Mysteerimatka 2026; Turku!

Pelottelin taas Hannua Vauhti kiihtyy -festivaalilla, mutta Tikkurilan sijaan hän pääsee viettämään synttäriään Turkuun. Pienempi paha? Tampereelle oli turha edes yrittää; Eppu-fanit ovat varanneet kaikki majoitukset.

Minulla oli taas omat lehmät ojassa 🐄🐄🐄 ja suuntasimme auton (ei siis enää Hondaa) suoraan Turun Taidemuseoon.

Parhaillaan siellä on esillä islantilaisen Eggert Péturssonin näyttely "Millefleurs". Katsoin kaikki näyttelyt, olinhan ensimmäistä kertaa ko. museossa. Puulattiat narisivat kotoisasti ja kahviosta leijui hurmaava kanelipuustien tuoksu.

Hannu jätti auton Forum Marinumin parkkialueelle ja kävin hakemassa s/s Boren respasta lupalapun ilmaiseen pysäköintiin. Parkkikselle oli pysäköinyt myös joku motoristiryhmä.

Kävimme tervetulo Ipalla tutun korttelikapakan terassilla ja seurustelimme paikallisväestön kanssa. Olimme harkinneet lounaspaikkaa lähempänä keskustaa tai linnan toisella puolella, mutta Hannun hankalaa ja hidasta kulkua lyhentääkseni tarjosin hänelle ruuat Ravintola Göranissa. Kyllä olikin hyvää! Ja lähellä Borea, kävin tsekkaamassa meidät sisään ja vedin laukun hyttiimme.

Huilimme hetken radiota kuunnellen. Ulkona oli niin hieno sää, että kävin pesulla, puin "parempaa" päälle ja lähdin kävelemään Aurajoen rantaan. Ostin vadelma-lakritsijäätelön ja rapsuttelin kiinalaispariskunnan (?) minikokoista villakoiraa. Boren ulkopuolelle oli parkkeerattu viisi moottoripyörää. Huoh, kateeksi käy! Hannu vilkutteli yläkannelta, nousin sinne, ostimme baarista drinksut ja istuimme aurinkoiselle terassille. Kävin hakemassa hytistä kirjamme, linnan hoodeilta kuului musiikkia. Kovin lyhyeksi jäi "baarikierroksemme" Turussa.

 

Ahtaahkon suihkun jälkeen nautimme runsaan aamiaisen ja hetken huilin jälkeen keräsimme tavaramme ja poistuimme paikalta.
 

Jätin Hannun parkkipaikalle ja kävin Museokortilla tutustumassa Suomen Joutseneen. Ihana tervan tuoksu! Katsastin museolaivan tilat yksikseni, vasta poistuessani yksi perhe käveli vastaani. Epäilin laivan kaltevuudesta uusia silmälasejani, mutta opas vakuutti, että laivan kansi todellakin on molemmille reunoille kalteva. Ihan kuin Tallinnan risteilyllä kävelisi yhden nautitun kuoharin jälkeen!

Ennen kotiinlähtöä halusin vielä nähdä Pyhän Henrikin Taidekappelin. Siellä oli alkamassa siunaustilaisuus (ei mainintaa nettisivuilla), joten ajoimme paikalle turhaan. Sain kuitenkin luvan kuvata hienon interiöörin ennen tilaisuuden alkua.

Salon Veturitallissa on ihastuttava, koskettava (pelottava, sanoo Anna) ruotsalaisen valokuvaajan Helena Blomqvistin näyttely "Uusi ystäväni". Aivan kuin katselisi unia tai jotain kuvitettua satua.

Kotimatkalla poikkesimme Lohjalle syömään Suvin tekemää mustikkapiirakkaa ja onnittelemaan Noelia, joka viettää synttäreitään ensi viikolla. Sipellä oli Hannun tavoin jalkavaivoja ja ensiryntäyksen jälkeen poika olikin varsin rauhallinen. Kävin katsomassa Metsolan haudan, jonka sisko on hienosti hoitanut. Kotiuduttuamme ihanat naapurit tulivat koko perheen voimin onnittelemaan Hannua, lauloivat onnittelulaulun ja toivat mustikka-banaanipiirakkaa (Grete kävi hakemassa Samulle potan).

Sateinen Salo, Sauvo, Karuna ja Matilda.

Perjantaiaamu kului Tikkurilan Nordean konttorissa selvittämässä pankkitilejämme. Joku oli murtautunut yhteiselle pankkitilillemme, siirtänyt sille minun säästöjäni, mutta ei onneksi saanut mitään ulos. Kuoletimme kortin ja saimme uudet tunnusluvut. Huh, selvisimme säikähdyksellä! Ostin mukaan lohisalaatin, jonka söin junassa matkalla Saloon. Satoi koko matkan.

Veturitallissa oli vielä Erika Adamsonin hieno kesänäyttely "Paikan henki - Genius loci". Museokorttini menee pian umpeen, enkä tiedä, raskinko uusia sitä vai pidänkö vähintään kuukauden paussin. Syyskuussa olemme matkoilla, mutta lokakuun mökkimatkalla poikkean usein Chappessa ja Veturitallissa. Viron Museokorttia tulee taas käytettyä syys-lokakuun vaihteessa Tallinnassa.

Misu-kissa kuoli pari viikkoa sitten, kuka nyt tulee seurakseni sänkyyn? Ei ainakaan Sulo tai Milli, hyvä kun antavat minun silittää. Pääsin saunaan ja sen jälkeen sain kevyen kasvohoidon (tulevaan syntymäpäivääni vedoten). Sulo pisti yöllä pystyyn mielenosoituksen, kun ei päässyt vinttiin eikä ulos; mourusi eteisessä, kolisteli ruoka-astioitaan ja raapi sänkyni sivustaa. Täällä maalla on niin paljon villieläimiä, ettei kissoja uskalleta enää päästää yksin ulos. Sekös Suloa harmittaa, kun ehti jo tottua itsenäiseen vaelteluun.

Sofiakin tuli aamupalalle, sen jälkeen suuntasimme Sauvoon, jossa Anna halusi käydä kirpparilla. En ole koskaan käynyt Karunassa, katsoimme kauniin kivikirkon ulkopuolelta, ovi oli lukossa. Hautausmaan ja kirkon ohittava polku johdattaa uimalaiturille! Hienoa, mutta merivesi oli rannassa sinilevän peitossa. Kävimme myös Kemiönsaaren kirkolla ja hautausmaalla. Olisin halunnut nähdä Elin Danielsson-Cambogin maalaaman alttaritaulun, mutta tämänkin kirkon ovi oli lukossa.

Poikkesimme vielä Mathildedaliin ja tarjosin tytöille Terhon pizzat. Annaa tietenkin kiinnosti jonkun vinttimyymälän kesäale, minä en edes tiennyt sellaisen olemassaolosta. Oli mukava piipahtaa Mathildedalissa, seitsemän viikon kuluttua tulemme tänne olemaan. Hain Kyläpanimosta Hannulle tuliais-Ipan ja lähdimme Salon juna-asemalle. Harmikseni asemakahvila oli mennyt kiinni kolmelta, jäin ilman kahvia. Oli lämmintä ja istuin aseman penkille lukemaan kirjaa. Hannu oli minua vastassa ja kävimme kaupassa. Kello oli jo niin paljon (ja satoi vettä), että jätimme Kuusijärven Luontokonsertin väliin.

 

Sunnuntaille luvattiin lämmintä ja kutsuimme Mirjan ja Masan meille grillaamaan. Oli lämmin, mutta sateinen ilma. Hannu grillasi pihalla ja sai Masan seurakseen, mutta söimme sisällä. Katselimme myös muutamat reissukuvat.

Surullinen kevät

Peruin kuukauden vaellusreissun Portugaliin, joten en pääsekään siitepölypakolaiseksi. Heti keskiviikkona alkoivat allergiaoireet.

Viikot tuntuvat pitkiltä, tiistaina luulin olevani jo perjantaissa. Päivät kuluvat puhelimessa, sähköpostissa, pankissa jonottamisessa ja kirjaston tulostimella. Käänsin veistä haavassa ja lainasin vuoden vanhan Mondon (etteivät tulosteet rypisty repussa), jossa on juttu Portugalin rannikkoreitistä patikoiden tai pyöräillen. 

Hannu oli tehnyt huhtikuulle työlistan, että aika kuluisi nopeammin yksin kotona. Hän aloitti tekemällä keväthuollon Hondalle ja rakentamalla ohjeeni mukaisen suojan kukkapenkille. Viime keväänä puput söivät kaikki tulppaaninalut. 

Hautajaisjärjestelyjen oheen yritän keksiä jotain hauskaa jokaiselle viikolle. Hannu käytti Eckerön joululahjansa ja varasi meille yön yli -reissun Tallinnaan. Perjantaina hyppäsin Turun junaan ja menin Saloon yökylään Annalle. Sillä aikaa Hannu lupasi pestä ikkunat.

Olin perillä kahden jälkeen ja pysähdyin Salon asemakahvilaan pullakahville. Mukavan kahvilanpitäjän kanssa puhuimme lähiomaisten Alzheimerit ja viimeiset vauvauutiset. Annan ja Aapon kanssa teimme treffit Veturitalliin, Harro Koskisen "Aika saaressa" -näyttelyn katsottuamme ajoimme heidän kotiinsa, jossa kolme kissaa jo odottivat. Kaksi niistä karkasi heti pihalle. Illalla pääsin saunomaan, sen jälkeen Anna teki minulle rentouttavan kasvohoidon. Yksi kissoista oli jo vallannut sänkyni. Pikkuinen Misu nukkui koko yön lantioni päällä, hyvä kun uskalsin kylkeä kääntää.

Sunnuntaina avasimme kotona grillikauden; maissia, parsaa, paprikoita ja haloumia luumuhillolla. Lisäksi vihersalaattia. Maanantaina jonotin taas pankissa (ilman asiakkuutta ei Osuuspankkiin niin vain mennä). Tiistai kului Helsingissä Timon asuntoa tyhjentämässä, tavaraa jäi vielä ainakin yhteen kertaan. Otin itselleni muistoksi Timon suuren villapaidan, sitä voin käyttää (sitten joskus) unelmieni saaristomökissä. Tein alustavan perunkirjan, säästetään siinä tonni tuomarinpalkkiota. Koristelen kotia keltaisilla kukilla ja iltaisin rauhoitan mieltäni buddhalaisella musiikilla. 

Perjantaina Hannu hoitaa jo totuttuun tapaan viikkosiivouksen, minä kyselen hautajaiskukista, tarjoiluista, SPR Kontin hakupalvelusta ja istun taas kirjaston koneella tulostamassa asiakirjoja. Samalla yritän selvittää mahdollisia korvauksia peruuntuneesta Portugalin matkastani. Illalla katsoimme vaikuttavan (Alzheimer) elokuvan "Isä", ennen kuin se poistuu Areenasta.
 

Lauantaina satoi räntää, kun ajoimme Lohjalle. Elämäni yksi herkkä hetki oli, kun kuolinkellojen soidessa kannoimme uurnat haudalle. Veimme Timon hyväkuntoiset vaatteet ja kengät Pelastusarmeijaan, kotimatkalla poikkesimme moikkaamaan Rymyä, jonka uusi lelu sai heti kovaa kohtelua.

Palmusunnuntaina näin ensimmäiset valkovuokot. Samalla kun kävin äänestämässä, hain meille pullat vaalikahveille. Kotona ollessamme vain Hannun "pikkuiset" kävivät virpomassa. Sain sentään oksia, turhaan olen alkukevään odottanut surunvalittelukukkia. Ei taida olla nykyaikana enää tapana? Täysikuu valvotti taas koko yön. Maanantaina ajoimme Helsinkiin tyhjentämään Timon asuntoa. Lounastauon pidimme Oivassa. Kotimatkalla veimme kamaa sorttiasemalle ja kierrätykseen. Sitä vielä riittää! Illalla julistan (itselleni) hiljaisen viikon alkaneeksi ja siirrän kaikki Timon paperit syrjään.

Huhtikuun kirjoja;

Patricia Highsmith "Lahjakas herra Ripley". Dickie Greenleafin vanhemmat palkkaavat puolitutun Tom Ripleyn matkustamaan Italiaan ja houkuttelemaan siellä asuvan poikansa palaamaan Amerikkaan. Tom löytääkin Dickien, joka elää unelmaansa pienessä rannikkokaupungissa. Pikkuhiljaa Tom alkaa kadehtia Dickien elämäntapaa ja haluaa varastaa tämän elämän itselleen. Kirjasta kehkeytyykin murhatarina. Kirja on julkaistu 1955, jolloin komminikointi matkaa tehdessä tapahtui sähkeitse ja rahanvaihto shekeillä.

Mathildedal ja sienihulluus

Lääkäri antoi luvan lähteä sienimetsään, kunhan en kompuroi. Hannu sai perjantaina tuulettaa petivaatteet ja viikata lakanat kassiin. Ei se minulle aiheuta hampaiden kiristelyä, vaikka tuuletan ja vaihdan lakanoita viikoittain. 🤔 Lähdimme yhdessä kauppaan, Hannu joutui pakkaamaan autoon korit ja kassit, jotka minä olin täyttänyt. Viime viikolla toivoin Lohjan Alkoon Perinteistä punaviiniglögiä ja kävimme ostamassa pari pulloa. Matkalla Lohjalle muistin, että unohdimme aamulla ostaa saunaoluet ja koukkasimme Lohjan cittariin, jossa Karhun lakuportter oli sattumalta tarjouksessa.

Welcome to the Toy Box of Albert & Clara

Kävimme Wi-Boxissa hyvällä lounaalla ja ajoimme Tammisaareen. Halusin käydä katsomassa Chappen uudet näyttelyt. Daniel & Geo Fuchsin hieno valokuvanäyttely "Nature & Destruction" ja "Welcome to the Toy Box of Albert & Clara" sekä Albert de la Chapellen hieno hopeakokoelma "Barokki".

Daniel & Geo Fuchs

Daniel & Geo Fuchs

Aikataulu piti kerrankin ja hain Kyläravintola Terhosta mökin avaimet neljältä. Hannu sai yksin roudata tavarat autosta ylämäkeä mökille, minä järjestin ne paikoilleen. Tuntui, että vasta hiljattain pakkasimme tavaramme ja lähdimme tästä mökistä kotiin, mutta tosiaan; vietimme täällä viimeksi jouluviikon.

En huomannut kysyä lääkäriltä, saako tällä turvonneella kädellä ja rintakehän toisen puolen peittävillä mustelmilla saunoa, mutta otin riskin. Mehän saunomme mökillä joka ilta, kun omaa saunaa ei ole.

Sienihulluutta ei hillitse edes murtunut solisluu.

Aamutoimien jälkeen lähdimme sienimetsiin omiin suuntiimme. Puin turhaan takin päälleni, jo ensimmäisessä ylämäessä tuli hiki ja viikkasin takin mukana kulkevaan hedelmäpussiin. Vuosi sitten totesin, että Suvin tuomat viiden kilon kannelliset rahkapurkit ovat parhaat sienimetsässä. Kevyet kantaa ja jos kompuroi tai tulee sade, sienet ovat turvallisesti kannen alla. Nyt ei auttanut kompuroida ja poikkesinkin heti ensimmäiseen metsään, jossa suppareita löytyi lähes purkin täydeltä. Loput poimin vakipaikoilta, harmikseni piti jättää supparimättäät huomiselle, kun Hannu antoi ukaasin, että saan poimia vain sangollisen päivässä.

Hannu oli palannut jo mökille, kun minä vielä kiersin Matildanjärven, tuli ulkoiltua kolme tuntia. Kohta on vasenkin käteni kipeä, kun kannoin sillä täyden purkin sieniä ja takkini. Hannu laittoi Janssonin kiusauksen uuniin, tasasimme lenkkioluen ja Hannu jäi terassille putsaamaan sienet. Syödessämme ensimmäinen satsi suppareita hurisi kuivurissa. Saunan jälkeen tapastelimme. Yksi juusto ja luumuhillo oli unohtunut kotiin, mutta ovat siellä odottamassa ensi viikonloppua. Kuivuri pyöritti yöllä toisen satsin sieniä. 

Unohdin vaelluskengätkin kotiin, sikäli hyvä, ettei Hannun tarvitse solmia nauhoja. Kuivassa metsässä pärjään hyvin Sievin nahkasaappailla. 

Oikea käteni on kuin noppasika. Yhtä punainen ja turvoksissa. Aika nakit!

Sunnuntaina siirryimme talviaikaan ja lähdin kohti sienimättäitä jo yhdeksän jälkeen. Näin ollen Tarjakin (Närhi) pääsi Pekan ja Teron kanssa mukaani korvanapeissa. Eilisestä poiketen tein ensin kävelylenkin, vasta sen jälkeen painuin Jeturkastin metsiin. Siellä ei kovin paljon tarvinnut kävellä, kun suppareita oli joka mättäällä.

Ensimmäinen viiden kilon purkki täynnä kuivattuja suppareita. Ihan kiva! Pyykinpesukone ei pyöritä pyykkejä, vaikka kolmella ohjelmalla yritimme. Minä en voi nyt nyrkkipyykkiä pestä. Mitä laittaa huomenna päälle? 

Miia neuvoi käyttämään kylmää turvotukseen, onneksi apu löytyi pakastimesta. Taskumatti mukana kainalossa, practical! Oivat medisiinit, viestitti Tarja B.

Sunnuntai-iltana virisi tuuli ja sade ropisi ikkunoihin. Aamulla oli aurinkoista ja muutaman asteen vähemmän plusasteita, mihin olemme viime viikkoina tottuneet. Siirsimme kauppareissun tiistaille ja lähdimme omiin suuntiimme. Laitoin jo illalla viestin PRO:n varauspalveluun, että pyykinpesukone on rikki. Varauduimme siihen, että saamme pyörittää pyykit jossain naapurimökissä.

Suunnitelmani oli, että tekemällä pidemmän lenkin vältän raput ja jyrkän alamäen Matildanjärvelle mennessä. Noh, ei mennyt ihan niin. Tein kyllä pitkän lenkin metsässä (luultavasti lähes ympyrän) ja palasin Matildankierron lähtöpisteeseen. Onneksi polku oli kuiva ja jaloissa turvalliset Sievit. Päästyäni Matildanjärven toiselle puolelle nousin metsään vakipaikoilleni. Suppareita löytyi taas sangon täydeltä, kilometrejä kertyi 13. Kun palasin mökkitielle, kiinteistöhuollon auto ajoi vastaan. Mikä iloinen yllätys; olivat käyneet meillä tuomassa uuden pesukoneen. Kiitettävän ripeää toimintaa! Hannu jäi terassille putsaamaan sieniä, minä tein lihattoman ja maidottoman sieni-makaronilaatikon. Illalla laitoin kylmäkallen kainaloon siksi ajaksi kun luin kirjaa.

Tiistain vastaisena yönä oli ilmeisesti ollut vähän pakkasta, aamu aukeni aurinkoisena ja tyynenä. Hoidimme viikon ainoan kauppareissun Perniössä heti aamusta, että ehdimme taas metsään. Perniön Alko oli toteuttanut toiveeni ja saimme täydennystä Perinteisen punaviiniglögin -varastoomme. Liukkaita rinteitä ja juurakoita välttääkseni lähdin kiertämään vastapäivään Jeturkastia. Kantoside kädessäni olisin tuntenut sympatiaa Napoleonia kohtaan, mutta kuvissa hänellä on milloin vasen, milloin oikea käsi liivin nappirivin välissä, joten ilmeisesti hän vain poseeraa. Koskaan ennen ei purkki ole näin nopeasti täyttynyt! Mökillä odotti ruoka valmiina (eilistä sienimakaronilaatikkoa, josta tuli heittämällä uusi suosikkimme). Hannu alkoi putsata sieniä ja täytti kuivurin. Illalla taas saunoimme ja tapastelimme.

Hieno sää hemmotteli meitä keskiviikkonakin. Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta tuulista. Puinkin päälleni enemmän vaatteita kuin aiempina päivinä, sillä sovimme treffit Kariholman grillipaikalle ja sivuilta avoimessa katoksessa tulee istuessa helposti kylmä. Lähdin tutuille sienimestoille ja purkki oli nopeasti täynnä. Kiersin Matildanjärven, Hannu olikin jo sytyttänyt tulet Kariholmassa. Grillasimme makkarat, syötyäni lähdin edeltä kävelemään mökille, Hannu jäi valvomaan tulet. Hannu putsasi sienet ja laittoi kuivurin hurisemaan, kylppärissä hurisi uusi pesukone pyykit puhtaiksi.

Päikkärit, sauna ja iltapalaksi sienimunakas, kuinkas muutenkaan. Hannu vaivasi sämpylätaikinan aamuksi.

Hannu heräsi aikaisin leipomaan sämpylät, taikinassakin oli sieniä. Sää oli pilvinen, mutta sadetta luvattiin vasta illaksi. Jätimme sieniveitset kotiin ja lähdimme omille lenkeillemme. Olin ajatellut kävellä satamaan, mutta Teijon uudet kuntoportaat houkuttelivat ja lähdin golfkentälle päin.

Ensin kävin Teijon Kesän rantasaunalla. Emme ole koskaan varanneet sitä, koska rannasta on hirmuinen ylämäki mökille ja taas tulisi hiki. Toki siellä pääsisi mereen pulahtamaan. Jouluviikolle voisi ottaa termarin mukaan ja käydä saunan terassilla eväsretkellä.

Kävelin golfkentän ohi, siellä oli kolme pelaajaa. Hannun laskujen mukaan kuntoportaissa on 167 rappusta. Portaiden yläpäässä ei ole kunnollista polkua Teijontielle ja kalliokin pitää ylittää, en ottanut riskiä vaan kävelin portaat alas. Rappujen reunaan ei ole maalattu minkään väristä raitaa, joten tekee häijyä kävellä ne alas kaksiteholaseilla (ja toinen käsi pois pelistä). 

Hannu oli käynyt satamassa, liikkeiden edustat ja puro olivat saaneet Halloween-koristeita. Tyhjensin kuivurista viimeiset sienet. Viiden päivän saaliiksi saimme kolme purkkia kuivattuja suppareita (= 9 purkkia tuoreita). Ruokaa ja sämpylöitä oli valmiina niin paljon, ettei tarvinnut kokata. Hernekeitto ja chorizo-papupata säästyvät kotiin.

Perjantaina siivosimme mökin ja pakkasimme tavarat. Sataa tihuutteli kun ajoimme Perniöön tankkaamaan auton ja lounaalle Perniön Kebabiin. Rullakebabit olivat taas niin suuret, että puolet lähti kotiin iltapalaksi.

Salon Veturitallissa on hiljattain avautunut "Truly Yours" -kokoelmanäyttely, osa tauluista oli minulle entuudestaan tuttuja. Porukkaa oli museossa paljon, olihan kuun ensimmäinen perjantai ja ilmainen sisäänpääsy.

Ajoimme jonnekin pöndelle kuraista hiekkatietä pitkin katsastamaan Annan ja Aapon tulevan kodin ja tilukset (eivät halunneet sieniä). Sofia tuli moikkaamaan töistä päästyään, hänkin vaati autonpesua vaivan palkaksi. Lupasimme tulla käymään Hondalla sitten, kun peltotie on päällystetty. Kehällä alkoi räntäsade ja kotiin päästyämme maa oli jo valkoinen. Tervetuliaisiksi naapurin pikkupojat toivat meille itsetekemiään suklaaseen dipattuja kakkupalloja. Vaihdoimme sängyn puolia, se olisi pitänyt tehdä heti ensimmäisellä viikolla. Mökillä huomasin, että oli paljon helpompi nousta sängystä vasemman kyljen/käden kautta. Hannu haki meille uuden telkkarin ja pääsen katsomaan nauhoitettuja ohjelmia pois. Pari viikkoa ilman tv:ta, siihen ehti jo melkein tottua (olinhan Lohjalla asuessanikin lähes 10 vuotta ilman sitä). Mökillä avasin useana aamuna radion, ennen kuin muistin, että onhan meillä tv.

Syksyn kirjoja:

Susan Fletcher "Irlantilainen tyttö". Pikkuserkkuni Tuulan suosittelema kirja, jonka vihdoin ehdin varata itselleni. Evangelinen äiti kuolee nuorena ja tyttö lähetetään Walesiin isovanhempien hoiviin. Koulun alettua punatukkaista irkkutyttöä kiusataan ja hän puolustautuu nyrkein ja hampain. Pienen kylän elämä nyrjähtää, kun koulun suosituin, kaunis 12-vuotias Rosie katoaa. Siihen loppuvat Evienkin vaeltelut yksin nummilla ja kukkuloilla ja isoäiti määrää tiukat kotiintuloajat. Lohtua tuovat ystävyys tilalla työskentelevän Danielin ja erakkona ladossa asuvan Billyn kanssa.