torstai 3. huhtikuuta 2025

Surullinen kevät

Peruin kuukauden vaellusreissun Portugaliin, joten en pääsekään siitepölypakolaiseksi. Heti keskiviikkona alkoivat allergiaoireet.

Viikot tuntuvat pitkiltä, tiistaina luulin olevani jo perjantaissa. Päivät kuluvat puhelimessa, sähköpostissa, pankissa jonottamisessa ja kirjaston tulostimella. Käänsin veistä haavassa ja lainasin vuoden vanhan Mondon (etteivät tulosteet rypisty repussa), jossa on juttu Portugalin rannikkoreitistä patikoiden tai pyöräillen. 

Hannu oli tehnyt huhtikuulle työlistan, että aika kuluisi nopeammin yksin kotona. Hän aloitti tekemällä keväthuollon Hondalle ja rakentamalla ohjeeni mukaisen suojan kukkapenkille. Viime keväänä puput söivät kaikki tulppaaninalut. 

Hautajaisjärjestelyjen oheen yritän keksiä jotain hauskaa jokaiselle viikolle. Hannu käytti Eckerön joululahjansa ja varasi meille yön yli -reissun Tallinnaan. Perjantaina hyppäsin Turun junaan ja menin Saloon yökylään Annalle. Sillä aikaa Hannu lupasi pestä ikkunat.

Olin perillä kahden jälkeen ja pysähdyin Salon asemakahvilaan pullakahville. Mukavan kahvilanpitäjän kanssa puhuimme lähiomaisten Alzheimerit ja viimeiset vauvauutiset. Annan ja Aapon kanssa teimme treffit Veturitalliin, Harro Koskisen "Aika saaressa" -näyttelyn katsottuamme ajoimme heidän kotiinsa, jossa kolme kissaa jo odottivat. Kaksi niistä karkasi heti pihalle. Illalla pääsin saunomaan, sen jälkeen Anna teki minulle rentouttavan kasvohoidon. Yksi kissoista oli jo vallannut sänkyni. Pikkuinen Misu nukkui koko yön lantioni päällä, hyvä kun uskalsin kylkeä kääntää.

Sunnuntaina avasimme kotona grillikauden; maissia, parsaa, paprikoita ja haloumia luumuhillolla. Lisäksi vihersalaattia. Maanantaina jonotin taas pankissa (ilman asiakkuutta ei Osuuspankkiin niin vain mennä). Tiistai kului Helsingissä Timon asuntoa tyhjentämässä, tavaraa jäi vielä ainakin yhteen kertaan. Otin itselleni muistoksi Timon suuren villapaidan, sitä voin käyttää (sitten joskus) unelmieni saaristomökissä. Illalla tein alustavan perunkirjan, säästetään siinä tonni tuomarinpalkkiota.
 

Huhtikuun kirjoja;

Patricia Highsmith "Lahjakas herra Ripley"