"Oon kotona taas"

Kesä 2019 alkoi kohdallani huhtikuun puolivälissä, kun lensin Lissaboniin ja aloitin sieltä Camino Portuguésin. Kesän aikana tuli tehtyä kaikenlaista kivaa ja myös reissattua, niin kotimaassa kuin Krakovassa, Berliinissä ja Virossakin. Pitkä kesäni päättyi tiistaina, kun lensimme syksyiseen Suomeen Balkanin helteistä.

#kokkikotonataas

Mukava olla taas kotona puuhastelemassa, niin keittiössä kuin pihallakin. Syksylle ennustetaan huonoa sienisatoa, mutta tunnin harhailu lähimetsässä antoi minulle eväät sienimunakkaan ja pastan tekoon. Aloitin Rekolan Raikkaan jooga- ja jumppatunnit. Lauantaina haimme Hong Kongista uuden mustaviinimarjapuskan pihalle ja callunat haudalle ja terassille. Samalla poimin lisää kantarelleja Honkanummelta ja hain lehtikaalia Tainan palstalta.

Saimme naapurilta upeita omenia ja Hannu laittoi viinin pulputtamaan. Sunnuntaina kurkiaura lensi raakkuen ylitsemme kohti etelää. Kantarelleja löytyi lisää lähimetsästä, Mapsin mukaan 600 metriä kodistamme. Illalla tarjolla lämpimiä sienileipiä.

Ugo Rondinone

Tiistaina pääsin vihdoin viimein Kampin kampaajalleni, joka siisti pitkäksi villiintyneen kesätukkani. Tein Annelin kanssa lounastreffit ja kävin Taidehallissa katsomassa Ugo Rondinonen värikylläisen näyttelyn "Everyone gets lighter". Yksi koululuokka oli levittäytynyt lattioille piirtämään nukkuvia klovneja lehtiöihinsä. Yritin tyrkyttää itseäni verenluovutukseen, mutta tällä hetkellä pamahtaa päälle 28 vuorokauden karanteeni Balkanin reissun jälkeen.

Tällaisia kyllä löytyy!

Olen lähes päivittäin käynyt etsimässä sieniä ja joka kerta harmitellut, kun joku muu meno tai tekeminen aikatauluttaa metsässä haahuiluni turhan lyhyeen. Keskiviikkona Hannu lupasi tehdä ruuan ja aamupäiväjumpan jälkeen suunnistin pariksi tunniksi lähimetsään. Yritän pureutua sienien sielunelämään: "Jos minä olisin suppilovahvero/kantarelli, kasvaisin juuri tällaisella mättäällä". Turhaan! Joko niitä oikeasti on tänä syksynä tosi vähän tai sitten suppikset ovat vasta tulollaan. Yöpakkanen tiputti runsaasti lehtiä puista, mikä vaikeuttaa sienien löytämistä entisestään. Jotain sentään löysin ja palasin tyytyväisenä lahkeet märkinä syömään Hannun tekemää pizzaa. Torstaina hain lisää lehtikaalia. Pikku hiljaa olen tutustunut muihinkin palstanomistajiin, aina on joku pylly pystyssä keräämässä satoa pois pakkasten alta. Iltapäivällä polkaisin hammaslääkäriin ja onneksi sain pidettyä ja korjattua molemmat lohjenneet hampaani. Sen kunniaksi hain Matarin leipomokahvilasta meille hyvät iltapäiväpullat.

Viikonlopun vietimme Lohjalla Noelin kanssa, kun äiti ja isi lähtivät viettämään hääpäiväänsä. Poika oli kiltti ja reipas, hiljeni ainoastaan käydessämme äitini luona, olihan paikka hänelle vieras. Vierailimme myös kummitätini luona. Muuten Noel oli lähes koko lauantain ulkona. Saunan ja iltapalan jälkeen tulikin nopeasti väsy ja hän nukahti heti sänkyyn päästyään. Selvittiin ilman iltaitkua, toisin kuin perjantaina, kun tuli äitiä ikävä. 

 

Alkuviikosta jatkoin sienten metsästystä, löysin jo vähän isompia suppiksia. Nyt minulla on Maps.me-ohjelmassa merkittynä jo kaksi hyvää sienestyspaikkaa, muistiksi ensi syksylle. Sieniä riittää hieman jo pakastimeenkin, vaikka saalis onkin joka kerta varsin pieni. Samalla pakastin lehtikaalia talven patoja ja kasvisruokia varten. Lidlissä oli tarjouksessa paprikat, jauheliha ja vuohenjuusto, jätin Hannun valmistamaan täytettyjä paprikoita, kun katosin pariksi tunniksi lähimetsään.

Syksyn kirjoja:

Siri Hustvedt "Amerikkalainen elegia"
Paul Auster "Mies pimeässä - Matkoja kirjoittajakammiossa"
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen "Nainen parvekkeella"
Pauliina Rauhala "Synninkantajat"

illusian reseptit

Google meni muuttamaan blogin ulkoasua, eikä etusivulla enää näy suoraa osoitetta resepteihini. Tässä linkki (itsellenikin), josta reseptit löytyvät nopeimmin, kunnes ehdin/osaan linkittää sen aloitussivulle.

https://illusiafinland.blogspot.com/2013/11/illusian-reseptit.html