Viikolla paketoin vintissä viimeiset lahjat ja keittiössä herkkutuliaiset.
Kävimme seurakunnan kahveilla, Hannukin pääsi laulamaan joululauluja. Sinne saapui Joulupukki (ettei vain ollut itse kirkkoherra) jakamaan lahjojaan. Hannu hoiti viikkosiivouksen, koristelin alakerran tontuilla ja vaihdoimme punaiset matot eteiseen ja kuistille.
Torstaina kaunis pakkaskeli muuttui vetiseksi ja järkyttävän liukkaaksi (ei ole Vantaan kaupungilla hiekkaa ripoteltavaksi). Olisi ollut järkevämpää jättää lenkki väliin ja tehdä saamiani jumppaliikkeitä. Niitä teenkin iltaisin, noin 100 liikettä käsiin, lisäksi 15-20 syväkyykkyä. Hannu lähti vuoden viimeisiin bänditreeneihin, minä jäin pakkaamaan. Hirveä homma, kun kyseessä on vuokramökki! Onneksi sentään tuttu, niin tiedän mitä keittiötarvikkeita siellä on. Liinavaatteet, pyyhkeet, kylpytakit, pöytäliina (kerran unohtui ja meinasi joulu mennä pilalle), vaatteet ja pesuaineet, pakasteet ja lähes kaikki jääkaapista, kuivatuotteet, mausteet, pakasterasiat ja foliovuoat, kynttilät ja koristeet (kukka!), lahjat ja tuliaiset ja vielä mitä! Onneksi ei sentään tarvitse pakata mukaan sienikuivuria ja kannellisia 5kg:n purkkeja, vaikka Hannu toivookin lumetonta joulua.
Perjantaina kävimme kaupoilla ja pakkasimme auton. Lähtö myöhästyi sen verran, että olimme Lohjalla vasta kahden hoodeilla. Kävimme Kikin ovella, Irjalla, Suvilla (toisenkin kerran, kun sitruuna-omenahillo oli unohtua laukkuuni), samalla sain halattua Sipen, jota en ole nähnyt kaatumiseni jälkeen. Virkkalassa halasin Meerin ja Caritan, jolla oli joku kiukkupuuska uuden hoitajan kanssa. Lupasimme tulla uudelleen paremmalla hetkellä ja veimme kynttilät haudoille. Inkoo-Salotiellä asteet putosivat pakkasen puolelle ja alkoi pyryttää. Onneksi ei ollut kiire. Perniössä pidetään perinteistä kiinni; lähes joka talon ikkunoissa loisti kaksi kynttilää. Haimme rullakebabin mukaan (sain kädestä pitäen onnitella palkittua yrittäjää, joka pääsi rouvineen tanssimaan linnan juhliin), sen jälkeen alkoi mökkitie Matildaan ja perillä armoton tavaroiden roudaaminen ylämäkeen mökille. Mökki oli siisti, olkkarissa oli jopa uusi matto. Astianpesukone ja kuivauskaappi olivat tyhjentämättä, mutta siihen olen jo tottunut. Ovathan astiat ainakin puhtaita ja saan laittaa ne kaappeihin haluamaani järjestykseen. Vessaan oli jätetty "Koistisen paperit"; kaksi palaa. Seitsemältä tavarat olivat paikoillaan, samoin joululiina, ledivalot (kukka!) ja kynttilät. Syötyämme menimme saunaan, joka harmiksemme ei lämmennyt juuri huonelämpöä korkeammaksi.
Kolme päivää jouluun ja melkein kaikki on valmista. Kuten uudessa joululaulussa sanotaan; mummu istuu nojatuolissa ja katsoo, kun muut ympärillä hyörivät höyryten.
Sunnuntaina oli +5 astetta ja satoi vettä. Eilen satanut lumi suli, osittain myös jäät tien pinnoilta. Oli lähdettävä lenkille, sillä tämän päivän ohjelmassa oli hakea kuusenoksat maljakkoon. Kävelin satamaan, jossa vain kehräämön myymälä oli tänään avoinna. Poimin kuusenoksia, jotka kuivatin kylppärin lattialämmöllä. Tein kattilallisen papu-linssikeittoa ja koristelin "joulukuusemme".
Huonoin joululahja ever; Andalusian majoittaja perui (jo maksamani) varauksemme maaliskuulta. Harmitti niin kovin, että ensimmäisen kerran otin ässäkortin käyttöön ja kerroin 2,5 miljoonasta kuvieni katselusta Google Mapsissa. Ei auttanut, aamulla vaihdoin varauksen kylän toiseen keittiölliseen suosikkiimme, onneksi se oli vielä vapaana.
Olin varustautunut mökkiviikkoomme niin hyvin, ettei olisi tarvinnut käydä kaupassa, ajoimme kuitenkin maanantaina Perniöön ostamaan litran maitoa, skumpan ja saunaoluet. Kotiuduttuamme lähdin Jeturkastin metsiin. Puf, kaikki sienet ovat kadonneet! Ei niitä kukaan ole voinut poimia, luultavasti jatkuvasti vaihtuva säätila on sulattanut supparit. Iltapäivällä valmistelin perunalaatikon. Neljän jälkeen naapurimökkiin majoittui ensikertalaisia, murteesta päätellen turkulaisia.
Mathildedalin joulunavausta vietettiin aatonaattona Valimolla jo 20. kertaa. Meille se oli ensimmäinen. Lähdimme ennen kuutta kävelemään alas kohti satamaa. En muistanut, että täällä ei ole lainkaan katuvaloja. Hannun autosta hakema taskulamppu ei sekään toiminut. Pääsimme onneksi perille kompuroimatta ja liukastumatta. Alustaja totesi, että porukkaa on paikalla enemmän kuin ennen (olemmeko lisääntyneet). Ohjelmassa oli yhteislaulua, musiikkiesityksiä - mm. mieskuoro Naskalit - ja seurakunnan joulutervehdys. Takaisin mökille palasimme Teijontietä pitkin. Ei sielläkään katuvaloja ole, mutta ohi ajavat autot valaisivat hetken pimeää tietä. Laitoimme glögin ja saunan lämpenemään. Saunottuamme Hannu alusti sämpylätaikinan, minä valmistin anjovismössön. Lisäsin siihenkin teelusikallisen 7-maustetta, jotta sain vähän jouluista makua.
Aattoaamun sää oli sumuinen ja kolea. Hannu nousi paistamaan sämpylöitä. Ennen aamukahvia katsoimme viimeisen osan TV2:n joulukalenterista. Aamupäivällä Hannu lähti lenkille, minä tein sitruunasillin ja valmistelin aattoateriaa.
Jätin perunalaatikon uuniin ja lähdimme Teijon kirkolle aattohartauteen. Meille uusia perinteitä! Pieni kirkko tuli täyteen, me menimme istumaan urkuparvelle, jossa kajari pauhasi aivan vieressä. Mökillä nautimme kuumat juomat, sillä aikaa perunat kypsyivät ja katoin pöytään sillit.
Maistoimme myös perunalaatikkoa, sen tilalle uuniin meni marinoitu possunfilé. Avasimme naapureilta, Suvilta, Tarjalta ja siskolta saadut joululahjat.
Hetken huilin jälkeen katsoimme viimeisen osan Femman joulukalenterista ja menimme saunaan. Lämpimän ruuan syötyämme avasimme toisillemme hankitut joululahjat. Saimme myös kansainväliset jouluterveiset Dubrovnikista, Espanjasta ja Sveitsistä.
Joulupäiväkin oli sumuinen ja kostea. Herätessäni kättä särki, ilmeisesti olin yrittänyt nukkua oikealla kyljelläni. Aamupäivällä lähdimme omille lenkeillemme. Kiersin golfkentän, siellä oli kymmenkunta pelaajaa märällä viheriöllä. Mökille palasin Teijontietä kävellen. Keitin perunat sillien seuraksi ja lämmitin laatikot possun kanssa.
Illalla söimme vielä juustoja hillojen, pipareiden ja Tarjan tekemän näkkärin kanssa.
Tapaninpäivänä oli +7 astetta, lähdimme aamupäivällä lenkille. Vasta Teijontiellä muistin, että tarkoitukseni oli laittaa juurekset marinoitumaan. No, onneksi ei edelleenkään ollut kiirettä. Kävelin golfkentän lenkin vastapäivään, samalla kuuntelin Joulupukin tuomilla langattomilla kuulokkeilla Yle Suomen "Saparomäen joulun" ja Kari Lumikeron haastattelun 20 vuoden takaisesta Aasian tsunamista. Sain juurekset valmiiksi ja laatikot lämmitettyä, ennen kuin Anna ja Sofia saapuivat syömään kanssamme. Sain Annalta taas ihanat joululahjat.
Tässäkö tää oli? Mökkiviikko kului rauhallisesti, silti turhan nopeasti ja taas oli yksi joulukoti purettava ja tavarat pakattava. Ensi vuonna onkin mietittävää, kun Tapaninpäivä on perjantai (ts. lähtöpäivä). Sanoinkin Annalle, että tulen heille valmistelemaan joulua ja aloitamme mökkiviikon vasta Tapanina.
Kotimatkan ajoimme Salon kautta ja kävin ostamassa Elisalta tarjouspuhelimen itselleni. Tietojen siirto puhelimesta toiseen olisi maksanut 55€, "Ko mul o nii kova kuukauspalkka", totesi myyjä. Maanantaina kävimme Jumbossa Elisan myymälässä, siellä tietojen siirto olisi maksanut 99€. Siis vielä paremmat tuntipalkat!
"Kotikuusi" ei ollut pudottanut neulastakaan ja se saa jäädä vielä vuodenvaihteeseen.
Joulunajan kirjoja;
Sirpa Kähkönen "36 uurnaa - Väärässä olemisen historia". Rakkaudentunnustus kuolleelle äidille. Kähkönen käy yön tunteina keittiössään "keskustelua" kuolleen äitinsä kanssa. Äidin päiväkirjoihin nojaten hän kertoo äidin ja suvun tarinaa. Kertoo lapsen ihailusta ja rakkaudesta äidilleen, joka ei itse osannut osoittaa rakkautta lapselleen, eikä sitä koskaan saanut omalta äidiltään. Sen sijaan isovanhemmat antoivat turvaa ja jakamatonta rakkauttaan tyttärentyttärelleen. Kirja pistää kyllä miettimään omaa äiti-tytär -suhdetta, molempiin suuntiin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän lapsuuttamme eivät varjostaneet sota-ajan traumat, alkoholismi tai muut sairaudet. Kuria toki oli (kaikessa viisaudessaan), samoin isoäidin turvallinen syli ja rakkaudellinen huomio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti