Toledo

Matkalla Segoviasta Toledoon meillä oli yllättäen kolme eri junaa. Pientä sekoilua asemilla laiturin vaihtoineen ja epäselvine kuulutuksineen. Saksalaispariskunta jäi Madridiin, vaihdoimme yhteystietoja ja halasimme erotessamme.

Toledossa meitä odotti helle, olimmehan taas etelämpänä. Pari kilometriä ylämäkeen majapaikkaamme, matkalla pysähdyimme ensimmäiselle terassille tervetulo-oluille. Hyvän näköinen ruokalista, mutta liian kallis meille. Ei meinattu millään löytää Hostal Madridia,  kun Hannun Google.maps ja minun Maps.me näyttivät eri reittejä. Minä löysin ensimmäisenä perille ja soitin respaa paikalle. Mies kertoi lähettäneensä Booking.comin kautta ohjeet, että check-in on toisessa, saman nimisessä hostalissa. Just joo, espanjaksi!

Majoituimme siistiin huoneeseemme (ei parveketta, mutta päivän pyykit kuivuivat nopeasti lämpimässä huoneessa/kylppärissä henkareissa roikkuen. Siivooja kävi täälläkin joka päivä vaihtamassa lakanat ja pyyhkeet (tekisipä joku tämän kotonakin puolestani). Hidas wifi. Matkapäivän päätteeksi päätimme jättää vanhan kaupungin tutkimisen huomiseen ja suihkun jälkeen lähdimme etsimään illallispaikkaa. Saman kadun varrelta löytyi kiinalainen Shengmen, jossa söimme erinomaiset ateriat. Ylen kohtelias tarjoilijarouva ja hänen hauska pikkutyttönsä, joka auttoi äitiä tarjoilussa. Iltakahvit joimme Hotelliravintola Gotican terassilla, kun alakertamme baari on lauantaisin suljettu. Ilmeisesti ne vuorottelevat keskenään.

Onhan meillä huoneesa TV, mutta kun Hannu ei voi sietää Euroviisuja, katsoin finaalin puhelimella ja kuuntelin ohjelman kuulokkeilla. Hyvä Käärijä, Vantaa! 🇫🇮💚🐛

Olen jo niin tottunut harhailemaan yksin, että kaksin (puhumattakaan kolmisin!) kulkeminen on minulle haastavaa. Aina toinen on kateissa tai tulee kinaa vaikka aamiaispaikasta. Niin kävi sunnuntaina. Minä olisin voinut jäädä alakerran Terraza Bar Los Gavilanesiin aamiaiselle, mutta Hannu ehdotti, että kävellään ylös vanhakaupunkiin, siellähän riittää kahviloita. Niinhän sitä luulisi! Olihan niitä, mutta viileässä aamussa kaikki aurinkoterassit olivat täynnä. Aikamme kapeilla, varjoisilla kujilla käveltyämme päädyimme Plaza Zocodoverilla olevaan kahvilaan, jossa odotimme ainakin kolme varttia, ennen kuin saimme edes kahvit pöytään. Nälkäkiukku uhkasi minua! Kahvikin ehti melkein jo jäähtyä, ennen kuin saimme syötävää. Entä sitten laskun odottaminen!

Siitä selvittyämme kävelimme vielä vanhassa kaupungissa opastettuja ryhmiä vältellen. Kohdalle osuivat liukuportaat ja tulimme niillä alas, palasimme kuitenkin muurin yhdestä portista hetken matkaa takaisin päin ja jäimme mukavan pikkubaarin terassille lenkkioluille.

Äitienpäivä 💕🇫🇮

(Suomen) Äitienpäivän kunniaksi tarjosin alakerran terassilla drinkit. 43-likööriä oli baarissa niin vähän, että omin sen itselleni, Hannu sai GT:n.

Olikin niin mukava paikka/henkilökunta, että päikkäreitten jälkeen jäimme terassille myös lunnerille. Tilasimme molemmat vuohenjuustosalaatit, vaikka tarjoilija varoittikin, että ne ovat isoja. Hän hämmästyi, kun kävi keräämässä tyhjät kulhot pois. "Taisitte olla nälkäisiä?"

Halusin vielä illalla palata vanhakaupunkiin, vaikka pimeä (ja lempeä valo) tuleekin vasta yhdeksän, kymmenen hoodeilla. Vältimme hikoilua menemällä ylös liukuportailla. Mainio keksintö! Emme jääneet odottamaan iltahämärää, vaan aikamme käveltyämme palasimme kotikadulle ja jäimme iltakahville alakerran Los Gavilanesin täydelle terassille. Paikat saimme viehättävän madridilaispariskunnan pöydästä. Marisolin kanssa kehkeytyi mukava keskustelu ja manasin taas huonoa espanjantaitoani.

Illalla aloitin uuden (Helmet) e-kirjan lukemisen. Alakerran baarin älämölöä (ja tupakansavua) kesti yli puolenyön, alkaen taas aamuseitsemältä ulkokalusteiden siirtämisellä (emme halunneet sulkea ikkunoita yöksi). Myös joku naapurimme siirteli kalusteita pitkin yötä.

Maanantaina jäimme aamiaiselle alakerran baariin. Pitufoja (pikkusämpylöitä) ei täällä tunneta. En halunnut bocadilloa (puolikasta polakkaa) ja pyysin pienen leivän. Se on täällä montados, tietenkin! Minulle anjovistäytteinen - ihanan suolaisia sardelleja - ja Hannulle chorizoa. Hyvän aamiaisen syötyämme tiemme taas erkavoituivat. Hannu jäi tutkimaan joenvartta, kartta väitti, että kaupungin pystyy kävelemään ympäri (hänen mukaansa ei pysty), minä kapusin ylös vanhaan kaupunkiin. Olin nyt "lenkillä", joten en käyttänyt liukuportaita. Plaza Zocodoverille on levittäytynyt (Salamancasta?) kirjamarkkinat, lavalla on ehkä kirjailijoiden haastatteluja? Poistuin aukiolta ylös-alas pienille kujille, istuen välillä kirkkopuistojen penkille tekemään muistiinpanoja.

Katedraalin kohdilla oli Kiina-invaasio, pakenin sitä taas pienille kujille. Jonkun koulun kohdalla totesin itsekseni, ettei ole mikään ihme, että espanjalaiset huutavat yhteen ääneen. Oppivathan he jo päiväkodissa/koulussa kilpailemaan äänensä kuuluvuudesta. Eksytin itseni vanhakaupungin äärilaidalle ja kun Hannu laittoi viestin kävelleensä jo tarpeeksi, otin Maps.meellä suunnan kotikadulle. Liukuportaat osuivat kohdalle ja aikaa säästääkseni tulin niillä alas.

Jäimme alakerran baarin terassille lounaalla ja söimme rapsakat kanapuikot (pollo crujiente). Sen jälkeen pitkät päikkärit, odottaen Kiina-ravintola Chengmenin avautumista seitsemältä.

Pettymys olikin melkoinen, kun Chengmen oli illalla suljettu. Noh, onneksi meillä on alakerran baari, söin terdellä hyvän kanawokin. Kotimatka oli varsin lyhyt; raput ylös huoneeseemme. Mukava henkilökunta lupasi, että baari hiljenee viimeistään puoliltaöin, kun valitin, ettemme saaneet viime yönä nukuttua.

Viimeinen aamiainen Toledossa, turvallisessa seurassa.

Alakerran baarin henkilökunta alkaa jo moikkaamaan, on aika siirtyä eteenpäin ja jättää tämä kaunis kaupunki.

Segovia

Cerveceria Alba

Bussi saapui Segoviaan aikataulun mukaisesti, katedraali ja monet kirkot näkyivät jo kaukaa. Olin lähettänyt majapaikkaamme viestillä kyselyn, voimmeko jättää laukut säilytykseen, mutta kukaan ei Espanjassa (koskaan!) vastaa englanninkielisiin kyselyihin. Kulutimme aikaa Cerveceria Alban helteisellä terassilla. Olutvalikoimasta ja pintxoista päätellen siitä taitaa tulla kantis. Kun painelin Hospedaje San Fannciscon ovikelloa, puhelimeeni kilahti viesti, että voimme nyt majoittua. Meidän lisäksi oven taakse ehti tulla muitakin sisään pyrkijöitä, ennen kuin tyttö saapui avaamaan oven. Booking.com väittää, että vain käteinen kelpaa ja olimme keränneet kaikki setelimme yhteen, mutta korttimaksukin onnistui. Saimme siistin, tilavan huoneen hyvällä kylppärillä. Siivooja kävi joka päivä ja wifi toimi mainiosti. Mutta kivikovat tyynyt, kuten niin usein Espanjassa.

Suihkun ja vaatteiden keventämisen jälkeen lähdimme katsomaan kaunista kaupunkia. Asumme aivan vuonna 50 jaa. (arviolta) rakennetun akveduktin vieressä. Menu del Díat maksavat kaupungeissa alkaen 16€, pitää unohtaa myös peregrinos menu del díat. Jäimme lounaalle El Secreto de San Clementen terassille. Nyt tuli heittämällä reissun paras ateria; alkuruuaksi otin sienipastaa, pääruuaksi nautaa kuskusilla ja grillatuilla pimientoksilla. Nam!

El Secreto de San Clemente

Hospedaje San Fanncisco

Päästiinpäs parvekkeelle!

Majoittuessamme pyysin, että saisimme parvekkeellisen huoneen, mutta se ei onnistunut. Ilmeisesti ei tähän hintaan. Olin ihmetellyt Booking.comin kuvissa olevaa verhottua kuutiota ja arvelin sen olevan parveke. Niin olikin, vain kahva puuttui, mutta onhan meillä kynsisakset aina mukana! Parveke ilman näköalaa, kalusteita ja mikä huonointa, ilman kuivaustelinettä. Onneksi kaapissa oli henkareita.

Jardinillos de San Roques

Kävelimme vielä ilta-auringossa ja istuimme Jardinillos de San Roques -puistossa. Haimme Díasta iltapalaa, jonka nautimme parvekkeella, ettei sisälle tule leivänmuruja. Eikä bedbugseja!

Torstain missioni oli käydä parturissa. Pääni oli kuin haikaranpesä, onhan edellisestä tukanleikkuusta jo 6-8 viikkoa (en muista tarkalleen, kun merkintä puuttuu kalenteristani). Valitsin kivijalkakampaamon ja pääsin heti asiakkaaksi. Selitin, että tämä hattara pitää leikata "muy cortado". En edes yrittänyt kertoa, että kampaajani ajelee sen yleensä koneella. Tyttö teki työtä käskettyä; pesu ja kirjaimellisesti hiuksenhieno leikkaus 12€. Huoh! Hinnat ovat nousseet täälläkin, viimeksi sama maksoi 8€. Tosin siitä on jo joku vuosi ja se oli miesten parturi. 

Päät puleina kapusimme ylös katedraalille. Aukiot ja kadut olivat täynnä turistiryhmiä ja koululaisia. Yhdellä aukiolla valmisteltiin musiikkiesitystä, toisella oli markkinat meneillään.  Kävimme näköalapaikoilla ja laskeuduimme raput alas vanhaan kaupunkiin.

Hannu kummastelee päänsä kutiavia näppylöitä. Onko se mikään ihme; melkein viikko Espanjassa ilman (lähes) kaljua suojaavaa lakkia?

Cerveceria Alba

Päätimme syödä menu del dían kantiksessamme Albassa. Valitsin Caesarin, naudan pihvit ja kahvin, Hannu otti jälkkäriksi tiramisun.

Iltalävelyllä kolusimme lähikujia ja kuvasimme rauniotaloja. Tarkoitus oli käväistä vielä Giorgio Cervecerian terassilla, mutta se oli meiltä hukassa. Tarjosin iltadrinksut (43-likööri appelsiinimehulla) Avenida Acuaductolla olevan Los Soportalesin terassilla, jossa alkoi olla kuitenkin jo niin tuulista, että siirryimme mukavaan baariin sisälle. Mummot pelasivat siellä dominoa. Palasimme kämpille yhdeksäksi, minä seuraamaan Euroviisujen semifinaalin toista osaa. Ei olisi kannattanut valvoa; tähän erään oli kasaantunut huonoimmat.

Ñam Ñam

Perjantaina menimme aamiaiselle Ñam Ñam -kahvilaan. Minulle reissun toiset churros con chocolate. Olikin niin viihtyisä paikka, että päätimme palata sinne lounaalle. Aamiaisen jälkeen erkavoiduimme; Hannu jäi pyörimään vanhaan kaupunkiin ja sen yläpuolelle kohoaviin rinteisiin, minä halusin tutustua keskustan toisella puolella rinteessä oleviin puistoihin ja polkuihin.

Cruices del Calvario

Nousin ylös rinteeseen, puistosta on hieno näköala katedraalille (vähän kun karsisi puita pois). Laella on ristejä - Cruices del Calvario - jotka näkyvät alas kaupunkiin. Siellä risteilee myös useita lenkkipolkuja, joita vanhat miehet kävelivät sauva kädessään. Kiersin valtavan suuren kaupunginsairaalan ja yritin löytää karttaan merkittyjä linnoituksia ja muita nähtävyyksiä, mutta olin ilmeisesti tulkinnut sitä taas väärin. Löysin kyllä Camino Natural del Eresman, joka jatkui ja jatkui, luultavasti Ávilaan saakka. Poikkesin siltä kolmen kilometrin pituiselle merkitylle lenkkipolulle. Kuvittelin sen päätyvän katedraalille ja kuulin yhä voimistuvaa musiikkia. Päädyinkin lähtöpisteeseeni, jonkun koulun tai urheiluseuran ulkopuolelle, jossa ilmeisesti harjoiteltiin rummutuksia.

Ñam Ñam

Treffit teimme Alban terdelle ja otimme lenkkioluet. Hyvän ja edullisen lounaan söimme Ñam Ñamissa. Päikkäreiden aikana sadekuuro oli ylittänyt Segovian. Illallisen söimme mukavassa Giorgiossa. Sen aikana uusi sadekuuro kasteli kadut, me pysyimme taas kastumatta.

Parvekkeelta (jota ei oikeasti ole) suora näkymä akveduktille.

Giorgio

Hasta luego, Segovia!

Aamulla ei ollut mikään hoppu, junamme lähtisi vasta 10.42 ja olin ostanut e-liput etukäteen. Halusimme kuitenkin varata aikaa aamiaiselle ja vajaan parin kilometrin kävelylle. Nousimme yläkaupunkiin, jossa emme olleetkaan käyneet. Aamu oli vielä viileä, mutta ylämäkikävely lämmitti nopeasti. Jäimme Cafebar Caballo Blancoon aamiaiselle ja kuluttamaan aikaa. Vanhoja musiikkivideoita pyöri telkkarissa. Asemalla ihailin yhden matkustajan hienoa, vanhaa matkalaukkua ja saksalainen Theo kertoi olevansa vaimonsa kanssa kolmen kuukauden interrail-reissulla. Junamatkalla Madridiin ehdimme jutella pitkään ja saimme kutsun heidän kotiinsa, jonnekin Kölnin lähelle.