lauantai 21. tammikuuta 2017

Tammikuun iloja ja suruja

Vilnassa ollessamme sain viestin, että kummisetäni on kuollut. Eihän se mikään yllätys ollut, olisihan hän täyttänyt elokuussa jo 88 ja viimeiset vuodet hän sairasteli. Silti menetys on minulle iso. Niin kauan kuin muistan, hän on kuulunut elämääni ja isän kuoltua kummisedän merkitys on vain lisääntynyt. Taivaallinen orkesteri sai taas uuden, hienon soittajan kokoonpanoonsa.

Lehdestä luin, että Tikkurilan pastori Heikki Leppä on menehtynyt Lohjalla sukellusonnettomuudessa. En tuntenut Heikkiä henkilökohtaisesti, mutta Päivin muutossa sain häneltä kyydin kotiin ja juttelimme moottoripyöräilystä, hän kun oli brittipyörän omistaja. Hän kertoi, että hautajaisissa hänet (harmaapartainen keski-ikäinen mies) yleensä istutetaan suvun vanhimman tädin viereen istumaan, mutta kun hän päräyttää paikalle pyörällään, nuoremmatkin ovat innokkaita osallistumaan keskusteluun. 

Työpaikan henkilökuntakerho järjesti talvisen illanvieton, jossa kokoonnuimme nauttimaan virvokkeita ja Aromikekkerit cateringin maistuvia salaatteja, ennen kuin lähdimme Aleksanterin teatteriin katsomaan Kristján Ingimarsson Companyn esitystä Blam! Hyvää musiikkia ja ääniefektejä, loistavaa liikuntaa näyttelijöiltä, mutta liikaa väkivaltaa minun makuuni. Kuin normipäivä meidän toimistossa, vai? 

Timon sairastuttua peruimme Tallinnan reissun ja vietimme viikonlopun kotona. Lauantai oli aurinkoinen, hieno päivä. Kävimme kaupoilla (alesta ostin taas kerran normihintaisen mekon), teimme pitkän kävelylenkin ja söimme kotona hyvät tortillat.

Sunnuntaina uskaltauduimme jo Virekotiin, jossa tautitilanne oli rauhoittunut. Veimme äidin kävelylenkille, joka ei ollut pituudella pilattu, mutta äiti väsyi silminnähden. Ilmeisesti hoitajat olivat pukeneet hänelle liikaa vaatteita, kun etukäteen soitin tulostamme. Juotin hänelle mehua ja jätimme äidin huilaamaan. Kotimatkalla poikkesimme Ikeaan ja Honkanummelle. Lähdin lenkille ja jätin Hannun tekemään merellistä pizzaa.

Kirkas aurinko paistoi, kun kummisetäni siunattiin Virkkalan kirkossa. Tilaisuus oli hänen näköisensä ja odotetusti musikaaliset lapset soittivat isänsä lempikappaleita kahvittelun yhteydessä. Kummisetäni ei ole minulle sukua, mutta klaani on tullut vuosien varrella hyvin tutuksi. Paikalla oli hänen neljän lapsensa entisiä ja nykyisiä puolisoita, liuta heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Kotimatkalla kävimme äidin luona, mutta ei hän tainnut vieläkään ymmärtää, että Sven on kuollut.

Lauantain vietin Helsingissä Naisten Pankin kevätpäivässä.

Reetta

Mia

Osa myynnissä olleista NP-tuotteista.


Loppuillan vietimme Kauppahallin ravintola Storyssa salaattibuffetin, musiikin ja seurustelun merkeissä. Ohjelmasta vastasi mm. Jore Marjaranta ja viulisti Kukka Lehto. Mukaan tarttui uusia tuttavuuksia ja paljon hyviä ideoita Naisten Pankin toimintaan.



Tammikuun kirjoja:
Ian McEwan "Lapsen oikeus". McEwan on yksi lempikirjailijoistani ja olen tainnut lukea kaikki hänen suomennetut teoksensa. Useimmat niistä ovat lähes ahdistavia trillereitä, tämä uusin poikkesi niistä lempeydellään, johtuen ehkä nimensä mukaisesta aiheesta.

Antti Holma "Järjestäjä". Hienosti kirjoitettu esikoisteos, joka kertoo nuoren Tarmon halusta kasvaa "oikeaksi" mieheksi. Tiedä sitten, kuinka paljon tarinassa on Holman omia kokemuksia suhteistaan, työstään tai työyhteisöstään. Kirjan alkupuolella kerrotut seksikohtaukset tuntuivat ensin irrallisilta ja turhilta tarinoilta, mutta ehkä ne kuvasivat Tarmon kasvua pois alistetusta asemasta.

Andy Symington "Camino de Santiago". Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä caminolle ja muutenkin Pohjois-Espanjaan suuntautuvalle matkalle. Sisältää myös kaupunkikarttoja.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Tammikuun omituinen sääkartta

Työmatkani maisemia
Joku ei osaa taaskaan päättää; parinkymmenen asteen pakkasista pudotaan suoraan vesikeliin ja kaunis lumipeite sulaa silmissä. Jumala on nainen, veikkaan minä. Siinä menivät taas hyvät hiihto- ja luistelukelit. 

Vietin vielä hauskan päivän Noelin kanssa, ennen kuin aloitin työt. Mukava palata tuttuun työyhteisöön, sosiaaliseen elämään (no sitä on kieltämättä riittänyt vapaallakin) ja palkkalistoille. Viikonlopun kyläilyreissu peruuntui ja saimme pitkästä aikaa ohjelmasta vapaan viikonlopun. Virekotiinkaan ei ole menemistä, kun siellä jyllää flunssa ja vatsatauti. Äiti on toistaiseksi yksi (vain) kolmesta terveestä asukkaasta.Lauantaina tein pitkän lenkin, sen jälkeen pyörittelin suojalumesta pihalle lumilyhdyn.

Illalla avasimme Hannun naapureilta saaman muhevan synttäriviinin, jonka seuraksi tyhjensimme jääkaapista viimeiset joulujuustot. Sunnuntaina keräsin joulukoristeet pois näkyvistä. Vaikka se tuntuikin ikävältä, niin kevättä kohtihan tässä mennään. Muutamat jouluvalot saavat jäädä vielä valaisemaan pimeitä iltoja. Jos (kun) on asuttava Suomessa ja kärsittävä talvesta, niin juuri tällainen sen soisi olevan; pari astetta pakkasta ja kevyttä lumisadetta tyynessä säässä. Illalla suunnittelimme tulevaa pääsiäismatkaamme Pohjois-Espanjassa ja varasimme majoituksia.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Talvinen Vilna

Ennen seuraavaa työkeikkaa ehdin vielä käväistä Vilnassa. Loppiaisaamuna Vantaalla oli pakkasta 23 astetta, eikä Vilnaan ennustettu parille seuraavalle päivälle kovin paljon lämpimämpää keliä. Oli siis puettava tuplavaatteet päälle, kun lähdimme junalla kentälle. Otimme perinteiset lähtöoluet Oak Barrelissa, ennen kuin siirryimme koneeseen. Lento lähti hieman myöhässä, kiitos yhden miesmatkustajan, joka oli ilmeisesti unohtanut lompakkonsa (ja passinsa) johonkin tax free -myymälään. 

Laskeuduttuamme Vilnaan latasimme lentokentän kioskissa matkoja bussikortteihin (0,64€/matka) ja siirryimme bussilla nro 2 keskustaan. Löysimme majapaikkamme Rentida Apartmentsin ja kello oli jo sen verran paljon, että saimme maatason huoneistomme heti. Kattohuoneisto olisi ollut kiva, mutta tähän hintaan (126€/3 yötä) tämä sai kelvata.

Galo do Porto


Sää oli jäätävän kylmä ja viima pahempi kuin Vantaalla. Kylmissämme perinteisen olutkuppilan etsiminen saa jäädä iltaan ja menimme syömään hyvää kapakalaa portugalilaisravintola Galo do Portoon. Kotimatkalla haimme Rimistä kuoharia ja glögiä ja palasimme lämpimään asuntoomme päikkäreille. Telkkarista tuli kuin tilauksesta portugalilaista fadoa. 

Viideltä soivat läheisen Pyhän Nikolauksen kirkon kellot aikamerkkiä. Naisen saa taas helposti iloiseksi; keittiössä on aivan uusi pesusieni ja tiskirätti!

Šnekutis
Iltapaikkaan oli lyhyt matka, kun kävelimme kotikatumme Šnekutis-baariin. Hannu pääsi maistamaan zeppeliiniä, itselleni tilasin perunaletut ja palanpainikkeeksi mainiota liettualaista olutta.

Užupis
Yö oli äärimmäisen hiljainen, ainoastaan lämmityssysteemi hurisi silloin tällöin. Suihkun ja aamujogurttien jälkeen lähdimme ulos hyiseen ilmaan ja tutustumaan Užupisin "tasavaltaan", jonka kadunvarren muurista voi lukea perustuslain myös suomeksi.


Užupisin merenneito
Alkoi olla kylmä ja kävimme glögillä mukavassa kahvilassa, jonka takassa paloi tuli. Matka jatkui kohti Gediminasin linnoitusta. Sinne kävellessä käväisimme Pyhän Annan kirkossa.


Pyhän Annan kirkko

  
Gediminasin linnoitus oli harmiksemme remontin takia suljettu. Ohitimme katedraalin ja sen aukion suuren kuusen. Alkoi olla kylmä ja nälkä. Lounaalle pysähdyimme Ristorante Fiorentinoon. Näinköhän käy, että Vilnan ruokapaikkamme tulevat kaikki olemaan muunmaalaisia? No, illalla on taas aikaa etsiä joku paikallinen olutkuppila.



Ristorante Fiorentino
 Ruoka oli hyvää ja palasimme kaupan kautta kämpille keittämään iltapäiväkahvia.


Kahvin ja pitkien päikkäreiden jälkeen puimme kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja lähdimme etsimään Būsi Trečias -olutravintolaa. Söimme taas hyvät ruuat mainion liettualaisen oluen kera.
 
Būsi Trečias


Jouluvaloin valaistujen katujen kautta kävelimme kämpille lämmittämään glögiä ja kuuntelemaan Led Zeppeliniä läppäriltä.


2hh dormimme? Ei, vaan selli KGB-museossa.
Sunnuntaina heräsimme pilviseen päivään ja päätimme jättää tv-tornilla käymisen toiseen kertaan. Matkalla kohti Frank Zappan patsasta näytin Hannulle edellisen majapaikkani Trakų Gatven varrella. Löysimme Zappan patsaan ja matka jatkui kohti KGB-museota (The Museum of Genocide Victims). Kellarikerroksessa oli jäätävän kylmä ja voin vain kuvitella, miten siellä olevat vangit ovat kärsineet.


Kävimme lounaalla edullisessa Berneliu Uzeigassa, ennen kuin kävelimme kaupan kautta kämpille. Tein Finnairin lähtöselvityksen ja siirryimme siestalle.

Bambalyné

Illalla lähdimme etsimään mukavia olutkuppiloita ja ensimmäisenä löysimme Bambalynén, joka on kodikas, pieni ja hiljainen kellaripubi. Lähes sata olutvaihtoehtoa, mutta pubiruokana on pelkkiä pussitettuja snackseja. Hyvät oluet nautittuamme lähdimmekin etsimään paikkaa, jossa vielä saisi jotain iltapalaa.



Alinė "Leičiai"

Kotikatumme Šnekutisin keittiö oli juuri sulkeutunut, joten matka jatkui Stiklių-kadulle, jonka varrelta löytyi viehättävä Alinė "Leičiai". Hannu ei vieläkään saanut siankorvia ja vaihtoi tilauksensa paikallisiin makkaroihin, minä söin hyvän ankkasalaatin.

Aamunkoiton portti
Viimeinenkin Vilna-päivä oli pilvinen, samalla ilma lämpeni. Aamupäivällä pakkasimme vähät tavaramme ja jätimme laukut mukavan majapaikkamme säilytykseen. Kävelimme Aamunkoiton portin kautta linja-autoasemalle, jossa tsekkasimme lentokenttäbussin pysäkin ja lähtöajat.



Šnekutis
Kävimme pikkuolusilla Šnekutis pubin toisessa osoitteessa, jota isännöi varsinainen Viiksi-Vallu. Paikka näyttää olevan suosittu lounasravintola ja tuli hetkessä aivan täyteen.


Užupis
Meillä ei vielä ollut nälkä, joten kävelimme taas Užupisiin juomaan kuumat viinit takkatulen äärellä. Lounaalle jäimme Amatininku Užeikas -ravintolaan. Taas hyvät salaatit ja pääruuat.


Amatininku Užeikas
Syötyämme haimme laukut ja kävelimme suorinta tietä bussiasemalle. Bussi nro 1 lähtikin sopivasti lentokentälle ja maksoimme matkat taas bussikorteilla (0,64€/matka). Kone lähti ajallaan ja oli taas aivan täynnä.


Vilna on mukava kaupunki ja sinne pääsee lyhyellä lennolla. Kaupungissa on sopivasti nähtävää ja käveltävää, paljon hyviä ruokapaikkoja ja mukavia olutpubeja. Seuraavan kerran taidamme kuitenkin mennä Vilnaan kesäaikaan, jotta voimme hyödyntää myös kaupungin kauniita puistoja.