Kekrin aikaan

 

Tuuli riipii viimeiset lehdet saunakoivusta ja tammesta, kolisuttelee vanhan talon nurkissa.

Viikon aikana kävin kolme kertaa sienimetsässä, saaliina vain päivittäinen annos. Joko niitä ei enää ole, ne ovat peittyneet pudonneitten lehtien alle tai en löydä sieniä auringonpaisteessa. Riittävät kuitenkin hyvin lehti/palmukaalien kanssa uunijuuresten lisukkeeksi ja tortillojen täytteeksi. Pakastamani sienet ovat vielä säästyneet talven varalle. Kahtena syksynä olen kerännyt niin paljon sieniä, että lupasin itselleni ensi syksyksi kuivurin.

Näinä kummallisina aikoina emme ole käyneet yhdessäkään konsertissa tai teatterissa. Leffaan sentään uskaltauduttiin, vuorossa oli Klaus Härön hieno elokuva "Elämää kuoleman jälkeen".

Kylämme pihoilla näkyy jo paljon kausivaloja valaisemassa pimeitä iltoja. Itseäni olen hillinnyt laittamalla vain pienet ledivalot terassilla olevan kanervan päälle. Tosin meillähän palaa ympäri vuoden ledivalot sängynpäädyssä ja verannan katossa. Nyt annoin Hannulle luvan ripustaa valkoisen paperitähden makkarin ikkunaan, se kun ei näy kadulle.

Isänpäivänä Hannu teki kävelylenkin Honkanummelle, minä kävin jättämässä hyvästit lähimetsän sienipaikoille. Koronatilanteen ja varsinkin siskoni syöpädiagnoosin takia meille ei karanteenikouluja käyviä lastenlapsia tai palveluammateissa olevia lapsia kutsuttu. Tiitus lupasi piipahtaa viikolla ja Hannu sopi Kaisan kanssa lounastreffit.

Pizza Napoli

Hannun kokkausvuorolla sain merellistä pizzaa napolilaisella pohjalla.

Syksyn kirjoja:

Mia Kankimäki "Naiset joita ajattelen öisin". Pidin erityisesti kirjan ensimmäisestä osasta, joka kertoo Karen Blixenin elämästä Afrikassa. Totta vai tarua, mutta pohjautunee ainakin suurimmaksi osin faktoihin. Kirjan muut 1800-luvulla reissanneet "yönaiset" olivat minulle tuntemattomia ja ihailin varsinkin Mary Kingsleyn rohkeutta ja sinnikkyyttä tehdä tuohon aikaan hurjia matkoja ja usein aivan yksin. Luin/luen kirjaa puhelimesta e-kirjana, paperiversio olisi varmasti antanut minulle enemmän.

Loppukesän satoa

Tästä kesästä jää paljon mukavia muistoja. Hieno reissu Baltiassa, viikonloppureissuja Etelä-Suomessa, perheen ja ystävien tapaamisia.

Kesän sadon olen säilönyt monella tavalla; mustaherukkalikööriä, punaherukkahyytelöä, omenasosetta, mustamarja-aroniahilloa. Pakastimeen on päätynyt raparperia ja vähän sieniäkin. Teen vielä lisää soseita ja hyytelöitä, tarkoitus on laittaa myös omenaviini porisemaan ennen Balkanille lähtöä. Tänä vuonna on loistava omenasyksy ja luvan kanssa haen Matin pihasta pudokkaita soseita ja viiniä varten. Omasta pihasta ei omenia tule kuin syötäväksi, ostimme Hannun perheomenapuun kaveriksi punakanelin, ehkä tulevina vuosina saamme poimia viiniomenat omasta pihasta. Yritän saada jostain keltaisia luumuja, jotta voin tehdä hyvää rommi-luumuhilloa juustotarjottimelle. Vantaan kaupungin tarjoamia aronioita aion pakastaa pieniin pusseihin talven smootheja varten ja toivottavasti pääsemme vielä yhdessä sienestämään.

Alice Neel

Pitäjän kirkon päiväkonserttien lisäksi kulttuuria on ollut tarjolla muuallakin. Marjukan kanssa pyörin Taiteiden yön tapahtumissa, Tuulan kanssa kävin UMO:n päiväkonsertissa Savoyssa, sen jälkeen tutkin Ateneumin näyttelyt ja treffasin Annelin ja Tinden Vltavan terassilla. 

Teresa Salgueiro

Syyskuu pärähti käyntiin hienolla Huvila-teltan konsertilla, jossa esiintyi mainio galicialainen Davide Salvado ja loistava Teresa Salgueiro, joka liversi nykyfadoa kuin pieni lintunen. Hämmästyin, kun luin, että pieni nainen on tehnyt jo 30-vuotisen uran. Pitääpä tutustua hänen tuotantoonsa tarkemmin!

Harmikseni sain joltain virustartunnan ja flunssan kiusaamana en saa nukuttua enkä voi mennä uimaan. Zumba-tuntikin oli jätettävä väliin, kun voimat ovat vähissä. Syyskuun alussa alkavat Rekolan Raikkaan jumpat, lukupiiri aloittikin jo elokuussa ja Vantaan Naisten Pankki kokoontuu kesätauon jälkeen syyskuussa. Vantaalla on syksyn aikana tarjolla monta mielenkiintoista matinea-elokuvaa. 

Loppukesän kirjat:
Kate Jacobs "Pieni lankakauppa". Amerikkalainen yh-äiti perustaa New Yorkiin lankakaupan ja alkaa pyörittää siellä neulekerhoa, johon kokoontuu hyvinkin erilaisia naisia, kuka neulomaan, kuka muuten vain. Päähenkilö ja varsinkin hänen teini-ikää lähestyvä tyttärensä etsii juuriaan ja he matkustavat Skotlantiin tapaamaan päähenkilön isoäitiä. Kirjoitus- ja käännösvirheet harmittivat, muuten varsin mukava kirja. 

Deborah Rodriguez "Kabulin kauneuskoulu". Ilmeisen omaelämänkerrallinen kirja amerikkalaisnaisesta, joka väkivaltaista aviomiestään paetakseen pestautuu apujoukkoihin Afganistaniin ja perustaa sinne kampaamon, jossa paikalliset naiset voivat kouluttautua ja kokoontua. Afganistanin verinen historia ja karu nykypäivä saavat hyvin tilaa tässä muuten viihteellisessä kirjassa.