Jouluvalmisteluja

Aloitin jouluvalmistelut vaihtamalla pöytäliinat, sohvatyynyt ja keittiön verhot punaisiin. 

Torstaina kävimme kaupoilla ja sain ostettua vähän joululahjoja. Ikeassa söimme joululounaan, ihan hyvä ainakin kerran vuodessa. Paistoin karpalocookiet ja joulupiparit. Motivaatiota sain siitä, että olimme kutsuneet Jussin ja Leenan meille perjantaiksi. Tarjolle laitoin salaattia ja kasvispiirakan, myöhemmin keksejä ja pipareita päällysteineen. Vieraat eivät halunneet kahvia, joten kaupan joulutortut jäivät meidän syötäviksi.

Ostin itselleni terapiapallot, joita pyörittelen kipeiden jalkojeni alla. Rymy saa joululahjaksi oman "terapiapallon", josta luultavasti on joulun jälkeen ehjänä enää se pallo, jos sekään.

Tänä vuonna lähdemme joulunviettoon jo hyvissä ajoin, joten joulusiivoukset ja kodin koristamisen voisi sivuuttaa. Mutta ei, siihen ei sisäinen Marttani suostu. Ja onhan mukava palata välipäiviksi siivottuun, jouluiseen kotiin.

Vietimme sateisen itsenäisyyspäivän taas kahdestaan kotona. Tein kasvissosekeittoa, siihen sulattamani (joskus aiemmin ostettu) Koskenlaskija olikin yllättäen savuporoa, mutta sopi bataatti-porkkana-peruna-palsternakkakeittoon mainiosti. Sunnuntain kinkkukävelyllä Hannu voitti arpajaisissa kinkku-lahjakortin!

Maanantaina perustin vinttiin perinteisen tonttupajani ja paketoin Lohjalle menevät lahjat. Ipanat toivovat lahjakortteja/rahaa, joten paketoitavaa ei paljon ollut. Ilona saa minulta opastetun Tallinnan reissun, mutta saa maksaa shoppailut itse. Ulkona oli kaatosade, kellarissa napsahti viides hiiri pyydykseen. Eipä tarvitse joululahjoja ostella; auton vuosihuolto maksoi melkein 600€!

Pääsin vihdoin terveyskeskuksen fyssarille. Samaan hintaan sain kaksi nuortamiestä, kun oli opiskelijakin paikalla. Lepoa ja särkylääkettä, sillä pitäisi kipu helpottaa. Lisäksi harjoitteita jalkapohjille, varpaille ja nilkoille. Onnistuuko syväkyykky, kysyi fyssari. Kuinka monta haluat, kysyin minä. Tämäkin vakuutti, että pystyn vielä vaeltamaan, kunhan jumppaan ahkerasti. Torstain lukupiirin jälkeen pesin keittiön kaikki pinnat (lattian säästin Hannulle).

Tein lounastreffit Kikin ja Sirkun kanssa Lohjan Amariin. He eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan kuin ohimennen. Sovittiin, että pitää tavata useammin, kun puhuttavaa riittää eikä elämästä koskaan tiedä. Btw. Oli tosi hyvä lounas; runsas salaattipöytä ja maukkaat lammaspyörykät (muuta en jaksanutkaan).

Olin menossa Suville yökylään, kaveriksi pikkupojille. Poimin Noelin pihalla kyytiin ja haimme hänelle sushit Cittarista. Näin säästyin yhdellä pyörremyrskyllä, kun Sipe vastaanotti minut. Onkohan ollut mummua ikävä? No niin on minullakin. Samantien vein Sipen lenkille, niin ei tarvitse koko ajan vaihtaa vaatteita. Laitoin Areenasta Joulukalenterit pyörimään. Ei kiinnostanut ketään; Noel jatkoi pelaamista huoneessaan ja Sipe nukahti viereeni. Sipe katseli ihmeissään, kun illalla pyörittelin hänen terapiapalloaan jalkapohjieni alla. Siinäkin on varmaan ollut joku possu alkujaan.

Iltalenkillä oli ihana ilma; tuuli oli tyyntynyt ja taivas tähtikirkas. Eikä ollut liukasta. Sipe on kova vetämään ja entistä vahvempi. Tavattiin pikkuinen Molli, joka teki innokkaasti tuttavuutta. Sipe asettui taas nukkumaan sänkyni jalkopäähän. Kaapin päällä raksutti käytöstä poistettu seinäkello niin kovaan ääneen, että hain keittiöjakkaran ja poistin patterin kellosta. Johan hiljeni! 

Illan pallojumpat saivat jalkani taas kipuilemaan yöllä. Aamu- ja päivälenkillä yritin hillitä Sipen juoksuhaluja. Ei pitäisi kysyä ääneen "Käännytäänkö jo takaisin", silloin Sipe ryntää kotia kohti. Tein salaatin ja  jauhelihatortilloja. Koskahan olen viimeksi paistanut/käyttänyt jauhelihaa? En muista, meillä kun Hannu pyöräyttää lihapullat ja täytetyt paprikat. Meni taas pyörremyrskyksi, kun Sipe sai loppuperheen kotiin. Olivathan nämä olleet peräti vuorokauden pois näkyvistä. Oli ollut taas niin kivaa poikien kanssa! 💓 Kotiin ajaessani poikkesin sytyttämään kynttilän siskon haudalle. Jätin Lohjan Menneenajan Joulumarkkinat väliin. Autopaikkaa etsiessä olisi mennyt aikaa ja halusin päästä kotiin ennen pimeää. Olen aina ollut hämäräsokea, nyt tuntuu, että näkö on kevään aikana huonontunut.

Sunnuntaina oli taas aika keventää ja tein meille savulohisalaatit.

Menimme kuuntelemaan ja laulamaan Kauneimmat joululaulut goes pop. Sen jälkeen saimme kutsun naapuriin saunomaan ja syömään virolaisia jouluruokia; kasleria, uuniperunoita ja mulgikapsas-hapankaalia. Että se siitä keventämisestä...

"Paketoin" herkkulahjat ystäville.

Viimeiset joululahjat saivat Shishin koristeet paketin päälle.

Joulukuun kirjoja;

Juhani Karila "Pienen hauen pyydystys". Luin kirjan lähes kaksi vuotta sitten, kun vietin viikon itsekseni Tallinnan tammikuun pakkasissa. Lähetin tai luin siitä parhaita paloja Hannulle, hän teki samoin lukiessaan kirjan kotona minun jälkeeni. Hienoja, mystisiä hahmoja; peijooni, näkki, hattara, meteli jne. Ehdotin kirjaa lukupiirille, jonka mielipiteet jakautuivat, useimmat kuitenkin pitivät siitä.

Pepe ja Paula Forsberg "Espanjan luonnonkohteet tutuiksi - Opas upeisiin maisemiin". Kirja täynnä kuvia, asuntoautolla tehdyn matkan retkipäiväkirja, kohteiden historiaa, nähtävyyksiä, luontokohteita ja retkeilyreittejä. Karttoja jäin kaipaamaan, ei ole kiva lukea kirjaa Maps toisessa kädessä.

Matildan joulu 2024

Viikolla paketoin vintissä viimeiset lahjat ja keittiössä herkkutuliaiset.

Kävimme seurakunnan kahveilla, Hannukin pääsi laulamaan joululauluja. Sinne saapui Joulupukki (ettei vain ollut itse kirkkoherra) jakamaan lahjojaan. Hannu hoiti viikkosiivouksen, koristelin alakerran tontuilla ja vaihdoimme punaiset matot eteiseen ja kuistille.

Torstaina kaunis pakkaskeli muuttui vetiseksi ja järkyttävän liukkaaksi (ei ole Vantaan kaupungilla hiekkaa ripoteltavaksi). Olisi ollut järkevämpää jättää lenkki väliin ja tehdä saamiani jumppaliikkeitä. Niitä teenkin iltaisin, noin 100 liikettä käsiin, lisäksi 15-20 syväkyykkyä. Hannu lähti vuoden viimeisiin bänditreeneihin, minä jäin pakkaamaan. Hirveä homma, kun kyseessä on vuokramökki! Onneksi sentään tuttu, niin tiedän mitä keittiötarvikkeita siellä on. Liinavaatteet, pyyhkeet, kylpytakit, pöytäliina (kerran unohtui ja meinasi joulu mennä pilalle), vaatteet ja pesuaineet, pakasteet ja lähes kaikki jääkaapista, kuivatuotteet, mausteet, pakasterasiat ja foliovuoat, kynttilät ja koristeet (kukka!), lahjat ja tuliaiset ja vielä mitä! Onneksi ei sentään tarvitse pakata mukaan sienikuivuria ja kannellisia 5kg:n purkkeja, vaikka Hannu toivookin lumetonta joulua.

Perjantaina kävimme kaupoilla ja pakkasimme auton. Lähtö myöhästyi sen verran, että olimme Lohjalla vasta kahden hoodeilla. Kävimme Kikin ovella, Irjalla, Suvilla (toisenkin kerran, kun sitruuna-omenahillo oli unohtua laukkuuni), samalla sain halattua Sipen, jota en ole nähnyt kaatumiseni jälkeen. Virkkalassa halasin Meerin ja Caritan, jolla oli joku kiukkupuuska uuden hoitajan kanssa. Lupasimme tulla uudelleen paremmalla hetkellä ja veimme kynttilät haudoille. Inkoo-Salotiellä asteet putosivat pakkasen puolelle ja alkoi pyryttää. Onneksi ei ollut kiire. Perniössä pidetään perinteistä kiinni; lähes joka talon ikkunoissa loisti kaksi kynttilää. Haimme rullakebabin mukaan (sain kädestä pitäen onnitella palkittua yrittäjää, joka pääsi rouvineen tanssimaan linnan juhliin), sen jälkeen alkoi mökkitie Matildaan ja perillä armoton tavaroiden roudaaminen ylämäkeen mökille. Mökki oli siisti, olkkarissa oli jopa uusi matto. Astianpesukone ja kuivauskaappi olivat tyhjentämättä, mutta siihen olen jo tottunut. Ovathan astiat ainakin puhtaita ja saan laittaa ne kaappeihin haluamaani järjestykseen. Vessaan oli jätetty "Koistisen paperit"; kaksi palaa. Seitsemältä tavarat olivat paikoillaan, samoin joululiina, ledivalot (kukka!) ja kynttilät. Syötyämme menimme saunaan, joka harmiksemme ei lämmennyt juuri huonelämpöä korkeammaksi.

Aamulla testasimme kiukaan ja johan lämpeni! Joku oli kääntänyt namikat minimiin. Ei kuitenkaan menty aamusaunaan, vaan lähdimme kävelemään Kariholman grillipaikalle. Pyrytti lunta ja eilen jäätyneet paikat jäivät piiloon. Olin ajatellut käydä Jeturkastin sienipaikoilla, mutta polku oli heti alussa liukas ja päätin pysytellä maantiellä. Hannu oli jo ehtinyt Kariholmaan ja sytytti tulet, minä laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa. Joimme kuumat kaakaot ja söimme makkarat. Oli aivan tyyntä, tuntui jopa lämpimämmältä kuin lokakuussa.

Kolme päivää jouluun ja melkein kaikki on valmista. Kuten uudessa joululaulussa sanotaan; mummu istuu nojatuolissa ja katsoo, kun muut ympärillä hyörivät höyryten.

Sunnuntaina oli +5 astetta ja satoi vettä. Eilen satanut lumi suli, osittain myös jäät tien pinnoilta. Oli lähdettävä lenkille, sillä tämän päivän ohjelmassa oli hakea kuusenoksat maljakkoon. Kävelin satamaan, jossa vain kehräämön myymälä oli tänään avoinna. Poimin kuusenoksia, jotka kuivatin kylppärin lattialämmöllä. Tein kattilallisen papu-linssikeittoa ja koristelin "joulukuusemme".

Huonoin joululahja ever; Andalusian majoittaja perui (jo maksamani) varauksemme maaliskuulta. Harmitti niin kovin, että ensimmäisen kerran otin ässäkortin käyttöön ja kerroin 25 miljoonasta kuvieni katselusta Google Mapsissa. Ei auttanut, aamulla vaihdoin varauksen kylän toiseen keittiölliseen suosikkiimme, onneksi se oli vielä vapaana. 

Olin varustautunut mökkiviikkoomme niin hyvin, ettei olisi tarvinnut käydä kaupassa, ajoimme kuitenkin maanantaina Perniöön ostamaan litran maitoa, skumpan ja saunaoluet. Kotiuduttuamme lähdin Jeturkastin metsiin. Puf, kaikki sienet ovat kadonneet! Ei niitä kukaan ole voinut poimia, luultavasti jatkuvasti vaihtuva säätila on sulattanut supparit. Iltapäivällä valmistelin perunalaatikon. Neljän jälkeen naapurimökkiin majoittui ensikertalaisia, murteesta päätellen turkulaisia.

Mathildedalin joulunavausta vietettiin aatonaattona Valimolla jo 20. kertaa. Meille se oli ensimmäinen. Lähdimme ennen kuutta kävelemään alas kohti satamaa. En muistanut, että täällä ei ole lainkaan katuvaloja. Hannun autosta hakema taskulamppu ei sekään toiminut. Pääsimme onneksi perille kompuroimatta ja liukastumatta. Alustaja totesi, että porukkaa on paikalla enemmän kuin ennen (olemmeko lisääntyneet). Ohjelmassa oli yhteislaulua, musiikkiesityksiä - mm. mieskuoro Naskalit - ja seurakunnan joulutervehdys. Takaisin mökille palasimme Teijontietä pitkin. Ei sielläkään katuvaloja ole, mutta ohi ajavat autot valaisivat hetken pimeää tietä. Laitoimme glögin ja saunan lämpenemään. Saunottuamme Hannu alusti sämpylätaikinan, minä valmistin anjovismössön. Lisäsin siihenkin teelusikallisen 7-maustetta, jotta sain vähän jouluista makua.

Aattoaamun sää oli sumuinen ja kolea. Hannu nousi paistamaan sämpylöitä. Ennen aamukahvia katsoimme viimeisen osan TV2:n joulukalenterista. Aamupäivällä Hannu lähti lenkille, minä tein sitruunasillin ja valmistelin aattoateriaa.

Jätin perunalaatikon uuniin ja lähdimme Teijon kirkolle aattohartauteen. Meille uusia perinteitä! Pieni kirkko tuli täyteen, me menimme istumaan urkuparvelle, jossa kajari pauhasi aivan vieressä. Mökillä nautimme kuumat juomat, sillä aikaa perunat kypsyivät ja katoin pöytään sillit.

Maistoimme myös perunalaatikkoa, sen tilalle uuniin meni marinoitu possunfilé. Avasimme naapureilta, Suvilta, Tarjalta ja siskolta saadut joululahjat.

Hetken huilin jälkeen katsoimme viimeisen osan Femman joulukalenterista ja menimme saunaan. Lämpimän ruuan syötyämme avasimme toisillemme hankitut joululahjat. Saimme myös kansainväliset jouluterveiset Dubrovnikista, Espanjasta ja Sveitsistä.

Joulupäiväkin oli sumuinen ja kostea. Herätessäni kättä särki, ilmeisesti olin yrittänyt nukkua oikealla kyljelläni. Aamupäivällä lähdimme omille lenkeillemme. Kiersin golfkentän, siellä oli kymmenkunta pelaajaa märällä viheriöllä. Mökille palasin Teijontietä kävellen. Keitin perunat sillien seuraksi ja lämmitin laatikot possun kanssa. 

Illalla söimme vielä juustoja hillojen, pipareiden ja Tarjan tekemän näkkärin kanssa.

Tapaninpäivänä oli +7 astetta, lähdimme aamupäivällä lenkille. Vasta Teijontiellä muistin, että tarkoitukseni oli laittaa juurekset marinoitumaan. No, onneksi ei edelleenkään ollut kiirettä. Kävelin golfkentän lenkin vastapäivään, samalla kuuntelin Joulupukin tuomilla langattomilla kuulokkeilla Yle Suomen "Saparomäen joulun" ja Kari Lumikeron haastattelun 20 vuoden takaisesta Aasian tsunamista. Sain juurekset valmiiksi ja laatikot lämmitettyä, ennen kuin Anna ja Sofia saapuivat syömään kanssamme. Sain Annalta taas ihanat joululahjat.

Tässäkö tää oli? Mökkiviikko kului rauhallisesti, silti turhan nopeasti ja taas oli yksi joulukoti purettava ja tavarat pakattava. Ensi vuonna onkin mietittävää, kun Tapaninpäivä on perjantai (ts. lähtöpäivä). Sanoinkin Annalle, että tulen heille valmistelemaan joulua ja aloitamme mökkiviikon vasta Tapanina.

Kotimatkan ajoimme Salon kautta ja kävin ostamassa Elisalta tarjouspuhelimen itselleni. Tietojen siirto puhelimesta toiseen olisi maksanut 55€, "Ko mul o nii kova kuukauspalkka", totesi myyjä. Maanantaina kävimme Jumbossa Elisan myymälässä, siellä tietojen siirto olisi maksanut 99€. Siis vielä paremmat tuntipalkat!

"Kotikuusi" ei ollut pudottanut neulastakaan ja se saa jäädä vielä vuodenvaihteeseen.

Joulunajan kirjoja;

Sirpa Kähkönen "36 uurnaa - Väärässä olemisen historia". Rakkaudentunnustus kuolleelle äidille. Kähkönen käy yön tunteina keittiössään "keskustelua" kuolleen äitinsä kanssa. Äidin päiväkirjoihin nojaten hän kertoo äidin ja suvun tarinaa. Kertoo lapsen ihailusta ja rakkaudesta äidilleen, joka ei itse osannut osoittaa rakkautta lapselleen, eikä sitä koskaan saanut omalta äidiltään. Sen sijaan isovanhemmat antoivat turvaa ja jakamatonta rakkauttaan tyttärentyttärelleen. Kirja pistää kyllä miettimään (hyvän kirjan merkki!) omaa äiti-tytär -suhdetta, molempiin suuntiin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän lapsuuttamme eivät varjostaneet sota-ajan traumat, alkoholismi tai muut sairaudet. Kuria toki oli (kaikessa viisaudessaan), samoin isoäidin turvallinen syli ja rakkaudellinen huomio.

Kaikki eivät tiedä, että Lohjan Virkkalassa oli sairaala vuoteen 1970 asti. Muistan käyneeni siellä katsomassa Anni-mummua. Lakkauttamisen jälkeen rakennuksessa toimi Lohjan Kalkkitehtaan työterveyshuolto. Nykyisin Kässän talo toimii juhlatilana, jossa järjestetään pienimuotoisia konsertteja, esitelmiä ja yksityistilaisuuksia. Sirpa Kähkönen kertoo 1957 sattuneesta onnettomuudesta, jossa linja-auto törmäsi Lohjan ns. satamaradan tasoylikäytävällä veturiin. Loukkaantuneet kuljetettiin Helsingin Kirurgiseen ja Lohjan sekä Virkkalan sairaaloihin. Yksi bussin kyydissä olleista vakavasti loukkaantuneista oli Sirpa Kähkösen äiti Riitta.

Matildan joulu 2021

Torstaina jouluruuhkaa oli vain ruokakaupassa. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, "rekiretkemme" suuntautui Lohjan kautta Mathildedaliin. Kävimme Irjan ja Suvin uusissa kodeissa (vain ovella), Meerillä ja Caritalla. Äidin luona viivähdin vähän pidempään, mutta hän on jo niin omissa maailmoissa, että tuskin tajusi läsnäoloani. Mustio-Salo -tie oli aivan autio. Vein Sofialle kirjakassin, hän on lapsenlapsistani ainoa, joka toivoo lahjaksi kirjoja tai lahjakorttia kirjakauppaan. Salo-Tammisaari -tiellä oli jo enemmän liikennettä. Hannu ajoi Teijon kautta Matildaan, mutkainen ja mäkinen tie oli liukas, onneksi meillä ei ollut kiirettä. Hain mökin avaimen Terhosta ja pääsimme tyhjentämään täyteen pakatun auton. Tavarat paikoilleen, kynttilät ja ledivalot palamaan, sänkyjen petaus, joululiina ja kukat keittiön pöydälle. Ruuanlaittoon ei ollut aikaa, olin ottanut pakastimesta mukaan valmiit annokset. Vihdoin rauhoituimme, katsoimme "Julefeberin" toiseksi viimeisen jakson, söimme ja saunoimme. Laitoin joulumusiikkia soimaan, kalkkunan uuniin, keitin perunat huomista laatikkoa varten ja huokaisin.

Jouluaattona oli kaunis talvisää. Aamupäivällä tein anjovismössön, sitruunasillin ja laitoin perunalaatikon uuniin paistumaan. Kuuntelimme joulurauhanjulistuksen, kilautimme portviinit ja lähdimme kylille kävelemään. Hiljaista oli kyläteillä, vaikka Terho ja panimon kauppa näyttivät olevan auki. Lounaaksi söimme kaloja ja maistoimme perunalaatikkoa. Vihdoin olen oppinut tekemään siitä sellaisen kuin pitääkin! Huilimme hetken, keitin kahvit ja katsoimme "Julefeberin" viimeisen jakson. Kaikki hyvin Tanskassakin! Avasimme lahjat ja nyt oli tonttu ollut tarkkana; sain kaikki kolme toivomaani lahjaa. Yksi yhteinen lahja (pari yötä Tallinnassa) saa vielä odottaa parempia aikoja. Saunoimme lempeissä löylyissä ja totesin jälleen kerran, että ennen saunomista ei kannata juoda olutta tai syödä vatsaa täyteen.

Ei jaksettu enää mitään lämpimiä ruokia, saunan jälkeen söimme kalkkunaleivät ja myöhemmin illalla juustoja hillojen kera. 

Matildanjärvi

 

Joulupäivänä oli tyyni pakkaskeli, lunta sateli hiljalleen lisää. Lähdimme kiertämään Matildanjärveä eri suunnista, eipä siellä muita kulkijoita juuri ollutkaan. Puhtaalla lumella näkyivät vain ketun jäljet. Tai kahdet, jotka yhtyivät somasti toisiinsa.  Lumen peittämillä pitkospuilla on mukavan meditatiivista kävellä, kun ei voi ajatella mitään muuta kuin keskittyä kapealla lankulla pysymiseen. Hannu käveli vastaani metsässä pipo lumisena. Ehdin ensimmäisenä mökille keittämään kaakaota. Naapurimökki on edelleen tyhjänä ja muutenkin tuntuu, että mökkeilijöitä on yllättävän vähän. Illalla katsoin "Marian paratiisi" -elokuvan (Suomi 2019).

 

Tapaninpäivänä oli niin kova pakkanen, että emme lähteneet lenkille lainkaan. Rosolli on jo vuosia sitten vaihtunut meillä uunijuureksiin, joihin tällä kerralla ripottelin joukkoon myös kuivattuja sieniä. Sinihomejuuston lisäsimme vasta valmiin ruuan päälle. 

Maanantaiaamuna vasemmassa silmässäni pyöri Afrikan tähti -pelin timantti, joka häiritsi lukemista ja telkkarin katsomista. Hetken huili auttoi vaivaan, ehkä silti on alkuvuodesta käytävä silmänpohjakuvauksessa tarkistamassa, miten pahasti lasiaiset heiluvat.

Kaunein joulupuu 2021

Lähdimme aamupäivällä omille lenkeillemme, Hannu golfkentälle, minä Jeturkastiin. Edessäni Skoilantien ylitti kaksi metsäkaurista. Metsässä oli niin hiljaista ja kaunista! Matildanjärven rannalla pojat aurasivat itselleen luistelupaikkaa.

Kotimatkalla kävin katsomassa alpakat, Hannu saapui lähes samaan aikaan mökille. Nautimme terassilla kuumat juomat, Hannu laittoi pyykit pyörimään koneeseen. Ihmettelin sen kolinaa, mutta ääni kuuluikin ulkoa; kiinteistöhuolto kävi lakaisemassa ja hiekoittamassa portaat ja pihatien.

Tiistaina kävimme pikaisesti Perniössä kaupoilla, sen jälkeen lähdimme lenkille. Ilma oli lämmennyt pariin pakkasasteeseen. Hannu lähti kävelemään kohti Strömmaa, minä kiersin golfkentän. Parista viime joulusta poiketen golfkenttä oli suljettu, mutta laskettelurinteet olivat auki ja Teijo Skin parkkipaikka täynnä.

Teerisaari

Keskiviikko oli hämyinen päivä ja aamupäivällä pyrytti vähän lunta. Lähdin kiertämään Teerisaaren lenkkiä. Kolme pariskuntaa ja yksi lapsiperhe käveli vastaani Matildanjärven kierroksella, sen jälkeen ei tämän päivän jälkiä näkynyt ja oli hippasen hankalaa pysyä vastasataneen lumen alla olevilla pitkospuilla. Teerisaaren laavulla oli kynttilöistä päätellen ollut joulun aikaan yöpyjiä. Jatkoin siitä pitkospuita hyvin merkittyä reittiä yli kallioiden ja läpi metsän, jossa näkyi vain kauriiden tuoreita jälkiä. Oli kuin satumetsässä olisi kävellyt. Aivan ihana lenkki, matkaa mökiltä mökille kertyi 9-10 km.

Tarkoitus oli käydä kerran syömässä tai hakemassa Krouvin pizzat, mutta päätimme syödä jouluruuat pois, ettei niitä tarvitse roudata kotiin. Illalla katsoin upean "Taiteilijoiden taivaat" -ohjelman (Seija Paasonen). Tämän jälkeen käyn taidenäyttelyissä aivan uusin silmin!

Torstai oli eilistäkin harmaampi ja luvassa oli lumikuuroja. Lähdin vähän pidemmälle lenkille; huoltotietä pitkin Endalin laavulle. Tie oli lähes umpihankea, onneksi kevyttä pakkaslunta. Endalista kävelin pitkospuita ja metsäpolkuja pitkin kohti Matildanjärveä. Ensimmäiset näkemäni jalanjäljet johtivat Teerisaareen, sen jälkeen pitkospuilla olikin hankala kävellä, kun reunat olivat pyöristyneet pakkautuneesta lumesta. Onneksi on kuivaa, joten voi kävellä pitkospuiden viertäkin.

Vicksbäckinlahti

Kotimatkan tein kävelemällä Matildanjärven kierroksen Vicksbäckinlahden kautta. Porukkaa oli grillipaikalla ja jäällä istui miehiä pilkkimässä. Olisin voinut oikaista jään kautta, mutta virtapaikkojen vuoksi palasin kylälle merkittyä metsäreittiä pitkin. Kävin ostamassa lenkkioluet Kyläpanimon myymälästä, Hannu oli tehnyt golfkentän lenkin, nyt toisin päin.

Oli vuorossa jääkaapin tyhjennys, keitin ruokakauran ja tein sieni-pekonikastikkeen. Lehtikaalisilppu unohtui pakastimeen, kun ainesosia oli muutenkin niin lukuisia. Kotoa tuotu hyasintti alkaa kukkia ja tuoksua juuri ennen kotiinpaluuta. Illan jo pimennyttyä naapurimökkiin tuli asukkaita viettämään vuoden vaihtumista. Alkoi sataa ja tuuli pudotti lumet puiden oksilta. Saunoimme vielä viimeisen kerran.

Taidamme jatkossakin majoittua tähän mökkiin; se on siisti ja tuntuu, että siivousvälineitä ja astioita (lähinnä paistinpannuja) on lisätty. Kesällä voisi ottaa fillarit kyytiin ja pyörähtää vaikka Kemiönsaaressa.

 

Joulukuun kirjoja:

Sally Salminen "Katrina". Ahvenanmaalainen iloinen ja nauravainen merimies Johan puhuu pohjanmaalaisen hyvän perheen tyttären Katrinan pyörryksiin puheillaan ja saa tämän suostumaan vaimokseen. Häiden jälkeen nuoripari seilaa Ahvenanmaan saaristoon. Johanin kuvailema valkoinen kartano parvekkeineen ja omenatarhoineen onkin todellisuudessa vaatimaton, pieni torppa. Kallioisella vuokratontilla ei kasva omenapuita eikä mitään muutakaan. "Et kai ottanut juttujani tosissasi?" nauraa Johan ja Katrina päättää olla pitämättä mitään yhteyttä omaan perheeseen peittääkseen häpeän. Lapsia syntyy, lapsia kuolee, Johan pestautuu merille ja Katrina suuntaa voimansa ja tarmonsa köyhän perheen hengissä pitämiseen ja vaatimattoman torpan puunaamiseen. Pojat haluavat kasvaessaan isänsä tavoin merille. Aika kuluu, Johan sairastelee ja muuttuu yhä hiljaisemmaksi. Pariskuntaa pitää yhdessä keskinäinen rakkaus ja ymmärrys. Kirjailijan lempeän feministinen tyyli tuo mieleeni Paula Havasteen Saarenmaa-sarjan.