Himarë (Himara)

Albaniassa tulee pää kipeäksi! Eilen löin päälakeni kun aioin mennä kattoterassille, tänään aamulla, kun menin tavaroineni alakertaan löin pääni auki olevan käytävänikkunan karmiin. Erion valmisti meille kahdeksalta aamiaisen. Kun kysyin Hannulta mitä kello on, tämä selitti Erionille, että kelloni hihna kului reissun aikana rikki. Erion vinkkasi minut mukaansa ja menimme lähikadulle katsomaan maahan ja pöydille levitettyjä tavaroita. Ei löytynyt tarpeeksi kapeaa nahkahihnaa, sen sijaan uuden kellon olisin saanut varmasti edullisesti. Menimme taksilla (500 ALL) bussiasemalle. Olimme ajoissa, bussi Himaraan (Sarandraan) lähtisi vasta 9.30. Meidät työnnettiin tavaroinemme 9.00 Vloran bussiin. Edessä istuvat mummot kaivoivat leivät ja kananmunat esille, ennen kuin olimme edes poistuneet keskustasta. Kaupungin ulkopuolella oli autokauppoja ja isoja kuljetusliikkeitä. Lehmät laidunsivat kaistojen välissä. Bussi tuli aivan täyteen Durresissa. Bussin ollessa pysähdyksissä pojat kiersivät käytävällä myyden popcornia. Käsittämätöntä, että keskelle ei mitään on rakennettu suuria hotelleja ravintoloineen. 

Matkalla Himaraan

Bussissa soi hauska albanialainen musiikki. Takanani istuva äiti lauloi musiikin mukana pienille pojilleen. Vlorasta matka jatkui toisella bussilla klo 12.40 Himarëën. Bussissa vanhat ukot haisivat uskomattoman pahoilta. Nousimme ylös vuorille, näimme bunkkereita ja hienoja näköaloja. Voimme vain toivoa, että rupuisen bussin moottori kestää ja jarrut toimivat. Puhelimeni piipitti viestiä ja toivotti minut tervetulleeksi Kreikkaan! Elisa ilmoitti puheluiden ja viestien hinnat. Voinko siis laskea, että tällä reissulla olen käynyt kuudessa maassa? Musiikkikin vaihtui kreikkalaiseksi.

Parvekenäkymä Potami Beachille

Jäimme kyydistä Himarën keskustassa ja Hannu pääsi puhumaan kreikkaa (tässä kohtaa hänestä oli suuresti hyötyä), kun nälkäisinä ja janoisina istuimme Suvillaqe Tavernan terassille giroksille ja Amsteleille. Sen jälkeen kävelimme B&B Mareen, saimme huoneemme, josta ison osan vie (meille) turhaan sänky kolmannelle asukkaalle. Parvekkeelle paistoi iltapäiväaurinko, viritimme sinne pyykkinarun, jossa päivän pyykit kuivuivat nopeasti tuulessa. Ihan kuin oikeasti olisimme Kreikassa; istuimme ilta-auringossa naapurikuppilassa ouzoilla, ennen kuin kävelimme keskustaan. Nostimme lisää valuuttaa, kävimme kaupassa ja söimme illallisen Mezedopolio Uzeriassa.

Aamulla meri oli tyyni, mutta jätimme uimisen myöhempään ja lähdimme kävelemään yläkylään, vanhaan kaupunkiin. Kuvasimme sen kujia ja kirkkoa, yhtään kahvilaa emme löytäneet vaan palasimme alas rantakadulle ja söimme giropitat Amstelien kera. Totesimme taas, että ihan kuin Kreikassa, mutta Albanian hinnoilla. Minäkin voin olla kohtelias vanhuksille, kun osaan tervehdykset kreikaksi. Entisen Jugoslavian maissa se vielä onnistuu, mutta albaniaksi en edes yritä. 

Palasimme Mareen ja lähdimme uikkareissa kävelemään rannalle. Tuuli oli yltynyt ja aallot olivat isot. Kävin uimassa, Hannu ei tykännyt kivien hakkaamisesta nilkkoihin (minäkin käyn mieluummin esim. Kroatiassa uimassa suoraan rapuista mereen). Suihkun jälkeen istuimme parvekkeella ja aurinko kuivatti taas pyykit nopeasti. Illalla kävimme syömässä keskustassa Lefteri Tavernassa merellisen risoton ja hyvät simpukat (salaatin, viinin ja kahvien kanssa n. 15€). Tapasimme ruotsalaispariskunnan, joka eilen istui samassa tavernassa syömässä kuin mekin. Rannan aallot tuudittivat meidät uneen.

Maanantai oli tyyni, aurinkoinen päivä. Kävin aamu-uinnilla omalla rannallamme, jossa on myös suihku. Olemme hotellin ainoat asiakkaat. Aamupäivän aikana kävelimme keskustan ohi satamaan asti, sieltä hetken matkaa yläkylään päin. Tien varrella on supermarket, mutta en löytänyt sieltä kosteusvoidetta, vaan ostin sen farmaciasta. Söimme girosannokset Suvillaqe Tavernan terassilla, ennen kuin palasimme Mareen uimaan ja ottamaan aurinkoa. Pyyhkeet oli taas vaihdettu, kuten joka päivä. Sähköt ja vedentulo takkuilivat, isäntä pisti generaattorin pörisemään, että pääsimme suihkuun. "This is Albania!" isäntäväki puolustautui. Parvekkeella oli niin kuuma, että silpaisin mereen kolmannenkin kerran. Vasta auringon laskiessa kävelimme keskustaan, kiertelimme hetken kujilla ennen kuin menimme laitimmaiseen, Restaurant Esperiaan salaateille ja pizzalle. Ruotsalaiset eksyivät tänäkin iltana kanssamme samaan ravintolaan. Heillä on lennot Tiranaan, josta he olivat vuokranneet auton lomansa ajaksi.