Pääsiäinen 2025

Olen viettänyt monet pääsiäisriehat kulkueineen Espanjassa ja Portugalissa, niin oli tarkoitus nytkin. Olisin vaellusten välissä pysähtynyt Algarveen pääsiäispyhiksi. Kotona ollessa pääsiäinen on lempipyhäni, ilman mitään velvoitteita. Voimme kutsua ystäviä kylään jos haluamme, tai toivoa jonkun kutsuvan meidät pääsiäisaterialle. Joulun velvoitteista olemme jo monta vuotta laistaneet viettämällä viikon Mathildedalin mökillä.

Pitkäperjantaille luvattiin hellettä, mutta ilma jäi niin viileäksi, että päätimme syödä sisällä. Saimme vieraiksi Amin ja Roksun, jotka toivat isot eväät tullessaan. Aperitiivien jälkeen söimme alkupalaksi savulohisalaattia, grillattuja pikkupaprikoita, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä sinihome-pekonikääreellä. Hannu jäi Roksun kanssa pihalle grillaamaan karitsan ja broilerin fileet.

Lauantaina saimme saunakutsun naapuriin. Ihanat naapurit ja heidän hurmaavat pikkupojat! Pääsiäissunnuntaina heräsin sateen lotinaan. Se ei estänyt meitä lähtemästä lenkille. Pekka Laine soitti musiikkia, jossa "henki puhuu".

Paavi Franciscus päätti lopettaa maallisen kärsimystiensä pääsiäismaanantaina. Sateiden jälkeen luonto viheriöi ja takapihalle nousi nokkosen alkuja. Tein "rikkaruohosalaattia" nuorista voikukanlehdistä ja vuohenputkesta.

Oiva

Pääsiäisen jälkeen tyhjensimme Timon asunnon. Meistä ei ihan ehtinyt tulla Oivan kanta-asiakkaita, vaikka kävimmekin vielä syömässä lounaaksi voissa paistettuja muikkuja. SPR Kontti kävi (onneksi!) hakemassa painavan nojatuolin, loput veimme sorttiasemalle ja kierrätyskeskukseen. Itselleni otin vähän laseja ja Hackmanin aterimia. Loppuviikosta Saimi-pappi tuli meille sopimaan Timon siunaustilaisuuden kulusta.

 

Huhtikuun kirjoja:

 

Antti Tuuri "Lintujen kesyttäjä". Kertojana nuori poika, joka syksyllä aloittaa lukion Pietarsaaressa, kesän pänttää saksan ja ruotsin verbejä, tekee isän käskystä talon töitä. Pihaan kävelee tuntematon herrasmies, esittelee itsensä lintujen kesyttäjäksi. Isä antaa kortteerin saunakamarista ja lupaa palkaksi ruuat perheen kanssa viikoksi. Mies istuskelee päivät omenapuun alla, ottaa yhteyksiä pääskysten "emuun", pitää ruokapaussit eikä paljon puhele. Poika on lähettyvillä, yrittää ottaa oppia lintujen kesyttämisestä, vaikka mies sanookin ettei siihen viikko riitä. Viikon loputtua mies saa lähteä, ja niin lähtevät pääskysetkin. Ainakin hetkeksi.

Keväinen Tallinna

Tiistaina lunastimme Hannun joululahjan Eckeröltä ja lähdimme pariksi päiväksi Tallinnaan. Olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksi aikaa, mutta velvollisuudet ja pääsiäinen painavat päälle. Laivamatkan istumme vakipaikoilla kahvilassa, Timon siunaava pappi soittaa ja selitän hänelle, mistä meteli johtuu. Sovimme tapaamisen pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Sillä aikaa Hannu on tehnyt tuttavuutta portugalilaisen ryhmän kanssa, heistä ainakin osa on kotoisin Portosta. Ryhmä majoittui Helsingissä ja oli menossa vain päiväksi Tallinnaan.

Pääsimme ovikoodilla majoittumaan huoneistoon, joka on supersiisti ja kotoisa. Sijainti aivan vanhan kaupungin sydämessä Venekadulla on todella hiljainen. Oli niin ihana ilma, että istuimme hetken omalla patiolla, ennen kuin lähdimme syömään.

Menimme lounaalle Mere Restoon, jossa oli tarjolla rapsakkaa ankkaa. Illalle oli parikin vaihtoehtoa; lähdemmekö vielä johonkin baariin vai haemmeko Baltijaaman Selveristä hyvää savukalasalaattia? Ratkaisimme dilemman ostamalla Prismasta parit kermaiset salaatit, leipää ja juustoa.

Hannu lähti viemään ostokset (ja oluet) kämpille kylmään. Minulla oli tälle retkelle pari todo-kohdetta. Ortodoksikirkot jätin toiseen kertaan, nehän eivät miksikään muutu, mutta kävin Adamson-Erikin museossa katsomassa portugalilaisia kaakeleita. Niitä olen katsellut about 12:lla Portugalin reissullani, joten tämä pieni otanta ei juurikaan sykähdyttänyt minua. Katsoin vielä Adamson-Erikin perusnäyttelyn; kuvataidetta, nahkatöitä, keramiikkaa ym.

Istuimme omalle patiolle iltapäivän aurinkoon nauttimaan viilentyneet oluet ja menimme päikkäreille.

Kahvin jälkeen lähdimme vielä kävelemään Patkulille, kävin Aleksanteri Nevskin katedraalissa, jossa oli messu meneillään ja palasimme kämpille. On niin ihana majoitus, että vähän harmittaa ettemme voi jäädä toiseksi yöksi.

Yö oli tosi hiljainen ja asunto sopivan viileä. Aamuneljältä linnut aloittivat konserttinsa. Etukäteen olin toivonut hotellimajoitusta aamiaisineen, mutta kun katsoin tämän huoneiston varustetason, lupasin valmistaa ilta- ja aamupalat. Huoneisto piti luovuttaa kymmeneltä ja kävelimme satamaan. Eckerön tax-freessä viinit ovat alennuksessa, joten hain vain Aperolin ja vesipullon Sadamaturgista.

Huhtikuun kirjoja:

Sven Mikser "Vareda". Kaupunkilaispoika Johannes lähtee kesän ajaksi yövahdiksi/talonmieheksi Varedan pikkukylän koulurakennukseen. Peruskoulun päätyttyä Johannes toivoo pääsevänsä taidekouluun. Kesätyöt eivät paljon rasita ja kesän aikana Johannes saa opettajakseen vanhemman taiteilijan Joonaksen, joka piirtämisen ja maalaamisen lisäksi opettaa hänelle taidehistoriaa. Kesän kasvattama poika pohtii omaa identiteettiään, suuntaa kohti aikuisuutta ja omaa unelmaansa.

Surullinen kevät

Peruin kuukauden vaellusreissun Portugaliin, joten en pääsekään siitepölypakolaiseksi. Heti keskiviikkona alkoivat allergiaoireet.

Viikot tuntuvat pitkiltä, tiistaina luulin olevani jo perjantaissa. Päivät kuluvat puhelimessa, sähköpostissa, pankissa jonottamisessa ja kirjaston tulostimella. Käänsin veistä haavassa ja lainasin vuoden vanhan Mondon (etteivät tulosteet rypisty repussa), jossa on juttu Portugalin rannikkoreitistä patikoiden tai pyöräillen. 

Hannu oli tehnyt huhtikuulle työlistan, että aika kuluisi nopeammin yksin kotona. Hän aloitti tekemällä keväthuollon Hondalle ja rakentamalla ohjeeni mukaisen suojan kukkapenkille. Viime keväänä puput söivät kaikki tulppaaninalut. 

Hautajaisjärjestelyjen oheen yritän keksiä jotain hauskaa jokaiselle viikolle. Hannu käytti Eckerön joululahjansa ja varasi meille yön yli -reissun Tallinnaan. Perjantaina hyppäsin Turun junaan ja menin Saloon yökylään Annalle. Sillä aikaa Hannu lupasi pestä ikkunat.

Olin perillä kahden jälkeen ja pysähdyin Salon asemakahvilaan pullakahville. Mukavan kahvilanpitäjän kanssa puhuimme lähiomaisten Alzheimerit ja viimeiset vauvauutiset. Annan ja Aapon kanssa teimme treffit Veturitalliin, Harro Koskisen "Aika saaressa" -näyttelyn katsottuamme ajoimme heidän kotiinsa, jossa kolme kissaa jo odottivat. Kaksi niistä karkasi heti pihalle. Illalla pääsin saunomaan, sen jälkeen Anna teki minulle rentouttavan kasvohoidon. Yksi kissoista oli jo vallannut sänkyni. Pikkuinen Misu nukkui koko yön lantioni päällä, hyvä kun uskalsin kylkeä kääntää.

Sunnuntaina avasimme kotona grillikauden; maissia, parsaa, paprikoita ja haloumia luumuhillolla. Lisäksi vihersalaattia. Maanantaina jonotin taas pankissa (ilman asiakkuutta ei Osuuspankkiin niin vain mennä). Tiistai kului Helsingissä Timon asuntoa tyhjentämässä, tavaraa jäi vielä ainakin yhteen kertaan. Otin itselleni muistoksi Timon suuren villapaidan, sitä voin käyttää (sitten joskus) unelmieni saaristomökissä. Tein alustavan perunkirjan, säästetään siinä tonni tuomarinpalkkiota. Koristelen kotia keltaisilla kukilla ja iltaisin rauhoitan mieltäni buddhalaisella musiikilla. 

Perjantaina Hannu hoitaa jo totuttuun tapaan viikkosiivouksen, minä kyselen hautajaiskukista, tarjoiluista, SPR Kontin hakupalvelusta ja istun taas kirjaston koneella tulostamassa asiakirjoja. Samalla yritän selvittää mahdollisia korvauksia peruuntuneesta Portugalin matkastani. Illalla katsoimme vaikuttavan (Alzheimer) elokuvan "Isä", ennen kuin se poistuu Areenasta.
 

Lauantaina satoi räntää, kun ajoimme Lohjalle. Elämäni yksi herkkä hetki oli, kun kuolinkellojen soidessa kannoimme uurnat haudalle. Veimme Timon hyväkuntoiset vaatteet ja kengät Pelastusarmeijaan, kotimatkalla poikkesimme moikkaamaan Rymyä, jonka uusi lelu sai heti kovaa kohtelua.

Palmusunnuntaina näin ensimmäiset valkovuokot. Samalla kun kävin äänestämässä, hain meille pullat vaalikahveille. Kotona ollessamme vain Hannun "pikkuiset" kävivät virpomassa. Sain sentään oksia, turhaan olen alkukevään odottanut surunvalittelukukkia. Ei taida olla nykyaikana enää tapana? Täysikuu valvotti taas koko yön. Maanantaina ajoimme Helsinkiin tyhjentämään Timon asuntoa. Lounastauon pidimme Oivassa. Kotimatkalla veimme kamaa sorttiasemalle ja kierrätykseen. Sitä vielä riittää! Illalla julistan (itselleni) hiljaisen viikon alkaneeksi ja siirrän kaikki Timon paperit syrjään.

Huhtikuun kirjoja;

Patricia Highsmith "Lahjakas herra Ripley". Dickie Greenleafin vanhemmat palkkaavat puolitutun Tom Ripleyn matkustamaan Italiaan ja houkuttelemaan siellä asuvan poikansa palaamaan Amerikkaan. Tom löytääkin Dickien, joka elää unelmaansa pienessä rannikkokaupungissa. Pikkuhiljaa Tom alkaa kadehtia Dickien elämäntapaa ja haluaa varastaa tämän elämän itselleen. Kirjasta kehkeytyykin murhatarina. Kirja on julkaistu 1955, jolloin komminikointi matkaa tehdessä tapahtui sähkeitse ja rahanvaihto shekeillä.