Aloitettiin kuitenkin nuotiomakkaroilla, jotka Hannu grillasi takapihalla ja söimme ne autotallissa kuunnellen samalla lauantain musiikkiohjelmia radiosta.
Vinttikamarimme ovat tosi vähällä käytöllä (kun lastenlapsetkaan eivät enää yövy meillä). Lauantaina roudasimme eväät tyttöjen huoneeseen ja kuuntelimme pitkästä aikaa vinyylejäni.
Sunnuntaina oli ihana ilma. Kuuden kilometrin kävelylenkin jälkeen oli tarjolla vegeä; sienirisottoa pähkinöillä ja omilla yrteillä.
Eikä vieläkään blinejä! Teimme lounaaksi pulled pork (Lidl) hampurilaisia Naughty Brgr -sämpylöihin omilla täytteillä, mm. itse tehtyä punasipulihilloketta. Tavaraa oli niin paljon, että söimme illalla toiset hampparit ja lopun pulled porkin hyödynsin seuraavan päivän sienimunakkaaseen.
Tulostin kirjastossa kevään reittisuunnitelman ja ups! Huomasin, että viimeinen majoitus Lissabonissa oli vielä varaamatta. Kaksi kolmesta suosikeista oli myyty loppuun ja varasin sen kolmannen.
Pakkanen kiristyi uudelleen, tuuletin petivaatteita ulkona ja vaihdoin lakanoita. Mitä lempoa! Eivätkö Anni-mummun ja äidin pitsilakanat kestäkään 100 vuotta? Taas lähtee yksi lakana Hondan kiillottamiseen. Ehjän pääpuolen pitseineen lahjoitan kierrätykseen, joku ompelutaitoinen voi tehdä niistä tyynyliinoja tai keittiöverhoja (minulla on jo niitäkin).
San Francisco 49ers rulettaa taas ja minun fanipaitani vuodelta 1990 on kovassa käytössä.
Lauantaina vietimme taas takapihalla nuotioiltaa.
Laskiaissunnuntaina oli vihdoin blinien aika. Tein pitkähkön kävelylenkin, hain kaupasta vaalipullat ja kotiin palattuani jätin blinitaikinan kylppärin lattialämmitykselle turpomaan. Olen perustanut toiseen vinttikamariin joogahuoneen, jossa tein 10 × viisi tiibetiläistä riittiä. Surautin (lämmin)savulohimoussen ja paistoin pikkublinit. Niiden kanssa maistui kuiva Cava. Nyt on tattarijauhoja, eiköhän blinejä tule tehtyä toistekin. Hannu saa käyttää loput jauhot sämpylätaikinoihin. Tosin kalenterin mukaan pitäisi pikkuhiljaa laskeutua paastoon...
Viikonloppu oli muuten mukava, mutta sekä UMK:n että presidentinvaalien äänestys meni pyllylleen.
Talven kirjoja:
Hiromi Kawakami "Sensein salkku". Olen lukenut muutaman japanilaisen kirjan, enkä ole oikeastaan pitänyt niistä. Lukemissani kirjoissa on ollut kosolti viinaa, seksiä ja itsemurhia (kertooko se jotain japanilaisista?). Toki tässäkin teoksessa juodaan jatkuvasti olutta ja sakea, ja syödään japanilaisia herkkuruokia. Tarina on lempeä ja ajaton. Nelikymppinen nainen tapaa kantabaarissaan vanhan opettajansa (sensei), jonka nimeä hän ei edes muista, eikä kehtaa tätä kysyäkään. Sattumoisin he törmäävät toisiinsa baarissa usein, välillä lähes päivittäin, välillä pitkienkin aikojen kuluttua. Naisen entinen luokkatoveri yrittää viritellä suhdetta, mutta nainen viettää vapaa-aikansa mieluummin vanhan sensein seurassa. Tarina (tässäkin japanilaiskirjassa) keskittyy kahteen päähenkilöön, muut ovat vain ohimeneviä statisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti