Odottavan aika on pitkä. Mutta vanhastaan tiedän, että viimeiset päivät ennen reissua kuluvat nopeasti, kun pitää hoitaa muistettavia asioita ja viimeisiä hankintoja.
Aloitin rapputreenit (vähänkö myöhään?), että saan reisiin lisää voimaa. Kävimme pitkästä aikaa myös joogatunnilla, seuraavana päivänä Hannu oli lähes toimintakyvytön lonkkakipujen takia. Anneli perui treffimme omien lonkkavaivojensa ja lievän flunssan takia. Minulla silmät kutisevat ja sieraimet ovat verillä, vaikka todistetusti olen allerginen vain koivulle. Ilmeisesti olen herkistynyt muillekin siitepölyille ja katupölylle. Luultavasti käy niin, että olen Portugalissa ja Espanjassa kun koivu kukkii siellä ja tulen kotiin, kun koivu kukkii täällä. Alkuvuodesta jouduimme uusimaan sekä pyykinpesukoneen että pölynimurin. Ajan kulumisen huomaa siis muustakin kuin siitä, että maaliskuussa kilautimme skumpat 20v-kihlajaispäivämme kunniaksi. Nyt inhoan siivoamista vielä enemmän kuin ennen; uuden imurin suulake tarraa mattoihin niin kovin, että kohta on vain loimet jäljellä. Lisäkustannuksia tulee tuulilasista; emme selviäkään pelkällä paikkauksella.
 |
| Tämän hetken lempiviinit (10€) |
 |
| My Kampung |
Kävimme testaamassa My Kampung -malesialaisravintolan lounaan; Hannulle rendang ja minulle kung po chicken. Oli kyllä autenttiset maut ja tulisuuttakin sopivasti. Hintaan sisältyy raikas salaattipöytä ja kahvi/tee. Kävin Specsaversilla kiristämässä rillien sangat, etteivät valu vaelluksella pitkin hikistä nenänvartta. Veimme auton Heurekan parkkiin ja katsoimme Bio Grandin iltapäiväleffan "Hytti nro 6". Oli hyvä!
Maaliskuun kirjoja:
Jack London "Erämaan kutsu". Eläintä ei pidä inhimillistää, sanotaan. Tässä teoksessa koira todellakin on ihmisen kaltainen, raaka ja väkivaltainen tappelija. Nuoruudessani luin Londonin kirjoja, mutta en muistanut, kuinka verinen ja raaka ”Erämaan kutsu” on. Luonnollisesti vetokoiran elämä on kovaa ja kuluttavaa pelkästään työnkin puolesta, kurjuutta lisäävät tappelut muiden koirien kanssa ja ei niin mukavien ihmisten huono kohtelu koiria kohtaan. Luontokuvaukset ja raskaasta työstä kertominen ovat kirjan parasta antia. Elävyyttä tarinaan tuo kokematon kolmikko – Hal, Mercedes ja Charles – joka osti väsyneet vetokoirat itselleen pitkää, raskasta matkaa varten. Kun (kirjan päähenkilö) Buck kieltäytyi jatkamasta matkaa heikon jään yli, sen pelasti uusien isäntien väkivallalta John Thorton. Seuraava luku kertookin kauniisti näiden kahden välisestä ystävyydestä ja keskinäisestä luottamuksesta. Buckin muistikuvat menneestä ajasta ja ”karvaisesta luolamiehestä” tuntuivat oudolta, etenkin jos koirilla ei ole taitoa muistella. Ehkä se oli joku vertauskuva, illuusio aiemmasta elämästä? Jostain Buckin geeniperimästä kai kumpuaa kaipuu, kun se vastaa erämaan kutsuun ja lähtee villisuden matkaan. Rakkaus isäntää kohtaan saa sen kuitenkin palaamaan John Thortonin leiriin. Lopulta on enää jäljellä kosto kuolleen isännän puolesta, sen tehtyään Buck ei enää vastusta villiä kutsua vaan liittyy susien laumaan.
Jenni Räinä; Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla. Tarinoita (suomalaisista) naisista, jotka vaeltavat, marjastavat, kalastavat ja metsästävät. Lisäksi kirjassa on runsaasti tutkittua tietoa ilmastonmuutoksesta, luonnonsuojelusta, jokamiehen oikeudesta, hirvenkaadon oikeutuksesta, kalakantojen vaalimisesta, ikimetsien säilyttämisestä, avohakkuista jne. Hieno kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti