka lämmittää mukavasti pakkaskelillä. 

Koronarajoitusten takia elokuviin ei pääse ja taidemuseotkin ovat avoinna vain rajoitetusti. Olemme katsoneet pois aiemmin nauhoitettuja leffoja, seuranneet luonto-ohjelmia ja erikielisiä tv-sarjoja (Ivalon katsoimme putkeen Areenasta).

Laskiaissunnuntaina oli loistava ilma ja lähdin lumikengillä rämpimään lähimetsään. Enimmäkseen kuljin umpihankea sienipaikkojani ylittäen. Sen jälkeen maistui herkullinen uunipata. 

 

Sain vihdoin viimein aikaiseksi aloittaa uusi blogi, joka keskittyy ainoastaan kokkaamiseen. Lisään siihen reseptejä pikku hiljaa.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

 

Helmikuun kirjoja:

Karttakeskus "Euroopan kauneimmat viinireitit". Kesää ja matkoja kaivaten olen katsellut kaunista kuvakirjaa ja sen karttoja. Reitit on ajettu autolla, Hannu haikailee niille moottoripyörällä ja minä tietenkin kävellen, olenhan kävellyt Mosel Caminostakin vasta noin puolet. Pohjois-Espanjan viinireittiä vaelsin pitkin Camino Francésia.

Victoria Hislop "Elämänlanka". Kreikkalaiset sukujuuret omaava Hislop on kirjoittanut useita kirjoja (kuten "Saari"), jotka ovat elämänmakuisia ja saavat Kreikka-kuumeen kohoamaan. Tämä kirja kertoo kolmen sukupolven tarinan ja valottaa myös Kreikan veristä historiaa, josta minulla ei ollut juurikaan tietoa. 

Elif Shafak "Kunnia". Turkkilaisessa kurdiperheessä on jo kuusi tytärtä, kun vielä syntyy kaksoset, hekin tyttöjä. Kirjassa seurataan Jamilan ja Pemben kasvamista lapsista aikuisiksi. Tarina kertoo myös Pemben ja hänen perheensä elämästä Lontoossa, kansanperinteistä, maahanmuuttajiin kohdistuvasta nöyryyttävästä kohtelusta ja kunniamurhasta, jonka seurauksena Pemben vanhin poika kärsii tuomiotaan vankilassa.

Viimeiset joululahjahankinnat, siivoukset ja leipomiset

Haimme perjantaina uuden pesukoneen. Joulutonttuja on liikkeellä; kun veimme vanhan koneen sorttiin, nuorimies huuteli, tarvitsemmeko apua. Taisi ajatella, että ilman apua noilla menee ikuisuus ja hän oli tuomassa vanhaa konetta samaan laariin. Illalla katselin Vain elämää - joulujaksoa, kun telkkari pimeni. Hannu saa siis pitkään toivomansa lahjan! Vielä lauantaina hän jaksoi viettää illan kirjaa lukien ja joululauluja kuunnellen, mutta sunnuntaina oli jo pakko ajaa Järvenpäähän hakemaan uusi tv.

 

Tänä vuonna ei siis paljon lahjoja anneta, eikä lapsille osaa enää ostaakaan mitään. Vaatimukset ovat isot ja jokaisella on oma mielipiteensä vaatteista, joten hain ipanoille lahjakortit. Hannu pyyhkäisi patterit ja kaappien ovet, minä tein vielä lahjaksi karpalo-valkosuklaapikkuleipiä.
 

Keskiviikkona Hannu lähti bänditreeneihin ja minä perustin pukinpajan vinttiin. Eipä ollut paljon paketoitavaa, kun ipanoille kelpaa vai raha tai lahjakortit... Kirjoitin naapureiden kortit ja pussitin pikkuleivät.

 

Joulunajan kirjoja:

"Novelli palaa! Matkanovelleja", toim. Katja Kettu & Aki Salmela. Hieno kokoelma matkan teosta lähellä ja kaukaa, tuttujen ja vähän tuntemattomien kertomina.

"Oon kotona taas..."

Ennustetut sateet ja ukkoset kiersivät meidät kaukaa ja sää jatkui aurinkoisena. Lenkkeilimme ja teimme pihahommia. Kokki oli taas kotona ja grillailun lisäksi söimme uusia perunoita sillin kera, salaatteja, pastaa ja sushia. Kävimme Honkanummella ja samalla reissulla Kuusijärvellä uimassa.

Magna on ollut meillä nyt 17 vuotta, kyllä sitä on puunattukin! Ensi viikolla se pääsee taas reissuun.

Sain Soililta pari kiloa raparperinvarsia ja tein niistä tällä kerralla (ei chilillä, vaan) rosmariinilla maustettua hilloa. Lehdissä kehutaan, että kantarellikausi on parhaimmillaan, mutta ei ainakaan meidän lähimetsässä. Toisaalta meillä ei ole paljon satanutkaan, joten metsässä ei näkynyt edes roskasieniä. Tein kuitenkin illalla sienimunakkaan viime syksyn suppareista.

Karstein Volle

Perjantaina oli pilvinen päivä ja lähdimme Myyrmäkeen. Kävimme katsomassa Vantaan Taidemuseo Artsissa näyttelyn "Kuvanvapaus - Freedom of the Image".

Ville Ranta "Tolkun ihmiset"

Dump "Riihimäen Trump"

Lounaalle menimme Wanda's Kitcheniin, jossa oli tarjolla mm. yön yli haudutettua possunposkea ja kahvin kera suklaatorttua.

Wanda's Kitchen

Kesän kirjoja:

Romain Puértolas "Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven". Hurmaava aikuisten satu, joka kertoo ranskalaisen Providencen uskomattoman tarinan. Hän joutui umpisuolileikkaukseen lomamatkallaan Marrakeshissa ja tutustui siellä kuolemansairaaseen pikkutyttöön, Zaheraan, jonka hän adoptoi. Kun hän oli lähdössä noutamaan tyttöä Pariisiin saamaan hoitoa sairauteensa, Islannissa pöllähtää kunnolla ja tuhkapilvi pitää kaikki koneet maassa. Tiibetiläismunkkien opastuksella Providence päättää opetella itse lentämään hakeakseen Zaheran Ranskaan.

Tove Jansson "Muumipeikko ja pyrstötähti". Hui kauhistus!

Elena Ferrante "Loistava ystäväni". Napoli-sarjan ensimmäinen osa kertoo sodanjälkeisestä Napolista, jossa ystävykset Elena ja Lila viettävät lapsuutensa ja nuoruutensa. Ilahduttavaa huomata, kuinka hyvin (Ylessä esitetty) tv-sarja seuraa kirjan juonta.