Matildan joulu 2025

Jo seitsemäs kerta! Lähdimme taas "lapsia pakoon". Meitä on kaksi kutsuttavaa, mutta jos me kutsumme koko pesueen puolisoineen, lapsineen ja tyttö/poikaystävineen, meitä on koolla vähintään 20. Eivät mahdu meille!

Kävin aamulla hakemassa Hannun arpajaisvoittokinkun, pakkasimme auton (ruuan määrästä päätellen voisimme viettää mökillä toisenkin viikon), vaihdoimme jouluherkut naapurin kanssa ja rekiretkemme suuntasi tihkusateessa Lohjalle. Vein kynttilät Metsolan ja Virkkalan haudoille ja kävimme Meerin ovella vaihtamassa "joulukukat". Hain joulutortut Hilman Herkusta ja menimme Caritalle. "Hän on kuin kotonaan" totesi Carita, kun jäin keittiöön keittämään kahvit, hänen ja Hannun keskustellessa olohuoneessa ruotsiksi. Hänen mielestään olimme taas liian vähän aikaa, kun hämärtyvään päivään vedoten teimme lähtöä.

Salontie oli hiljainen, mutta kovin sumuinen, kuten on ollut jo monena vuotena joulunalusviikolla. Viimeinen pysähdys ennen Mathildedalia oli Perniössä, kun jaoimme rullakebabin. Hain Terhosta avaimet, Hannu roudasi ylämäkeen mökille tavarat, jotka laitoin paikoilleen. Mökki oli lähes siinä kunnossa, johon sen lokakuun sieniviikon jälkeen jätimme. Kahvin- ja vedenkeitin olivat uusia, samoin lattiamoppi.

Kotiin unohtuneiden tavaroiden lista kasvaa; tomaattiveitsi, pikkutontut kuusenoksiin, Hannun reppu ja puukko (tulentekoon). Ja tonttulakit, taas kerran. Niiden sijaan otin mukaan joogamaton, kun jumppatunteihin tulee melkein kolmen viikon paussi.

Joku oli taas koristellut yhden kuusen polun varrelta. Kolme päivää kävelemättä, jalkaa alkoi heti särkeä, kun lähdin liikkeelle. Kolme valkohäntäpeuraa ylitti hiekkatien, kun kävelin kohti Jeturkastia. Poluilla oli mukavan pehmeä alusta kävellä, vain kallion koloissa oli vesilätäköitä ja maastopyöräilijät olivat paikoitellen myllänneet polut kuraisiksi.

Kävin Jeturkastissa tsekkaamassa sienipaikkani. Vähän löytyi vielä suppareita, nekin sateessa lionneita. Lähdin kävelemään Kariholman keittokatokseen, matkalla Hannu kyseli, onko minulla tikut tai sytkäri, hän oli jättänyt omansa mökille. Kerrankin toivoin, että joku muukin olisi tulentekopaikalla. Onneksi olin ottanut tikut omaan reppuuni. Harmi vain, että kaikki puut olivat kosteita, makkarat olivat enemmänkin savustettuja kuin grillattuja. Kaakao lämmitti ja laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa.

"Kyllä kuusenoksia pitää olla" sanoo hän, vaikka unohdinkin tontut kotiin. Katkoin oksia mökin takametsästä, Hannu haki sillä aikaa meille oluet Kyläpanimon myymälästä. Illalla saunottiin pidempään kuin eilen. Terhossa laulettiin Kauneimmat joululaulut, mutta me jäimme mökkiin katsomaan telkkarin joulukalenterit ja tein meille sienimunakkaan päivän saaliista. Naapurimökit pysyivät edelleen tyhjinä.

Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun ruokavieraiksi, sovimme jo etukäteen kala- ja kasvistarjoilusta. Aamupäivällä tein anjovismössön ja sitruunasillin ja laitoin uunijuurekset maustumaan. Ami toi tullessaan savulohen, graavilohen, Strömsön silakat, perunagratiinit ja muut herkut. Ehdotin, että he varaavat joskus naapurimökin ja voimme vuoropäivinä valmistaa ruuat.

Maanantain joogaharjoitusten jälkeen laitoin kinkun uuniin ja lähdin kiertämään Matildanjärveä. Oli aivan tyyntä, mittari näytti nollaa. Muutaman kuraisen kohdan jouduin kiertämään metsän kautta. Sumu oli vallannut Matildanjärven, nyt ei pääse pilkille. Kosteus tiivistyi kasvoihin ja silmälaseihin. Matildankierroksen jälkeen jatkoin lenkkiä Muurahaispolulle. Ketään ei kävellyt vastaani, vain pari autoa oli parkkipaikalla. Joimme mökin terassilla glögit, ennen kuin valmistelin bataattivuoan ja päivän lounaan (toisinto eilisestä), jonka kevensin salaatilla.

Loppupäivä menikin kinkkua paistellen. Laitoin viiden kilon kinkun niin mietoon lämpöön, että se oli vasta illalla kypsä. Tulikin mehevää ja mureaa! Sen jälkeen laitoin uuniin vielä bataattivuoat.

Jääkaappi oli täynnä, joten tiistain kauppareissulla ei ostettu muuta kuin tuoretta leipää, luumutorttu, lisää vichyä ja saunaoluita. Naapurimökki pysyi edelleen tyhjänä, muilla parkkipaikoilla oli jo pari autoa. Jätin kävelyt väliin ja tein muutamat aurinkotervehdykset. Hannun tultua lenkiltä söimme lounaan ja levytimme hetken. Torttukahvin jälkeen esivalmistelin perunalaatikon (KK 2017?).

Lähdin edeltä kävelemään satamaan ja Valimolle, jossa pidetään kylän yhteinen joulunavaus. Tällä kerralla muistimme ottaa mukaan toimivat taskulamput. Keli oli tyyni ja kuiva, ei ollut pelkoa liukastumisesta. Satama-alue on saanut koristeeksi entistä enemmän kausivaloja. Väkeä alkoi kertyä, menin edeltä Valimoon varaamaan meille paikat. Sisälläkin oli huurteisen kylmä, olisi ollut tarvetta istuinalusille, jotka suosittelin Suvin tekevän Sipen trimmatusta karvakasasta. Paikka tuli lähes täyteen. Ohjelmana oli naisdueton ja Naskalit-mieskuoron esitykset, yhteislaulua ja Salon seurakunnan joulutervehdys. Mökillä lämmitimme saunan, telkkarissa soivat Kauneimmat joululaulut. Iltapalaksi söimme kinkkuvoikkarit ja Auralla tai skagenilla päällystettyjä keksejä.

Hento lumipeite oli yön aikana piilottanut mustan/vihreän maan. Lähdin kiertämään Jeturkastin lenkin. Tällä kerralla kaksi valkohäntäpeuraa ylitti kävelytien edessäni. Joku oli jo ehtinyt Jeturkastin polulle ennen minua; kahdet jalanjäljet ja yhdet tassunjäljet. Yksi nuorimies sauvakäveli vastaani. Mökillä kuuntelin telkkarista Kauneimmat joululaulut (på svenska) Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Joulurauhan julistuksen jälkeen tein salaatin, keitin perunat ja katoin kalapöydän. Viimeistelin perunalaatikon, joka jäi uuniin kun lähdimme Teijoon.

Parkkipaikka alkoi täyttyä, kun parkkeerasimme auton kirkon kupeeseen. Pieni kirkko (about 150 paikkaa), tuli täyteen ja mattimyöhäiset jäivät seisomapaikoille. Hannu pääsi taas laulamaan tuttuja virsiä! Tästäkin alkaa tulla meille jo yksi perinne muiden joukossa; yhdet Kauneimmat joululaulut, joulumarkkinat, aattovesperi, Matildan joulunavaus, joulusauna ja -ruuat. Mökille palattuamme mietimme, miten edetään. Päikkärit tuntuivat turhalta ajanhaaskaukselta (vaikka väsyttikin, olinhan herannyt jo 6.30). Laitoimme saunan päälle. Aattoillalliseksi söimme kinkkua ja laatikoita. Imelletty perunalaatikko onnistui (ainakin minun mielestäni) tutulla reseptillä hyvin. Joulupukki oli tuonut poissaollessamme lahjat takan eteen ja avasimme ne samalla kun kahvittelimme. Olisi sittenkin pitänyt nukkua päikkärit; seitsemältä minä kuorsasin sohvalla ja Hannu luki kirjaa sängyssä.

Joulupäivän sää oli tuulinen, lämmintä 5-7 astetta. Lähdin kävelemään Tapaninkierrosta. Nyt ei ole lunta eikä jäätä, osa poluista oli vetisiä ja kuraisia. Muuten miellyttävä kävellä, kun kulkee hiekkaista metsänhoitotietä tai sammaleen pehmentämää polkua. Välillä reitti nousee kuivalle kalliolle. Loppumatkasta päätin kääntyä Teijontielle ja kävelin pari kilometriä ajotien laitaa, josta keräsin kuusi ojaan heitettyä tölkkiä pussiini. Matkaa kertyi yhdeksän kilometriä. Edellisen kerran olen kävellyt pidemmän reitin, Metsäkulmantien kautta golfkentälle ja sen kiertäen takaisin mökille. Kevensin ruokailua taas salaatilla. Vielä maistuivat sillit, kinkku ja laatikot. Laitoimme pesukoneet päälle, päikkäreiden jälkeen lämmitimme saunan, vielä viimeisen kerran. Ulkona tuuli yltyi.

Tässä käy taas kuten Tallinnassa; kolme yötä siellä tuntuu joka kerta liian lyhyeltä, täällä voisi olla toisenkin viikon.

Tapaninpäivänajelun teimme Salon kautta kotiin. Kävimme Annan ja Aapon luona iltapäiväkahveilla, samalla vaihdoimme lahjat (sain toivomani skumppalasit!) ja jätin heille ylimääräiset jouluruuat. Kinkkua ja laatikoita on pakko syödä pois viikonloppuna, hyvä kun sain edes osan mahtumaan pakastimeen. Kotona sama tavaroiden roudaus päinvastaisessa järjestyksessä. Auto oli lähes yhtä täynnä kuin lähtiessä; purkit ja purnukat vievät saman tilan vaikka olisivat tyhjiä. Vaatteet tulivat puhtaina kotiin, kun pyöritimme ne joulupäivänä koneessa.

Tässäkö tää taas oli? Ensin huhkitaan koko kuukausi ja ykskaks joulu onkin jo vietetty. Ihanaa kuitenkin tulla viettämään muutama päivä joulukuuta ja vuodenvaihde jouluiseen, siivottuun kotiin. Ennen kuin lähden Ilonan kanssa Tallinnaan.

Välipäivät kotona

Sunnuntaina "kevensin" ruokailua ja tein meille savulohisalaatin. Tosin lisäsin siihen joulusta jääneet perunat.

Savulohta riitti myös maanantain pastaan.

Hannu halusi korvata epäonnistuneet joululahjansa ja tarjosi uudenvuodenaattona lounaan Tikkurilassa. Illan tullen poikkesimme takapihan "salakapakkaan". Vuodenvaihteen vietimme taas kaksin kotona, onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ulkona paukkui pakkanen ja raketit.

Uudenvuodenpäivänä tein pakastetusta kinkunlopusta tahmaisen täytteen tortilloille. Priimaa tuli!

Hyvää uutta vuotta!

Joulukuun kirjoja:

Tommi Kinnunen "Kaarna". Taattua Kinnusta! Karu tarina naisten kärsimyksistä sodan aikana pohjoisessa, lähellä itärajaa. Laina käy läpi elämäänsä 40-luvulla; lasten isä kuoli rintamalla ja toinen, sodan vaurioittama, alkoholisoitunut aviomies kuoli hänkin ja Laina jäi yksin hoitamaan lapsia ja huonokuntoista torppaa. Tyttäret hän patisti muuttamaan etelään, mutta Martti jäi kunnan lumenauraajaksi ja auttamaan äitiään. Jokaisella on omat muistot ja mielipiteet lapsuudestaan. Laina makaa sairaalassa muistisairaana vanhuksena, kun kuusikymppiset lapset kokoontuvat muistelemasn menneitä ja hoitamaan äitinsä tulevia hautajaisia.

Jouluvalmisteluja

Aloitin jouluvalmistelut vaihtamalla pöytäliinat, sohvatyynyt ja keittiön verhot punaisiin. 

Torstaina kävimme kaupoilla ja sain ostettua vähän joululahjoja. Ikeassa söimme joululounaan, ihan hyvä ainakin kerran vuodessa. Paistoin karpalocookiet ja joulupiparit. Motivaatiota sain siitä, että olimme kutsuneet Jussin ja Leenan meille perjantaiksi. Tarjolle laitoin salaattia ja kasvispiirakan, myöhemmin keksejä ja pipareita päällysteineen. Vieraat eivät halunneet kahvia, joten kaupan joulutortut jäivät meidän syötäviksi.

Ostin itselleni terapiapallot, joita pyörittelen kipeiden jalkojeni alla. Rymy saa joululahjaksi oman "terapiapallon", josta luultavasti on joulun jälkeen ehjänä enää se pallo, jos sekään.

Tänä vuonna lähdemme joulunviettoon jo hyvissä ajoin, joten joulusiivoukset ja kodin koristamisen voisi sivuuttaa. Mutta ei, siihen ei sisäinen Marttani suostu. Ja onhan mukava palata välipäiviksi siivottuun, jouluiseen kotiin.

Vietimme sateisen itsenäisyyspäivän taas kahdestaan kotona. Tein kasvissosekeittoa, siihen sulattamani (joskus aiemmin ostettu) Koskenlaskija olikin yllättäen savuporoa, mutta sopi bataatti-porkkana-peruna-palsternakkakeittoon mainiosti. Sunnuntain kinkkukävelyllä Hannu voitti arpajaisissa kinkku-lahjakortin!

Maanantaina perustin vinttiin perinteisen tonttupajani ja paketoin Lohjalle menevät lahjat. Ipanat toivovat lahjakortteja/rahaa, joten paketoitavaa ei paljon ollut. Ilona saa minulta opastetun Tallinnan reissun, mutta saa maksaa shoppailut itse. Ulkona oli kaatosade, kellarissa napsahti viides hiiri pyydykseen. Eipä tarvitse joululahjoja ostella; auton vuosihuolto maksoi melkein 600€!

Pääsin vihdoin terveyskeskuksen fyssarille. Samaan hintaan sain kaksi nuortamiestä, kun oli opiskelijakin paikalla. Lepoa ja särkylääkettä, sillä pitäisi kipu helpottaa. Lisäksi harjoitteita jalkapohjille, varpaille ja nilkoille. Onnistuuko syväkyykky, kysyi fyssari. Kuinka monta haluat, kysyin minä. Tämäkin vakuutti, että pystyn vielä vaeltamaan, kunhan jumppaan ahkerasti. Torstain lukupiirin jälkeen pesin keittiön kaikki pinnat (lattian säästin Hannulle).

Tein lounastreffit Kikin ja Sirkun kanssa Lohjan Amariin. He eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan kuin ohimennen. Sovittiin, että pitää tavata useammin, kun puhuttavaa riittää eikä elämästä koskaan tiedä. Btw. Oli tosi hyvä lounas; runsas salaattipöytä ja maukkaat lammaspyörykät (muuta en jaksanutkaan).

Olin menossa Suville yökylään, kaveriksi pikkupojille. Poimin Noelin pihalla kyytiin ja haimme hänelle sushit Cittarista. Näin säästyin yhdellä pyörremyrskyllä, kun Sipe vastaanotti minut. Onkohan ollut mummua ikävä? No niin on minullakin. Samantien vein Sipen lenkille, niin ei tarvitse koko ajan vaihtaa vaatteita. Laitoin Areenasta Joulukalenterit pyörimään. Ei kiinnostanut ketään; Noel jatkoi pelaamista huoneessaan ja Sipe nukahti viereeni. Sipe katseli ihmeissään, kun illalla pyörittelin hänen terapiapalloaan jalkapohjieni alla. Siinäkin on varmaan ollut joku possu alkujaan.

Iltalenkillä oli ihana ilma; tuuli oli tyyntynyt ja taivas tähtikirkas. Eikä ollut liukasta. Sipe on kova vetämään ja entistä vahvempi. Tavattiin pikkuinen Molli, joka teki innokkaasti tuttavuutta. Sipe asettui taas nukkumaan sänkyni jalkopäähän. Kaapin päällä raksutti käytöstä poistettu seinäkello niin kovaan ääneen, että hain keittiöjakkaran ja poistin patterin kellosta. Johan hiljeni! 

Illan pallojumpat saivat jalkani taas kipuilemaan yöllä. Aamu- ja päivälenkillä yritin hillitä Sipen juoksuhaluja. Ei pitäisi kysyä ääneen "Käännytäänkö jo takaisin", silloin Sipe ryntää kotia kohti. Tein salaatin ja  jauhelihatortilloja. Koskahan olen viimeksi paistanut/käyttänyt jauhelihaa? En muista, meillä kun Hannu pyöräyttää lihapullat ja täytetyt paprikat. Meni taas pyörremyrskyksi, kun Sipe sai loppuperheen kotiin. Olivathan nämä olleet peräti vuorokauden pois näkyvistä. Oli ollut taas niin kivaa poikien kanssa! 💓 Kotiin ajaessani poikkesin sytyttämään kynttilän siskon haudalle. Jätin Lohjan Menneenajan Joulumarkkinat väliin. Autopaikkaa etsiessä olisi mennyt aikaa ja halusin päästä kotiin ennen pimeää. Olen aina ollut hämäräsokea, nyt tuntuu, että näkö on kevään aikana huonontunut.

Sunnuntaina oli taas aika keventää ja tein meille savulohisalaatit.

Menimme kuuntelemaan ja laulamaan Kauneimmat joululaulut goes pop. Sen jälkeen saimme kutsun naapuriin saunomaan ja syömään virolaisia jouluruokia; kasleria, uuniperunoita ja mulgikapsas-hapankaalia. Että se siitä keventämisestä...

"Paketoin" herkkulahjat ystäville.

Viimeiset joululahjat saivat Shishin koristeet paketin päälle.

Joulukuun kirjoja;

Juhani Karila "Pienen hauen pyydystys". Luin kirjan lähes kaksi vuotta sitten, kun vietin viikon itsekseni Tallinnan tammikuun pakkasissa. Lähetin tai luin siitä parhaita paloja Hannulle, hän teki samoin lukiessaan kirjan kotona minun jälkeeni. Hienoja, mystisiä hahmoja; peijooni, näkki, hattara, meteli jne. Ehdotin kirjaa lukupiirille, jonka mielipiteet jakautuivat, useimmat kuitenkin pitivät siitä.

Pepe ja Paula Forsberg "Espanjan luonnonkohteet tutuiksi - Opas upeisiin maisemiin". Kirja täynnä kuvia, asuntoautolla tehdyn matkan retkipäiväkirja, kohteiden historiaa, nähtävyyksiä, luontokohteita ja retkeilyreittejä. Karttoja jäin kaipaamaan, ei ole kiva lukea kirjaa Maps toisessa kädessä.

Matildan joulu 2024

Viikolla paketoin vintissä viimeiset lahjat ja keittiössä herkkutuliaiset.

Kävimme seurakunnan kahveilla, Hannukin pääsi laulamaan joululauluja. Sinne saapui Joulupukki (ettei vain ollut itse kirkkoherra) jakamaan lahjojaan. Hannu hoiti viikkosiivouksen, koristelin alakerran tontuilla ja vaihdoimme punaiset matot eteiseen ja kuistille.

Torstaina kaunis pakkaskeli muuttui vetiseksi ja järkyttävän liukkaaksi (ei ole Vantaan kaupungilla hiekkaa ripoteltavaksi). Olisi ollut järkevämpää jättää lenkki väliin ja tehdä saamiani jumppaliikkeitä. Niitä teenkin iltaisin, noin 100 liikettä käsiin, lisäksi 15-20 syväkyykkyä. Hannu lähti vuoden viimeisiin bänditreeneihin, minä jäin pakkaamaan. Hirveä homma, kun kyseessä on vuokramökki! Onneksi sentään tuttu, niin tiedän mitä keittiötarvikkeita siellä on. Liinavaatteet, pyyhkeet, kylpytakit, pöytäliina (kerran unohtui ja meinasi joulu mennä pilalle), vaatteet ja pesuaineet, pakasteet ja lähes kaikki jääkaapista, kuivatuotteet, mausteet, pakasterasiat ja foliovuoat, kynttilät ja koristeet (kukka!), lahjat ja tuliaiset ja vielä mitä! Onneksi ei sentään tarvitse pakata mukaan sienikuivuria ja kannellisia 5kg:n purkkeja, vaikka Hannu toivookin lumetonta joulua.

Perjantaina kävimme kaupoilla ja pakkasimme auton. Lähtö myöhästyi sen verran, että olimme Lohjalla vasta kahden hoodeilla. Kävimme Kikin ovella, Irjalla, Suvilla (toisenkin kerran, kun sitruuna-omenahillo oli unohtua laukkuuni), samalla sain halattua Sipen, jota en ole nähnyt kaatumiseni jälkeen. Virkkalassa halasin Meerin ja Caritan, jolla oli joku kiukkupuuska uuden hoitajan kanssa. Lupasimme tulla uudelleen paremmalla hetkellä ja veimme kynttilät haudoille. Inkoo-Salotiellä asteet putosivat pakkasen puolelle ja alkoi pyryttää. Onneksi ei ollut kiire. Perniössä pidetään perinteistä kiinni; lähes joka talon ikkunoissa loisti kaksi kynttilää. Haimme rullakebabin mukaan (sain kädestä pitäen onnitella palkittua yrittäjää, joka pääsi rouvineen tanssimaan linnan juhliin), sen jälkeen alkoi mökkitie Matildaan ja perillä armoton tavaroiden roudaaminen ylämäkeen mökille. Mökki oli siisti, olkkarissa oli jopa uusi matto. Astianpesukone ja kuivauskaappi olivat tyhjentämättä, mutta siihen olen jo tottunut. Ovathan astiat ainakin puhtaita ja saan laittaa ne kaappeihin haluamaani järjestykseen. Vessaan oli jätetty "Koistisen paperit"; kaksi palaa. Seitsemältä tavarat olivat paikoillaan, samoin joululiina, ledivalot (kukka!) ja kynttilät. Syötyämme menimme saunaan, joka harmiksemme ei lämmennyt juuri huonelämpöä korkeammaksi.

Aamulla testasimme kiukaan ja johan lämpeni! Joku oli kääntänyt namikat minimiin. Ei kuitenkaan menty aamusaunaan, vaan lähdimme kävelemään Kariholman grillipaikalle. Pyrytti lunta ja eilen jäätyneet paikat jäivät piiloon. Olin ajatellut käydä Jeturkastin sienipaikoilla, mutta polku oli heti alussa liukas ja päätin pysytellä maantiellä. Hannu oli jo ehtinyt Kariholmaan ja sytytti tulet, minä laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa. Joimme kuumat kaakaot ja söimme makkarat. Oli aivan tyyntä, tuntui jopa lämpimämmältä kuin lokakuussa.

Kolme päivää jouluun ja melkein kaikki on valmista. Kuten uudessa joululaulussa sanotaan; mummu istuu nojatuolissa ja katsoo, kun muut ympärillä hyörivät höyryten.

Sunnuntaina oli +5 astetta ja satoi vettä. Eilen satanut lumi suli, osittain myös jäät tien pinnoilta. Oli lähdettävä lenkille, sillä tämän päivän ohjelmassa oli hakea kuusenoksat maljakkoon. Kävelin satamaan, jossa vain kehräämön myymälä oli tänään avoinna. Poimin kuusenoksia, jotka kuivatin kylppärin lattialämmöllä. Tein kattilallisen papu-linssikeittoa ja koristelin "joulukuusemme".

Huonoin joululahja ever; Andalusian majoittaja perui (jo maksamani) varauksemme maaliskuulta. Harmitti niin kovin, että ensimmäisen kerran otin ässäkortin käyttöön ja kerroin 25 miljoonasta kuvieni katselusta Google Mapsissa. Ei auttanut, aamulla vaihdoin varauksen kylän toiseen keittiölliseen suosikkiimme, onneksi se oli vielä vapaana. 

Olin varustautunut mökkiviikkoomme niin hyvin, ettei olisi tarvinnut käydä kaupassa, ajoimme kuitenkin maanantaina Perniöön ostamaan litran maitoa, skumpan ja saunaoluet. Kotiuduttuamme lähdin Jeturkastin metsiin. Puf, kaikki sienet ovat kadonneet! Ei niitä kukaan ole voinut poimia, luultavasti jatkuvasti vaihtuva säätila on sulattanut supparit. Iltapäivällä valmistelin perunalaatikon. Neljän jälkeen naapurimökkiin majoittui ensikertalaisia, murteesta päätellen turkulaisia.

Mathildedalin joulunavausta vietettiin aatonaattona Valimolla jo 20. kertaa. Meille se oli ensimmäinen. Lähdimme ennen kuutta kävelemään alas kohti satamaa. En muistanut, että täällä ei ole lainkaan katuvaloja. Hannun autosta hakema taskulamppu ei sekään toiminut. Pääsimme onneksi perille kompuroimatta ja liukastumatta. Alustaja totesi, että porukkaa on paikalla enemmän kuin ennen (olemmeko lisääntyneet). Ohjelmassa oli yhteislaulua, musiikkiesityksiä - mm. mieskuoro Naskalit - ja seurakunnan joulutervehdys. Takaisin mökille palasimme Teijontietä pitkin. Ei sielläkään katuvaloja ole, mutta ohi ajavat autot valaisivat hetken pimeää tietä. Laitoimme glögin ja saunan lämpenemään. Saunottuamme Hannu alusti sämpylätaikinan, minä valmistin anjovismössön. Lisäsin siihenkin teelusikallisen 7-maustetta, jotta sain vähän jouluista makua.

Aattoaamun sää oli sumuinen ja kolea. Hannu nousi paistamaan sämpylöitä. Ennen aamukahvia katsoimme viimeisen osan TV2:n joulukalenterista. Aamupäivällä Hannu lähti lenkille, minä tein sitruunasillin ja valmistelin aattoateriaa.

Jätin perunalaatikon uuniin ja lähdimme Teijon kirkolle aattohartauteen. Meille uusia perinteitä! Pieni kirkko tuli täyteen, me menimme istumaan urkuparvelle, jossa kajari pauhasi aivan vieressä. Mökillä nautimme kuumat juomat, sillä aikaa perunat kypsyivät ja katoin pöytään sillit.

Maistoimme myös perunalaatikkoa, sen tilalle uuniin meni marinoitu possunfilé. Avasimme naapureilta, Suvilta, Tarjalta ja siskolta saadut joululahjat.

Hetken huilin jälkeen katsoimme viimeisen osan Femman joulukalenterista ja menimme saunaan. Lämpimän ruuan syötyämme avasimme toisillemme hankitut joululahjat. Saimme myös kansainväliset jouluterveiset Dubrovnikista, Espanjasta ja Sveitsistä.

Joulupäiväkin oli sumuinen ja kostea. Herätessäni kättä särki, ilmeisesti olin yrittänyt nukkua oikealla kyljelläni. Aamupäivällä lähdimme omille lenkeillemme. Kiersin golfkentän, siellä oli kymmenkunta pelaajaa märällä viheriöllä. Mökille palasin Teijontietä kävellen. Keitin perunat sillien seuraksi ja lämmitin laatikot possun kanssa. 

Illalla söimme vielä juustoja hillojen, pipareiden ja Tarjan tekemän näkkärin kanssa.

Tapaninpäivänä oli +7 astetta, lähdimme aamupäivällä lenkille. Vasta Teijontiellä muistin, että tarkoitukseni oli laittaa juurekset marinoitumaan. No, onneksi ei edelleenkään ollut kiirettä. Kävelin golfkentän lenkin vastapäivään, samalla kuuntelin Joulupukin tuomilla langattomilla kuulokkeilla Yle Suomen "Saparomäen joulun" ja Kari Lumikeron haastattelun 20 vuoden takaisesta Aasian tsunamista. Sain juurekset valmiiksi ja laatikot lämmitettyä, ennen kuin Anna ja Sofia saapuivat syömään kanssamme. Sain Annalta taas ihanat joululahjat.

Tässäkö tää oli? Mökkiviikko kului rauhallisesti, silti turhan nopeasti ja taas oli yksi joulukoti purettava ja tavarat pakattava. Ensi vuonna onkin mietittävää, kun Tapaninpäivä on perjantai (ts. lähtöpäivä). Sanoinkin Annalle, että tulen heille valmistelemaan joulua ja aloitamme mökkiviikon vasta Tapanina.

Kotimatkan ajoimme Salon kautta ja kävin ostamassa Elisalta tarjouspuhelimen itselleni. Tietojen siirto puhelimesta toiseen olisi maksanut 55€, "Ko mul o nii kova kuukauspalkka", totesi myyjä. Maanantaina kävimme Jumbossa Elisan myymälässä, siellä tietojen siirto olisi maksanut 99€. Siis vielä paremmat tuntipalkat!

"Kotikuusi" ei ollut pudottanut neulastakaan ja se saa jäädä vielä vuodenvaihteeseen.

Joulunajan kirjoja;

Sirpa Kähkönen "36 uurnaa - Väärässä olemisen historia". Rakkaudentunnustus kuolleelle äidille. Kähkönen käy yön tunteina keittiössään "keskustelua" kuolleen äitinsä kanssa. Äidin päiväkirjoihin nojaten hän kertoo äidin ja suvun tarinaa. Kertoo lapsen ihailusta ja rakkaudesta äidilleen, joka ei itse osannut osoittaa rakkautta lapselleen, eikä sitä koskaan saanut omalta äidiltään. Sen sijaan isovanhemmat antoivat turvaa ja jakamatonta rakkauttaan tyttärentyttärelleen. Kirja pistää kyllä miettimään (hyvän kirjan merkki!) omaa äiti-tytär -suhdetta, molempiin suuntiin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän lapsuuttamme eivät varjostaneet sota-ajan traumat, alkoholismi tai muut sairaudet. Kuria toki oli (kaikessa viisaudessaan), samoin isoäidin turvallinen syli ja rakkaudellinen huomio.

Kaikki eivät tiedä, että Lohjan Virkkalassa oli sairaala vuoteen 1970 asti. Muistan käyneeni siellä katsomassa Anni-mummua. Lakkauttamisen jälkeen rakennuksessa toimi Lohjan Kalkkitehtaan työterveyshuolto. Nykyisin Kässän talo toimii juhlatilana, jossa järjestetään pienimuotoisia konsertteja, esitelmiä ja yksityistilaisuuksia. Sirpa Kähkönen kertoo 1957 sattuneesta onnettomuudesta, jossa linja-auto törmäsi Lohjan ns. satamaradan tasoylikäytävällä veturiin. Loukkaantuneet kuljetettiin Helsingin Kirurgiseen ja Lohjan sekä Virkkalan sairaaloihin. Yksi bussin kyydissä olleista vakavasti loukkaantuneista oli Sirpa Kähkösen äiti Riitta.