Pitkä bussimatka Vilnaan alkoi kymmeneltä. Ennen bussiin nousua kuski tarkisti passimme. Matkan aikana näimme paljon peltoja, kaunista metsää ja joitakin järviä. Tyhjiä (ihmisten tekemiä?) haikaranpesiä ja yllättävän monia muistoristejä suorien teiden varsilla. Rajan ylitettyämme maisema ei muuttunut mitenkään, mutta tie muuttui huomattavasti huonommaksi. Eikä liettualaisella huoltoasemalla myyty alkoholia (kun Blitz Toursin bussi aikoinaan pysähtyi puolalaisella huoltiksella, kaikki ryntäsivät ostamaan olutta).
Samalla bussilla olisimme päässeet vaikka Riikaan, Tallinnaan, Helsinkiin tai jopa melkein kotiin (Vantaan lentokentälle). Milloinhan olisimme olleet perillä?
Kuski ajoi Vilnan bussiasemalle omituisia mutkia seuraillen ja olimme myöhässä perillä. Majoitukseen oli parin kilometrin kävelymatka, olin ilmoittanut emännälle, että tulemme viiden, kuuden välillä. Vielä hoodeilla pyörimme jalkakäytävällä ja pihalla, kun ketään ei näkynyt. Lähetin viestin ja Dana ilmestyi asunnosta; "olen odottanut teitä!" No pitikö meitä sisällä odottaa? Siirsimme vain laukut sisälle, kävimme vessassa ja lähdimme uudelleen ulos. Olen taas pois kartalta, aiemmilla kerroilla olen majaillut keskustan toisella puolella. Haahuilimme keskustassa, Hannun ehdottama Asian Viet (tms.) oli hälisevä itsepalveluravintola kauppakeskuksessa. Jos haluan syödä illallisen ravintolassa, siellä saa olla pöytiin tarjoilu ja oma vessa. Kurvasimme Asia Tastyyn ja söimme taas ihan liikaa. Todella hyvä Kung po, mutta ankka oli harmikseni friteerattu. Palasimme kauppakeskuksen Lidliin. Oltiin niin täynnä, etteivät aivot käsittäneet sanaa "aamiainen". Ostettiin vain mehu ja jogurtti, kahvimaitokin unohtui. Viiniä ei enää myyty, olihan kello jo yli kahdeksan. Kotimatkalla poikkesimme viinilasillisille Kansallisteatterin kahvilaan. Johtuiko sitten viilenevistä illoista, ilmastoiduista busseista vai siitä, että nukumme ikkuna auki, niin tai näin, minulla alkoi olla flunssan oireita.
Asuntomme ikkunan takana olevaa tietä kaivetaan ja tasoitetaan. Kahdeksalta miehet aloittivat tietyöt. Olin taas nähnyt kummallisia unia (äiti on tällä reissulla kulkenut mukana). Keitin itselleni mustaa teetä, jos se edes vähän helpottaisi nuhaista oloa. Suihkun jälkeen aamiaiseksi oli tarjolla vain mustaa kahvia ja jogurttia. Tässäkin asunnossa on pyykinpesukone ja kuivausteline ulkona, mutta ei minkäänlaista pesuainetta. Pitää ottaa vanha tapa käyttöön; pulveria mukaan minigrippiin. Pesuainekapselit kun kerätään pois käsimatkatavaroista Helsinki-Vantaalla.
Lähdimme kävelemään kohti Užupisin "tasavaltaa", matkalla Hannu yritti löytää turisti-infon, jotta minä saisin paperikartan. Ei löydetty, kun haettiin sitä tien väärältä puolelta.
Missiomme oli viedä mukana kuljettamani rakkauslukko Užupisin sillan kaiteeseen. Sinnehän se solahti mukavasti muiden joukkoon. Avaimia emme heittäneet tavan mukaan jokeen, jaamme ne kotona ja kumpikin voi käydä yhdessä tai erikseen kiillottamassa lukkoa vuosien varrella.
Yksi pakollinen paikka käydä Vilnassa on Šnekutis, mainio kansankuppila, jossa isäntäkin sattui olemaan paikalla. Tilasimme molemmille salaatit, Hannulle tietysti zeppeliini ja minulle pelmenit. Tultiin taas niin täyteen, että päätettiin pysyä loppuilta kämpillä. Haimme Lidlistä jyväisiä sämpylöitä (0,25€/kpl), juustoa, jogurttia ja punkku. Tällä kerralla muistimme myös kahvimaidon.
Nyt on ollut niin raskaat ruuat, että kärsin närästyksestä läpi yön. Aamukahvin jälkeen lähdimme omiin suuntiimme; Hannu kapuamaan kolmen ristin kukkulalle, minä hakemaan kaupunkikartan ja muutaman postikortin. Ennen kuin suuntasin Maps.meen ohjaamana joen toiselle puolelle postiin, kävin kuvaamassa Frank Zappan patsaan. Ylitin Neris-joen ja nousin mäen päälle postiin, mutta se onkin joku pakettitoimisto ja sain neuvon palata vanhaankaupunkiin. Hannu lähetti osoitteen yhteen postitoimistoon, treffasimme sen edessä ja pääsin eroon korteista.
Otimme lasilliset kesäisen lämpimällä terassilla, ennen kuin lähdimme syömään. Edelliskerran hyvä italialainen on suljettu, mutta Casa della Pasta oli lähellä ja menimme sinne syömään Nizzan salaatin ja hyvät pastat.
Ilma oli niin kaunis, että halusin käydä uudelleen Užupisissä, Hannu lähti hänkin kuvaamaan Zappan patsaan.
Lauantainakin katumme tietyöt jatkuivat. Aamiaisen jälkeen siistin keittiön ja lähdimme kävelemään hiljaisia katuja pitkin bussiasemalle. Vilna on kyllä kiva kaupunki, mutta olen ollut koko ajan hukassa, vaikka välimatkat eivät kovin pitkiä olekaan. Paras pysyä vanhassa kaupungissa, sieltä löytyvät kauneimmat kujat, kaupat ja ravintolat. Kahviloita on ihan hirmuisesti, vaikeampi oli löytää baari, joka olisi päivällä auki ja josta saisi olutta tai viiniä. Pari baaria myi jopa Baltic porteria.
Syyskuun kirjoja;
Karin Collins "Sun luonas kaipuuni on". Hanko-sarjan toinen osa. Venäläisten vallattua Hangon asukkaat joutuvat evakkoon, kuka minnekin. Kakkososa jatkaa Hjalmarin ja Saran, Ainon ja Berntin sekä Disan tarinaa. Kaikki he toivovat Hankoon paluuta, mutta joutuvat uudelleen evakkoon, vielä kauemmas kotiseudustaan.
