Matildan joulu 2025

Jo seitsemäs kerta! Lähdimme taas "lapsia pakoon". Meitä on kaksi kutsuttavaa, mutta jos me kutsumme koko pesueen puolisoineen, lapsineen ja tyttö/poikaystävineen, meitä on koolla vähintään 20. Eivät mahdu meille!

Kävin aamulla hakemassa Hannun arpajaisvoittokinkun, pakkasimme auton (ruuan määrästä päätellen voisimme viettää mökillä toisenkin viikon), vaihdoimme jouluherkut naapurin kanssa ja rekiretkemme suuntasi tihkusateessa Lohjalle. Vein kynttilät Metsolan ja Virkkalan haudoille ja kävimme Meerin ovella vaihtamassa "joulukukat". Hain joulutortut Hilman Herkusta ja menimme Caritalle. "Hän on kuin kotonaan" totesi Carita, kun jäin keittiöön keittämään kahvit, hänen ja Hannun keskustellessa olohuoneessa ruotsiksi. Hänen mielestään olimme taas liian vähän aikaa, kun hämärtyvään päivään vedoten teimme lähtöä.

Salontie oli hiljainen, mutta kovin sumuinen, kuten on ollut jo monena vuotena joulunalusviikolla. Viimeinen pysähdys ennen Mathildedalia oli Perniössä, kun jaoimme rullakebabin. Hain Terhosta avaimet, Hannu roudasi ylämäkeen mökille tavarat, jotka laitoin paikoilleen. Mökki oli lähes siinä kunnossa, johon sen lokakuun sieniviikon jälkeen jätimme. Kahvin- ja vedenkeitin olivat uusia, samoin lattiamoppi.

Kotiin unohtuneiden tavaroiden lista kasvaa; tomaattiveitsi, pikkutontut kuusenoksiin, Hannun reppu ja puukko (tulentekoon). Ja tonttulakit, taas kerran. Niiden sijaan otin mukaan joogamaton, kun jumppatunteihin tulee melkein kolmen viikon paussi.

Joku oli taas koristellut yhden kuusen polun varrelta. Kolme päivää kävelemättä, jalkaa alkoi heti särkeä, kun lähdin liikkeelle. Kolme valkohäntäpeuraa ylitti hiekkatien, kun kävelin kohti Jeturkastia. Poluilla oli mukavan pehmeä alusta kävellä, vain kallion koloissa oli vesilätäköitä ja maastopyöräilijät olivat paikoitellen myllänneet polut kuraisiksi.

Kävin Jeturkastissa tsekkaamassa sienipaikkani. Vähän löytyi vielä suppareita, nekin sateessa lionneita. Lähdin kävelemään Kariholman keittokatokseen, matkalla Hannu kyseli, onko minulla tikut tai sytkäri, hän oli jättänyt omansa mökille. Kerrankin toivoin, että joku muukin olisi tulentekopaikalla. Onneksi olin ottanut tikut omaan reppuuni. Harmi vain, että kaikki puut olivat kosteita, makkarat olivat enemmänkin savustettuja kuin grillattuja. Kaakao lämmitti ja laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa.

"Kyllä kuusenoksia pitää olla" sanoo hän, vaikka unohdinkin tontut kotiin. Katkoin oksia mökin takametsästä, Hannu haki sillä aikaa meille oluet Kyläpanimon myymälästä. Illalla saunottiin pidempään kuin eilen. Terhossa laulettiin Kauneimmat joululaulut, mutta me jäimme mökkiin katsomaan telkkarin joulukalenterit ja tein meille sienimunakkaan päivän saaliista. Naapurimökit pysyivät edelleen tyhjinä.

Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun ruokavieraiksi, sovimme jo etukäteen kala- ja kasvistarjoilusta. Aamupäivällä tein anjovismössön ja sitruunasillin ja laitoin uunijuurekset maustumaan. Ami toi tullessaan savulohen, graavilohen, Strömsön silakat, perunagratiinit ja muut herkut. Ehdotin, että he varaavat joskus naapurimökin ja voimme vuoropäivinä valmistaa ruuat.

Maanantain joogaharjoitusten jälkeen laitoin kinkun uuniin ja lähdin kiertämään Matildanjärveä. Oli aivan tyyntä, mittari näytti nollaa. Muutaman kuraisen kohdan jouduin kiertämään metsän kautta. Sumu oli vallannut Matildanjärven, nyt ei pääse pilkille. Kosteus tiivistyi kasvoihin ja silmälaseihin. Matildankierroksen jälkeen jatkoin lenkkiä Muurahaispolulle. Ketään ei kävellyt vastaani, vain pari autoa oli parkkipaikalla. Joimme mökin terassilla glögit, ennen kuin valmistelin bataattivuoan ja päivän lounaan (toisinto eilisestä), jonka kevensin salaatilla.

Loppupäivä menikin kinkkua paistellen. Laitoin viiden kilon kinkun niin mietoon lämpöön, että se oli vasta illalla kypsä. Tulikin mehevää ja mureaa! Sen jälkeen laitoin uuniin vielä bataattivuoat.

Jääkaappi oli täynnä, joten tiistain kauppareissulla ei ostettu muuta kuin tuoretta leipää, luumutorttu, lisää vichyä ja saunaoluita. Naapurimökki pysyi edelleen tyhjänä, muilla parkkipaikoilla oli jo pari autoa. Jätin kävelyt väliin ja tein muutamat aurinkotervehdykset. Hannun tultua lenkiltä söimme lounaan ja levytimme hetken. Torttukahvin jälkeen esivalmistelin perunalaatikon (KK 2017?).

Lähdin edeltä kävelemään satamaan ja Valimolle, jossa pidetään kylän yhteinen joulunavaus. Tällä kerralla muistimme ottaa mukaan toimivat taskulamput. Keli oli tyyni ja kuiva, ei ollut pelkoa liukastumisesta. Satama-alue on saanut koristeeksi entistä enemmän kausivaloja. Väkeä alkoi kertyä, menin edeltä Valimoon varaamaan meille paikat. Sisälläkin oli huurteisen kylmä, olisi ollut tarvetta istuinalusille, jotka suosittelin Suvin tekevän Sipen trimmatusta karvakasasta. Paikka tuli lähes täyteen. Ohjelmana oli naisdueton ja Naskalit-mieskuoron esitykset, yhteislaulua ja Salon seurakunnan joulutervehdys. Mökillä lämmitimme saunan, telkkarissa soivat Kauneimmat joululaulut. Iltapalaksi söimme kinkkuvoikkarit ja Auralla tai skagenilla päällystettyjä keksejä.

Hento lumipeite oli yön aikana piilottanut mustan/vihreän maan. Lähdin kiertämään Jeturkastin lenkin. Tällä kerralla kaksi valkohäntäpeuraa ylitti kävelytien edessäni. Joku oli jo ehtinyt Jeturkastin polulle ennen minua; kahdet jalanjäljet ja yhdet tassunjäljet. Yksi nuorimies sauvakäveli vastaani. Mökillä kuuntelin telkkarista Kauneimmat joululaulut (på svenska) Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Joulurauhan julistuksen jälkeen tein salaatin, keitin perunat ja katoin kalapöydän. Viimeistelin perunalaatikon, joka jäi uuniin kun lähdimme Teijoon.

Parkkipaikka alkoi täyttyä, kun parkkeerasimme auton kirkon kupeeseen. Pieni kirkko (about 150 paikkaa), tuli täyteen ja mattimyöhäiset jäivät seisomapaikoille. Hannu pääsi taas laulamaan tuttuja virsiä! Tästäkin alkaa tulla meille jo yksi perinne muiden joukossa; yhdet Kauneimmat joululaulut, joulumarkkinat, aattovesperi, Matildan joulunavaus, joulusauna ja -ruuat. Mökille palattuamme mietimme, miten edetään. Päikkärit tuntuivat turhalta ajanhaaskaukselta (vaikka väsyttikin, olinhan herannyt jo 6.30). Laitoimme saunan päälle. Aattoillalliseksi söimme kinkkua ja laatikoita. Imelletty perunalaatikko onnistui (ainakin minun mielestäni) tutulla reseptillä hyvin. Joulupukki oli tuonut poissaollessamme lahjat takan eteen ja avasimme ne samalla kun kahvittelimme. Olisi sittenkin pitänyt nukkua päikkärit; seitsemältä minä kuorsasin sohvalla ja Hannu luki kirjaa sängyssä.

Joulupäivän sää oli tuulinen, lämmintä 5-7 astetta. Lähdin kävelemään Tapaninkierrosta. Nyt ei ole lunta eikä jäätä, osa poluista oli vetisiä ja kuraisia. Muuten miellyttävä kävellä, kun kulkee hiekkaista metsänhoitotietä tai sammaleen pehmentämää polkua. Välillä reitti nousee kuivalle kalliolle. Loppumatkasta päätin kääntyä Teijontielle ja kävelin pari kilometriä ajotien laitaa, josta keräsin kuusi ojaan heitettyä tölkkiä pussiini. Matkaa kertyi yhdeksän kilometriä. Edellisen kerran olen kävellyt pidemmän reitin, Metsäkulmantien kautta golfkentälle ja sen kiertäen takaisin mökille. Kevensin ruokailua taas salaatilla. Vielä maistuivat sillit, kinkku ja laatikot. Laitoimme pesukoneet päälle, päikkäreiden jälkeen lämmitimme saunan, vielä viimeisen kerran. Ulkona tuuli yltyi.

Tässä käy taas kuten Tallinnassa; kolme yötä siellä tuntuu joka kerta liian lyhyeltä, täällä voisi olla toisenkin viikon.

Tapaninpäivänajelun teimme Salon kautta kotiin. Kävimme Annan ja Aapon luona iltapäiväkahveilla, samalla vaihdoimme lahjat (sain toivomani skumppalasit!) ja jätin heille ylimääräiset jouluruuat. Kinkkua ja laatikoita on pakko syödä pois viikonloppuna, hyvä kun sain edes osan mahtumaan pakastimeen. Kotona sama tavaroiden roudaus päinvastaisessa järjestyksessä. Auto oli lähes yhtä täynnä kuin lähtiessä; purkit ja purnukat vievät saman tilan vaikka olisivat tyhjiä. Vaatteet tulivat puhtaina kotiin, kun pyöritimme ne joulupäivänä koneessa.

Tässäkö tää taas oli? Ensin huhkitaan koko kuukausi ja ykskaks joulu onkin jo vietetty. Ihanaa kuitenkin tulla viettämään muutama päivä joulukuuta ja vuodenvaihde jouluiseen, siivottuun kotiin. Ennen kuin lähden Ilonan kanssa Tallinnaan.

Välipäivät kotona

Sunnuntaina "kevensin" ruokailua ja tein meille savulohisalaatin. Tosin lisäsin siihen joulusta jääneet perunat.

Savulohta riitti myös maanantain pastaan.

Hannu halusi korvata epäonnistuneet joululahjansa ja tarjosi uudenvuodenaattona lounaan Tikkurilassa. Illan tullen poikkesimme takapihan "salakapakkaan". Vuodenvaihteen vietimme taas kaksin kotona, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ulkona paukkui pakkanen ja raketit.

Uudenvuodenpäivänä tein pakastetusta kinkunlopusta tahmaisen täytteen tortilloille. Priimaa tuli!

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuun kirjoja:

Tommi Kinnunen "Kaarna". Taattua Kinnusta! Karu tarina naisten kärsimyksistä sodan aikana pohjoisessa, lähellä itärajaa. Laina käy läpi elämäänsä 40-luvulla; lasten isä kuoli rintamalla ja toinen, sodan vaurioittama, alkoholisoitunut aviomies kuoli hänkin ja Laina jäi yksin hoitamaan lapsia ja huonokuntoista torppaa. Tyttäret hän patisti muuttamaan etelään, mutta Martti jäi kunnan lumenauraajaksi ja auttamaan äitiään. Jokaisella on omat muistot ja mielipiteet lapsuudestaan. Laina makaa sairaalassa muistisairaana vanhuksena, kun kuusikymppiset lapset kokoontuvat muistelemasn menneitä ja hoitamaan äitinsä tulevia hautajaisia.

Kurpitsapellon kautta kotiin

Lähdimme puoliltapäivin kotimatkalle ja pysähdyimme tietenkin Perniön Kebabiin lounaalle. Kuten aina, jaksoimme syödä vain puolikkaat rullakebabit, loput lähtivät kotiin iltaruuaksi.

Olin suunnitellut kotimatkan niin, että pääsen näkemään Veturitallin uuden näyttelyn ja sään salliessa poikkeamaan Halikon Kurpitsaviikoilla.

Jukka Lehtisen värikäs, äänien rikastama "Olipa kerran" -näyttely on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Halikon Kurpitsaviikoilla ei todellakaan ole kurpitsoja säästelty! Niin paljon niitä on koverrettu vanhan kivisillan reunoille ja kasattu pellolle koristeiksi. Onkohan kaikki malto käytetty kurpitsamakkaroihin, niitä kun myytiin lähes joka kojussa?

Mathildedal ja sienihulluus

Lääkäri antoi luvan lähteä sienimetsään, kunhan en kompuroi. Hannu sai perjantaina tuulettaa petivaatteet ja viikata lakanat kassiin. Ei se minulle aiheuta hampaiden kiristelyä, vaikka tuuletan ja vaihdan lakanoita viikoittain. 🤔 Lähdimme yhdessä kauppaan, Hannu joutui pakkaamaan autoon korit ja kassit, jotka minä olin täyttänyt. Viime viikolla toivoin Lohjan Alkoon Perinteistä punaviiniglögiä ja kävimme ostamassa pari pulloa. Matkalla Lohjalle muistin, että unohdimme aamulla ostaa saunaoluet ja koukkasimme Lohjan cittariin, jossa Karhun lakuportter oli sattumalta tarjouksessa.

Welcome to the Toy Box of Albert & Clara

Kävimme Wi-Boxissa hyvällä lounaalla ja ajoimme Tammisaareen. Halusin käydä katsomassa Chappen uudet näyttelyt. Daniel & Geo Fuchsin hieno valokuvanäyttely "Nature & Destruction" ja "Welcome to the Toy Box of Albert & Clara" sekä Albert de la Chapellen hieno hopeakokoelma "Barokki".

Daniel & Geo Fuchs

Daniel & Geo Fuchs

Aikataulu piti kerrankin ja hain Kyläravintola Terhosta mökin avaimet neljältä. Hannu sai yksin roudata tavarat autosta ylämäkeä mökille, minä järjestin ne paikoilleen. Tuntui, että vasta hiljattain pakkasimme tavaramme ja lähdimme tästä mökistä kotiin, mutta tosiaan; vietimme täällä viimeksi jouluviikon.

En huomannut kysyä lääkäriltä, saako tällä turvonneella kädellä ja rintakehän toisen puolen peittävillä mustelmilla saunoa, mutta otin riskin. Mehän saunomme mökillä joka ilta, kun omaa saunaa ei ole.

Sienihulluutta ei hillitse edes murtunut solisluu.

Aamutoimien jälkeen lähdimme sienimetsiin omiin suuntiimme. Puin turhaan takin päälleni, jo ensimmäisessä ylämäessä tuli hiki ja viikkasin takin mukana kulkevaan hedelmäpussiin. Vuosi sitten totesin, että Suvin tuomat viiden kilon kannelliset rahkapurkit ovat parhaat sienimetsässä. Kevyet kantaa ja jos kompuroi tai tulee sade, sienet ovat turvallisesti kannen alla. Nyt ei auttanut kompuroida ja poikkesinkin heti ensimmäiseen metsään, jossa suppareita löytyi lähes purkin täydeltä. Loput poimin vakipaikoilta, harmikseni piti jättää supparimättäät huomiselle, kun Hannu antoi ukaasin, että saan poimia vain sangollisen päivässä.

Hannu oli palannut jo mökille, kun minä vielä kiersin Matildanjärven, tuli ulkoiltua kolme tuntia. Kohta on vasenkin käteni kipeä, kun kannoin sillä täyden purkin sieniä ja takkini. Hannu laittoi Janssonin kiusauksen uuniin, tasasimme lenkkioluen ja Hannu jäi terassille putsaamaan sienet. Syödessämme ensimmäinen satsi suppareita hurisi kuivurissa. Saunan jälkeen tapastelimme. Yksi juusto ja luumuhillo oli unohtunut kotiin, mutta ovat siellä odottamassa ensi viikonloppua. Kuivuri pyöritti yöllä toisen satsin sieniä. 

Unohdin vaelluskengätkin kotiin, sikäli hyvä, ettei Hannun tarvitse solmia nauhoja. Kuivassa metsässä pärjään hyvin Sievin nahkasaappailla. 

Oikea käteni on kuin noppasika. Yhtä punainen ja turvoksissa. Aika nakit!

Sunnuntaina siirryimme talviaikaan ja lähdin kohti sienimättäitä jo yhdeksän jälkeen. Näin ollen Tarjakin (Närhi) pääsi Pekan ja Teron kanssa mukaani korvanapeissa. Eilisestä poiketen tein ensin kävelylenkin, vasta sen jälkeen painuin Jeturkastin metsiin. Siellä ei kovin paljon tarvinnut kävellä, kun suppareita oli joka mättäällä.

Ensimmäinen viiden kilon purkki täynnä kuivattuja suppareita. Ihan kiva! Pyykinpesukone ei pyöritä pyykkejä, vaikka kolmella ohjelmalla yritimme. Minä en voi nyt nyrkkipyykkiä pestä. Mitä laittaa huomenna päälle? 

Miia neuvoi käyttämään kylmää turvotukseen, onneksi apu löytyi pakastimesta. Taskumatti mukana kainalossa, practical! Oivat medisiinit, viestitti Tarja B.

Sunnuntai-iltana virisi tuuli ja sade ropisi ikkunoihin. Aamulla oli aurinkoista ja muutaman asteen vähemmän plusasteita, mihin olemme viime viikkoina tottuneet. Siirsimme kauppareissun tiistaille ja lähdimme omiin suuntiimme. Laitoin jo illalla viestin PRO:n varauspalveluun, että pyykinpesukone on rikki. Varauduimme siihen, että saamme pyörittää pyykit jossain naapurimökissä.

Suunnitelmani oli, että tekemällä pidemmän lenkin vältän raput ja jyrkän alamäen Matildanjärvelle mennessä. Noh, ei mennyt ihan niin. Tein kyllä pitkän lenkin metsässä (luultavasti lähes ympyrän) ja palasin Matildankierron lähtöpisteeseen. Onneksi polku oli kuiva ja jaloissa turvalliset Sievit. Päästyäni Matildanjärven toiselle puolelle nousin metsään vakipaikoilleni. Suppareita löytyi taas sangon täydeltä, kilometrejä kertyi 13. Kun palasin mökkitielle, kiinteistöhuollon auto ajoi vastaan. Mikä iloinen yllätys; olivat käyneet meillä tuomassa uuden pesukoneen. Kiitettävän ripeää toimintaa! Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä, minä tein lihattoman ja maidottoman sieni-makaronilaatikon. Illalla laitoin kylmäkallen kainaloon siksi ajaksi kun luin kirjaa.

Tiistain vastaisena yönä oli ilmeisesti ollut vähän pakkasta, aamu aukeni aurinkoisena ja tyynenä. Hoidimme viikon ainoan kauppareissun Perniössä heti aamusta, että ehdimme taas metsään. Perniön Alko oli toteuttanut toiveeni ja saimme täydennystä Perinteisen punaviiniglögin -varastoomme. Liukkaita rinteitä ja juurakoita välttääkseni lähdin kiertämään vastapäivään Jeturkastia. Kantoside kädessäni olisin tuntenut sympatiaa Napoleonia kohtaan, mutta kuvissa hänellä on milloin vasen, milloin oikea käsi liivin nappirivin välissä, joten ilmeisesti hän vain poseeraa. Koskaan ennen ei purkki ole näin nopeasti täyttynyt! Mökillä odotti ruoka valmiina (eilistä sienimakaronilaatikkoa, josta tuli heittämällä uusi suosikkimme). Hannu alkoi putsata sieniä ja täytti kuivurin. Illalla taas saunoimme ja tapastelimme.

Hieno sää hemmotteli meitä keskiviikkonakin. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta tuulista. Puinkin päälleni enemmän vaatteita kuin aiempina päivinä, sillä sovimme treffit Kariholman grillipaikalle ja sivuilta avoimessa katoksessa tulee istuessa helposti kylmä. Lähdin tutuille sienimestoille ja purkki oli nopeasti täynnä. Kiersin Matildanjärven, Hannu olikin jo sytyttänyt tulet Kariholmassa. Grillasimme makkarat, syötyäni lähdin edeltä kävelemään mökille, Hannu jäi valvomaan tulet. Hannu putsasi sienet ja laittoi kuivurin hurisemaan, kylppärissä hurisi uusi pesukone pyykit puhtaiksi.

Päikkärit, sauna ja iltapalaksi sienimunakas, kuinkas muutenkaan. Hannu vaivasi sämpylätaikinan aamuksi.

Hannu heräsi aikaisin leipomaan sämpylät, taikinassakin oli sieniä. Sää oli pilvinen, mutta sadetta luvattiin vasta illaksi. Jätimme sieniveitset kotiin ja lähdimme omille lenkeillemme. Olin ajatellut kävellä satamaan, mutta Teijon uudet kuntoportaat houkuttelivat ja lähdin golfkentälle päin.

Ensin kävin Teijon Kesän rantasaunalla. Emme ole koskaan varanneet sitä, koska rannasta on hirmuinen ylämäki mökille ja taas tulisi hiki. Toki siellä pääsisi mereen pulahtamaan. Jouluviikolle voisi ottaa termarin mukaan ja käydä saunan terassilla eväsretkellä.

Kävelin golfkentän ohi, siellä oli kolme pelaajaa. Hannun laskujen mukaan kuntoportaissa on 167 rappusta. Portaiden yläpäässä ei ole kunnollista polkua Teijontielle ja kalliokin pitää ylittää, en ottanut riskiä vaan kävelin portaat alas. Rappujen reunaan ei ole maalattu minkään väristä raitaa, joten tekee häijyä kävellä ne alas kaksiteholaseilla (ja toinen käsi pois pelistä). 

Hannu oli käynyt satamassa, liikkeiden edustat ja puro olivat saaneet Halloween-koristeita. Tyhjensin kuivurista viimeiset sienet. Viiden päivän saaliiksi saimme kolme purkkia kuivattuja suppareita (= 9 purkkia tuoreita). Ruokaa ja sämpylöitä oli valmiina niin paljon, ettei tarvinnut kokata. Hernekeitto ja chorizo-papupata säästyvät kotiin.

Perjantaina siivosimme mökin ja pakkasimme tavarat. Sataa tihuutteli kun ajoimme Perniöön tankkaamaan auton ja lounaalle Perniön Kebabiin. Rullakebabit olivat taas niin suuret, että puolet lähti kotiin iltapalaksi.

Salon Veturitallissa on hiljattain avautunut "Truly Yours" -kokoelmanäyttely, osa tauluista oli minulle entuudestaan tuttuja. Porukkaa oli museossa paljon, olihan kuun ensimmäinen perjantai ja ilmainen sisäänpääsy.

Ajoimme jonnekin pöndelle kuraista hiekkatietä pitkin katsastamaan Annan ja Aapon tulevan kodin ja tilukset (eivät halunneet sieniä). Sofia tuli moikkaamaan töistä päästyään, hänkin vaati autonpesua vaivan palkaksi. Lupasimme tulla käymään Hondalla sitten, kun peltotie on päällystetty. Kehällä alkoi räntäsade ja kotiin päästyämme maa oli jo valkoinen. Tervetuliaisiksi naapurin pikkupojat toivat meille itsetekemiään suklaaseen dipattuja kakkupalloja. Vaihdoimme sängyn puolia, se olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä viikolla. Mökillä huomasin, että oli paljon helpompi nousta sängystä vasemman kyljen/käden kautta. Hannu haki meille uuden telkkarin ja pääsen katsomaan nauhoitettuja ohjelmia pois. Pari viikkoa ilman tv:ta, siihen ehti jo melkein tottua (olinhan Lohjalla asuessanikin lähes 10 vuotta ilman sitä). Mökillä avasin useana aamuna radion, ennen kuin muistin, että onhan meillä tv.

Syksyn kirjoja:

Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Pikkuserkkuni Tuulan suosittelema kirja, jonka vihdoin ehdin varata itselleni. Evangelinen äiti kuolee nuorena ja tyttö lähetetään Walesiin isovanhempien hoiviin. Koulun alettua punatukkaista irkkutyttöä kiusataan ja hän puolustautuu nyrkein ja hampain. Pienen kylän elämä nyrjähtää, kun koulun suosituin, kaunis 12-vuotias Rosie katoaa. Siihen loppuvat Evienkin vaeltelut yksin nummilla ja kukkuloilla ja isoäiti määrää tiukat kotiintuloajat. Lohtua tuovat ystävyys tilalla työskentelevän Danielin ja erakkona ladossa asuvan Billyn kanssa.