Toledo

Matkalla Segoviasta Toledoon meillä oli yllättäen kolme eri junaa. Pientä sekoilua asemilla laiturin vaihtoineen ja epäselvine kuulutuksineen. Saksalaispariskunta jäi Madridiin, vaihdoimme yhteystietoja ja halasimme erotessamme.

Toledossa meitä odotti helle, olimmehan taas etelämpänä. Pari kilometriä ylämäkeen majapaikkaamme, matkalla pysähdyimme ensimmäiselle terassille tervetulo-oluille. Hyvän näköinen ruokalista, mutta liian kallis meille. Ei meinattu millään löytää Hostal Madridia,  kun Hannun Google.maps ja minun Maps.me näyttivät eri reittejä. Minä löysin ensimmäisenä perille ja soitin respaa paikalle. Mies kertoi lähettäneensä Booking.comin kautta ohjeet, että check-in on toisessa, saman nimisessä hostalissa. Just joo, espanjaksi!

Majoituimme siistiin huoneeseemme (ei parveketta, mutta päivän pyykit kuivuivat nopeasti lämpimässä huoneessa/kylppärissä henkareissa roikkuen. Siivooja kävi täälläkin joka päivä vaihtamassa lakanat ja pyyhkeet (tekisipä joku tämän kotonakin puolestani). Hidas wifi. Matkapäivän päätteeksi päätimme jättää vanhan kaupungin tutkimisen huomiseen ja suihkun jälkeen lähdimme etsimään illallispaikkaa. Saman kadun varrelta löytyi kiinalainen Shengmen, jossa söimme erinomaiset ateriat. Ylen kohtelias tarjoilijarouva ja hänen hauska pikkutyttönsä, joka auttoi äitiä tarjoilussa. Iltakahvit joimme Hotelliravintola Gotican terassilla, kun alakertamme baari on lauantaisin suljettu. Ilmeisesti ne vuorottelevat keskenään.

Onhan meillä huoneesa TV, mutta kun Hannu ei voi sietää Euroviisuja, katsoin finaalin puhelimella ja kuuntelin ohjelman kuulokkeilla. Hyvä Käärijä, Vantaa! 🇫🇮💚🐛

Olen jo niin tottunut harhailemaan yksin, että kaksin (puhumattakaan kolmisin!) kulkeminen on minulle haastavaa. Aina toinen on kateissa tai tulee kinaa vaikka aamiaispaikasta. Niin kävi sunnuntaina. Minä olisin voinut jäädä alakerran Terraza Bar Los Gavilanesiin aamiaiselle, mutta Hannu ehdotti, että kävellään ylös vanhakaupunkiin, siellähän riittää kahviloita. Niinhän sitä luulisi! Olihan niitä, mutta viileässä aamussa kaikki aurinkoterassit olivat täynnä. Aikamme kapeilla, varjoisilla kujilla käveltyämme päädyimme Plaza Zocodoverilla olevaan kahvilaan, jossa odotimme ainakin kolme varttia, ennen kuin saimme edes kahvit pöytään. Nälkäkiukku uhkasi minua! Kahvikin ehti melkein jo jäähtyä, ennen kuin saimme syötävää. Entä sitten laskun odottaminen!

Siitä selvittyämme kävelimme vielä vanhassa kaupungissa opastettuja ryhmiä vältellen. Kohdalle osuivat liukuportaat ja tulimme niillä alas, palasimme kuitenkin muurin yhdestä portista hetken matkaa takaisin päin ja jäimme mukavan pikkubaarin terassille lenkkioluille.

Äitienpäivä 💕🇫🇮

(Suomen) Äitienpäivän kunniaksi tarjosin alakerran terassilla drinkit. 43-likööriä oli baarissa niin vähän, että omin sen itselleni, Hannu sai GT:n.

Olikin niin mukava paikka/henkilökunta, että päikkäreitten jälkeen jäimme terassille myös lunnerille. Tilasimme molemmat vuohenjuustosalaatit, vaikka tarjoilija varoittikin, että ne ovat isoja. Hän hämmästyi, kun kävi keräämässä tyhjät kulhot pois. "Taisitte olla nälkäisiä?"

Halusin vielä illalla palata vanhakaupunkiin, vaikka pimeä (ja lempeä valo) tuleekin vasta yhdeksän, kymmenen hoodeilla. Vältimme hikoilua menemällä ylös liukuportailla. Mainio keksintö! Emme jääneet odottamaan iltahämärää, vaan aikamme käveltyämme palasimme kotikadulle ja jäimme iltakahville alakerran Los Gavilanesin täydelle terassille. Paikat saimme viehättävän madridilaispariskunnan pöydästä. Marisolin kanssa kehkeytyi mukava keskustelu ja manasin taas huonoa espanjantaitoani.

Illalla aloitin uuden (Helmet) e-kirjan lukemisen. Alakerran baarin älämölöä (ja tupakansavua) kesti yli puolenyön, alkaen taas aamuseitsemältä ulkokalusteiden siirtämisellä (emme halunneet sulkea ikkunoita yöksi). Myös joku naapurimme siirteli kalusteita pitkin yötä.

Maanantaina jäimme aamiaiselle alakerran baariin. Pitufoja (pikkusämpylöitä) ei täällä tunneta. En halunnut bocadilloa (puolikasta polakkaa) ja pyysin pienen leivän. Se on täällä montados, tietenkin! Minulle anjovistäytteinen - ihanan suolaisia sardelleja - ja Hannulle chorizoa. Hyvän aamiaisen syötyämme tiemme taas erkavoituivat. Hannu jäi tutkimaan joenvartta, kartta väitti, että kaupungin pystyy kävelemään ympäri (hänen mukaansa ei pysty), minä kapusin ylös vanhaan kaupunkiin. Olin nyt "lenkillä", joten en käyttänyt liukuportaita. Plaza Zocodoverille on levittäytynyt (Salamancasta?) kirjamarkkinat, lavalla on ehkä kirjailijoiden haastatteluja? Poistuin aukiolta ylös-alas pienille kujille, istuen välillä kirkkopuistojen penkille tekemään muistiinpanoja.

Katedraalin kohdilla oli Kiina-invaasio, pakenin sitä taas pienille kujille. Jonkun koulun kohdalla totesin itsekseni, ettei ole mikään ihme, että espanjalaiset huutavat yhteen ääneen. Oppivathan he jo päiväkodissa/koulussa kilpailemaan äänensä kuuluvuudesta. Eksytin itseni vanhakaupungin äärilaidalle ja kun Hannu laittoi viestin kävelleensä jo tarpeeksi, otin Maps.meellä suunnan kotikadulle. Liukuportaat osuivat kohdalle ja aikaa säästääkseni tulin niillä alas.

Jäimme alakerran baarin terassille lounaalla ja söimme rapsakat kanapuikot (pollo crujiente). Sen jälkeen pitkät päikkärit, odottaen Kiina-ravintola Chengmenin avautumista seitsemältä.

Pettymys olikin melkoinen, kun Chengmen oli illalla suljettu. Noh, onneksi meillä on alakerran baari, söin terdellä hyvän kanawokin. Kotimatka oli varsin lyhyt; raput ylös huoneeseemme. Mukava henkilökunta lupasi, että baari hiljenee viimeistään puoliltaöin, kun valitin, ettemme saaneet viime yönä nukuttua.

Viimeinen aamiainen Toledossa, turvallisessa seurassa.

Alakerran baarin henkilökunta alkaa jo moikkaamaan, on aika siirtyä eteenpäin ja jättää tämä kaunis kaupunki.