Hyvää ystävänpäivää!

Jossain radio-ohjelmassa todettiin, että eläkeläisen elämä menee sekaisin, jos kalenteriin on viikolla merkitty parturiaika. Minulla on (taas!) meneillään itse aiheutettu katastrofi-viikko; maanantaina aamujumppa, päiväkahviluento SPR:n vapaaehtoistoiminnasta ja ensiavusta, illalla 90 minuutin jooga. Tiistaina parturi, liukkaasta kelistä ja kovasta pohjoistuulesta johtuen vain lyhyt lenkki, illalla 90 minuutin jooga (onneksi menin, sillä paikat vyötäröstä alaspäin ovat niin kireinä, että hyvä kun pääsen wc-pytylle ja siitä ylös).

Keskiviikkona jo normilenkki, illalla kävelin vielä Tikkurilan kirkolle, jonka kahvilassa minulla oli treffit Maijan kanssa. Osallistuimme professori Arto O. Salosen ja tohtori Saara Liljan vetämään "Osaksi suurempaa" -taidehetkeen, aiheena rakkaus. Aulassa oli näyttely Saara Liljan valokuvista.

Saara Lilja

Torstai oli normipäivä; aamujooga ja lenkki. Illalla lueskelin kaikessa rauhassa, kun Hannu oli bänditreeneissä. Perjantaina tarkoitukseni oli mennä Sanomatalon verenluovutukseen ja katsoa pari keskustan näyttelyä, jotka päättyvät pian. Oli kuitenkin niin surkea keli, että jäin kotiin tekemään viikkosiivousta, tein lenkin ja hain sushit. Kauppareissua hidasti Nordean kortin toimimattomuus. Naapurit kutsuivat meidät lauantaina testaamaan vastaremontoitua saunaansa, mutta olimme jo luvanneet mennä Mirjan ja Masan luokse. Vietimme mukavan illan herkutellen ja matkoja muistellen. Sunnuntaina ajoimme Lohjalle Meerin synttäreille. Puhelias perhe oli taas koolla, hyvä ettei Hannu tehnyt moottoripyörä- tai rumpukauppoja. Kotimatkalla poikkesimme Onnin ja Sinnan uuteen kotiin tupatarkastukselle.

Murtolansalaatti Savuhovin kinkulla ja soijapavuilla

Talvilomaviikon kaikki jumpat on peruttu, joten silloin on runsaasti vapaa-aikaa.

Ryoji Ikeda

Garden Futures, Designmuseo

Alexandra Kehayoglou "Meadow"

Vietin iltapäivän Helsingissä käymällä lounaalla Kiilassa (kuha on kuhaa), katsomalla Amos Rexissä Ryoji Ikedan digitaalisen näyttelyn (onneksi ei ole taipumusta migreeniin) ja Designmuseon Garden Futures -näyttelyn, jota paksut matot ja linnunlaulu pehmensivät. Ennen kotiinlähtöä luovutin verta Sanomatalossa.

Loppuviikosta tein Alkon (Etiketti 1/2024) reseptiä tuunaten brasilialaista kalapataa (edelleen kuhaa). Vaihdoin korianteripuskan pakastimesta löytyvään lehtikaalisilppuun, lisäsin pataan bataatin ja fenkolin ja pehmensin sitruksista makua hunajalla ja soijalla.

Olen seurannut Ylen ranskalaista Agentit-sarjaa jo neljännelle kaudelle. Uulalaa, miten hauska sarja!

Talven kirjoja:

Elisabeth Strout "Pikkukaupungin tyttö". Stroutin ensimmäinen julkaistu romaani oli jäänyt minulta lukematta. Taattua Stroutia alusta alkaen! Yksinhuoltajaäiti Isabelle muuttaa teini-ikäisen Amy-tyttärensä kanssa pikkukaupunkiin, josta ei entuudestaan tunne ketään. Isabelle rakastuu salaa harmaaseen pomoonsa, Amy matikanopettajaansa. Kumpikin on vailla ystäviä, heillä on vain toisensa ja omat haaveensa. Äidin ja tyttären välit katkeavat, kun Amy jää kiinni salasuhteestaan. Samalla Isabelle joutuu kohtaamaan omat, katkerat muistot teinivuosiltaan.