Valença - Fontoura, omia polkuja viisi tuntia (Mapsin mukaan arviolta 16 km)

Valença

Lähes koko yön satoi vettä. Ennen aamuseitsemää puhelimeni toivotti minut tervetulleeksi Espanjaan ja muutti samalla kellonajan tunnilla eteenpäin. Siinä meni seitsemäksi ajastamani herätys, onneksi olin jo muutenkin hereillä. Pakkasin rinkan, söin eilisestä säästyneen sämpylän ja juustonlopun. Sade oli tauonnut, kun lähdin matkaan. Pari päivää on käveltävä takaperin, sillä palaan Portoon keskireittiä vastakarvaan. Mäkiä luvassa, toivottavasti lähden oikeaan suuntaan!

Kuten pelkäsin, harhauduin samalle ruusuiselle reitille, mitä eilen kävelin toiseen suuntaan. Toivoin reitin erkanevan viimeistään siinä kylässä, jossa eilen pysähdyin oluelle. Yhtään ainoaa merkkiä en nähnyt ja lähdin puhelimen avulla suuntaamaan lähellä olevalle N13-tielle. Lopulta kuljin vilkasliikenteisen tien laitaa useita kilometrejä. Jossain mutkassa tuli näkyviin Cerveiran mäen päällä seisova peurapatsas. Voi ei, en kai taas päädy sinne? Kävin kahvilla ja poistuin valtaväylältä kohti Pedreiraa.

Pedreirassa sain vesipulloni täytettyä juomakelpoisella, kylmällä vedellä.

Matka jatkui mäkistä maastoa myötäillen pitkin pikkuteitä. Minua ei yhtään haitannut, vaikka olinkin jossain kaukana merkitystä reitistä. Se olisi aivan hyvin voinut olla tämä, vaikka matkaa kertyykin kaksinverroin. Tein nyt omaa caminoani, ilman stressiä tai kiirettä.

Monet valitsemani pikkutiet ja polut päätyivät joko jonkun pihaan tai metsään (Maps.me näytti suorimman käveltävän reitin, vaikkei se johtanutkaan mihinkään). Välillä pysähdyin syömään kirsikoita. Kirkonkellot soittivat taas mukavaa melodiaa, ehkä jotain tuttua virttä? Sain siitä uuden korvamadon. Parempi sekin, kuin "Katson autiota hiekkarantaa" (Ançora) tai "Volare", jonka päässäni muutin "Colares".

Lopulta päädyin Caminho dos Poudrasille, joka johti minut suoraan Fontouraan. Pysähdyin Taberna Da Igrejan terassille oluelle, vein puhelimeni sisälle latautumaan ja juttelin toiseen suuntaan kävelevien vaeltajien kanssa. Vasta nyt näin päivän ensimmäiset keltaiset ja siniset nuolet sitten Valençan. Rubiãesiin olisi enää kahdeksan kilometriä, mutta edessä olisi kova nousu. Olin jo kävellyt tuplamatkan ja oltiin jo pitkällä iltapäivällä. Päätin jäädä Fontouraan yöksi ja tilasin itselleni munakkaan.

Taberna Da Igreja

Alberga Pilger Pause

Alberga Pilger Pause (saksalainen omistajapariskunta) sijaitsee aivan tavernan naapurissa. Olikin mukava paikka pysähtyä ja rentoutua. En nähnyt missään respaa, joten avasin privaattipuolen portin ja nousin portaat ylös, rapsutellen samalla perheen kahta koiraa. Isäntä ihmetteli, miten pääsin yläkertaan asti ilman koirien haukuntaa. Kai ne sitten pitivät minusta? Arvattavasti paikassa oli Saksa-invaasio, ei tainnut montaakaan muunmaalaista olla. Maksoin petini (16€ sis. aamiainen), kävin suihkussa ja pesin pyykit, kun taivas näytti kirkastuvan. Jäin sohvalle kirjoittelemaan, kaikki vaipuivat hiljaiseen horrokseen.

Pariskunta Sleesiasta saapui tasoittamaan hieman Saksa - muu Eurooppa -kisaa. Lähdin ulos kävelemään, todella viehättävä pieni kylä! Kävin kauniilla hautausmaalla ja istuin tavernan helteiselle terassille tuplakahville.

Fontoura

Vuorilta alkoi vyöryä tummia pilviä alas laaksoon, onneksi taverna ja albergue ovat vierekkäin. En malttanut mennä huilimaan, kun oli niin hieno ilma. Istuin alberguen pihalle ilta-aurinkoon, lisää porukkaa lappasi sisään. Ainoastaan yläpetini ja yksi verhoilla eristetty parivuode taisivat jäädä tyhjiksi.

Taberna Da Igreja

Illalla kävelin 10 metriä Taberna Da Igrejaan, ruokalistalla ei juurikaan vaihtoehtoja ollut, joten tilasin pihvin ranskalaisilla ja riisillä. Lisäksi tuli salaatti ja lasillinen jääkaappikylmää punaviiniä. Tavernassa oli lisäkseni vain paikallisia miehiä, kaikki muut alberguen asukkaat olivat tilanneet take away -annokset jostain kauempaa olevasta ravintolasta. Telkkarista tuli joku vanha amerikkalainen action-leffa. Tarjoilu oli sen verran hidasta, että join espressoni pystykahvina baaritiskin ääressä samalla, kun maksoin laskuni (8€). Unta ei tarvinnut kauan odotella.