Tammikuun kulttuuritapahtumat

Söimme loput joulupiparit ja pikkuleivät, mutta en raskinut vielä heittää meidän "kuusta" pois, riisuin siitä vain punaiset joulukoristeet.

Vuosi alkoi mukavasti Helsingin näyttelyissä käyden. Pidin tarkoituksella tammi-helmikuun kalenterin tyhjänä, että tilaa jää myös yllätyksille. Maaliskuusta on tulossa taas kiireinen. Ei mennyt kuin hetki, niin johan alkoi kalenteri täyttyä konserteilla ja elokuvilla. Nythän minulla on aikaa, kun jumpat jäävät väliin ja käyn (toistaiseksi) vain kerran viikossa salilla.

Vilma Jää

Lähes viime hetkellä huomasin, että Vilma Jää konsertoi Tikkurilan kirkossa. Sain houkuteltua Ritunkin mukaamme.

Omenapuut pitäisi leikata "maaliskuun hangilla". Epäilen, ettei maaliskuussa ole enää lunta, hangesta puhumattakaan, joten oksastin pienet omenapuumme jo nyt. Toivottavasti ei käy kuten pelätään käyvän Roihuvuoren kirsikkapuille; ei kukan kukkaa keväällä!

Saara Lilja

Keskiviikkona menimme Ritun kanssa Tikkurilan kirkon Taidehetkeen kuuntelemaan tohtori Saara Liljan ja professori Arto O. Salosen jutustelua aiheesta "Valonsäteitä toivon tueksi". Samalla saimme ihastella Saara Liljan aurinkoisia valokuvia. Prof. Salonen suositteli etsimään niitä valonsäteitä jokapäiväisestä elämästä, arjestakin; hyvyyttä, kauneutta ja iloa. Minä saan niitä päivittäisillä kävelylenkeillä, kun kohtaan koirakavereita tai muita tuttuja. Tai kun lähden metsään samoilemaan. Torstaina otimme Ritun ja Mekun kyytiin Korson Lumoon katsomaan Tom Hanksin tähdittämää A Man Called Otto -elokuvaa.

Lauran Kaffila

Saara Lilja

Seuraavan keskiviikon Taidehetken teemana oli "Kohti vahvempaa maailmaa". Keskustelunaiheita etsittiin taas Saara Aallon luontokuvista. Ennen esitelmän alkua tein Maijan kanssa treffit Tikkurilan kirkon kahvioon. Päivällä kävin kolmannen kerran kuntosalilla, lisäsin jo kiloja ja toistoja. Silti ei tuntunut seuraavana päivänä missään (korkeintaan vähän ulkoreisissä ja kipeässä kädessä), kiitos illan kävelylenkkini Tikkurilaan ja takaisin. Ehkä on aika lisätä kilomääriä, mutta edelleen nostan oikealla kädellä neljän kilon painoa, vasemmalla seitsemän kiloa. 💪

Tammikuu päättyi Pepe Willbergin ja Jukka Eskolan konserttiin Savoyssa. Hieno kokoonpano! Isä, Aulis, Keijo ja Svenkka luultavasti taputtivat hekin pilven reunalla.

Tammikuussa ei ollut matkapäiviä (paitsi Helsinkiin) ja käsikin alkoi olla kunnossa, joten Google Maps laski minulle 230 kävelykilometriä. Luultavasti niitä on vieläkin enemmän, sillä Maps merkkaa lenkkini usein linnuntietä. 🐦

Tammikuun kirjoja:

Tuula Levo "Neiti Soldan". Jouheasti luettava romaani (ei siis tietokirja) Tilly Soldanin ja hänen siskonsa Vennyn aviomiehen Juhani Ahon suhteesta, josta syntyi poikalapsi. Sehän on historiallinen totuus, että suhde oli olemassa, mutta mistä kirjailija on löytänyt sanat Tillyn suuhun, ajatukset hänen päähänsä ja tunteet sydämeen? Mitään lähdetietoja ei kirjassa kerrota.

Tammikuu 2025

Toimiston lukupiiri kokoontui joulutauon jälkeen ja pidin jo toisen Helsinki-päivän tänä vuonna.

Ennen lukupiirin kokoontumista kävin Kiilassa lounaalla. Jonoa oli ulos saakka, olin liikkeellä ruuhka-aikaan, mutta hyvin löysin vapaan pöydän. Kiilassa tuli käytyä paljon, kun olin töissä Kalevankadulla. Nyt ravintola on muuttanut ja lounasaikaan täynnä kolmekymppistä toimistoväkeä. Salaattipöytä on edelleen mainio ja karitsa oli hyvää. Syötyäni kävelin Temppeliaukion kirkkoon, jossa en ole ennen käynytkään. Siellä soi vieno taustamusiikki ja istuin hetken penkille nauttimaan kirkon rauhasta. Kunnes sisään tuli joukko kiinalaisia. Hehän eivät osaa missään käyttäytyä ja respa joutui pyytämään kuuluttamalla hiljaisuutta.

Hannu Väisänen

Kristina Riska

Ennen kuin menin Sanomatalon verenluovutukseen, ehdin käydä vielä katsomassa Galerie Forsblomin näyttelyt, jotka päättyvät tällä viikolla. Sanomatalosta kävelin Musiikkitaloon, jonka kahvilassa lukupiirimme kokoontui. Saimme aikaan vilkkaan keskustelun, mielipiteitä kirjasta vaihdettiin laidasta laitaan ilman kinastelua. Kun joku puhui vuosikymmenten muutoksista, muistin, että minunhan piti käydä Mediamuseossa (nyk. Merkki) katsomassa Henrik Tikkasen piirroksia Helsinki ennen-nyt. No sinne ehdin seuraavalla kerralla.

Taidan jättää Rekolan Raikkaan kevätkaudenkin väliin, kaatumisesta ei vielä ole kulunut kolmea kuukautta. Sen sijaan kävin ostamassa 10-kortin kuntosalille. Aloitin käynnit varovasti; oikealla kädellä 3kg:n paino, vasurilla menee 6kg (parin kuukauden kuluttua saatan olla melko toispuoleinen). Jalat ovat hyvässä kunnossa, joten painoja voi lisätä kerta kerralta.

Keräsin joulukoristeet pois, jouluvalot, "kuusi" ja punaiset tekstiilit saivat vielä jäädä. Hannu hoiti edelleen viikkosiivouksen, minä tarjosin siitä hyvästä lounaan Tammiston Jufussa. Samalla kävimme BudgetSportin alessa. Hesarin lukijan mielipiteessä joku kirjoitti, että suomalainen ostaa vuodessa keskimäärin 40 vaatetta. Jäin oikein miettimään, että taisin viime vuonna ostaa itselleni parit kalsarit, urheiluliivit ja -trikoot. Kaikki ulkoiluvaatteeni ovat vuosia vanhoja, samoin koti- ja kyläilyvaatteet. Viime mainitut ovat kyllä pääosin jonkun verran tiukentuneet, onneksi olen vuosien varrella hankkinut jotain väljempääkin. Juhlavaatteita meikäläinen ei juuri tarvitse, kun kukaan ei enää vietä mitään juhlia.

Viime vuonna Ismon poismeno tuli yllätyksenä, tämä vuosi alkoi vielä kurjemmin (ja osui vielä lähemmäs), kun Jukka menehtyi 46-vuotiaana.

Viimeisellä käynnillä fyssari suositteli vielä välttämään mattojen ravistelua ja piiskaamista. Hannulle lankesi taas viikkosiivous, tarjosin lounaan Hoa Sen -ravintolassa.

Tammikuun kirjoja;

Kazuo Ishikuro "Pitkän päivän ilta". Taas näitä japanilaisia kirjailijoita! ehdin ajatella lukupiirin seuraavasta valinnasta, ennen kuin luin kirjan kansiliepeestä, että Ishikuro on muuttanut Englantiin jo 6-vuotiaana. Kahden kulttuurin kasvattina hän pystyy ikään kuin ulkopuolisena tarkastelemaan brittien aristokraattista pönötystä. Kirja kertoo hovimestarista - herra Stevens - jonka elämään ei todellakaan mahdu mitään muuta kuin hovimestarina oleminen, isäntänsä ja tämän vieraiden palveleminen. En ole koskaan katsonut Downtown Abbeyta, Crownia tai muita niiden kaltaisia tv-sarjoja, mutta kirja piirtää selvän kuvan ylhäisön ja palvelusväen välisestä hierarkiasta, samoin palvelusväen välisestä hierarkiasta. Pientä piikkiä/pilaa olen löytävinäni rivien välistä. Käy sääliksi herra Stevensiä, joka piilottaa hovimestarin naamion taakse kaikki tunteensa, niin isänsä kuolinvuoteella kuin suhtautumisessa taloudenhoitajaan - neiti Kenton - jonka kanssa olisi ollut mahdollisuus lähempäänkin tuttavuuteen. Ehkä hovimestari vanhuuden yksinäisyydessään tulee näitä katumaan?

Guillaume Musso "Tyttö ja yö". Rikos tapahtuu ranskalaisessa hienostokoulussa joulun alla 1992. Kaksi murhattua päätyy rakenteilla olevan betoniseinän sisään. 2017 vietetään koulun 25-vuotisjuhlia, samalla julkistetaan koulun purku- ja laajennussuunnitelmat. Murhiin osalliset pelkäävät paljastuvansa ja saavat uhkaavia viestejä kostosta, jopa tappamisesta. Kirja koukuttaa ja lopussa odottaa vielä yllättävä juonenkäänne.

Vuosi 2025

Uusi perheenjäsen

Sinnan ja Onnin pieni joulunihme, joka sai nimekseen Rymy. Mahtaako olla nimensä veroinen?

Vietimme taas vuodenvaihteen kahdestaan kotona. Ritun oli tarkoitus tulla meille yökylään ja lupasin tarjota blinejä omatekoisen sienisalaatin ja lohimoussen kera, mutta hän sai jostain flunssan eikä arvannut tulla tartuttamaan sitä meihin. Yllättävän paljon on sairastelua liikkeellä, niin perheessä kuin ystävillä. Turun seudulla puhutaan jo uudesta korona-aallosta. Pari kaveria onnistui myös matkimaan minua kaatumalla ja katkaisi tai mursi luitaan. Vuoden viimeisenä iltana muistelimme mennyttä vuotta ja katsoimme kaikki vuoden 2024 kuvat. "Joulukuusemme" eli kuusenoksat, jotka hain metsästä itsenäisyyspäivän jälkeen, ei ole karistanut neulastakaan. Päinvastoin; nyt se on alkanut kasvaa.

Tove Jansson

Halusin viedä Pihlan Helsinkiin katsomaan Tove Janssonin laajan näyttelyn HAM:oon. Lounaspaikaksi ehdotin Kampin Fusionia, jonka puffetista löytyy jokaiselle jotain, vähän liikaakin. Hannu vei Pihlan vielä Ateneumiin katsomaan Gothic-näyttelyn, itse halusin nähdä HUS:n kokoelman Taidehallissa, sillä se on esillä enää tämän viikon. Sattumalla osuimme samaan junaan, kun lähdimme kotiin päin.

Anssi Kasitonni; Grand Safari

Ritu oli parantunut flunssasta ja tuli meille loppiaisena. Nyt ei ollut tarjolla blinejä, vaan Rusasen sienipiirakkaa, sitruunasiikaa ja kreikkalaisia säilykkeitä. Otimme glögiskumpat, Hannu vain alkoholitonta glögiä, kun hän on tipattomalla. Kannattaako tuo, kun verenpaine alkoi jo viikossa heittelemään?

Toiveet ja suunnitelmat vuodelle 2025

Isoin toive on tietenkin, että pysymme terveinä ja pääsemme silloin tällöin reissuun. Saimme molemmat Eckeröltä joululahjaksi reittimatkat Tallinnaan (kaveri puoleen hintaan). Minun on käytettävä omani ennen huhtikuuta. Vuosi 2025 sisältää merkkipäiviä, joten jotain spessua pitäisi keksiä loppukesälle.

Andalusia

Maaliskuun alussa on taas vuorossa Andalusia, tällä kerralla valitsimme Málagan lisäksi pienen Canillas de Aceitunon vuoristokylän (pääsen vuorille eksymään). Löysimme molemmista mukavat majapaikat, mutta joulunpyhinä Canillas de Aceitunon majoittaja perui varauksemme (olimme ainoat varaajat koko tulevalle vuodelle). Onneksi löytyi toinen, vähän edullisempi keittiöllinen huoneisto.

Portugali, Fisherman’s Trail

Varasin Finskin lennot Lissaboniin huhtikuulle. Tämä vaellus ei seuraa pyhiinvaellusreittejä, joten ilman majataloja ja pilgrim’s menuita siitä saattaa tulla paljon kalliimpi. Ensimmäisen kerran vaellan Lissabonista etelään päin, luultavasti tulen polttamaan muutakin kuin niskani. Reitti (noin 230 km) seuraa Atlantin rannikkoa ja siitä 60-70% on kulkemista hiekassa (jos ei polkuja ole laudoitettu). Saattaa siis olla lähes yhtä raskas kuin umpilumessa tarpominen. TV4:n Tsunami-sarjan seuraaminen ei juuri nosta odotuksia. Vaelluksen jälkeistä yhteistä aikaa ei ole vielä suunniteltu. Lentojen kalleuden takia Hannu saattaa heivata koko Portugalin.

Viro Hondalla

Hannullakin on ollut olkapäävaivoja. Kesän moottoripyöräajelut riippuvat kokonaan hänen kuntoutumisestaan. Muutenkin suunnitelmissa on vähän kevennetty versio, kunhan löydämme jostain vielä käymättömiä kyliä. Toki minä olen aina valmis hyppäämään Hiidenmaan lauttaan.

Mysteerimatka ja syksy

Hannun synttäri ja meidän hääpäivämme ovat molemmat elokuussa. Minulla on edelleen mielessä viime vuodelle suunnittelemani Maata myöten Puolaan -reissu, luultavasti käännän sen toisin päin, sillä saimme kyläkutsun Varsovaan. Hannu haikailee Kreikkaan, toki hän haluaa myös Balkanille ja molemmat haluaisimme tavata Zeljkan. Kreikan ja Balkanin kierrosten yhdistäminen veisi tolkuttomasti aikaa (ja rahaa!), eikä kumpikaan meistä halua sinne suunnalle elokuussa hikoilemaan.

Joku kesäleiri kotimaassa olisi vaihteeksi tosi mukava. Muuten vuosi kulunee tuttuun, hyväksi koettuun tapaan; lyhyitä kotimaan reissuja toivottavasti Hondalla, Tallinnassa käyntejä, mökkiviikot Mathildedalissa ainakin lokakuussa ja joulun aikaan.