sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Promajna, Makarska Riviera

Stonin kirkonkellot kalkattivat kuudelta, myös sunnuntaina. Olin hereillä jo ennen sitä. Isäntämme oli soittanut Dubrovnikin bussiasemalle ja selvittänyt puolestamme, mitä kautta Arrivan bussi menee Baška Vodaan (jonne olimme ostaneet nettiliput). Nukuin yön huonosti, miettien kaikkia mahdollisia ongelmia, vaikka yleensä olen sitä mieltä, että kaikki kyllä järjestyy. Söimme aamiaisen ja pakkasimme tavaramme. Istuimme vielä hetken isäntäparin terassilla ja saimme pussillisen sokeroituja manteleita matkaevääksi. Isäntä heitti meidät autollaan bussipysäkille lähelle päätietä. Kun Arrivan bussi saapui, se ajoikin Stoniin, kuitenkaan pysähtymättä siellä. Kummallista! Yksi syy, miksi valitsin yhdeksi matkakohteeksi Stonin (muurin lisäksi) on se, että pääsimme oikaisemaan uutta siltaa pitkin kohti Splitiä, ajamatta läpi Neumin. Näin vältimme Bosnia&Hertsegovinan rajatarkastukset. Bussi ajoi kaunista reittiä ja seurasi hetken myös Neretva-jokea. Pyysimme kuskia pysähtymään Promajnan tienhaarassa, siitä ei ollutkaan kuin muutaman sadanmetrin alamäkikävely seuraavaan majapaikkaamme.

Palma Promajna Apartments

#kokkimatkassamukana

Pääsimme heti majoittumaan Palma Promajnaan. Huone vastasi Booking.comin kuvausta, mutta roskis oli tyhjentämättä ja luvattu viinipullo puuttui. Nämä emäntämme Irena hoiti pyynnöstämme heti. Kävin tsekkaamassa yhteiskäytössä olevan keittiön, joka yllätyksenä minulle onkin ulkotiloissa, tosin katoksen alla. Keittiö oli siisti, mutta siellä pörräsi ampiaisia. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet päälle ja laskeuduimme rantaan. Rantabaarit huolivat vain käteistä, näinköhän siitä tukee ongelma? Päätimme jättää uimisen aamuun, kävimme kaupassa ja palasimme kämpille. Tein meille tonnikalasalaatin, ampiaiset jättivät minut rauhaan, mutta kun istuimme ulos syömään, kärpäset olivat kiusanamme.

Astoria
Astoria

Auringon laskiessa kohti taivaanrantaa kävelimme Astoriaan illalliselle. Mukava paikka, mutta Stonissa syömäni merellinen pasta oli ehdottomasti parempi. Loppuillan istuimme omalla parvekkeella nauttien Irenan tuomasta viinistä.

Olimme etukäteen keskenämme sopineet, että käymme aamu-uinnilla ennen aamiaista. Ei ollut rannalla ruuhkaa! Suihkut toimivat kolikoilla, joita meillä ei ole. Onneksi vesi ei tunnu kovin suolaiselta ja on todella puhdasta. Uituani vaihdoin kuivat vaatteet päälle ja kävin kaupassa, jossa myydään myös tuoreita siemensämpylöitä. Palasimme kämpille aamiaiselle, jonka söimme ulkona terassilla. Muut asukkaat tuntuvat viihtyvän paremmin omilla parvekkeillaan.

Baška Vodan lenkki

Baška Voda
Baška Voda

Aamupäivän lenkin teimme rantaa myötäilevää kävelytietä pitkin Baška Vodaan ja takaisin. Siitä eteenpäin olenkin kävellyt, kun lomailimme Brelassa. Matkan varrella on myös nakurantoja, joissa vanhemmat herrat ja rouvat ottavat rajatonta rusketusta haarat levällään. Paahtuneista ihoista päätellen elämäntyyliin kuuluu auringossa makoilu nakkena kaiket päivät. Kävin Baška Vodan aallonmurtajalla ja kun käännyin takaisin, Hannu käveli vastaani ja kävimme ostamassa kylmää makuvettä. Palasin kämpille suihkuun ja pyykkäämään.

Aaaargh, pilvinen päivä!
Hannunkin palattua otimme terassilla ansaitut oluet. Yksi pieni pilvi oli eksynyt siniselle taivaalle. Hannu kävi vuorostaan suihkussa ja huuhteli hikiset vaatteensa, minä tein meille lounassalaatin.
 
Bistro San
Bistro San
Olimme jo etukäteen valinneet illallispaikaksi lähellä olevan Bistro Sanin. Eikä ollenkaan huono valinta; talo tarjosi aperitiivirakit ja jälkkärikakut, ruuaksi valitsimme grillatut mustekalat ja täytetyn kanafileen. Harmi vain, että (huonoon nettiyhteyteen vedoten) tässäkään paikassa ei kelvannut korttimaksu. No problem! Tulette huomenna ja maksatte sitten, näin täällä luotetaan turisteihin. Tosin olimme jo keskenämme sopineet, että täällä syödään huomennakin.

Tiistaista tuli toisinto eilisestä; ihana aamu-uinti, kaupasta lämmin leipä kainaloon ja ylämäkikävely kämpille aamiaiselle.
 
Kävelylenkki melkein Makarskaan
 

Lähdimme kävelemään rantareittiä toiseen suuntaan, kohti Makarskaa. Asetin itselleni tavoitteeksi Buba Beachin, jonne arvelin käveleväni tunnissa. Alkuun nousin kapeita kujia "yläkylään", sen jälkeen autotietä, jossa mäkiä riitti. Eilisen tasaisen reitin jälkeen tämä oli mukavaa vaihtelua. Ohitin pienen sataman ja camping-alueen, sen jälkeen matkani jatkui pitkin kapeaa, kivistä polkua, joka seuraili rannikkoa. Se on merkitty pyöräreitiksi, mutta minä en sinne lähtisi minkäänlaisella fillarilla. Nudisteja oli taas joka kivenkolossa, muuallakin kuin virallisella nudistirannalla. Saavutin päämääräni tunnissa ja olen tosi iloinen, että randomina valitsin meille lomapaikaksi Promajnan. Mitä lähempänä Makarskaa, sen enemmän turisteja, baareja musiikkeineen ja hotelleja. Pikkujuna kulki rantakadulla kelloa kilisyttäen, rihkamamyyntikojuja on tien molemmin puolin ja rannalla auringonottajia vieri vieressä. Käännyin takaisin ja palasin tyytyväisenä kämpille suihkuun.

Bistro San
Ilman hieman viilentyessä kävelimme Bistro Saniin illalliselle. Söin hyvän kalkkuna-annoksen ja maksoimme myös eiliset ateriat euroilla. Tässä vaiheessa lomaa tuntuu turhalta enää vaihtaa kunia (varsinkin, kun Kroatia siirtyy vuodenvaihteessa euroon). Loppuillan istuimme omalla parvekkeella lukien ja tähtitaivasta ihaillen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti