Syksystä talveen?

Kutsuimme Mirjan ja Masan meille glögille. Koska adventtiin oli vielä aikaa, en alkanut paistaa pipareita tai koristella kotia jouluiseksi. Vaihdoin vain pöytäliinat punaisiin, sohvahan meillä onkin valmiiksi punainen. Hannu ripusti terassin kaiteelle jouluvalot, kohtahan ollaan kuin Ameriikassa! Teemana oli Baltia-Balkan, tarjolla kreikkalaisia alkupaloja ja čevapeja. Urhoolliset ystävämme katsoivat kaikki tämän vuoden reissukuvat, onneksi niitä ei koronasta johtuen ole kyllästyttävän paljon. 

Viikolla kävin Lohjalla viemässä siskolle sieniä ja lehtikaalia. Hänen hemoglobiininsa on niin huono, että ennen stytostaattihoitoja on vuorossa veritankkauksia Lohjan sairaalassa. Lisää huonoja uutisia; äidin peukalo on hoivakodissa tulehtunut niin pahasti, että se on amputoitava.

Liisa-myrsky raivosi ulkona, kun kävin Tikkurilassa luovuttamassa verta. Illalla hemmottelin itseäni sushilla ja Rieslingillä. Hannu oli bändin "pikkujoulutreeneissä" Hyrylässä. Kaivoin joulukirjani esille ja inventoin jauhot ja mausteet. Kun aamulla heräsimme, maa oli valkoinen.

Ravintola Tammisto

Perjantaina oli siivousvuoroni, mutta verenluovutukseen vedoten ("hui, kun huimaa!") siirsin sen alkuviikolle. Kävimme lenkillä ja lähdimme lounaalle Ravintola Tammistoon. Olin kehunut sitä Maijalle ja niin hän ilmestyikin sinne Pepen kanssa. Tarjolla hyvää lohikeittoa, tandoorikanaa ja possun sisäfileetä.

Ei tullut talvea, lauantaina satoi kaatamalla vettä ja tuuli nousi taas myrskyksi. Tarkoitus oli käydä leffassa, mutta koronarajoituksista johtuen vaihdoimme sen kävelylenkkiin. Pidimme kuitenkin leffaillan ja katsoimme nauhoitettuna hurmaavan "Katukatti Bob" -elokuvan, joka perustuu James Bowenin omaelämänkertakirjaan. Eväät olivat paremmat kuin leffateatterissa!

Sunnuntaina tein punajuuri-vuohenjuustokeittoa. Ohjeissa kehotetaan suojaamaan vaatteet essulla, minä suosittelen lisäksi keittiön muovittamista, varsinkin jos on tapetoinut keittiön seinät, kuten me (onneksi on vesipestävät). Tyyliini kuuluu tuunata reseptit, myös tämän. Lisäsin soppaan jauhoisia perunoita, chilikastiketta ja soijaa. Balsamicoa ei kotoa löytynyt, vaihdoin sen vinegarpähkinöihin.

Kävin lenkillä katsastamassa Rekolan uusittuja kävelyreittejä ja Keravanjoen ylittävää uutta (ei ole vielä avattu) siltaa, joka olisi mielestäni pitänyt rakentaa kauemmas, Matarin uimarannan toiselle puolelle. Nyt siitä ei paljoa iloa tule olemaan, ainakaan pitkänmatkan lenkkeilijöille ja metsissä haahuilijoille.
 

Syksyn kirjoja:

Amos Oz "Juudas". Nuorimies Shmuel jättää opiskelunsa Jerusalemissa kesken ja ottaa pientä palkkaa ja vinttihuonetta vastaan työn vanhan herran keskustelukumppanina. Molemmilla on oma, tiukka näkemyksensä sodanjälkeisen Israelin tilasta, sen johtajista ja eri uskonnoista. Ja tietenkini nössö Shmuel rakastuu samassa talossa asuvaan, parikymmentä vuotta itseään vahempaan, salaperäiseen Ataljaan. Olen lukenut huonosti raamattuni, mutta minua viehätti Ozin versio Juudaksen käyttäytymisestä Jeesuksen ristillä; ehkä hän ei sittenkään ollut suurin petturi vaan uskollisin opetuslapsista. Israelin verinen historiakin on minulle mysteeri ja on sitä edelleen. Hattua täytyy nostaa kääntäjälle, joka on sen tehnyt hebreasta suomen kielelle. Tosin jotkut erikoiset sanakäännökset vähän ihmetyttivät minua; kuivautui, tomertautui, laskeutuu horjakkaasti, ihmettyneitä katseita jne. Hieno kirja!