Tartuin Norwegianin Single days -tarjoukseen ja ostin meille joululahjaksi lennot Málagaan. Kellonaikakin oli aamulla passeli, heräsimme lähes normiaikaan. Pikkupakkanen saatteli meidät matkaan, eipä Mijakseenkaan luvattu mitään helteitä, joten pakkasimme mukaan vain lämpimiä vaatteita. Lento meni mukavasti ja laskeuduimme Málagaan etuajassa. Siirryimme junalla (2×3,20€) Fuengirolaan, joka vaikutti tosi tylsältä kaupungilta. Bussi (2×1,55€) vei meidät ylös Mijas Puebloon. Julkisissa ajoneuvoissa kaikki käyttävät täällä maskia, me käytimme sitä myös lennolla. Tuttavapariskunta sai joulukuussa koronan jo menolennolla Málagaan, siltä me haluamme välttyä kaikin mahdollisin tavoin.
 |
| Mijas Pueblo |
Ennen kuin etsimme majapaikkamme, jäimme aukion yhdelle terassille Alhambra Verdelle. Pääsimme heti majoittumaan Mirador de Mijakseen (100 neliötä!), jossa olisi tilaa perheellekin.
 |
| Mirador de Mijas |
Laitoimme tavarat paikoilleen ja lähdimme takaisin kauniiseen keskustaan. Hannu oli etukäteen valinnut yhden hyvän ravintolan, mutta siellä ei enää ollut tarjolla himoitsemiamme tapaksia. Lupasimme tulla huomenna aikaisemmin ja lähdimme nälissämme etsimään sopivaa ravintolaa. Päädyimme Restaurante los Arcosiin, mukava paikka, jossa tilasimme mustekalarenkaat, patatas bravakset ja yhteisen pizzan.
 |
| Mijas Pueblo |
 |
| Restaurante los Arcos |
Syötyämme kävelimme vielä Diaan ostamaan muutaman päivän ruokatarvikkeet, ennen kuin palasimme lämmittämään kylmää huoneistoa sähköpattereilla.
Jätimme illalla leivän ostamatta, sillä halusin aamulla uunituoretta leipää leipomosta. Ei olisi kannattanut! Koko yön satoi vettä ja välillä ukkosti. Aamulla Hannu uhrautui käymään leipomossa ja keitti vielä mutteripannukahvitkin. Minä pysyttelin viimeiseen asti lämpimässä sängyssä. Satoi koko päivän. Alatalon uima-altaassa oli myrsky ja näkymä Fuengirolaan peittyi usvaan. Onneksi pakkasin mukaan 550 sivuisen kirjan.
 |
| CoNFuSióN |
Puoliltapäivin varustauduimme sateenvarjoin ja kävelimme CoNFuSióNiin syömään menu del díat; alkuun kuumat keitot, sitten kroketit raneilla ja lopuksi kirsikkatortut. Paikan aikataulu on meille edelleen mysteeri. Olisimme halunneet tapaksia, mutta saako niitä vasta illalla? Eilenkin kävimme kysymässä tapaksia väärään aikaan. Päätimme pysytellä loppupäivän kämpillä ja haimme kaupasta munia ja tonnaria. Poliisit ohjasivat liikennettä, kun pienet koululaiset lähtivät koteihinsa. Ruukkuihin on istutettu hehkuvanpunaisia syklaameja.
 |
| #kokkimatkassamukana |
Ripustimme kastuneet vaatteet kuivumaan lämpöpattereiden lähettyville ja menimme päikkäreille. Illalla tein tonnarimunakasta (jälleen kerran unohdin kuivatut sienet kotiin!) chorizon, kinkun ja juuston seuraksi.
Keskiviikkonakin satoi. Hannu haki tuoreen leivän, aamiaisen jälkeen katsoin Yle Areenalta "Kaipuu maalle - kyläkoulusta koti" -sarjan viimeiset osat, joissa seurataan Rudden ja Ninnin remontin loppurutistusta ja häitä Mustiolla.
Sateen loputtua kävelimme keskustaan lounaalle. Riitta soitti, kun olin turisti-infossa hakemassa kaupunkikarttaa. Hän kutsui meidät Fuengirolaan, mutta se ei meitä houkuttele, vaan pyysin puolestani heitä tulemaan tänne. On tosi mukavaa, kun kylällä paikalliset tervehtivät, jopa meitä turisteja.
 |
| Koco Bistro |
Menimme Koco Bistroon ja tilasimme muutaman tapas-annoksen. Minun baoni ankalla ja hoisin-kastikkeella oli niin herkullinen, että haluan tulla tänne toistekin. Syötyämme lähdimme kävelemään eri suuntiin, minä kävin kaupassa ja katsoin keskustan alapuolella olevat nähtävyydet.
 |
| Virgen de la Peñan kappeli |
 |
| Mirador de MIjas |
 |
| Kotikatu |
Poikkesin Virgen de la Peñan kappelille ja Compásin näköalapaikalle, jonne on tultava uudelleen paremmalla säällä. Kävin myös meitä lähellä olevalla näköalapaikalla, jonne aasit oli siirretty. Hannu oli tehnyt oman kävelylenkkinsä ylempänä ja palasimme kämpille peräkanaa.
Torstaina oli parempi sää ja lähdin kiertämään kylän yläpuolella olevia kujia. Kaunista oli joka paikassa!
Kävelin Calle Larga del Palmaria ylöspäin. Siltä nousee rappuja kohti päätietä, mutta epäilin niiden päättyvän jonkun kotioven eteen. Kaksi miestä oli korjaamassa viemäriä ja nuorempi heistä vakuutti minulle, että kyllä siitä pääsee ylös näköalatasanteelle. Kävin ihailemassa maisemia ja palasin päätietä kohtaan, josta pääsee vuoren rinteen vaellusreiteille. Nousin hetken matkaa kohti Calvarion kappelia, mutta minulla oli liikaa vaatteita ja olin ilman vesipulloa, joten palasin päätielle. Päätien alapuolella voi kulkea mukavaa kaupunkipolkua, joka laskeutuu koulun ohitse keskustaan.
 |
| Koco Bistró |
Aikaistimme treffejämme tunnilla ja otimme lenkkioluet aurinkoisella terassilla. Hannu oli kulkenut samoja kujia kuin minä, mutta ei noussut näköalatasanteelle asti. Himoitsin Kocon ankkabaoa ja menimme syömään lounaaksi hyvät salaatit.
 |
| Jardin Botanico Mijas |
Kämpillä laitoimme pesukoneen pyörimään, nukuimme päikkärit ja joimme kahvit omalla pikkuterassilla. Aurinko paistoi ja lähdin vielä kävelemään keskustan näköalatasanteille, vanhoille raunioille ja kaupunginpuutarhaan. Pyykit olivat lähes kuivuneet, kun palasin kämpille tekemään tämän loman viimeisen tonnari-simpukkamunakkaan. Loppuillan lueskelimme ja katsoin telkkarista espanjan kielistä ruokaohjelmaa.
 |
| Ermita del Calvario |
Yöllä tuuli taas kovasti, kuten koko Euroopassa, Cádizista Norjan rannikolle. Aamulla pilvipeite alkoi rakoilla ja lähdin patikoimaan Mijaksen vuoristoon. Tuulitakki riitti mainiosti, mutta pipo olisi pitänyt olla päässä. Jalkaani laitoin uudet Salomonit, samalla testasin ne kivikkoisella, jyrkällä polulla. Kovassa myötätuulessa nousin Calvarion kappelille. Matka ei ollut pitkä ja toivoin löytäväni sieltä toisen polun myötätuuleen alas päätielle. Mutta ei, kaikki vaellusreitit jatkuivat kauemmas vuoristoon. Kiltisti (tällä kerralla) laskeuduin samaa reittiä alas, vastaani käveli pariskunta pienen koiransa kanssa. Rouvan kanssa kehuimme molemmat maisemia ja valitimme kovasta tuulesta. Jatkoin päätien vartta kylän toiseen päähän. Näin tien alapuolella olevan "kaupunkilevadan" (ilman vettä), mutta en löytänyt mistään sen alku/loppupäätä. Laskeuduin pikkutietä kylälle ja hetken matkaa sain kävellä polkua, joka sekin päättyi kapealle kadulle. Matkaa jatkaessani näin taas kävelypolun, tällä kertaa yläpuolellani, mutta sinne ei mistään päässyt nousemaan, kun talorivistö reunustaa rinnettä. Hannu viestitti palaavansa kylmissään jo kämpille, minä hain lenkkioluet, jotka joimme omalla aurinkoisella ja tuulensuojaisella pikkuterassilla.
 |
| Bar Cafe Porras |
Lunastin Hannun joululahjan; päivällinen Mijaksessa. Harmi vain, että kaksi etukäteen katsomaani ravintolaa ovat perjantaina kiinni (!?), kolmannessa ei ollut lainkaan tapaslistaa ja Kocoon oli pitkä jono. Katselimme auki olevien ravintoloiden listoja ja päädyimme Bar Cafe Porrakseen. Mukavan autenttinen ja meluisa paikka, mutta kylmä, kun ulko-ovi ei pysynyt kiinni. Jaoimme mustekala-annoksen, minulle kalaa ja Hannulle kanaa. Juttelimme naapuripöydän kanadalaisten kanssa (aina niin mukavia!) ja pois lähtiessämme toivotimme hyvää loman jatkoa suomalaispariskunnalle, joka on liikkeellä autolla.
Tämä kylä on nyt nähty, ensi helmikuussa pitää valita joku (meille) uusi Pueblo Blanco.
R.I.P. Carlos Saura. Buen viaje, maestro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti