maanantai 26. toukokuuta 2025

Kroatia; Promajna

Söimme terassilla aamiaiseksi Zeljkan tarjoamaa valkoista leipää ja loput kinkut ja juustot, sillä aikaa kotisairaanhoito kävi hänen luona. Lähdimme 10.15 bussin kyydissä alas linja-autoasemalle. Lipuntarkastaja (toinen bussikuskeista) pyysi meitä viemään ensin laukut tavaratilaan ja päästi meidät sen jälkeen FlixBussiin. Dubrovnikin ulkopuolella poliisi pysäytti bussin ja tarkisti kaikkien passit, onneksi pidän ne repussa enkä matkalaukussa. Ilmeisesti etsittyä henkilöä ei löytynyt ja matka jatkui. Koukkasimme Stonin kautta ja ihailin taas "kiinanmuuria", jonka olen kerran kävellyt. Makarskan jälkeen huomautin kuskille, että jäämme pois Promajnan pysäkillä, ettei hän vahingossa aja sen ohi. Ulkona nousi hirveä meteli, kun olimme laittaneet laukut bussin väärälle puolelle. Itse hän tarkasti lippumme lähtiessä, eikä neuvonut mihin laukut pitää laittaa! Kaiken lisäksi Hannu oli ilmeisesti varannut paikkamme tuplasti, kun liput tullaan veloittamaan kahteen kertaan hänen Visaltaan.

Maps.meen ohjaamana löysimme majapaikkamme, jossa ystävällinen emäntämme vastaanotti meidät. Saimme valita yläkerran parvekkeellisen huoneiston tai alakerran samanlaisen huoneiston maatason terassilla. Valitsimme jälkimmäisen ja emäntä kiikutti meille aperitiivit.

 
Majoituttuamme kävelimme alas rantakadulle. Lähikauppamme Konzum on lopettanut, tsekkasimme Optiman (ent. Studenac) tarjonnan ja menimme Restoran Editaan syömään. Maps väitti, että lähellä olisi avoinna oleva Konzum, mutta sitä emme löytäneet, vaan syötyämme palasimme Optimaan ja ostimme parin päivän salaatti- ja aamiaistarvikkeet.
Restoran Edita

Palasimme kämpille, taidamme olla talon ainoat asiakkaat ja emäntä kävi taas varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Jätin kananmunat ostamatta, kun niitä myydään vain isoissa kennoissa. Sienimunakkaan sijaan tein meille tonnarisalaatin, jonka söimme terassilla linnunlaulua kuunnellen.

Tiistaiaamu oli pilvinen ja molemmat unohdimme laittaa aurinkorasvat. Kävin aamulla hakemassa tuoreen leivän ja lenkkioluet odottamaan iltapäivää. Hannu lähti omalle lenkilleen Baška Vodaan, minä kohti Makarskaa.

Polku oli minulle vanhastaan tuttu. Rantoja ja baareja vasta kunnostettiin, missään ei ollut uimareita tai ruuhkaa. Polulla väistelin fillaristeja, joita oli jo paljon liikkeellä. Jotkut olivat lähteneet kiviselle ja mäkiselle reitille sähköpotkulaudoilla. Huono idea! Niin taisi ajatella myös vastaantuleva rouva, joka epätoivoisena yritti taluttaa potkulautaansa mäkisessä maastossa.

Aurinko alkoi paistaa ja pelkäsin niskan palavan paluumatkalla. Johan se vähän kärähti Dubrovnikissa, kun olin rasvannut itseni huonosti.

Restoran Tribidrag

Teimme treffit Promajnan rantaan. Kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja menimme uimaan. Suihkun jälkeen lähdimme syömään Restoran Tribidragiin (eilisen naapurissa). Könysimme mäen taas ylös ja menimme päikkäreille. Päikkäreiden aikana ukkonen jyrähti kerran komeasti, mutta ei tullut luvattua sadetta.

Hannu relaa...

... ja minä kokkaan.

Ihana emäntämme Ivca tarjosi meille jo tullessamme yrttiliköörit. Nyt hän liittyi seuraamme terassilla ja toi tullessaan ladattavan pöytälampun, neljä kananmunaa jonkun naapurin kanalasta, pullon omatekemäänsä omenaviinaa ja ukrainalaisperheen hänelle jättämää hunajalikööriä. Ivca kertoi olleensa jo 10 vuotta leskenä, pojat asuvat Itävallassa.
 

Baška Voda

Keskiviikkona herätessämme tuuli niin kovin, että jätimme aamu-uinnin suosiolla väliin. Asumme niin korkean mäen päällä, että minä saan hoitaa aamuiset leivänhaut. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään Baška Vodaan, Hannu puolestaan kohti Makarskaa. Viime vuodesta tuttu Baška Voda on isompi mitä muistin, paljon eläväisempi kuin pikkuinen Promajna.

Kävin kämpillä vaihtamassa uikkareihin ja menimme uimaan. Laitoimme pyykit pyörimään, kävimme suihkussa ja istuimme terassille lenkkioluelle. Piti odottaa niin kauan, että pesukone lopetti ja ripustin pyykit ulos.

Pizzeria Matej
Viimeisen lämpimän aterian Promajnassa söimme Pizzeria Matejssa, minulle kermainen katkarapupasta ja Hannulle tietenkin ćevapčićit. Ravintola oli vasta avannut kauden ja sinne kelpasi vain käteinen. Palasimme ylös kämpille (minulle jo neljäs kerta tänään!) ja valmistin itselleni kapselikahvin. Keräsin kuivat pyykit pois narulta, matka jatkuu puhtain vaattein. Tein vielä illalla meille tonnarisalaatin, kohta tulee kaalia ja tonnikalaa korvistakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti