Helsinki-päivän näyttelyt

Tiistaina lähdin keskustaan lukupiirin tapaamiseen. Amos Rex on tiistaisin kiinni, mutta Taidehallissa ja Ateneumissa oli uudet näyttelyt. Junamatkalla tutkin päivän lounastarjouksia. 

Taidehallissa on hieno Alia Alin näyttely "In Light of...". Upeita jemeniläisperäisiä batiikkikankaita, hahmoja ja lapis lazuli -veistoksia.

 

Ateneumissa avautui "Modernit klassikot: Elga Sesemann" -näyttely. Sen katsottuani kävin lounaalla Tapas Barcelonassa, koska siellä oli tarjolla Marry me -kanaa. Sitä pitää tehdä kotonakin!

Istuin hetken Ruttopuiston penkille lukemaan mukana olevaa kirjaa, ennen kuin menin toimiston lukupiirin kokoontumiseen Musiikkitalon kahvioon. 

Keskiviikkona meidän piti lähteä Hondalla hääpäivän kunniaksi ehkä kesän viimeiselle ajelulle, mutta sen akku oli finaalissa. Yritimme mäkilähtöä, ei onnistunut. Työnsimme pyörän yhden naapurin pihalle, ketään ei ollut kotona. Hain auton ja saimme Hondan käyntiin, Hannu ajoi sen talliin ja minä laitoin vakuutuksen seisomaan. 

Illan elokuvat; Zone of Interest ja Led Zeppelin Becoming (Yle Areena).

Junamatka Tammisaareen

Halusimme testata junamatkaa Tammisaareen, ennen kuin ratatyöt alkavat juhannuksen jälkeen. Sitten ei Tammisaareen/Hankoon enää pääsekään suoraan, vaan pitää kiertää Riihimäen kautta.

Kävin Chappessa katsomassa kesänäyttelyn "Erika Adamsson ja Katja Syrjä Klovharun lumoissa - Toven ja Tuulikin saarella". Olen nähnyt Erika Adamssonin hienoja töitä Salon Veturitallissa ja viime aikoina olen lukenut Klovharusta. Myymälästä löysin pari uutta kirjavinkkiä.

Näyttelyssä oli myös näiden kahden taiteilijan valokuvia Klovharusta, sekä Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän saaristoon liittyviä töitä.

Samaisena päivänä Raaseporin museossa avautui uusi näyttely "Tammisaaren Helene", joka kertoo sekä Helene Schjerfbeckin elämästä ja taiteesta että Tammisaaren historiasta vanhoine valokuvineen. Näyttelyyn pääsee kätevästi sisäkautta Chappesta.

Ami ja Roksu olivat tulossa lounaalle kanssamme. Ehdotimme paria paikkaa, mutta nämä vetivät Karjaa-kortin hihasta. Odotimme noutajia Ekta Bryggerin terassilla ja matka jatkui autolla Karjaalle KW Ravintolaan. Olikin hyvä lounas! Junamme lähtöön oli aikaa ja Roksu ajelutti meitä Fiskarsin ja Pohjan pikkuteitä. IC-juna tuli lähes täyteen, olihan perjantai ja armeijan pojat ja tytöt pääsivät viikonloppuvapaalle.

Lauantaina oli tarkoitus grillata ja istua pihalla Mirjan ja Masan kanssa, mutta satoi vettä. Joten Hannu grillasi pihalla ja söimme sisällä. Kahvin jälkeen katsoimme uudempia reissukuvia ja myöhemmin Hannu kuskasi ystävämme kotiin.

Sunnuntaina oli niin syksyinen keli, että lenkille piti pukea takki päälle. Ja punkkihuivi kaulaan.

Keravanjoki vs. Rekolanpuro

Helsinki-päivän näyttelyt

Toimiston lukupiiri kokoontui vielä ennen kesätaukoa ja lähdin aamupäivällä katsomaan uusia näyttelyitä.  

Finlandia-talon Aalto-näyttelyyn pääsee nyt Museokortilla ja menin katsomaan sen ensin. Näyttely kertoo Alvar Aallon, Aino Aallon ja Elissa Aallon arkkitehtuurista ja muotoilusta.

 

Seuraavaksi kiertelin Taidehallin "Nuoret 2026" -näyttelyn.

HAM:ssa on esillä hieno näyttely "Rajojen ylittäjä", jossa puolalaisen Magdalena Agapanowiczin suuret teokset on kudottu pellavasta, sisalista, kuiduista ym.

Lounastauon pidin Mikonkadun Xavierissa. Karitsa oli jo päässyt loppumaan, mutta mustajuurikeitto, sitruunainen rapupasta ja hyvä salaattipöytä riittivät mainiosti.  

 

Matkalla Designmuseoon poikkesin Merkkiin kuuntelemaan, kun Sinikka Sokka luki "Saapasjalkakissan" (Yle Areena). Designmuseossa on Tove Janssonin lisäksi myös Aalto-näyttely. Laitoin Arjalle viestin, että jos tulen kesällä Jyväskylään kyläilemään, hän saa suunnitella minulle opastetun Aalto-kävelyn. Lukupiirissä kohotimme kesän kunniaksi kuoharimaljat ja saimme aikaiseksi vilkkaan keskustelun. Mukava nähdä näitäkin piiriläisiä pitkästä aikaa!

 

Kesäkuun kirjoja;

Maria Mustaranta "Toivon talo". Suomalainen Martta on sveitsiläisen kehitysapujärjestön töissä Syyriassa. Ennen komennuksen päättymistä Martta kohtaa sairaalassa pienen kehitysvammaisen orpotytön, jonka sukulaiset ovat tuoneet sairaalaan sotaa paetessaan. Lapseton, parisuhteessa elävä Martta jää komennuksensa jälkeen Ammaniin vierailemaan tytön luona sairaalassa ja myöhemmin surkeassa lastenkodissa, johon tyttö siirretään. Martan mies ei voi saada lapsia, eikä tämä halua adoptoidakaan. Siinä onkin Martalla miettimistä, kun hän yhä enemmän kantaa huolta pienen tytön tulevaisuudesta.

Helsinki-päivän näyttelyt

Sain taas luovuttaa verta ja lähdin viettämään pilvistä päivää Helsinkiin. Oli hyvä sää käydä taidemuseoissa. Veriarvoni oli edelleen hyvä (hb 146) kiitos sienien, lehtikaalin, parsakaalin ja pinaatin runsaan syönnin.

Sanomatalon verenluovutuksen jälkeen menin Ateneumiin katsomaan Eero Nelimarkan näyttelyn. Paljon muotokuvia, omakuvia ja perinteistä suomalaista maalaustaidetta. Ateneumissa törmäsin Maijaan, joka oli ystävänsä kanssa katsomassa näyttelyä.

Olin etukäteen tutkinut keskustan lounastarjontaa ja päätin mennä minulle uuteen Aleksanterinkadun La Torrefazioneen, koska siellä oli tarjolla ankkaa. Kiva paikka, josta onnistuin saamaan ikkunapaikan. Siinä oli mukava katsella alhaalla kulkevia turisteja ja vauvanvaunuja työntäviä äitejä (Riekerin myymälä näyttää pian avautuvan tien toiselle puolelle) samalla, kun söin alkukeiton ja hyvää leipää. Vitriinissä oli myynnissä herkullisen näköisiä leivonnaisia ja leipiä. Tänne pitää joskus poiketa kahville!

Seuraavaksi marssin tietöiden ohi Taidehalliin. Maamme, kaikkien -näyttelyssä on monien tunnettujen taiteilijoiden klassikkoja, mutta myös vaatteita, mm. Marjut Uotilan upea Lemminkäisen äiti -takki.

Viimeiseksi katsoin HAMin uuden näyttelyn "Palava taivas", jossa Petri Ala-Maunus (1970-)  ja Mauno Markkula (1905-1959) "käyvät keskustelua" maisematauluillaan. Jäin istuen ihailemaan Ala-Maunuksen seinänkokoisia teoksia. La La Land -teos ei ollut tässä näyttelyssä, sitä olen ihastellut ainakin Salon Veturitallissa. Lopuksi kiersin vielä Tove Jansson -gallerian, jossa on esillä koko taiteilijaperheen tuotantoa.

Perjantain vastaisena yönä jalka kipuili, vaikka olin torstaina ollut vain pilatestunnilla ja jättänyt lenkin väliin. Niin tein nytkin ja lähdin autolla parturoimaan itselleni reissutukan ja Jumboon, josta hain talvitakkini pesulasta ja kävin cittarissa. Hannu jatkoi pihan haravoimista, liityin seuraan ja vaihdoin sisäkukkiin uudet mullat. Kaikki kaksi kukkaa tekivät kuolemaa, olin pelännyt, että kastan niitä liikaa. Päinvastoin; olivat rutikuivia ja täynnä juuria. Kliivian ostin aikoinaan ahneuksissani kolmella kukkivalla pistokkaalla, ne olisi pitänyt jo aikoja sitten erottaa. Enää yksi oli hengissä ja lykkää uusia lehtiä. Vaarin marraskuun kaktus on surkean näköinen sekin. Jos se tuosta elpyy, niin naapurin Soilille jää taas kaksi kukkaa hoidettavaksi reissumme ajaksi. Yleensä hän onnistuu siinä paremmin kuin minä.

Lauantaina kävelimme Ritulle, joka tarjosi meille maittavan aterian.

Maaliskuun kirjoja;

Juhani Peltonen "Elmo". Riemukasta sanankäyttöä, kun Peltonen tarinoi urheilusankari Elmon menestyksestä jos jonkinlaisissa kisoissa. Supersankari on täysin voittamaton sekä yksilö- että joukkuelajeissa. Rakkauden riivaama mies kiertää maailmalla kotikylän hurratessa Kainalniemessä. Onni täydentyy vihdoin Aliisan kanssa, mutta se jää surullisen lyhyeksi. Tarinan loppu on sekin yllätyksellinen, jopa liikuttava.

Helsinki-päivä ja viikonloppu kotona

Keskiviikko olikin sopivan sumuinen ja kostea päivä lähteä katsomaan keskustan näyttelyitä. Hyvä syy tälle päivälle oli illallistreffit Hannun tyttöjen ja Tiituksen kanssa.

Keskustan näyttelyt olivat viime käyntini jälkeen vaihtuneet uusiksi. Ensin kävelin Taidehalliin katsomaan kokoelmanäyttelyn Miettinen Collection; Katson kohti maata. Julmetun isoja tauluja, joista en ymmärtänyt mitään. Oikeastaan ainoa mistä pidin, oli Antti Laitisen luonnonmateriaaleista tehty "2D Tree".

HAM:ssa on esillä Ars Fennica 2025; neljän taiteilijat tilateokset. Yleisö saa äänestää oman suosikkitaiteilijansa. Hanna Vihriälän hyvältä tuoksuva irtokarkkiteos on tosi makea.

Ehdin vielä Arkkitehtuuri- ja Designmuseoon katsomaan Tove Janssonin "Pako Muumilaaksoon" -näyttelyn, jossa eri huoneet esittelevät Tovelle merkityksellisiä paikkoja; saaristo, mökki, Helsinki ja ateljee. Meni vähän läpijuoksuksi, kun meillä oli Hannun kanssa aperitiivitreffit. Pitää mennä uudestaan! Lisäksi monta muuta näyttelyä jäi vielä seuraavaan kertaan.

Kaivopihan Kitty's Public House on minun kantisbaarini, jos kolmesta (neljästä?) kerrasta tulee kanta-asiakas. Hannu oli kertonut, että menemme syömään Citykäytävän Tawook Labbiin, joten sijainti oli mainio.

No hän oli ymmärtänyt väärin, Tiitus ja tytöt odottivatkin meitä Kluuvin Tawookissa. Jäin ilman kanafileitä salaattipedillä, jonka olin jo etukäteen valinnut listalta. Sitä ei tässä Tawookissa ollut. Oli mukava tavata lapset ja vaihtaa kuulumiset. Saimme Kaisalta kyydin kotiin.

"Viinikellariimme" oli ilmestynyt papanoita, Hannu laittoi juustonpalat loukkuihin ja illalla siellä oli jo yksi uhri. Hiiriparka!

Lauantaina säästin jalkojani ja poikkesin metsälenkillä sienipaikoilleni. Näin paljon! huokaisi Hannu (joka putsaa ja pilkkoo sienisaaliini). Ei kai niitä metsäänkään voi jättää, kysyn minä.

Sienet kuivuriin ja me takapihalle grillaamaan makkarat. Aargh! Illalla näin kellarin jääkaapin päällä uudet papanat. Asuuko täällä koko hiiriperhe? Sunnuntaina Hannu ripusti jo kausivalot pihalle. Kuten lähinaapuritkin. Onneksi kaikilla on samansävyiset, lämpimänkeltaiset valot, eikä mitään vilkkuvia tai räikeän värisiä. Jo neljä hiirtä käynyt pyydykseen!

Marraskuun kirjoja;

Chimamanda Ngozi Adichie "Kotiinpalaajat". Nigerialaiset Ifemelu ja Obinze käyvät samaa koulua ja rakastuvat toisiinsa kotihipoissa. Heillä on yhteinen unelma; päästä Amerikkaan jatko-opintoihin ja tehdä siellä uraa. Vain Ifemelu saa viisumin, Obinze jää sairastuneen äitinsä seuraksi Lagosiin. Miehille ei niin vain viisumia Amerikkaan annetakaan ja Obinze päätyy Lontooseen. Suositussa blogissaan Ifemelu pohtii rasismia ja rotuja: afro-amerikkalaisten ja afrikkalaislähtöisten eroja, miten eri tavoin heihin suhtaudutaan Amerikassa. Parin suhde hiipuu ja kumpikin elää omaa elämäänsä omien vaikeuksien kanssa. Kunnes molemmat päättävät palata Lagosiin.

Syyskuun aktiviteetit

Syyskuussa alkavat kaikki harrastepiirit; jumpat, lukupiirit, seurakunnan kahvit, matinealeffat ja luennot. Myös monissa taidemuseoissa vaihtuvat näyttelyt (viimeistään lokakuussa).

Syyskuun ensimmäinen viikko olikin varsin vilkas. Halusin testata solisluun kestävyyttä Rekolan Raikkaan ilmaisviikolla. Maanantaina jooga, tiistaina jooga. Hyvin kesti, mutta sain olkapäät kipeiksi, kun en ole lähes vuoteen käyttänyt muuta kuin jalkojani. Keskiviikkona kävin lenkillä ja iltapäivällä leffassa katsomassa ihanan "Kesäkirjan". Illalla olisi ollut zumba, mutta alkoi sataa ja jäin laiskuuttani kotiin. Torstaina oli aamun pilates, sen jälkeen polkaisin Kuusijärvelle uimaan ja grillasimme makkarat nuotiopaikalla. Illalla vielä ihana, hikinen lavis. Kaupan päälle 26km pyöräilyä päivän aikana.

Perjantaina pidin Helsinki-päivän; verenluovutus, kaksi museota ja Syö12€- lounas. Sanomatalosta kävelin Taidehalliin, jossa on esillä Kollektiivet - Kuvakirjakuvitusta Suomesta. Taulujen katsomisen lisäksi voi selailla hurmaavia lastenkirjoja. Harmi, ettei meillä ole enää/vielä pikkuisia, tosin ostan joskus lastenkirjoja, jotka pidänkin itselläni.

Taidehallista kävelin Merkki-Mediamuseoon, jossa on perusnäyttelyn lisäksi nyt Vinksin vonksin - Peppi Pitkätossu 80v -näyttely. Paikalla oli (kuten Taidehallissakin) ryhmä alan opiskelijoita ja paljon lapsia, sylivauvoista lähtien.

Ullanlinnan Boneless

Nyt on meneillään Syö12€-viikko, keskustan vaihtoehdoista valitsin Ullanlinnan Bonelessin, jossa olen jo pitkään aikonut käydä. Söin crispychicken-smashburgerin, jonka sämpylässä on perunaa. Varsin mehukas annos! Lauantaina pakkasimme Timon nimilaatan ja kukkapuskat Hondan takaboxiin ja päräytimme Lohjalle. Liimasimme laatan vanhempiemme hautakiveen (case closed) ja joimme kahvit siskon ja Jaskan seurassa, toiset kahvit Caritan luona. Hän ei olisi halunnut millään päästää meitä kotimatkalle, mutta lupasimme tulla pian uudelleen. Noel ja Sipe jäivät nyt näkemättä, oli kiire kotiin, kun Hannu lupasi tehdä meille Janssonin kiusausta.

Sunnuntaina teimme omat lenkit Kuusijärvelle, jossa oli Rekolan Raikkaan ulkoilutapahtuma, samalla kävin uimassa. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan. Pikkupojat olivat taas ihania ja villejä. Luvattiin vanhemmille, että saavat tarvittaessa tulla meille hiljaisuuden retriittiin, me voimme katsoa poikien perään.

Maanantaina kävin Museokortilla Heurekassa katsomassa "Jääkauden jättiläiset" -näyttelyn. Meillä ei enää pikkuisia ole ja ehdotinkin, että otan naapurin Danielin joskus mukaani Heurekaan.

Bisajärvi

Bisajärvi

Keskiviikkona oli edelleen kesäinen keli. Polkaisimme Kuusijärvelle, jätimme fillarit telineeseen ja kävelimme Sipoonkorpeen. Nousimme raput Bisajärven tulipaikalle grillaamaan. Minä harhauduin paluumatkalla taas uusille poluille, Hannu oli jo jatkanut kotiin, kun jäin Kuusijärvelle uimaan.

Syyskuun kirjoja;

Ville Hytönen "Johannes-Andreas". Baptisti-isä nimesi poikansa suosikkipyhimysten mukaan Johannes-Andreakseksi, mutta onko hän kuitenkin kahtia jakautunut Johannes & Andreas? Karun kasvatuksen myötä pojasta kasvaa arvaamaton rikollinen, jonka luokse vankilaan suostuu vierailemaan vain naapurintyttö Pille. Myöhemmin molempien avioliitto tahoillaan päättyy ja he rakastuvat toisiinsa. Yhteiselo on kaksijakoista; väkivaltaa ja alkoholismia, mutta myös anteeksiantoa ja hyviä hetkiä.