Kroatia; Dubrovnik

Lento laskeutui ajallaan Dubrovnikiin, matka bussiasemalle kesti tunnin verran. Lähetin Zeljkalle viestin, että syömme ensin ja kysyin, tarvitseeko hän kaupasta mitään. Istuimme Pizzeria Piccolon terassille tervetulo-oluille ja pizzalle. Kävimme kaupassa ja hyppäsimme seuraavan 3-bussin kyytiin Nunciataan.

Zeljka oli ostanut jääkaappiin meitä varten kinkkua ja juustoa, mutta emme jaksaneet syödä edes kokonaisia pizzoja, joten kaikki säästyivät huomiseen. Kävimme suihkussa ja istuimme loppuillan seurustelemassa, tullessamme kaksi minulle entuudestaan tuttua ystävää lähtivät kotiin ja jättivät meidät kolmistaan. Joskus kolmen jälkeen kuulin kokkiserkun majoittuvan naapurimakkariin.

Söimme aamiaiseksi eiliset pizzanpalat ja Zeljkan opastamana minun keittämät turkkilaiset tuimat kahvit. Kävin auttamassa Zeljkaa viikkaamaan ja varastoimaan pestyt talvilakanat ja -peitot yläkerran makkariin.

Lähdimme taas omille lenkeillemme; minä vanhaan kaupunkiin ja Hannu Lapadiin.

Treffit teimme Dubrovnik Breweriin, mutta siellä ei myyty mitään tummaa olutta ja vaihdoimme paikkaa.

Zrinski

Istuimme Zrinskin ulkoterassille (lähellä katamaraanien satamaa) oluelle ja kun ruokia kannettiin keittiöstä myös tälle terassille, päätimme pitää hyvät paikat ja tilasimme suosittelemani kana-fetawrapit.

Vietimme illan Zeljkan seurassa. Kahvien kanssa nautimme jäätelöä mansikoilla ja jonkun ystävän tekemiä, erilaisia pikkuleipiä. Yksi Zeljkan sairaanhoitajaystävä kävi puhdistamassa hänen hengitysputkensa. "Do you know that you have a hole in your throat?" No en sanonut sitä ääneen. Nyt meille kelpasi dalmatian plate, kun lounaasta oli jo aikaa.

Yöllä kuulin, kun kokkiserkku majoittui naapurimakkariin ja yläkerran sottaavat ranskalaistytöt palasivat Splitin retkeltään. Muuten nukuin taas hyvin, varmaankin vaadittavat kahdeksan tuntia.