Mysteerimatka 2026; Turku!

Pelottelin taas Hannua Vauhti kiihtyy -festivaalilla, mutta Tikkurilan sijaan hän pääsee viettämään synttäriään Turkuun. Pienempi paha? Tampereelle oli turha edes yrittää; Eppu-fanit ovat varanneet kaikki majoitukset.

Minulla oli taas omat lehmät ojassa 🐄🐄🐄 ja suuntasimme auton (ei siis enää Hondaa) suoraan Turun Taidemuseoon.

Parhaillaan siellä on esillä islantilaisen Eggert Péturssonin näyttely "Millefleurs". Katsoin kaikki näyttelyt, olinhan ensimmäistä kertaa ko. museossa. Puulattiat narisivat kotoisasti ja kahviosta leijui hurmaava kanelipuustien tuoksu.

Hannu jätti auton Forum Marinumin parkkialueelle ja kävin hakemassa s/s Boren respasta lupalapun ilmaiseen pysäköintiin. Parkkikselle oli pysäköinyt myös joku motoristiryhmä.

Kävimme tervetulo Ipalla tutun korttelikapakan terassilla ja seurustelimme paikallisväestön kanssa. Olimme harkinneet lounaspaikkaa lähempänä keskustaa tai linnan toisella puolella, mutta Hannun hankalaa ja hidasta kulkua lyhentääkseni tarjosin hänelle ruuat Ravintola Göranissa. Kyllä olikin hyvää! Ja lähellä Borea, kävin tsekkaamassa meidät sisään ja vedin laukun hyttiimme.

Huilimme hetken radiota kuunnellen. Ulkona oli niin hieno sää, että kävin pesulla, puin "parempaa" päälle ja lähdin kävelemään Aurajoen rantaan. Ostin vadelma-lakritsijäätelön ja rapsuttelin kiinalaispariskunnan (?) minikokoista villakoiraa. Boren ulkopuolelle oli parkkeerattu viisi moottoripyörää. Huoh, kateeksi käy! Hannu vilkutteli yläkannelta, nousin sinne, ostimme baarista drinksut ja istuimme aurinkoiselle terassille. Kävin hakemassa hytistä kirjamme, linnan hoodeilta kuului musiikkia. Kovin lyhyeksi jäi "baarikierroksemme" Turussa.

 

Ahtaahkon suihkun jälkeen nautimme runsaan aamiaisen ja hetken huilin jälkeen keräsimme tavaramme ja poistuimme paikalta.
 

Jätin Hannun parkkipaikalle ja kävin Museokortilla tutustumassa Suomen Joutseneen. Ihana tervan tuoksu! Katsastin museolaivan tilat yksikseni, vasta poistuessani yksi perhe käveli vastaani. Epäilin laivan kaltevuudesta uusia silmälasejani, mutta opas vakuutti, että laivan kansi todellakin on molemmille reunoille kalteva. Ihan kuin Tallinnan risteilyllä kävelisi yhden nautitun kuoharin jälkeen!

Ennen kotiinlähtöä halusin vielä nähdä Pyhän Henrikin Taidekappelin. Siellä oli alkamassa siunaustilaisuus (ei mainintaa nettisivuilla), joten ajoimme paikalle turhaan. Sain kuitenkin luvan kuvata hienon interiöörin ennen tilaisuuden alkua.

Salon Veturitallissa on ihastuttava, koskettava (pelottava, sanoo Anna) ruotsalaisen valokuvaajan Helena Blomqvistin näyttely "Uusi ystäväni". Aivan kuin katselisi unia tai jotain kuvitettua satua.

Kotimatkalla poikkesimme Lohjalle syömään Suvin tekemää mustikkapiirakkaa ja onnittelemaan Noelia, joka viettää synttäreitään ensi viikolla. Sipellä oli Hannun tavoin jalkavaivoja ja ensiryntäyksen jälkeen poika olikin varsin rauhallinen. Kävin katsomassa Metsolan haudan, jonka sisko on hienosti hoitanut. Kotiuduttuamme ihanat naapurit tulivat koko perheen voimin onnittelemaan Hannua, lauloivat onnittelulaulun ja toivat mustikka-banaanipiirakkaa (Grete kävi hakemassa Samulle potan).

Kunnon talvi

Onneksi ei luvattu mitään hirmupakkasia, kun lähdin Lohjalle poikien seuraksi. Puin päälleni lämpimän takin ja toivoin, ettei Sipe kaipaa nyt kovin pitkiä lenkkejä.

Lähdimmekin lenkille heti, kun olin siirtänyt tavarani sisälle "mummun huoneeseen". Noelin tultua koulusta keitin itselleni kahvin ja söimme Fazerin laskiaispullat. Tämän vuoden ensimmäinen minulle. Olikin niin sokerinen, ettei ihan heti tarvitse toista syödä. Noel suunnitteli pulkkamäkeen lähtemistä, mutta pysyikin illan sisällä. Harmi, ettei kukaan kavereista ole innostunut luistelemisesta, Noel käy isänsä kanssa kentällä melkein joka päivä. Muistaakseni minä lähdin lapsena aina yksin Virkkalan hiekkamontulle luistelemaan, siellä niitä kavereita oli pilvin pimein ja kotiin lähdin vasta, kun kentän valot sammutettiin.

Lämmitin saunan ja myöhemmin teimme Sipen kanssa vielä iltalenkin.

Noelin lähdettyä aamulla kouluun (mummu pakotti laittamaan hanskat käteen 15 asteen pakkaseen) teimme Sipen kanssa aamulenkin. Ei siinä kylmä tule, kun koira kiskoo innoissaan minua eteenpäin. Ilmankos jalkoja särki koko yön! Aika ihanaa käydä seitsemän hoodeilla lenkillä kimmeltävässä pakkassäässä. Ei sitä kotona tule koskaan tehtyä. Napsautin kahvinkeittimen päälle ja söin oman aamiaiseni. Sipe haki itselleen tyynyn ja huilailimme aamupäivän. Siihen hän on tottunut, kun muut ovat töissä ja koulussa. Iltapäivälenkki oli jo pidempi, oli edelleen ihana talvikeli. Noel kotiutui koulusta heti meidän jälkeemme. Sanoin Sipelle, että kohta isin auto ajaa pihaan ja tämä jäi tapittamaan ikkunasta ulos. Minua odottivat kotona Hannun tekemät täytetyt paprikat.

Perjantaina oli Hannun siivousvuoro. Oli niin kova pakkanen, että menin kirjastoon kuluttamaan aikaa. Iltapäivällä lähdimme kaupoille, ostimme mm. Vantaan kaksi viimeistä perinteistä punaviiniglögiä. Tammistossa oli burgeripäivä, jätimme ottamatta sämpylät ja ranet. Jumbon suutari olisi velottanut 140€ vanhojen Sievien paikkaamisesta, ehkä kuitenkin ostan uudet maiharit.

 

Viikonloppuna oli niin kylmä, että kävimme vain pikaisesti ulkona ja jätin petivaatteet sunnuntaina terassille tuulettumaan. Muuten kuuntelimme Muumit-lukumaratonia Teemalta/Areenasta. Tein inventaarion; minulla on 9/12 Muumi-kirjaa (eivätkö ne kolme puuttuvaa ole Muumi-kirjoja, kun niitä ei maratonissa lueta?). Jos neuloisin, olisi ihanaa samalla kuunnella näitä. Maanantaina kävin kuuntelemassa Uudenmaan Muistiluotsin esitelmän, tiistaina sulatin pakastimen ja iltapäivällä oli vuorossa Pirkko Lahden esitelmä vanhenevasta ikäryhmästä (miten elää hyvä elämä 100-vuotiaaksi).

Keskiviikkona pidin Helsinki-päivän. Kävin katsomassa Elielinaukion Kansalaismuseon näyttelyn, jossa oli esillä muutamia Tapio Wirkkalan Milanon Triennaaliin suunnittelemia lasiesineitä. Hauska sattuma, että edellisiltana katsoin Areenasta "Pohjoismainen design" -sarjasta osan, jossa esiteltiin Wirkkalan lasitaidetta. Kävin myös Taidehallissa, mutta Antti Oikarisen taide ei ollut minun pala kakkua.

Loppuvuodesta kävin katsomassa Design museossa Tove Janssonin Pako Muumilaaksoon -näyttelyn läpi juosten, nyt katsoin sen kaikessa rauhassa. Sekin sopivasti Muumit-lukumaratonin jälkeen. Alakerrassa oli Torille! Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailun finalistit.

Lounaan söin Kaivopihan Base Campissa, mukavan rauhallinen paikka. Lukupiiri kokoontui Musiikkitalon kahviossa ja saimme pienestä kirjasta paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä.

Tammikuun kirjoja;

Karin Collins "Tuo aika mieleen palaa". Hanko-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Hanko on palautettu Suomelle ja on jälleenrakennuksen aika. Paikkoja raivataan ja siivotaan, miehistä on pulaa ja töihin otetaan mukaan myös venäläisiä sotavankeja. Hiljalleen paikalliset palaavat kotikaupunkiinsa ja taloja rakennetaan tuhottujen kotien paikoille niillä materiaaleilla, mitä onnistutaan haalimaan. Ruotsalaiset auttavat lähettämällä työkaluja. Edellisistä osista tutut henkilöt jatkavat elämäänsä Hangossa. Nissen adoptio Ruotsiin peruuntuu ja hän jää asumaan rakastavien isovanhempien luokse. Aino jatkaa paikallislehden toimittajana ja suunnittelee opintojen jatkamista. Disa ja Hugo muuttavat entiseen tullipäällikön taloon, joka on kuin ihmeen kaupalla jäänyt venäläisiltä polttamatta. Elämä lopullista rauhaa odotellessa palaa tuttuihin uomiinsa, vaikka kaikki ovat kokeneet surua, menetyksiä ja muutoksia.

Helmikuun kirjoja;

Frode Grytten "Päivä jona Nils Vik kuoli". Kyytiveneenkuljettaja Nils Vik tietää, että on hänen viimeinen päivänsä. Varhain aamulla hän suuntaa veneensä vuonolle, kyytiin tulee myös jo vuosia sitten kuollut, uskollinen Luna-koira. Nils muistelee elämäänsä ja siihen liittyneitä ihmisiä; rakasta Martaa, heidän tyttäriään ja veljeään. Pitkän päivän aikana rannoilla ja laitureilla vilkuttavat tuttavat, naapurit ja ystävät, joista monet nousevat veneen kyytiin. Illan jo vaihduttua yöksi Nils lopulta tapaa myös Martan. Hieno tarina!

Muistellen vuotta 2016

Syvästock 2016; Ozzy, Elvis ja Pelle

Nythän on kovin trendikästä lisätä somekanaviin vuoden 2016 kuvia. Minä en ole Facessa enkä Instassa, joten muistelen sitä vuotta lämmöllä blogissani, kuvien kera.

Äiti oli vielä kävelykunnossa, vaikka asuikin jo muistisairaiden hoivakodissa. Ipanat olivat niin pieniä, voi että! David Bowie ja Prince menehtyivät. R.I.P.

Taidemuseoissa tuli käytyä paljon, samoin Tallinnassa. Sinäkin vuonna tuli matkailtua aina kun oli lomaa.

 Setenil de las Bodegas

Maaliskuussa teimme jo perinteeksi muodostuneen reissun Andalusiassa. Minä taas pidempään, kun olin enemmän vapaana töistä. Ronda, Olvera, Setenil de las Bodegas, Jeres, treffit Sevillassa, Arcos de la Frontera, Cádizin pääsiäishulinat ja Málaga. Ihana palata nyt kymmenen vuoden jälkeen Cádiziin ja Arcos de la Fronteraan.

Bella Italia! Tein yksin matkan Italiaan; Toscana, Liguria ja hieno Cinque Terre. 

Kesällä tein bussimatkan Viron, Latvian ja Liettuan läpi Puolaan, jossa patikoin Arjan kanssa Tatra-vuorilla. Paluumatkalla jäin kyydistä ja vietin viikon joogaleirin Latviassa.

Heinäkuussa harrastimme myös kotimaanmatkailua; jurttamajoitus Kustavin Lootholmassa ja ikimuistoinen Syvästock 2016 Pertunmaalla Hannun silloisten bändikaverien kanssa.

Syyskuussa kävin Pärnussa nauttimassa kesän viimeisistä helteistä, ennen kuin lähdimme yhdessä Balkanille viettämään synttäreitäni.

Aloitimme reissun Dubrovnikista Željkan luota, jatkoimme matkaa Perastin ja Kotorin kautta kohti Albaniaa, jossa viihdyimme toista viikkoa. Kotiin lensimme Makedonian Skopjesta.

Joulukuussa kävimme Tallinnan lisäksi myös Prahassa.

Vuoden 2025 jälkimietteet

Vuosi 2025 surren, iloiten ja reissaten

Vuosi 2024 oli surkea, vuosi 2025 oli umpisurkea. Monta perheenjäsentä kuoli ja hautajaisissa olimme neljä kertaa. Kesällä arki normalisoitui ja siihen auttoi mm. Kroatian reissu. Syksyllä vietimme totuttuun tapaan mökkiviikon Mathildedalissa keräten ja kuivaten talven sienet. Joulun mökkiviikolla saimme relata, ulkoilla, saunoa ja syödä hyvin.

Andalusia maaliskuussa

Tällä kerralla kohteeksi valikoitui Canillas de Aceituno. Ei taaskaan tehty reissusta helppoa, vaan perille päästäkseen piti turvautua taksiin tai ”taksiin”. Kohteen valitsin taas vaellusreittien perusteella. Harmi vain, että sää ei taaskaan suosinut. Majoitus oli hyvä, kylä oli kiva, mutta aurinkoa ei juuri näkynyt. Viisi yötä Canillasin kylässä ja loput kaksi tutussa Málagassa.

Tallinna maaliskuussa

Käytimme Eckerön joululahjan, ennen kuin se umpeutuisi ennen pääsiäistä. Majoituimme taas Maren naapuriin, minä kolusin taidenäyttelyitä ja Hannu teki omia kävelylenkkejään. Sain hänet houkuteltua mukaani Lennu Sadaman merimuseoon. Hyödynsimme arkilounaita, iltaisin tein meille tapakset kaupan antimista.

Kevään vaellusreissu Portugalissa; peruttu!

Tarkoitukseni oli lähteä vaeltamaan Fisherman’s Trailia Portugaliin, mutta viikkoa ennen Lissabonin lentoa Timo kuoli ja jäin hoitamaan hänen hautajaisiaan ja kuolinpesän asioita. Vietin viikonloppuja Suvin ja Annan luona ja teimme myös parin päivän reissun Tallinnaan, että sain muutakin ajateltavaa.

Kroatia touko-kesäkuussa

Vahingossa varasin meille lennot 15 päivälle, kun tarkoitus oli viettää Kroatiassa 10 päivää. Hups! Valinnanvaraa siis oli, silti jätimme saaret tällä kerralla väliin, teinhän jo vuoden 2024 kesäkuussa pienen saarihyppelyn. Pääasia oli nähdä Željka ja auttaa häntä tarpeen tullen. Vietimme mennessä pari yötä hänen luonaan ja suuntasimme bussilla kauimmaiseen kohteeseemme, Promajnaan. Saimme mukavan majoituksen, jossa vietimme muutaman yön. Matka jatkui bussilla Tučepiin, siellä viihdyimme muutaman päivän uiden, patikoiden ja hyvin syöden. Seuraava kohteemme - Brist - olikin niin rauhallinen ja ihana, että varasimme sieltä yhden ylimääräisen yön. Patikointia naapurikyliin, uintia vakipaikassa, vakibaari ja pari hyvää ravintolaa. Lähikaupan ja mukavan majoituksen lisäksi ei voi muuta toivoa! Viimeiset kolme yötä vietimme taas Željkan kotona.

Koiraviikko Lohjalla

Perhe lähti heinäkuussa viikoksi Kreikkaan, minä Lohjalle Sipen seuraksi. Onhan hän vieläkin villi ja entistä voimakkaampi, mutta ikään kuin muistaisi, että veti minut viime lokakuussa nurin ja oli nyt hippasen varovaisempi. Sateet loppuivat kuin seinään, kun olin Lohjalla. Vietimme paljon aikaa ulkona ja kävin myös moikkaamassa vanhoja kavereitani lounaan merkeissä. Hannu liittyi pariksi päiväksi seuraamme, vierailimme kummitätini ja Onnin luona. Kävimme keskustassa lounaalla, ennen kuin hän päräytti Hondalla takaisin kotiin.

Mökkimatka Salonsaareen

Hondaakin piti ulkoiluttaa ja varasin meille pari yötä Salonsaaren Lomakylästä. Saimme siistin ja viihtyisän pikkumökin läheltä uimarantaa ja rantasaunaa. Jos ei muuta keksitä tulevina kesinä, niin tänne uudestaan!

Tallinna heinäkuussa

Varasin pari yötä Tallinnasta toivoen, että Sofia lähtisi mukaani. No ei lähtenyt, joten kiertelin museoita, kävin katsomassa upean Da Vinci Genius -näyttelyn ja vilvoittelin helteessä rantapromenadia kävellen.

Hannun synttärimatka Viroon

Honda sai taas kyytiä, kun tein varauksia elokuulle Hannun synttärimatkalle. Lahjaksi minulta hän sai kolmen yön saunallisen majoituksen Tartosta. Suunnistimme Tallinnasta Rakveren kautta Peipsijärvelle ja majoituimme Kuruun pariksi yöksi. Sieltä suunnistimme Kallasten kautta Tarttoon. Synttäri-illallisen tarjosin Aparaatissa. Viljandissakin oli mukava majoitus ja pääsin taas uimaan ja käymään museoissa. Viimeiset yöt vietimme Tallinnassa Maren naapurissa. Sää suosi reissuamme, saaret jäivät väliin, ehkä lähdemme niille ensi kesänä?

Puola, Liettua, Latvia ja Tallinna

Olen jo parille syksylle suunnitellut maata myöten Baltiaan -reissua, nyt oli aika toteuttaa se. Lensimme syyskuussa Krakovaan ja palasimme busseilla Baltian läpi Tallinnaan. Sää oli vielä kesäinen, lähes helteinen, kun vietimme ensimmäiset kolme yötä Krakovassa. Ihana kaupunki, aina vaan! Junamatkat ovat kallistuneet ja teimme kaikki siirtymät busseilla. Varsovassa majoituimme pariksi yöksi Hannun vieraanvaraisen ystävän luokse, nautimme metsän rauhasta ja kävimme myös Varsovan keskustassa. Meille uusi Białystok on viehättävä, käveltävän kokoinen kaupunki. Sieltä lähdimme bussilla Vilnaan kolmeksi yöksi. Missio oli viedä ”rakkauslukko” Uzupisin ”tasavallan” sillankaiteeseen 20-vuotishääpäivämme kunniaksi. Kaksi yötä tutussa Riiassa kului etsien uusia nähtävyyksiä. Loput kolme yötä vietimme Tallinnassa vielä kesäkeleistä nauttien ja palasimme kotiin syntymäpäivänäni lokakuun alussa.

Mathildedalin sienimetsät

Perinteisesti vietimme lokakuussa sieniviikon Matildassa, PRO:n tutussa mökissä. Kuutena päivänä kolusimme sienimetsiä, joten käveltyäkin tuli. Iltaisin lämpeni sauna ja sienikuivuri pyöri päivisin parikin kertaa. Menomatkalla kävin katsomassa Chappen uudet näyttelyt, kotimatkalla poikkesimme Salon Veturitalliin ja Halikon Kurpitsaviikolle.

Tallinnan joulumarkkinat

Hyödynsimme Eckerön tarjouksen ja lähdimme marraskuun lopulla kolmeksi yöksi Tallinnaan. Houkuttelin Tarun ja Birren varaamaan matkat ja saimme heidät perjantaina luoksemme glögille. Lauantaina teimme treffit vanhaan kaupunkiin, kävimme Vallibaarissa (tietysti!) ja yhteisellä illallisella. Muuten kolusin museoita ja kävelin Noblessneriin, käyden tietenkin Shishin outlet-myymälässä ostoksilla. Kotimatka kului rattoisasti Tarun ja Birren seurassa.

Mökkijoulu Mathildedalissa

Jo seitsemäs kerta! Aikatauluttaminen oli hankalaa, kun menimme mökille jo perjantaina ja jouluaatto oli vasta keskiviikkona. Ratkaisin ongelman niin, että valitsin Hannun voittokinkuksi viiden kilon painoisen, niin se sai rauhassa sulaa ennen kuin maanantaina laitoin sen koko päiväksi uuniin. Paistoin myös laatikot vasta mökillä, joten joulunalushommiksi riittivät kodin siivoaminen ja koristaminen, piparkakkujen ja pikkuleipien paistaminen. Hannu toivoi lumetonta joulua, että pääsisi sienimetsään. No ei ollut lunta, mutta ei ollut sieniäkään. Sunnuntaina saimme Amin ja Roksun luoksemme ruokavieraiksi, tiistaina vietimme Valimossa kylän yhteisen joulunavauksen ja keskiviikkona kävimme Teijon kirkossa aattohartaudessa. Viikon aikana saunoimme, kuuntelimme joulumusiikkia, katsoimme telkkarin joulukalenterit, kävimme kävelemässä (sen minkä kipeä jalkani kesti), söimme hyvää ruokaa ja lepäsimme. Meidän näköisemme joulu! Luovuimme mökistä perjantaina, joka oli Tapaninpäivä ja menimme kotimatkalla Annan ja Aapon luokse kahvittelemaan.

Vuoden aikana vingutin Museokorttia paljon sekä Suomessa että Virossa. Syksyn aikana tuli jumpattua Rekolan Raikkaan tunneilla 3-4 kertaa viikossa. Kipeytynyt jalka esti pidemmät lenkit ja pahoin pelkään, että se tulee vaikuttamaan myös ensi kevään vaellukseen. Konserteissa ja leffassa kävimme jonkun kerran. Kirjoja luin vuoden aikana 41, kiitos kahden lukupiirin. Retkeilimme lähimetsässä ja Sipoonkorvessa, uimisen aloitin Kuusijärvellä vasta elokuun lopulla. Mp-ajeluilla kävimme Lohjalla, Kellokosken ruukissa, Riihimäellä ja Porvoossa. Vietimme paljon aikaa myös kotoillen, kaksin tai ystävien ja naapureiden kanssa. Surkeasta vuodesta tuli lopunkaiken ihan mukava, mutta ensi vuodesta on tultava vielä parempi!