Syyskuun sateet

Tämäkin viikko oli helteinen ja liikunnallinen; joogaa, pilatesta, tanssia, pyöräilyä, uimista ja patikkaretki Sipoonkorvessa. Torstaina grillasimme vielä pihalla, luultavasti viimeisen kerran tällä kaudella.

Perjantaina ehdin tehdä viikkosiivouksen, ennen kuin alkoi sataa. Kävin taas Tikkurilassa Nordean digipalvelussa valittamassa, etten pääse mobiilipankkiin uusilla tunnuksilla. No kyllä se siellä toimi! Johtunee meidän huonosta nettiyhteydestä. Sain laitettua Ilonan tilille synttärirahan ja varattua Mathildedalin mökin jouluksi. Kävimme Tammistossa hyvällä lounaalla, sen jälkeen menin jalkahoitoon. Toivoin, että se olisi auttanut jalkasärkyihin, mutta taitaa se vaatia lääkärissä käynnin. Muuten tuntuu mukavalta, kun joku hipsuttelee, hieroo ja rasvaa koipiani. Ihmettelin ääneen, että jalkojani särkee melkein heti, kun lähden kävelemään, mutta eivät ole moksiskaan lavistunnista. Hoitaja suositteli juoksukenkiä lenkille. En tiedä, tykkään enemmän varrellisista kengistä, etenkin pitkillä vaelluksilla.

Lauantaina yritin poistaa Hondan vakuutuksesta, mutta en taaskaan päässyt mobiilipankkiin. Anu oli palstallaan ja sain lehtikaalia. Saksin sitä uunikalan päälle, sipseiksi ja loput pakastimeen. Luvattiin sadetta, mutta vielä mitä. Pilkoimme (naapurin) omenat, joista Hannu laittoi viinin käymään. Sen jälkeen sainkin pestä keittiön pinnat toistamiseen.

Sunnuntai oli sadepäivä, mutta lenkillä säästyimme kastumiselta. Hain vielä lisää lehtikaalia; osa pakkaseen, osa uuniin "kalapuikkojen" kanssa. Kalan laitoimme tortilloihin, lehtikaalin musersin lasipurkkiin mausteeksi. 

Illalla minäkin hyödynsin naapurin omenasatoa ja tein sosetta talven puuroille. Jääkaappi-pakastin (16v) alkoi kesähelteiden jälkeen hurista epäilyttävästi, kun olimme elokuussa lähdössä Viron reissulle. Nyt, kun olen täyttänyt pakastinta, se alkoi uudelleen nakuttaa omituisesti. Tietysti juuri ennen seuraavaa reissua.

 

Ennen matkaan lähtöä tein lisää omenasosetta (sitruunalla) ja kävin taas Tikkurilan Nordeassa valittamassa, ettei mobiilipankki toimi. Hyvin se siellä toimi! Täytyy varmaan perustaa työpiste Dixiin. Laskut tulevat meille tällä hetkellä paperisina ja mm. Elisa valoittaa jokaisesta 5€.

Syyskuun kirjoja;

 

Rafael Donner "Ihminen on herkkä eläin - omaelämäkerrallinen essee". Donner aloittaa esseekokoelman kirjoittamalla isäsuhteestaan, ikään kuin puhdistaakseen pöydän; tämä on nyt käsitelty! Hän ei halua tulla tunnetuksi isänsä poikana, paitsi kerran, kun ympäripäissään päätyi poliisilaitoksen selliin. Muutkin aiheet ovat varsin painavia, kuten heikkous, vahvuus ja yksinäisyys, miehekkyys/feminismi. Huumorin pilkahdus estää vakavista aiheista huolimatta vajoamasta synkkyyteen. Kirjailija tuntuu olevan jalat maassa -tyyppi, sen vaikutelman saimme suoraan, kun tapasimme nykyisen maatilaviljelijän palstallaan Mustion Ekkullassa.

Jouluvalmisteluja

Ennen lumentuloa ehdin käydä vielä maanantaina lähimetsässä lenkin ohessa poimimassa suppareita. Pussitin kuivattuja sieniä valmiiksi joululahjoiksi ja -tervehdyksiksi. Hannu joutuu edelleen hoitamaan viikkosiivoukset ja lumityöt, minä keskityn kevyempiin hommiin. Katsoimme nauhoittamani brittisarjat "Tappava yölento" ja "Isku yöjunaan". Uskaltaako tässä enää matkustaa mihinkään?

Kerroin yhdelle naapurinrouvalle murtuneesta solisluustani. Hän kertoi puolestaan, että oli syntynyt (Virossa) kaksosena vähäisin lantioluin. Tämä tyttö ei koskaan kävele, totesi neukkulääkäri. Isän työkaveri oli kehottanut jauhamaan kananmunankuoria ja syöttämään jauhetta vauvalle. Siinähän tuo kolasi lumia portillaan ja käy joogatunneilla. Hän jauhaa edelleen luomumunien kuoria kahvimyllyssä ja sekoittaa jauhetta oman ja lasten jogurtin joukkoon. Hetkinen! ajattelin. Minullahan on mummun vanha kahvimylly kaapin päällä, puhalsin siitä pölyt pois ja tein kuivatuista suppareista sienijauhetta. Varsin kevyttä ja meditatiivista puuhaa, samalla kipeä käsi sai liikuntaa. Ei tykännyt yhtään, vaan särki koko yön, vaikka pyöritin myllyä välillä vasurilla. Aion käyttää jauhetta yrttisuolaan, Hannu saa lisätä sitä sämpylätaikinaan.

Lauantaina käytin hyväkseni Ikean kynttilätarjouksen, samalla kävimme syömässä joululounaan.

Upeat lenkkikelit riittivät viikonlopun yli, oli kuin keväthangilla. Suvi oli lähtenyt jo hiihtämään. Hain vintistä vanhat joulukirjat, inventoin maustekaapin ja kellarin säilykkeet ja omenaviinit. Muistettavaa ensi kesäksi; tee likööriä myös tuoreista mansikoista! Jos käsi kestää, paistan piparit pikkujouluksi.
 

Sunnuntai-iltapäivän vietimme Koivukylän asukastilan Maailmanjuhlassa, nautimme eri maiden herkuista ja ohjelmasta, josta eniten odotin Elise-Julietten esiintymistä. Artisti kertoi juuri valmistuneensa lähihoitajaksi ja toi juhlaan koko kauniin perheensä.

Alkuviikosta "säätyyppi muuttui", maanantaina oli niin surkea keli, että lenkkini kutistui kaupassa käyntiin. Iltapalaksi tein gourmet sienimunakkaan vuohenjuustolla ja savukinkulla. Hannu vaivasi vielä sieni-sämpylätaikinan, aamulla hän paistoi niistä parhaat sämpylät ever. Tähän voisi vaikka tottua! Päivälenkillä totesin, että junien alikulkureitit tulvivat ja Rekolanpurossa voisi vaikka meloa. Illalla veivasin piparitaikinan, enimmäkseen vasurilla.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/11/maailman-paras-piparitaikina.html

 

Keskiviikkona kävin Peijaksessa röntgenissä (solisluu ei ole luutunut oikein) ja viimeisellä lääkärikäynnillä (lääkäri oli vaihtunut lennossa) tietoihini oli kirjattu, että lenkitän koiraa. Sain suosituksen fysioterapiaan ja heti kotiin päästyäni varasin ensimmäisen ajan. Joulusiivoukset ja kantamiset jätän niin myöhään kuin mahdollista. Illalla paistoin piparit. Nyt tuoksuu joululta! Torstaina sain (1000 mg Panadolin avittamana) kiskottua urheiluliivit ja -poolon päälleni. Edistystä sekin! 

Illemmalla vaihdoin keittiön verhot, sohvatyynyt ja pöytäliinoja punaisiin. Ostin lisää kukkia ja lisäsin jouluvaloja. Eiköhän tämä riitä joulun viettoon? Ainakin pikkujoulun.

Imanin ja Leenan tortelliinikeitto, toki tuunattuna sekin. Lisäsin keittoon (tietenkin!) kuivattuja sieniä, mausteita ja chilikastiketta. Suolan vaihdoin soijaan, kerman + parmesanin Koskenlaskijaan (voimakas). 

Ostin itselleni aineettoman joululahjan; jatkoin Viron Muuseumikaartia vuodella (55€). Ja lennot Lissaboniin huhtikuulle. 😎 Veimme kynttilän Honkanummelle ja kävelin kotiin. Pikkujouluaaton vietimme Mirjan ja Masan mukavassa seurassa. Ensimmäinen adventti oli lämmin ja hämärä. Lähdin lähimetsään ja toin kotiin pussillisen suppareita. Kotimatkalla Anja tuli vastaan ja kertoi tyttären (tai miniän?) tehneen nopean sienisalaatin tuoreista metsäsienistä.

Sitähän piti kokeilla, sillä yritykseni valmistaa suolasieniä meni viimeksi kiville ja homeiset sienet tunkiolle. Tästä tulikin niin hyvää, että kaupan sienisalaatit saavat jatkossa jäädä ostamatta. Lopuista suppareista tein maidottoman sieni-makaronilaatikon.

Tiistaina kävin fyssarilla. Hän oli sitä mieltä, että kädessä ei ole mitään rikki, kipuilu johtuu täräyksestä ja sen aiheuttamasta liikkumattomuudesta ja hermojen kireydestä. Sain jumppaohjeet ja kontrolliajan tammikuulle. Illalla kättä tuli jumpattua vähän turhankin paljon, kun siivosin keittiön kaapit. Se jäi viime vuonna tekemättä, kun olin joulun alla flunssassa. Siivottuani hain vintistä muutaman joulukoristeen, ystäviltä saatuja ja matkoilta tuotuja. Huonoa telepatiaa? Kun laitoin Annelilta saamiani kauniita koristeita esille, tämä lähetti viestin, että oli rikkonut polvikierukan keittiöjakkaraa käyttäessään. Hannu aina varoittelee minua, kun käytän (jonkun tekemää?) Anni-mummulta perimääni jakkaraa. "Turha sanoa, että se on kestänyt 100 kiloisen mummusikin!"

Tänäkin vuonna vietimme itsenäisyyspäivän kahdestaan kotona. Liukkaan lenkin jälkeen laitoin possunfileen (vaikka lihansyönti onkin kiellettyä) ja juurekset (vähintään suositeltu määrä) uuniin. Vaihdoin punajuuret raitajuuriin, kun ovat niin hauskan näköisiä. 

Käsi kärsi, mutta hyvää oli!

Lauantain vietimme Ritun uudessa kodissa ruokavieraina. Saimme joululahjaksi itse tehdyn saaristolaisleivän, jonka laitoin pakastimeen. Vuosi sitten Ritun tekemä leipä oli ehdottomasti joulun paras.

Sunnuntaina teimme bataattivuoat yhdessä; minä kuorin ja Hannu pilkkoi juurekset. Lisäsin tähänkin reseptiin 7-maustetta, siitä tulee mukavasti jouluista makua. 

Maanantaina paistoin karpalo-valkosuklaacookiet. Eiköhän se ole siinä, joulu on pientä siivousta vailla valmis!

 

Tiistain lenkillä (näin Kulomäentien varrella pienen, kuolleen peuran vasan ja ilmoitin siitä poliisin vihjepuhelimeen) hain kuusenoksia ja koristelin meille "kuusen". Illalla oli vuorossa Kauneimmat joululaulut goes pop.

 

Keskiviikkona saimme kausirokotukset, samalla kävimme lounaalla Tikkurilan Punto e Pastassa. Suosittu paikka! Illalla kävimme vuoron perään vinttikamarin "pukinpajassa" paketoimassa vähät lahjamme.
 

Marras-joulukuun kirjoja;

Paula Noronen "Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa". Aikoinaan kuuntelin sarjaa Radiomafiasta. Taisi tulla perjai-iltapäivisin, kun töissä yritin sermin takana hillitä hihitystäni. Hulvatonta tarinaa Tarja Kulhon arjesta, työpäivistä ja perheestä.

Paul Auster (1947-2024) "Talvipäiväkirja". Muistoja lapsuudesta alkaen, tosin jostain syystä sinä-muodossa, kuin ulkopuolisen silmin. Olen lukenut kirjan vuosia sitten. En muistanutkaan, miten henkilökohtainen se on, ja miten paljon huumoria siinä on (varsinkin, kun hän kertoi elämänsä 21:stä asunnosta). Mutta lukiessani muistin, miksi pidän Paul Austerin kirjoista. Miten kauniisti hän kirjoittaakaan vaimostaan! "... sillä hänen skandinaavisessa veressään kiehui sama vanhurskas määrätietoisuus kuin hänen uudisraivaaja-esi-isissään..."

"Sairausloma" jatkuu

Olin ajatellut, että aloitan jouluvalmistelut Tallinnan reissun jälkeen. Käsi ei anna myöten siivoamiselle, joten tein liköörinteosta jääneistä kirsikoista hilloa. Kuivattuja sieniä ja hilloja voi antaa joululahjaksi, tänä vuonna en aio lahjoja juurikaan ostella. Rahaa meni jo uuteen telkkariin ja auton vuosihuoltoon. Harmi, etten ostanut kanervia terassille samaan aikaan kuin haudalle. Nyt niitä ei myydä enää missään. Onneksi sain hoidettua kukkapenkit ja istutettua kukkasipulit.

Joulumyyjäiset alkoivat jo marraskuun puolivälissä, niistä poikkesimme Rekolassa. Myynnissä oli mm. Viipurin löytökoirien hyväksi neuleita ja Rekolan Panimon kahvia.

Kalaa teki taas mieli ja paistoin kuhafileet salaattipedille. Lauantai oli niin hämärä päivä, että sytytimme valkoiset paperitähdet makkarin ja olkkarin ikkunoihin. Illalla varasimme majoitukset kevään Andalusian reissulle.

Sunnuntaina oli ensifreffiemme vuosipäivä. Annoin Hannulle lahjaksi kolme yötä Tallinnassa joulukuussa, hän saa hoitaa laivamatkat. Oli kaunis ilma, ja vaikka talven sienikiintiömme onkin jo täynnä, lähdimme lähimetsään keräämään suppareita. Pieniä olivat, ilmeisesti isot on jo kerätty. Toisaalta se takaa sienisadon lumentuloon asti. Osan tuoreista sienistä lisäsin chorizo-papusoppaan (kuten myös viimeiset lipstikat pakastimesta), loput menivät kuivuriin.

Hannu sai kortisonipiikin rasituksesta kipeytyneeseen oikeaan käteensä, minä vedän edelleen Ibumaxia ja Panadolia. En ole eläessäni syönyt niin paljon särkylääkkeitä kuin viimeisen kuukauden aikana. Onneksi ei ole verikokeita tiedossa ennen kevättä, maksa-arvot huitelevat taatusti taivaissa. Hannu ripusti terassille lisää ulkovaloja, siihen vedoten laitoin Jouluradion soimaan.

Marraskuun kirjoja:

Matias Riikonen "Iltavahtimestarin kierrokset". Pieni, hidas, rauhallinen "päiväkirja" koulun iltavahtimestarin toistuvista kävelykierroksista öisessä Helsingissä. Kohtaamisia muiden öisten kulkijoiden kanssa, niin ihmisten kuin eläinten. Havaintoja äänistä, väreistä, luonnosta ja vuodenaikojen eroista. Lihallisten olentojen lisäksi havaintoja myös keijuista ja kummituksista. Helsinkiläinen lukija seuraa mielessään tuttuja reittejä ja näkee ne mielessään, vantaalainen olisi tarvinnut kartan, vaikka kantakaupungin tunnenkin jotenkuten. Vaikka en olekaan mikään yönkulkija, tunsin pienen kateuden piston; helppoko se on miehen haahuilla Helsingin yössä pitkin puistoja, kallioita ja merenrantoja. Yritäpä tehdä se yksin, naisena! Mieleen tuli myös omat, päivittäiset parin tunnin kävelylenkkini lähiseudulla. Minäkin kohtaan paljon olentoja; juttelen naapureiden (puheliaana myös vieraiden) kanssa, tervehdin kylän lapset ja koirat ja yritän olla pelästyttämättä pihalla pomppivat oravat ja rusakot. Hyvä työ pitäisi tehdä päivittäin; löytää omistaja löytämilleni lompakoille, korteille, avaimille ja puhelimille ja ohjata eksyneet perille. Näistä ei tule kirjoitettua blogiin, vaan omilta lenkeiltä palattuamme kerromme Hannun kanssa lenkin sattumukset ja näkyikö tänään Terhoa, Almaa tai Nellaa. 🐕

Loppukesän satoa ja säilöntää

Elokuu on ollut aikamoista haipakkaa, mutta oma vika; onko pakko täyttää kalenteria omaehtoisesti? Elokuu alkoi murheellisesti Ismon siunaustilaisuudella, mutta jatkui onneksi iloisemmissa merkeissä. Hauska Tallinnan reissu Ritun kanssa (otetaan ehdottomasti uusiksi!) ja jokavuotinen Hannun Mysteerimatka, tällä kerralla Hattulaan, Iittalaan, Hämeenlinnaan ja Lohjalle. Hondaa tuuletimme myös Veikkolassa, Haltialassa, Pitäjänkirkolla, Riihimäellä, Kumpulassa ja Helsingin rantareitillä.

Kävin toivorikkaana sienenhakureissulla lähimetsässä, mutta on ollut niin vähän sadetta, että ne löytämäni muutamat kantarellitkin olivat aivan kuivia. Hyvä risotto niistä tuli kuitenkin.

"Oman omenapuuni" omenat alkavat kuivasta kesästä huolimatta olla jo niin isoja, että pienen puun hennot oksat taipuvat lähes maahan. Toivottavasti ehdin kerätä sadon ennen lähistöllä liikkuvia peuroja. Hannun puun seitsemän omenaa söimme pois, ennen kuin ne putoaisivat suojaverkon sisälle. Takapihan vanha omenapuu (toinen puu kuoli, kun rusakot söivät talvella sen rungon) tuottaa niin paljon satoa, että olen tehnyt jo kolmet hillot ja pyysin Mirjaa hakemaan itselleen omenia. Kokeilin myös sitruuna-omenahilloa (KK 16/24). Perjantaina tein lenkin Honkanummelle hoitamaan hautakukat, sillä aikaa Hannu oli hakenut naapurista omenat ja laittoi viinin käymään. Poika pärähtikin heti pulputtamaan ja banaanikärpäset valtasivat huushollin, vaikka pidänkin biojätepurkin ulkona.

Cittarin euronpäiviltä hain punasipulia ja tein hilloketta. Kellarin jääkaappi alkaa pikkuhiljaa täyttyä. Vielä kun saisi jostain keltaisia luumuja (ja tummaa rommia). Illat pimenevät ja jo kahdeksalta saa sytytellä sisälle valoja. Lämpiminä iltoina istumme terassilla kynttilänvalossa.

Helteisen sunnuntain illan vietimme Rekolan Kinossa REMYn syyskauden ensimmäisellä keikalla. Esiintyjinä kaunisääninen Paula Wolski, Rautakoura Duo ja Tres Amigos. Mika Kuokkasella taitaa olla nykyään vähän erilaiset keikkarundit näiden Ameriikan veijareiden kuin Edu Kettusen kanssa. "Mitähän tästäkin tulee?" ehdin miettiä, kun levoton Joshua James ilmestyi valoihin viinipullo kädessään. Mies loikki välillä pois lavalta soittamaan pianoa seinänvierustalle. Lauloi kuin Bruno Marsh, ääni sopi hyvin yhteen loistavan kitaristin Evan Coulomben äänen kanssa. Kuokkaselle jäi vähän statistin (ja kuskin?) osa, ei edes kitaraa soittanut. Lopuksi trio istui nenäkkäin kuin leirinuotiolla, johon kutsuttiin lisää väkeä yleisön joukosta. Hieno aloitus syksyn keikkakalenteriin!

Fillaroin Kalkkikalliolle, ostin Halti Outletin alesta retkipaidan vaelluksille ja Ikeasta pienen pressopannun reissuille (monissa majoituksissa on vain vedenkeitin).

Kesän kirjoja:

Satu Vasantola "Kun isä osti Merenkurkun". Viimeisillään raskaana oleva tytär yrittää epätoivoisena saada kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa isäänsä sairaalahoitoon, vaikka väkisin. Isä karkaa tanssikengissään pyörittämään naisia, maksaa pikaluotoilla kosteita illanviettoja ja kalliita sviittejä. Samaan aikaan laskupino ja karhukirjeet lisääntyvät isän eteisen lattialla. Absurdi pakomatka jatkuu läpi kesäisen kotimaan, tytär on aina askeleen isänsä jäljessä. Poliisi ei voi auttaa ilman lääkärinlausuntoa ja terveyskeskeskuslääkäriä kiinnostaa enemmän isän jalkojen turvotus kuin tämän päänsisäinen sekamelska, jossa muhivat miljoonabisnekset ja eläkkeellä olevan pankinjohtajan tappaminen. Hyvin kirjoitetun tarinan luettuani Alzheimer-äiti tuntuu varsin kevyeltä (tosin alkuun hänkin oli kova karkailemaan).

Mustio - Fiskars - Billnäs

Lauantain lenkillä oli outo olo; jotain puuttui. Kädestä flexi ja hihnan päässä Sipe. Ruinasin Hondan kyytiin ja ehdotin perinteistä ruukkikierrosta, minulla mielessä Mustion Café Ekkulla.

Café Ekkulla

Hesarin jutun ansioista paikka onkin tosi suosittu, parkkipaikka oli niin täynnä, että autoja oli pysäköity tien varteenkin. Ei mikään ihme, kesäkahvilan tarjoilut ovat herkullisia ja piha todella kaunis. Talon olin mieltänyt isommaksi seurattuani vanhan kansakoulun remontointia Ylen tv-sarjassa. Kävimme katsomassa myös puutarhan päivittäisiä antimia, joista Rafael Donner oli jo myynyt suurimman osan, jäljellä oli enää uutta perunaa. Eipä meillä olisi ollut kapasiteettia tuotteiden kotiin kantamiseenkaan. Viehättävä paikka, jossa tulee varmasti käytyä toistekin. Parkkipaikalla ihailimme hienoa vuoden 1961 Jaguaria, joka lähti edellämme ajamaan kohti Fiskarsia.

Matkalla pysähdyimme Antskogiin, josta Joel Haahtela kirjassaan käyttää suomenkielistä nimeä Ansku (luultavasti ainoana).

Fiskarsissa pysäköimme kellotornin lähettyville, Hannu ei halunnut lähteä kylille kävelemään (tää on niin nähty!), mutta minä haluan joka kerta kuvata kaunista kylänraittia. Muistin, että Museokortti kulkee mukana puhelimessa ja kävin katsomassa Biennaale 2024 -näyttelyn. Hannu vinkkasi, että paloasema oli avoinna ja kävin katsomassa edelleen toimintakykyistä paloautoa vuodelta 1927.

Kintsugi korjausmenetelmä

Markku Kosonen "Pajunkissakori"

Katja Öhrnberg "Pääpyörre" (jätemuovia)

Arto Vuohelainen "Nimetön"

Lähetin Hannulle viestin, missä olen ja katsoin upean näyttelyn nopeasti, toivottavasti tulee vielä tilaisuus palata Fiskarsiin katsomaan myös muut näyttelyt. Selitin pikaisen käyntini näyttelyn virkailijalle toteamalla, että kypäräni saattaa odottaa minua tien varressa, kun mies on jo jatkanut pyörällä matkaa. 

Billnäs Gård

Matka jatkui Billnäsiin, jonka kaunista kylänraittia olen usein ihaillut ja kuvannut niin fillarilla, autolla kuin moottoripyörälläkin. Se nyt vain on niin hieno! Tankkasimme pyörän Karjaalla ja ajoimme kotiin tylsää 51:stä. Fagervik jäi nyt väliin, siellä käymme, kun saamme saunakutsun. Sitä odotellessa!

Kotona laitoin ribsit uuniin, Hannu grillasi kasvikset ja söimme myöhäisen lounaan ulkona auringonpaisteessa.

Sunnuntaille oli luvattu sadetta ja alkoikin tihuuttaa heti, kun lähdin lenkille. Hannu oli kuitenkin saanut osan kirsikoista poimittua, etteivät jää lintujen syötäviksi, kun olemme poissa. Sade taukosi ja poistin kirsikoista kivet terassilla, sain kaksi satsia likööriä tekeytymään Viron vodkaan. Joulua odotellessa!