 |
| Cómpeta |
Norwegianin lennolla Málagaan oli erinomainen aikataulu. Harmi vain, että emme sillä ehtineet Cómpetaan menevään bussiin. Seuraava menisi vasta illalla ja olisi perillä kahdeksan jälkeen. Laskeuduttuamme Málagan mukavaan kesäkeliin (+21) päätimme skipata kaupungin ja ostimme bussiliput Vélez Málagaan (2×3,77€), josta iltabussin pitäisi jatkaa Cómpetaan. Toinen vaihtoehto olisi ottaa sieltä taksi. Vélez Málaga ei meitä mitenkään sykähdyttänyt, haahuilimme bussiaseman hoodeilla ja istuimme aurinkoiselle terassille tintoveranoille. Päätimme jäädä odottamaan iltabussia ja menimme La Mia Pasta Italianan terassille syömään.
 |
| La Mia Pasta Italiana |
Aurinko laski, tuuli kovasti, ilta pimeni ja viileni hetkessä. Eikä se bussi tullut asemalle, kurvasi ilmeisesti jotain toista kautta. Otimme taksikyydin Cómpetaan, isäntämme Rafa ohjeisti meidät viestillä oikeaan osoitteeseen. Kurvailimme pitkin pimeää serpentiinitietä kohti Cómpetaa, vain parissa ohittamissamme kylissä oli katuvaloja ja elämää. Nousimme huikean korkealle ja jäimme kyydistä pikkutien varrella täydelliseen pimeyteen. Rafa oli lähtenyt opastamansa vaellusryhmän kanssa illalliselle, mutta oli jättänyt asuntoomme avaimen oveen ja sisälle valot ja lämmittimen päälle. Hannu lähti etsimään lähikauppaa, mutta kello oli jo niin paljon, että se oli kiinni. Onneksi söimme tullessa.
 |
| Alma y Montaña |
Alma y Montañassa majoituimme tilavaan, kodikkaaseen ja viileähköön asuntoomme. Sinne pyrki myös pikkukissa, joka pyöri pihalla. Laitoin muutkin lämmityslaitteet päälle. Nukuimme hyvin viileässä makkarissa, aamulla Hannu totesi hukanneensa uudet käsineensä.
 |
| Alma y Montaña |
 |
| Café Cómpeta |
Kävelimme pitkin poikin ylösalas pikkukujia, kävimme bussipysäkillä ja tarkistimme kiinni olevan turisti-infon ikkunaan teipatusta lapusta bussien aikataulut ja jäimme Café Cómpetan terassille tapaksille. Neljä tapasta ja kaksi lasia viiniä yht. 10€ (ei korttimaksua). Kuka vielä sanoo, että Espanjan hinnat ovat nousseet?!
Harhauduimme vielä pikkukujille, jonka jälkeen palasimme kirkon viereiselle aukiolle. Päätimme unohtaa tämän päivän menu del díat ja söimme aukion terassilla vielä yhdet tapakset.
 |
| Alma y Montaña |
 |
| Alma y Montaña |
Kävelimme takaisin kämpille, minä sitä jyrkkää lähikaupan ohittavaa kujaa, Hannu vähän pidempää ja loivempaa reittiä.
 |
| Alma y Montaña |
 |
| Alma y Montaña |
Ehdin käydä pihalla ottamassa kuvia, ennen kuin Hannu saapui. Siestan jälkeen kävimme yhdessä altaalla, ja Hannu uhkasi käydä uimassa. Olin jättänyt uikkarit kotiin, kun uutisten mukaan Espanjassa kärsitään kuivuudesta ja ajattelin altaan olevan tyhjä. Minua ei kauan tarvitse yllyttää; puhtaat alusvaatteet sopivat hyvin myös uimiseen! Seuraksemme saimme taas silittelyä kaipaavan pikkukissan. Kuivattelun jälkeen tein meille sieni-tonnikalamunakkaan (kuivatut supparit toin kotoa), jonka nautimme Curado-juuston ja Riojan kera.
Hannu haki aamulla tuoreet sämpylät lähikaupasta, valmistin aamiaisen ja lähdimme aamupäivällä kävelylenkille, samaan suuntaan, mutta eri tahtiin. Café Cómpetan viereiselle parkkipaikalle oli levittäytynyt lauantaimarkkinat. Sieltä olisi voinut ostaa tuoreet hedelmät ja vihannekset, kaunista keramiikkaa, vaatteita ym.
Nousin kaupungin toiselle laidalle kohoavaa serpentiinitietä, käännyin Torroxiin johtavalle tielle ja otin sopivissa kohdin kaupunkikuvia. "Gaudi-puistossa" oli vesipiste (unohdin vesipullon kämpille) ja hieno näköala kaupunkiin. Lähetin siitä Hannulle viestin ja kerroin oikaisevani toista tietä suoraan alas keskustaan. Ehdin käydä uudelleen markkinoilla, ostaa paperikaupasta kortit ja istua Bar Alfonson aurinkoiselle terassille, ennen kuin Hannu liittyi seuraani lasilliselle.
 |
| Mesón El Recreo |
 |
| Mesón El Recreo |
Kaupat sulkeutuivat kahdelta, sitä ennen teimme ostokset ja menimme lounaalle El Recreoon. Yllättäen siellä oli lauantaista huolimatta tarjolla 9€:n menu del día. Tilasimme paellat, uunikanaa ja pippuripossua, minulle pieni kahvi ja Hannulle sitruunamousse. Eipä muuta tarvitakaan! Otin kauppakassin ja punnersin ylämäet edeltä. Hannun kotiuduttua pyöritimme vähän pyykkiä pikapesulla. Taivas oli peittynyt pilviin ja jätimme pyykit kuivumaan kylppärin lämmittimen alle. Kylppäri on muuten noin 12 neliötä, ihan kuin jossain spassa olisi! Siestan jälkeen vietimme illan tapastellen, lueskellen ja musiikkia kuunnellen. Sisäinen kello on vielä Suomen ajassa ja menemme iltaisin nukkumaan tuntia normaalia aikaisemmin.
Ohitin Hannun alamäessä ja sanoin odottavani häntä näköalatasanteella, "Güelin puistossa". Siitä lähdin takaisin keskustaan, tällä kerralla maantietä myötäpäivään ja alamäkeä. Tuuli oli tosi vilakka, ihmettelin itsekseni, miten nuo monet fillaristit pärjäävät tuulessa trikoissaan.
 |
| Mesón El Recreo |
Café Cómpeta oli kiinni, kävelin kirkkoaukiolle ja laitoin Hannulle viestin, että odotan häntä siellä aurinkoisella terassilla. Tilasimme lasilliset ja lähdin hakemaan iltaviinin siihen ainoaan kauppaan, mikä tänään oli vielä avoinna. Kassalla ollessani Helena soitti, että he ovat tulleet taksilla (Nerjasta) hoodeille ja pyysi koordinaatit. Saimme seuraa terassille ja aperitiivien jälkeen lähdimme yhdessä lounaalle. Saimme vielä pöydän Mesón El Recreon täydestä "ulkoteltasta", jossa vietettiin parhaillaan baby showeria.
Syötyämme odotimme heidän taksiaan kirkkoaukiolla, hyvästelimme ystävämme ja lähdimme nousemaan kotia kohti. Pyykit pesukoneeseen ja päikkäreille. Illalla tein meille taas sieni-tonnarimunakkaan.
Ehkä olin asettanut liian suuret odotukset Cómpetalle, olettaen sen olevan isompi pueblo blanco (vrt. Frigiliana, Almachar ja Mijas Pueblo). Onhan tämä suuri, kun reviiriä laajentaa kansallispuiston vaellusreiteille, mutta olin jättänyt vaelluskengät pois käsimatkatavaroista. Kylässä itsessäänkin riittää käveltävää, varsinkin kun asumme sen yläpuolella, mutta samoja reittejä tulee aikalailla kuljettua. Silti olen tyytyväinen valintaani; kaunis kylä, mukava majoitus ja kaiken kruunasi Helenan ja Markun vierailu Cómpetassa.
Maanantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Runsaan aamiaisen syötyämme lähdimme omille lenkeillemme. Varustauduin t-paidalla, mahdollista tuulta varten pakkasin juoksutakin pikkureppuun. Vaikka minulla ei ollutkaan mukana vaelluskenkiä, halusin haastaa vähän itseäni ja nousin Niken "kaupunkitossuilla" Cómpetan yläpuolella olevalle fudiskentälle. Siitä olisi voinut jatkaa kahdeksan kilometrin vaellusreittiä, mutta halusin koluta vielä kerran Cómpetan kapeat kujat ja kauniit aukiot. Laskeuduin Plaza Vendemiaan ja kuvasin sen "roikkuvat talot", jotka maan sortumista uhaten on rakennettu rotkon reunalle. Etsin kaupungin postin ja kävin ostamassa merkit muutamaan korttiin. Café Cómpetan terassille alkoi paistaa aurinko, ehdotin sitä Hannulle ja tämä ilmestyikin sinne tehtyään oman kävelylenkkinsä. Kahvila on kantisten ja brittiasukkaiden kohtaamispaikka.
 |
| Café Cómpeta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti