Željka jäi muutamaksi yöksi Mostariin serkkunsa luokse. Aamiaisen jälkeen siistimme huoneiston ja jätimme avaimet sovittuun paikkaan. Laskeuduimme alas bussiasemalle, vetolaukkujen kanssa vältimme osan rapuista ja vedimme niitä tietä pitkin. Bussia odotellessa ostin itselleni kahvin. Jälkiviisaina totesimme, että olisimme voineet kaikessa rauhassa odottaa kämpillä bussia, joka ajoi Nunciatan kautta. Bussipysäkki on melkein Željkan kotia vastapäätä tien toisella puolella.
 |
| House Ina Ston |
Syy, miksi halusin Stoniin, on Ston Walls, Euroopan pisin linnoitusmuuri. Olemme kerran nähneet sen bussin ikkunasta, matkalla Korčulaan. Pitäähän minun päästä sekin kävelemään! Pääsimme majoittumaan heti Stoniin saavuttuamme, vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja lähdimme tutustumaan pieneen, kauniiseen kylään. Dubrovnikin häslingin jälkeen Ston vaikuttaa varsin levolliselta paikalta. Kävimme kaupassa ja palasimme kämpille suihkuun ja nauttimaan tapaksia omalle terassille. Siitä on suora näkymä muurille, jolla näemme turistien kävelevän. Sinne minäkin aion huomenna, jos sää vain sallii.
 |
| House Ina Ston |
 |
| Kod Baća |
 |
| Kod Baća |
Illemmalla lähdimme uudelleen keskustaan. Kävimme toisilla antipastoilla (tarjous tapas + 2 lasia viiniä = 95 HRK) Cardossa; juustoa, hyvää kinkkua ja huonoa viiniä, maksu vain käteisellä. Ilallisen söimme Kod Baćassa. Hyvä valinta; kanacaesar ja cevapčiči. Digestiivit otimme omalla terassilla, jota tuuli viilensi sopivasti.
 |
| House Ina Ston |
 |
| Ston Walls |
 |
| Ston Walls |
 |
| Ston Walls |
 |
| Ston Walls | |
Yöllä ukkosti ja satoi rankasti. Salamat olivat kuin rikkinäinen katuvalo; jatkuvaa säkenöintiä. Sade lakkasi aamuksi ja lätäköitä lukuunottamatta kadut olivat kuivia, kun Hannu lähti leivän hakuun. Söimme aamiaisen terassilla, seuraksi saimme emännän suloisen kissan, joka tuoksun houkuttelemana kerjäsi kinkkua. Hannu lähti kävelemään tietä myöten Mali Stoniin, minä suuntasin sinne muurin rappuja nousten. Ensin kävin maakunnan (Dubrovnik-Neretva) lipulla varustetussa linnoituksessa, josta raput laskeutuvat alas kaupungin toiselle laidalle. Palasin lähes lähtöpisteeseen ja nousin jyrkkiä, kapeita rappuja reitin lakipisteeseen. 1300-luvulla ei oltu turhan tarkkoja mitoista, niin eri korkuiset ja syvyiset raput ovat. Rapputreeneistä huolimatta nousu pisti minutkin puuskuttamaan!
 |
| Mali Ston |
Lakipisteen saavutettuani alkoi mukava, tasainen osuus, ennen kuin laskeuduin Mali Stoniin. Kylä on niin pieni, että löysin Hannun helposti. Täällä on vain yksi huono puoli; jos joku baari sattumalta myy tummaa olutta, sinne ei kelpaa korttimaksu. Kävelimme kaupan kautta kämpille ja otimme lenkkioluet omalla terassilla.
 |
| House Ina Ston |
Emäntämme toi meille kaksi vadillista tuoreita hedelmiä omasta puutarhastaan. Niistä riittää tämän päivän ja huomisen lounaille, joihin lisään juustoa ja maukkaita makkarasiivuja. Siestan aikana saimme naapurihuoneeseen brittiperheen.
 |
| Konoba Bakus |
 |
| Konoba Bakus |
 |
| House Ina Ston |
Illallisen söimme Konoba Bakuksessa, Hannu sai vihdoin toivomaansa mustekalarisottoa ja minä merellistä pastaa. Palasimme kämpille ja istuimme pimenevässä illassa lueskellen ja nauttien terassilla digestiiveistä ja leppeästä tuulesta. Tuntuu, että tukahduttava kuumuus on väistymässä. Äänistä päätellen kroatialaiset kissat elävät edelleen maaliskuuta.
 |
| Prapratno |
 |
| Prapratno |
 |
| Prapratno |
 |
| Prapratno |
Lauantai oli rantapäivä. Brittinaapurit jatkoivat matkaansa, kun söimme aamiaista terassilla. Varasin huomiselle bussiliput Baška Vodaan, toivottavasti kuski pysähtyy sopivasti Promajnaan menevän tien hoodeilla. Ainoa ongelma on, ettei Stonista lähde busseja päätien varteen sunnuntaisin. Ongelman ratkaisi emäntämme, joka lupasi miehensä kuskaavan meidät aamulla bussipysäkille. Lähdimme kävelemään kohti Prapratnoa, jossa on lähin kunnollinen uimaranta (camping-alue). Kävelyteistä on täällä turha haaveilla ja loikimme välillä autoja väistellen pientareelle. Ilma oli tukahduttavan kuuma, minulla oli eilen moukan tuuri, kun kävelin muurin aamupäivällä auringon ollessa pilvien takana piilossa.
Uituamme kävelimme takaisin Stoniin, maistellen tien varrella kasvavia, auringon lämmittämiä viinirypäleitä. Palasin suoraan kämpille suihkuun ja pyykin pesuun, Hannu tuli perässäni kaupan kautta. Isäntä istui omalla terassillaan ja kysyi molemmilta, miksi emme pyytäneet häneltä autokyytiä rannalle.
 |
| Konoba Bakus |
Tapasten, siestan ja aperitiivien jälkeen menimme illalliselle Bakukseen. Onneksi olimme tällä kerralla sen verran viisaita, että jätimme cevapčičit harkintaan ja tilasimme "vain" kilon simpukoita ja kanasalaatin. Siinä istuessamme isäntämme ohitti ravintolan fillarilla ja huikkasi meille mennessään. Tätä on tapahtunut usein reissuillani ja aina se tuntuu yhtä mukavalta. Illan pimennyttyä taivaalla loisti ilotulitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti