Matildan kevät 2022

Tällä kerralla ei tarvitse miettiä joulu- tai muitakaan ruokia, aiomme viettää viikon niin paljon ulkona kuin mahdollista ja ruoka tulee olemaan pitkälti nopeaa mökki- ja retkiruokaa. Sovimme myös yhdestä pizzapäivästä, onhan Mathildedalissa hyvää pizzaa tarjolla kahdessakin paikassa. Pakkasimme autoon hernaria ja muita säilykkeitä, tapaksia, hilloja ja saunaoluita. Menomatkan ajoimme vaihteeksi Tammisaaren kautta ja poikkesimme Horsbäckissä hyvälle buffetlounaalle Wi-Boxiin. Mukaan lähti myös oman leipomon maustelimppu ja leivonnaiset saunakahveille. Perillä olimme auringon vielä paistaessa, saimme mökin avaimen heti ja totuttuun tapaan Hannu roudasi tavarat parkkipaikalta ylös mökille, minä laitoin ruuat paikoilleen ja tyhjensin astianpesukoneen edellisten asukkaiden jäljiltä. Kukka pöydälle ja lakanat sänkyyn. Auringon laskettua tulikin pian pimeää, sytytin kynttilöitä ulos ja sisälle ja menimme saunaan.  

Kotona mietin, pakkaanko lumikengät ja sauvat mukaan, mutta jätin ne kuitenkin kotiin. Jo Matildaan ajaessa ihmettelin lumettomia metsiä ja paljaita kallioisia rinteitä, kun meillä Vantaalla on lunta korkeat kinokset.  

Matildanjärvi

Matildanjärvi

Matildanjärven normilenkin jälkeen harhautin itseni uusille poluille ja metsänhoitoteille. Ilma oli mitä ihanin, polut osittain paljaina, osittain aivan jäässä. Putkahdin metsästä Skoilantielle, jätin Jeturkastin lenkin jollekin toiselle päivälle ja palasin kylän kautta mökille.

Mökkiruokaa 1

Nautimme mökin terassilla auringonpaisteesta ja rommikaakaoista. Söimme mökkiruokaa; nakkeja ja perunasalaattia. Illalla saunoimme ja katsoimme Ylen hyväntekeväisyyskonsertin Ukrainan sodan uhreille. Johan siinä aukesivat kyynelkanavat ja rahapussit. Lähetin lämpimät kiitokset Tallinnaan Marelle, joka oli majoittanut ukrainalaiset asiakkaansa ilmaiseksi sen jälkeen, kun heidän piti palata kotiin juuri sodan syttymisen päivänä. 

Mökkiruokaa 2

Puolakkajärvi

Sunnuntaista tuli viikon lämpimin päivä. Tein meille retkieväiksi savukanatäytteisiä tortilloja, jotka kietaisin folioon. Kävelimme metsänhoitotietä pitkin Endalin laavulle. Tosin tiestä ei voi puhua, sillä mikään kulkuneuvo ei ole siellä kulkenut aikoihin. Kulku oli raskasta, polku oli kapea ja huonokuntoinen. Ja tasaisen tylsä. Laavulla oli tulet valmiina, siellä istui jo salolainen rouva paistattelemassa päivää ja kahvittelemassa. Lämmitimme tortillat grillissä, rouvan poistuttua saimme seuraa kreikkalaisesta miehestä, joka retkeili iso rinkka selässään. Hän kertoi viettävänsä useita kuukausia Euroopassa matkaillen, tällä hetkellä hän asuu Salossa ja retkeilee lähiseudulla. Palasimme mökille Puolakkajärven ja Matildanjärven kautta. Polku oli välillä niin liukas, että katsoin parhaimmaksi ohittaa ne kävelemällä järvenjäällä. 

Toinenkin Hannun bändikavereista on sairastunut koronaan Kanarialla ja jäi viikoksi karanteeniin, vaimo lensi sunnuntaina kotiin.

Jeturkasti

Roosinniemi

Mökkiruokaa 3

Maanantaina oli vielä hienompi sää, lämpömittari huiteli kymmenessä asteessa. Siirsimme kauppareissun seuraavaan päivään ja lähdimme metsiin rymistelemään. Kiersin ensin Jeturkastin lenkin ja ihmettelin taas, miksei Metsähallituksen väki ole korjannut kaatuneita puita pois poluilta. Jeturkastin metsä on todella kaunis, tuli mieleen Viron - varsinkin Hiidenmaan - suorariviset mäntymetsät. Ylitin Skoilantien ja kävelin vielä Matildanjärven kierroksen. Pitkästä aikaa poikkesin myös Roosinniemen laavulle. Metsäpolut olivat vielä aamupäivästä osittain liukkaita ja osan matkasta kävelin järven jäällä. Aurinko paistoi terassillemme, lähinaapurit ovat poistuneet. Mökkiruoka oli tällä kerralla purkkihernekeittoa ruokakermalla, sinapilla, kuivatuilla sienillä ja yrteillä tuunattuna. Pyöräytimme molemmat pesukoneet ja iIllalla saunoimme taas koko rahan edestä. 

 

Mökkiruokaa 4

Tiistaina pelloilla oli uskomattoman paljon usvaa, kun aamusta ajoimme Perniöön kaupoille. Jo paluumatkalla auringonlämpö häivytti usvat ja sää kirkastui taas kauniiksi. Lähdimme omille lenkeillemme, minä kävin katsomassa alpakat ja sataman. Jatkoin Meritien kautta Hummeltielle ja sieltä takaisin puronvarteen ja uudelle sillalle. Tänään oli tarkoitus syödä Ruukin Krouvin pizzat, mutta paikka ei näköjään suosi meitä; viimeksi se oli täynnä ja nyt siellä ei tehdä pizzaa ennen perjantaita. Ja Terhokin on auki vasta perjantaina. Tein salaatin valmiiksi, kun Hannu lähti pizzanhakureissulle. Sovimme, että hän kurvaa Teijon kyläkaupalle etsimään vaihtoehtoista syötävää. Meillä ei ole kokemusta kaupan pizzoista, Hannu toi tullessaan Dr. Oetkerin Salame Piccante -pakastepizzan, lisäsin siihen kalkkunasalamia, punasipulihilloketta ja Mojo picón -kastiketta. Lopputulos oli ihan syötävää. Illalla taas saunottiin ja tapasteltiin.

Teerisaari, Puolakkajärvi

Mökkiruokaa 5

Viikko jatkui aurinkoisena ja lähdin kiertämään Teerisaaren lenkkiä. Matildanjärven kierroksen polut ovat jo pitkälti sulaneet, mutta pari liukasta kohtaa kiersin vielä järven jään kautta. Eipä siellä ketään näkynyt, ei ainakaan näin aamusta. Teerisaaressa istuin hetken laavulla, Puolakkajärvi kumisi uhkaavasti. Sen jäälle ei taida olla enää mitään asiaa. Jatkoin matkaa liukkaan kallion yli metsään, täälläkin on paljon polulle kaatuneita puita. Suuntaviitat ohjasivat vain Teerisaareen, eivät pois sieltä ja käännyinkin väärään suuntaan. Kun ohitin tutut, ruostuneet autonromut, huomasin lähteneeni kiertämään Puolakkajärveä. Käännyin takaisin ja löysin oikean (vähemmän käytetyn) polun kohti Luontokeskuksen parkkipaikkaa. Lumien aikaan rankka, mutta hieno vaellusreitti. Suosittelen! Aikaa sain kulumaan 2,5 tuntia. Takaisin mökille palasin Matildan kautta. Hengähdin hetken mökin terassilla, sitten suihkuun ja kokkaamaan kattilallinen chorizo-papupataa.

 

Yhteinen saunaolut

 

Luontokeskus

Viimeisenäkin Matildan päivänä aurinko hemmotteli meitä, pikkulinnut sirkuttivat, joutsenet ja lokit kaakattivat taivaalla. Kävelin Teijon kansallispuiston Luontokeskukseen, oikaisin parkkipaikan läpi ja jatkoin metsänhoitoreittiä Skoilantielle ja siitä Jeturkastin kierrokselle. Siellä juttelin hetken kaarinalaisen pariskunnan kanssa, hekin ovat majoittuneet viikoksi PRO:n mökkiin. Palasin mökille Mathildedalin Kyläpanimon kautta, mukaan ostin viimeiset saunaoluet.

 

Pyöräytimme vielä molemmat pesukoneet, illalla saunoimme ja vilvoittelimme välillä terassilla. Aurinko laski pilveen, huomiselle on luvattu vähän sadetta. Ilmassa tuoksui palava puu, joku mökkiläinen oli laittanut tulet takkaan.

 

Perjantaina ajoimme myös paluumatkan Tammisaaren kautta ja pysähdyimme Wi-Boxiin lounaalle. Tie oli kuiva, mitään sadetta ei tullutkaan. Mökkireissun kustannukset saattavat nousta, sillä menomatkalla lentävä kivi/nasta teki auton tuulilasiin halkeaman. Toivottavasti siihen riittää pieni paikkaus, eikä tuulilasi mene (taas!) uusiksi. 

Maaliskuun kirjoja;

Indrek Hargla "Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus". Melchior perehtyy taas vanhojen sukujen saloihin ja kummitusten arvoituksiin. Perhe on kasvanut kaksosilla ja vaimoa harmittaa, kun mies vain toimii raadin salapoliisina eikä tee tuottoa apteekissaan. Tällä kerralla Melchior laajentaa reviiriään Marienthaliin (nyk. Pirita) asti.

Johanna Elomaa "Kaipuun väri on sininen". Suomalaisnainen on asunut Malesiassa kirjoittamassa kirjaa. Denguekuumeen sairastettuaan nainen päättää palata Suomeen toipumaan. Lennolla Kuala Lumpurista Singaporeen hän tutustuu komeaan intialaismieheen, joka kertoo olevansa opettaja poikakoulussa. Välilaskun aikana nainen on jo ihastunut mieheen - Aruniin. Juuri ennen Helsingin koneen lähtöä Arun ojentaa naiselle lapun, jolle on kirjoittanut katuosoitteen ja puhelinnumeronsa. Viestit kulkevat kahden maanosan välillä ja nainen on yhä vakuuttuneempi, että hänen pitää palata Intiaan miehen luokse. Muutama päivä ennen lähtöä yhteys mieheen katkeaa, mutta nainen lähtee kuitenkin etsimään tätä. Hän päätyy "siniseen kaupunkiin" (Jodhpur, Rajasthan?). Miehen lapulle kirjoittama katu on pitkä ja sillä on useita kouluja/ashrameja, mutta yhdessäkään ei ole hänen kuvailemaansa Arun-nimistä opettajaa. Yhdessä ashramissa nainen tapaa hiljaisen opettajan, joka tuntuu liittyvän Arunin tarinaan ja tämä lupautuu auttamaan Arunin etsimisessä. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa; naisen reissu Intiassa ja Arunin etsintä, toisaalla palataan parikymmentä vuotta taaksepäin, kun miehet olivat vielä nuoria ystävyksiä ja veljiä. Karut muistot keriytyvät auki ja vanhat haavat avautuvat. Elomaa kirjoittaa kauniisti, kirjan antia ovat kuvaukset Intiasta, sen asukkaista ja taruista. 

Sami Tabell "Matireia". Länsimainen Joe rantautuu surffilauta kainalossa kauniille Tyynenmeren saarelle. Jostain hän on kuullut, että täältä pitäisi löytyä suuria aaltoja. Paikalliset asukkaat luulevat soturin saapunen heidän saarelleen sotakilpi mukanaan. Ehkä hän onkin itse kuningas Matireia, jonka jälkeläisiä suurin osa saaren asukkaista komannessa polvessa on? Joe tutustuu vieraanvaraisiin alkuasukkaisiin, asettuu asumaan ruosteiseen lentokoneen raatoon ja saa sinne seurakseen kauniin Prinsessan, joka haaveilee saarelta pois pääsystä. Kumman haave lopulta toteutuu?