perjantai 6. lokakuuta 2023

Mathildedal; Teijon sienimetsät

Perjantaina kävin aamupäivällä kaupoilla, lastasimme auton ja ajoimme Tammisaaren kautta Mathildedaliin. Wi-Boxin lounaalla oli Octoberfest-teema.

Wi-Box

Majoituimme tuttuun mökkiin, joka oli edellisten kävijöiden jäljiltä siistissä kunnossa. Muutenkin oli tehty kunnostusta viimekäyntimme jälkeen; lamput olivat kirkkaammat ja saunan alin porras on vaihdettu uuteen. Hannu roudasi tavarat mökille, minä laitoin ne paikoilleen ja petasin sängyn. Illalla saunoimme ja vilvoittelimme terassilla. Tuuli nousi ja alkoi sataa vettä.

Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta pääsimme ulkoistamaan itsemme jo kymmenen hoodeilla. Olimme nukkuneet yhdeksän tunnin unet. Mikä siinä on, että täällä nukkuu aina paremmin kuin kotona? Hannu lähti lenkille, minä suunnistin sienimetsään. Suppareita on nyt joka paikassa; en päässyt edes omille sienimestoilleni, kun pussi oli jo puoliksi täynnä. Oli pakko lopettaa, kun pussi oli täynnä ja palasin vettyneelle polulle. Puoliltapäivin aurinko pilkisti pilvien raosta ja päätin kävellä vielä Matildanjärven kierroksen. Hannu putsasi sienisaaliini ja laittoi osan kuivuriin (kuinka pieneksi saaliini voikaan kutistua). Minä tein meille pulledpork-tortillat ja salaatin. Siis ei sieniä!

Kariholma

Sunnuntain vastainen yö oli kylmä, aamullakin vain +4-5 astetta. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme sienimetsiin jo ennen kymmentä. Tuuli edelleen kovin ja puin päälleni tukevamman takin. Hannu lähti Hummeltien suuntaan, minä tein Jeturkastin lenkin ja poikkesin siitä vanhoille sienimestoilleni. Eivät pettäneet tälläkään kerralla! Kun biopussi oli täynnä, laitoin Hannulle viestin ja teimme treffit Kariholman keittokatokseen. Hannu ehti sinne ennen minua ja viritteli jo tulia. Grillasimme makkarat (ei vieläkään syöty sieniä), seuraa saimme Särkisalossa asuvasta miehestä. Palasimme mökille putsaamaan sienet ja nukkumaan päikkärit. Illalla saunoimme ja valmistin meille tapakset. Kuivuriin oli ladattu ensimmäinen satsi sieniä, toinen hurisi yöllä.


Kaikki naapurit lähtivät kotiin jo sunnuntaina, vain me jäimme rinteeseen PRO:n mökkiin. Yöllä ja aamulla satoi hissukseen vettä, lähdin kuitenkin kiertämään Matildanjärveä. Sade lakkasi sopivasti, enkä tarvinnut sateenvarjoa, kun mantereelle palattuani nousin metsän rinnettä kohti sienipaikkojani. Taas tuli biopussi täyteen suppareita. Hannu jäi terassille auringonpaisteeseen putsaamaan niitä, minä tein meille kana-kasvispastaa. Nyt syötiin reilusti sieniä! Saimme vasta ensimmäisen 5kg:n kannellisen purkin täyteen kuivattuja sieniä.

Iltapalaksi tein vielä sienimunakasta kuivatuilla yrteillä. Todellista lähiruokaa ja superfoodia! Tässä yhtenä päivänä sanoin Hannulle, että olisi ihanaa asua Matildassa. Mutta toisaalta; tulisin luultavasti hulluksi. Enhän hennoisi syksyllä jättää sieniä metsiin mätänemään. Minun olisi pakko kerätä ne kaikki ja myydä tai lahjoittaa pois.

Tiistaille ennustettiin jäätävää tihkua, yö olikin kylmä, mutta aamupäivän aikana sää selkeni. Kävimme Perniössä kaupoilla täydentämässä varastoja. Alkossa ei myyty Perinteistä punaviiniglögiä, ostimme kausioluet viimeisille saunailloille. Sää lämpeni ja lähdimme sienimetsiin. Yritin "oikaista" Jeturkastiin ja sain tossuni kosteiksi, kun en tälläkään kerralla laittanut kumppareita. Biopussit eivät kestä meidän runsaita sienisaaliita ja otimme muovisangot mukaan. Kosteikossa harhaillessani en löytänyt mitään, mutta kun vihdoin pääsin tutuille sienipaikoilleni, purkki oli tunnissa täynnä.

Mökillä vaihdoin jalkaani kuivat sukat ja kumpparit. Istuimme terassille auringonpaisteeseen putsaamaan sienisaaliin, söimme eilistä kana-kasvispastaa ja nukuimme päikkärit. Kuivuri pyöritti ensimmäisiä sieniä. Saunan jälkeen tapasteltiin ja kuivuriin meni seuraava satsi.

Keskiviikko oli tuulinen, sateinen ja lämmin (+14). Aamupäivällä sade taukosi ja lähdin kylille kävelemään. Kävin satamassa, jatkoin Meritietä ja metsäpolkua pitkin oikaisin Hummeltielle. Noucando; tälle taudille ei voi mitään! Repussa oli (tottakai!) hedelmäpussi ja sieniveitsi. Keräsin metsästä suppareita kuivurin verran ja palasin mökille, jossa Hannu aloitteli sienipizzan tekoa.

Olikin hyvää sieni-sinihomejuustopizzaa, vaikka sipulit unohtuivatkin kassiin. Ja minä unohdin leivinpaperin kotiin.

Torstaina heräsimme kuuden hoodeilla rakeiden ropistessa ikkunapelteihin. Mökin rinne olikin valkoisen hyhmän peitossa, kun kahdeksalta nousin kahvinkeittoon. Myrskytuuli puhalsi aamupäivällä pilvet pois taivaalta ja lähdimme omille sienipaikoillemme. Tällä mökkiviikolla lenkit ovat huomattavasti lyhentyneet ja laavut käymättä, kun sienihulluus on pahasti iskenyt molempiin.

Sanko täyttyi taas nopeasti. Onneksi otin kannen mukaan, muuten äkilliset sadekuurot olisivat kastaneet muutenkin jo kosteita sieniä. Jeturkastin lenkin tehtyäni olisin ostanut pari olutta mukaan Kyläpanimosta, mutta siellä ei ollut ketään paikalla. Hannu alkoi putsata sienisaalista, minä tein perinteistä mökkiruokaa; chorizo-kasvispataa. 

Pyöritimme molemmat pesukoneet ja kuivurin. Illalla saunoimme viimeisen kerran ja tapastelimme jääkaappia tyhjäksi. Joko tämä ihanuus nyt loppuu? Talven sienivarasto alkaa olla täynnä, lisää haen vielä kotona lähimetsästä, että niitä raskii antaa lahjoiksikin. 

 

Sain Hannun olemaan hosumatta lupaamalla, että pysähdymme Perniössä lounaalle. Aamupäivän aikana siivosimme mökin, kuivatin loput sienet paistinpannulla, pakkasimme tavarat ja tiskasin aamun tiskit. Senkin jälkeen meillä oli tunti aikaa ennen mökin luovuttamista.

Puoliltapäivin ajoimme Perniöön ja tilasimme Perniön Kebabissa rullakebabit, jotka olivat niin isoja, että puolet lähtivät kotiin iltapalaksi. Laitoin lakanapyykin pyörimään, Hannu pullotti omenaviinin. Ihana saada taas kylppäri kokonaan omaan käyttöön! Ulkona oli kaunis ilma, mutta kassien tyhjentämisen ja tavaroiden paikoilleen laittamisen jälkeen kumpikaan ei enää lähtenyt lenkille, vaan lepuutimme ja nautimme kotonaolosta.

Hannu pullotti omenaviinin. Ihanaa, kun saadaan kylppäri taas omaan käyttöön!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti