Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki Art Museum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki Art Museum. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. marraskuuta 2024

Helsinkipäivän näyttelyt


Mistä johtuu, että aina on karsea keli kun lähden Helsinkiin toimiston lukupiirin kokoontumiseen? Junat sentään kulkivat ja olin keskustassa jo puoliltapäivin. Tarkoitus oli käydä katsomassa Taidehallin näyttely "Taide pidentää ikää - reseptejä HUS:n taidekokoelmasta", mutta se oli suljettu yksitystilaisuuden takia. Joku lääkäriseura tietysti!


Aloitinkin kierrokseni HAM:sta, jossa on esillä Tove Janssonin kokoelmanäyttely. Porukkaa oli paljon, niin taidelukiolaisia kuin tätiryhmiäkin.


Olin aikonut mennä Oodiin lounaalle, mutta kun suojauduin myrskyltä Kamppiin, huomasin Fusion ravintolan. Vilkaisin netistä lounaslistaa, joka oli niin kattava, että se oli pakko käydä testaamassa. Valikoima oli runsas, jaksoin maistella vain osan ja kaikki maistui hyvältä (lounas 15,90€).

Seuraavaksi suojauduin sateelta Kämp Gallerian K1:een. Ripustin takin naulakkoon kuivumaan ja katsoin Tyler Mitchellin hienon "Wish this was real" -valokuvanäyttelyn.
 

Kiasmassa katsoin viitoskerroksessa Pauline Curnier Jardinin näyttelyn ja kävelin läpi myös alemmat kerrokset, vaikka olen osan näyttelyistä jo nähnyt. Lukupiiri kokoontui Kiasman kahvilaan vähälukuisena - säästä ja työkiireistä johtuen - mutta saimme taas aikaiseksi mukavan vilkkaan keskustelun.

Marraskuun kirjoja:

Rosa Liksom "Väylä". Nuori tyttö lähtee läpi Lapin viemään perheen karjaa sotaa pakoon Ruotsin puolelle. Isä on rintamalla, velipuolet jo kaatuneet sodassa. Raskaana oleva heikkopäinen äiti saa autokyydin rajajoelle. Pitkän vaelluksen aikana tyttö joutuu majoittumaan useille leireille, joista yhdestä löytää lopulta äitinsä ja uuden pikkuveljen. Sodan loputtua alkaa paluumatka kohti kotia, jonne tyttö johdattaa lehmät. Kaikki on kuitenkin muuttunut ja tytönkin elämä saa uuden suunnan. Tämänkin kirjan Liksom on kirjoittanut murteella, johon yllättävän nopeasti tottuu.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Hyvää kansallista korvapuustipäivää!

Ellen Thesleff
Pidin taas Helsinki-päivän, kun osallistuin työpaikan lukupiiriin. Sitä ennen kävin konttorilla kahvilla ja ehdin katsoa Ellen Thesleffin näyttelyn HAM:ssa. Kauniita henkilökuvia ja pastellinsävyisiä maalauksia sekä Ruovedeltä että Italiasta. Illalla kävimme vielä joogassa, ennen kuin korkkasimme mansikkakuoharit synttärini kunniaksi.

Viikko oli sateinen, mutta metsään oli mentävä. Perjantaina sain houkuteltua Hannunkin mukaani, tosin kadotimme toisemme heti alkuun. Välillä satoi räntää, välillä paistoi aurinko. Toivottavasti ei sentään lunta tule vielä lähiaikoina peittämään suppareita! Tein lehtikaali-sienipastaa, jonka maustoin currykermalla ja fetalla. Iltapäiväkahville olin ostanut lähileipomosta tuoreet korvapuustit. #korvapuustipäivä

Lauantaina oli vuorossa Tikkurilan maalaismarkkinat, jonne menin aamupäiväjumpan jälkeen edustamaan Vantaan Naisten pankkia. Aurinkoisessa, mutta koleassa säässä lähdin kiertelemään keräyslippaan kanssa torialuetta ja hiillostamaan paikallisia poliitikkoja. Tulos oli odotetun kaltainen; kokkareilla ei ollut antaa kolikoita (ei käteistä), demareilta heltisi seteli, KD-naiset tyhjensivät taskunsa kolikoista, persut kertoivat avustavansa mieluummin kotimaan köyhiä, kepulaiset olivat ylimielisiä ja paikalliset Lionsit sanoivat tekevänsä omalta osaltaan hyväntekeväisyyttä (Vasemmiston ja Vihreiden kojuja en reitiltäni löytänyt). Ihmisiä oli mukavasti liikkeellä, mutta vantaalaiset olivat kaikesta päätellen päättäneet pitää kukkaron nyörit kiinni. Ilokseni moni nuorimies pysäytti minut lahjoittaakseen roposensa. 3-4 tuntia värjöteltyäni Hannu tuli auttamaan telttakatoksen kasaamisessa ja ajoimme kotiin kuumalle juomalle.